Yritän ja yritän olla opettajamainen avustaja,mutta saan oppilailta vain haukkuja ja haistatuksia. Joskus menetän malttini,ärsyynnyn ja sanon takaisin. Saako laittaa vastaan ja väittää,ettei ole sellainen kuin oppilas väittää?
Olen haaveillut jo jonkin aikaa opettajan ammatista, mutta ehkei minusta löydy sitä ainesta, mitä opetajassa tulisi olla.. Olen aivan puhki päivien jälkeen ja mietin, mitä voisin tehdä huomenna toisin ja miten saisin aikaan jonkinlaisen auktoriteetin.
Mainittakoon nyt vielä, että olen melko pienikokoinen pakkaus sekä toimin avustaja luokalla, jossa on adhd-oppilaita. Ja lisäksi heillä on asenneongelma koulun suhteen. Kuinka innostaa heitä ja saada heidät uskomaan ja pitämään minusta avustajana? En tahtoisi olla vain "se inhottava valittava akka"!!
Olen haaveillut jo jonkin aikaa opettajan ammatista, mutta ehkei minusta löydy sitä ainesta, mitä opetajassa tulisi olla.. Olen aivan puhki päivien jälkeen ja mietin, mitä voisin tehdä huomenna toisin ja miten saisin aikaan jonkinlaisen auktoriteetin.
Mainittakoon nyt vielä, että olen melko pienikokoinen pakkaus sekä toimin avustaja luokalla, jossa on adhd-oppilaita. Ja lisäksi heillä on asenneongelma koulun suhteen. Kuinka innostaa heitä ja saada heidät uskomaan ja pitämään minusta avustajana? En tahtoisi olla vain "se inhottava valittava akka"!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sun ei kannattaisi olla "opettajamainen" avustaja vaan yritä olla enemmän oppilaiden kaveri, tutustu heihin, jos tulee takapakkia niin anna vähän aikaa olla kyseisen oppilaan rauhassa. Lähesty häntä jotain muuta kautta (juttele harrastuksista tms). Omaa itsetuntoa joutuu usein pohtimaan. Siinä se myös kasvaa ja kehittyy.
en tiedä kauanko olet siellä luokalla ollut,mutta ajan kanssa se paranee. ollessani itse avustajana, saavutin jonkinlaisen auktoriteetin vasta muutamien viikkojen jälkeen. eli jos olet vasta "uran" alussa, odottele hetki! ja huumoria mukaan, vaikka ollaan koulussa, huumoria ei tule unohtaa:) varsinkaan kuvailemiesi oppilaiden kanssa työskennellessä!!!
Suurimman virheen, minkä voit tehdä on, että menet mukaan siihen haistatteluun ja rupeat ns. "antamaan oppilaille samalla mitalla takaisin". Silloin viimeistään auktoriteetti katoaa kokonaan!! Opi tunnistamaan se hetki, jolloin alat menettää malttiasi ja laske mielessäsi vaikka kymmeneen. Hengitä. Kuulostaa typerältä, mutta usein siitä on apua.
Muuta en osaa tähän hätään sanoa, kuin että ole kiinnostunut, pyri löytämään jotain yhteistä sinun ja oppilaiden kanssa, vaikka se hankalalta tuntuisikin. Yllättävätkin asiat voivat olla yhteisiä. Älä esitä, älä saarnaa - ole oma itsesi, mutta pyri löytämään uusia toimintatapoja. Jotkut oppilaat osaavat olla varsinaisia piruja, mutta heitäkin on opittava käsittelemään.
Mielestäni sinun ei missään nimessä pidä alkaa kaveeraamaan oppilaiden kanssa. Itse olen ollut avustajana ja olin hyvää pataa lasten kanssa, mikä kostautui myöhemmin pitäessäni heille tunteja yksinäni. Minulla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia ja lapset suhtautuivat minuun kuin kaveriin ja ei-vakavasti otettaavaan henkilöön. En tarkoita etäisyydellä sitä, että sinun pitäisi olla kova ja ylimielinen, mutta tietynlainen etäisyys ja aikuisen rooli tulisi säilyttää. Mielestäni voisit myös keskustella opettajan kanssa ongelmistasi, heiltä saisit varmasti hyviä käytännön vinkkejä toimintaasi.
Anteeksi, jos sellainen kuva tekstistäni muodostui.
Yritin kai sanoa, että jos opettaja/avustaja on aidosti kiinnostunut oppilaista ja heidän ongelmistaan esim. oppimisen suhteen, niin oppilaiden kanssa on parempi tulla toimeen ja heidän on helpompi luottaa ohjaajaansa, joka on mielestäni myös tärkeätä.
Sinulle on annettu mielestäni hyviä neuvoja. Et kertonut, minkä ikäisistä lapsista on kyse. Ainakin murrosikää lähestyvien ja sitä vanhempien kanssa huumori on hyvin tärkeää. Voi olla rento ja samalla kuitenkin sitkeästi pitää kiinni siitä, että hommat tehdään.
Missään nimessä ei pidä ryhtyä vastaamaan pahaan pahalla ja väittelemään. Kokoa plussia yhteiselle tilillenne auttamalla ja antamalla posiitivista palautetta ja olemalla kiinnostunut oppilaasta myös ihmisenä. Auktoriteetti on luottamussuhde. Kun oppilaalla on riittävästi kokemuksia siitä, että sinä pidät hänestä ja haluat opettaa häntä ja olet valmis taistelemaankin oikeudesta opettaa, hän ei enää halua pahoittaa mieltäsi. Yritä ajatella kaikista oppilaista hyvää. Jos onnistut, vaikutus näkyy käytöksessäsi ja ilmeissäsi. Vain hyvin häiriintyneet lapset haluavat olla ilkeitä ihmiselle, jonka kokevat oikeasti välittävän heistä.
Kaikki voivat kehittyä näissä asioissa. On kuitenkin muistettava se, että kaikista ei ole kaikkiin ammatteihin. Turha on polttaa itseään loppuun työssä, joka ei suju. Älä kuitenkaan anna heti periksi.