tarvitsen apua

tänne. Ensimmäisenä tuli mieleen - eikö sinulla ole tällähetkellä mitään mielialalääkitystä ? Mielestäni sinun tulisi sellaista syödä.Vaadi että psykologisi järjestää sinulle lääkityksen - hän voi kertoa lääkärille sinun lääketarpeesi. Kun isäsi joutui työttömäksi - hänkin masentui. Suomalainen mies saa olla alkoholin väärinkäyttäjä, mutta masennusta hänelle ei anneta lupaa sairastaa. Moni mies lääkitseekin masennustaan alkoholilla - se kun tuntuu aluksi auttavan. Isäsi on menettänyt kaiken työnsä- joka hänelle oli tärkeää ja sitten perheensä. Hän varmasti on tälläkin hetkellä masentunut. Voit auttaa häntä kertomalla miten hän pääsee vierotushoitoon alkoholista ja sano myös hänelle että hän on masentunut. Kun saat lääkityken olosi paranee ja terapia myös tukee sitä. Onko sinulla harrastuksia ? Voisit mennä vaikka paikallisen seurakunnan nuorten tapaamisiin. Voimia sinulle !

Voi sinua! Hyvä, että olet hakenut apua itsellesi. Mutta tärkein apu sinulle olet sinä itse. Yritä keksiä itsellesi mielekästä tekemistä, ulkoilu ja liikunta olisivat sieltä parhaasta päästä. Samoin kannattaa puhua ongelmistasi niin paljon kuin mahdollista. Et sanonut onko sinulla ystäviä, mutta jos ei ole, niin jaksaisiko äitisi kuunnella huoliasi? Tai onko sinulla sisaruksia? Olet herkässä ja haavoittuvassa iässä, usein ongelmat tuntuvat pienemmiltä vanhempana.

Anna itsellesi aikaa. Koko ympärillä pyörivä maailma tyrkkää meille elämyksiä päivästä toiseen ja aina pitäisi olla hauskaa. Se on tehtyä maailmaa, totuus on, että suurimmalla osalla elämä on melkoista puurtamista ja harmaata. Sinulla on vaikea kausi ja yrität kaikin voimin pystyä elämykselliseen elämään. Rauhoitu ja anna ajan kulua, hyväksy se, että elämä ei tällä hetkellä ole ruusuista. Tiedätkö, että vuoden kuluttua se voi jo olla täysillä elämistä, kunhan et pakota itseäsi siihen. Pode ne kipeät asiat pois ja sinusta voi tulla kypsä aikuinen jo nuorena.

Vaikeaa oikein lisätä enää mitään, nuo muut ovat kirjoittaneet niin hyviä viestejä jo tänne. :)

Hyvä että olet hakenut apua. Kuinka kauan olet käynyt siellä psykologilla? Minäkin kävin terapiassa ja minulla meni kaksi vuotta ennenkuin psykologini ja minun välille syntyi luottamus. Siihen asti se tuntui todella turhalta ja väkinnäiseltä, mutta luottamuksen kehityttyä uskalsin kertoa henkilökohtaisimmista asioistani ja se alkoi helpottamaan. :)

Tiedätkö mitä, minä olin ihan samanlainen. Minäkin halusin niin elää täyttä elämää ja nauttia asioista, mitä tähän elämään on saanut. Mutta sitten oivalsin, ettei tässä ole mitään kiirettä, kyllä kaikki järjestyy aikanaan. Nyt vielä ei ole järjestynyt, mutta joskus kyllä. Aivan varmasti. :-) Eli siis kuten jo sanottiin, hyväksy se, että olet masentunut. Älä yritä elää täysillä, vaan anna ajan kulua, kyllä sinä vielä elät täysillä ja paljon! Jos vain yrität epätoivoisesti päästä eroon masennuksesta, se vain lisää sitä (kokemusta).

Hyvää jatkoa sinulle. :)

Tuntui kuin olisin osaksi lukenut omaa tekstiäni. Minunkin isäni on ollut työtön nyt 10 vuotta, sitä ennen arvostetussa asemassa. Hän mokasi kaiken, joutui vankilaan ja menetti perheensä ja kaiken omaisuutensa. Nyt hän on kuin jokin varjo, alkoholisoitunut, masentunut ihminen.

Pari vuotta sitten olin valmistautunut hänen kuolemiseensa, viina oli melkein viedä lopullisesti. En tarkkaan tiedä miten hän sai itseään niskasta kiinni, koska vieroituksen jälkeen hän on elänyt jo kaksi vuotta. Tiedän tosin että hän on kuin aikapommi, enkä ihmettelekään, vaikeaahan hänellä on. Suunta voi muuttua jo huomenna.

On ollut vaikeaa yrittää antaa anteeksi. isäni kuitenkin pilasi nuoruuteni ja tuhosi perheemme. Jotenkin me vain olemme nousseet siitä suosta. Elämässä on ollut niin paljon muutakin tuskaa, että on vaikea uskoa vielä olevansa näinkin hyvässä kunnossa. Ajoittain pystyn tukemaan isääni, ja se on aika tärkeää, koska tiedän mikä vaikutus sillä häneen on.

Kaipa olennaista on keskittyä elämään omaa elämää huolimatta siitä, mitä läheisemme ovat tehneet. Loppupeleissä olemme vastuussa itsestämme, mutta jos löydät jostain voimia joilla tukea isääsi, käytä ne.

hei
oma tilanteeni oli eri, mutta mietin että sinua voisi auttaa esim. psykiatrisen hoitajan kanssa oman tilanteesi läpikäynti. Se auttoi itseäni hurjasti, tapasimme ensin kerran viikossa. Aloin myös tehdä sellaista kirjaa kuin depressiotyökirja, hänen suosituksesta. Voisikohan siitä olla sinulle jotain 'työkaluja'.

En tiedä auttaako se psykologin kanssa juttelu sinua, kun sanot että paniikkikohtauksia jne tulee! Pikemminkin se psykiatr. hoitaja ja psykiatri olisivat avuksi.
Kyllä sinä saat vielä asiasi kuntoon. Osaat nähdä tilanteesi hyvin selvästi ja kertoa siitä. Ja haluat auttaa itseäsi.

Joillekin asioille ei vaan voida mitään, kuten vanhemmille ja miten ne elää elämäänsä.
Voisiko sinulle olla jokin harrastus, johon voit syventyä ja unohtaa kaiken muun hetkeksi aikaa? Joku kansalaisopiston maalaus tai piirustus tai kieli tai muuta.
tsemppiä! (ja kokeile sitä depr.työkirjaa, saa mielenterveysliitosta ainakin)

Suomessa toimii semmoinen kun AAL- alkoholistien aikuiset lapset vertaistuki ryhmä. Googlesta voisi haulla löytyä. Sinne ei käsittääkseni tarvitse jonotaa ja odottaa. Tukea saa heti