Tarkempaa terapiaa

Olen kärsinyt vuosikaudet unettomuudesta ja masennuksesta. Pahimmillaan meni pari kuukautta etten nukkunut juuri ollenkaan. Jälkikäteen tohtori totesi, että olin sillon psykoosissa.
Olen nuorena kohdannut kamalia asioita, joutunut mm. tappelemaan oman ja läheisteni hengen puolesta, jotka ovat jättäneet jälkensä.
Olen tietysti jutellut asioista (nimeenomaan jutellut) psykiatrian erikoissairaanhoitajan kanssa, mutta lähestyttäessä näitä kamalampia kokemuksia hän on siirtänyt puheen muihin asioihin.
Muutaman kerran olen päässyt juttelemaan psykiatrin kanssa, mutta sen pitemmälle ei heidänkään kanssa ole päästy.
Tuntuu siltä, että ei ymmärretä että ihminen on voinut todella joutua kokemaan kamaluuksia, tai sitten ei haluta viedä keskustelua niin pitkälle koska se rasittaa varmaankin omaa henkistä kestävyyttä.
Mitähän pitäisi tehdä, että voisi totaalisesti purkautua jollekin, joka ymmärtää ja voisi auttaa? Yksityispuolelle minulla ei ole varaa, sillä olen ollut työkyvytön muutaman vuoden.