miten yliopiston loputtua

Ammatin saa ihan normaalisti töitä hakemalla.
Valmistuttuasi ylipistosta sinulla on alempi tai
ylempi korkeakoulututkinto opiskelemaltasi alalta.
Se taas antaa pätevyyden hakea tietyn tyyppisiin
töihin, joihin ei alemmalla koulutuksella voi hakea.
Voi yliopistotutkinnolla hakea tietysti sellaisiinkin
tehtäviin, joissa ei niin korkeaa koulutusta edellytetä.

Ne hommathan ovat suureksi osaksi suunnittelu- ja
tutkimustöitä, joten kädentaitoja ei kauheasti tarvita.
Ne psykologian, uskontotieteen yms. alalta
valmistuneet hakeutuvat töihin joissa tarvitaan
sen alan koulutusta. Työnimikkeet vaihtelevat.
Et kai kuvitellut että he hakisivat samoja töitä
kuin joku putkimies?

Jokaisessa ammatissa joutuu opettelemaan yrityksen
omat työtavat ja käytännöt. Kukaan ei ole valmis
suoraan koulun penkiltä. Se pätee myös alempaa
koulutusta vaativiin töihin.

Yliopisto poikkeaa siinä mielessä muista oppilaitoksista, että yliopisto on enemmänkin yleissivistä koulu kuin johonkin tiettyyn ammattiin valmistava (poikkeuksena erityisalat, kuten lääkärit, joiden opiskelu eroaakin muista yliopisto-opinnoista huomattavasti). Yliopisto kehittää kriittistä ajattelukykyä ja opettaa tekemään tutkimustyötä. Itse käytännön työ opitaan sitten usein vasta työpaikassa, mutta yliopisto on luonut siihen edellytykset. Yliopistokoulutuksen saaneella mahdollisten ammattien kirjo on siis laajempi kuin ammatilliset opinnot käyneillä.

Esim. suomen kieltä pääaineenaan lukevista voi tulla esim. toimittajia, äidinkielen opettajia (jos erikoistuu opettajaksi), kielentarkastajia, kirjailijoita..
Kulttuuriantropologiaa opiskelleita palkataan mitä moninaisimpiin töihin, mm. suuret yritykset tarvitsevat kulttuurientuntemuksen asiantuntijoita tekemään erilaisia tutkimuksia tai opastamaan globalisaation kiemuroissa.

Monet humanistiset tieteet voivat tuntua turhilta, kuten viestisi antaa ymmärtää, mutta humanistit tuottavat sisältöä sille, mitä esim. tekniikan taitajat tekevät. Vai keiden luulet toimivan asiantuntijoina esim. erilaisissa tv-dokumenteissa, historiallisissa elokuvissa, kirjoissa, tietokonepeleissä, Aku Ankkojen maailmanhistoriaan liittyvissä juonissa yms? Eivät ne tiedot ole tyhjästä tulleet. Tekniikka muodostaa monessa asiassa luut, mutta luiden päälle tarvitaan lihaa ja sitä yleensä tuovat humanistit. Asia ei toimi ilman toista.

Erilaiset näkökulmat asioihin ovat myös tärkeitä. Esim. luonnononnettomuuksien uhrien kokemuksia voidaan tutkia paitsi psykologisesta, myös kulttuuriantropologian näkökulmasta, jolloin saadaan laajemmin asiasta tietoa.

Toki kannattaa aina jokaisen työn kohdalla miettiä, kuka siihen kannattaa palkata. Uskontotieteilijää ei ehkä kannata palkata vaikkapa rakennusmieheksi, jos toisena hakijana on rakennusmies tai muuten käden taidot hallitseva ihminen.

Yliopistosta voi valmistua ensin kandidaatiksi (kun on tehty tietty määrä opintoja ja kandidaatin tutkielma) ja sen jälkeen maisteriksi (gradun muiden opintojen tekemisen jälkeen). Filosofian maisteri/kandidaatti valmistuu yleensä humanistisesta tiedekunnasta, eikä nimike viittaa siihen, että ihminen olisi lukenut varsinaista filosofiaa, vaan humanististen tieteiden luonteeseen. Biologi taas valmistuu yleensä luonnontieteiden maisteriksi/kandidaatiksi.