niin meidän halumme maan päällä
etsivät toisiaan
kuin olisivat toisilleen tärkeitä
tahdomme syntejä ja etsimme niitä
ne ovat kuin elämämme päämäärä
ilman ajaudumme siihen viimeiseen -
itsetuhoon
mitä ruikutamme yöt
etsimme päivät
vaanien ihmislihan alttareilla
alitajuntaisesti haluamme tulla raiskatuksi
se olisi kuin osa suurta voimaa
piirtäen ääriviivamme
lopullisesti taivaaseen
jättäen jälkeensä helvetin
tahtomattamme olemme mustasukkaisia
niittyjä ovat elämämme päivät
niillä paistattelemme särkynein sieluin
niityn helmoissa vaanivat pedot & enteet
tämän jälkeen ne syövät meidät
paskantavat maahan,
jossa olemme osa helvettiä
ne pelot me peitämme humalatilalla
yritämme olla jotain muuta
mitä olemme
läheisimmän ihmisen unohdamme hetkessä
jos itse jäämme vain henkiin
humalassa matkaamme kohti
niityn reunalla olevaa metsää
uhmaten pelkojamme
suojassa pedoiltamme
niiden kasvot ovat jossain tuossa
edessämme pimeässä
kun nukumme suojatta
ne ovat iso ja musta
katson niitä päivittäin silmiin
kun on liian kirkasta nähdäkseen
mielemme yhtymäkohdat erkanevat
alun hyvyys muuttuu patoumiksi
ja patoumat vanhentavat
se mille lopussa hymyilemme
on vain elämän ivaa
sitä kun nauramme ikuisille neitsyille
jotka lopulta pitävät
käsissään elämän avainta
mikä on kauniimpaa kuin heidän haureutensa
haurautensa kun lopulta synnyttävät
meidät pedot tähän maailmaan
etsivät toisiaan
kuin olisivat toisilleen tärkeitä
tahdomme syntejä ja etsimme niitä
ne ovat kuin elämämme päämäärä
ilman ajaudumme siihen viimeiseen -
itsetuhoon
mitä ruikutamme yöt
etsimme päivät
vaanien ihmislihan alttareilla
alitajuntaisesti haluamme tulla raiskatuksi
se olisi kuin osa suurta voimaa
piirtäen ääriviivamme
lopullisesti taivaaseen
jättäen jälkeensä helvetin
tahtomattamme olemme mustasukkaisia
niittyjä ovat elämämme päivät
niillä paistattelemme särkynein sieluin
niityn helmoissa vaanivat pedot & enteet
tämän jälkeen ne syövät meidät
paskantavat maahan,
jossa olemme osa helvettiä
ne pelot me peitämme humalatilalla
yritämme olla jotain muuta
mitä olemme
läheisimmän ihmisen unohdamme hetkessä
jos itse jäämme vain henkiin
humalassa matkaamme kohti
niityn reunalla olevaa metsää
uhmaten pelkojamme
suojassa pedoiltamme
niiden kasvot ovat jossain tuossa
edessämme pimeässä
kun nukumme suojatta
ne ovat iso ja musta
katson niitä päivittäin silmiin
kun on liian kirkasta nähdäkseen
mielemme yhtymäkohdat erkanevat
alun hyvyys muuttuu patoumiksi
ja patoumat vanhentavat
se mille lopussa hymyilemme
on vain elämän ivaa
sitä kun nauramme ikuisille neitsyille
jotka lopulta pitävät
käsissään elämän avainta
mikä on kauniimpaa kuin heidän haureutensa
haurautensa kun lopulta synnyttävät
meidät pedot tähän maailmaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ihminen, huomaa ihmistä...
ikuisille neitsyeille,
jotka pitävät käsissään
vannottuja päätöksiä
jatkamattomuudesta
tässä täydessä
likaisessa maailmassa
kunnes tulee tyhjä hetki,
ja kaikki on täydellistä
niin
niin se menee
lopussa seisoo
jos ei muu niin kiitos
elämälle
sellaiselle tai jollekin vain