Berlin, Tempelhof 29.5.1945

(satiiria, sisältää lapsilta kiellettyä väkivaltaa.)

Kolmannen valtakunnan diktaattorin ja Führerin Adolf Hitlerin väitetään surmaneen itsensä 30.5.1945. Oliko todella näin? Minäpä kerron oman näkemykseni asiasta.

Kuulin tapauksen eräältä vanhalta SS-upseerilta juuri ennen tämän kuolemaa.

Tarina alkaa...

Johtaja valvoi bunkkerissaan ja mietti miten saisi pelastettua pääkaupungin puna-armeijalta. Hän mietti strategioita ja pohti tilannetta todeten sen yhä toivottomammaksi. 8. armeija, 11. armeija....Johtajan pää sauhusi epätoivosta. Edes Evan hellät sanat ja kiihkeät hyväilynyritykset eivät rauhoittaneet miestä, jonka vastuulla oli sentään arjalaisen rodun tulevaisuus.

"Man muss nichts zu tun" -ei voi tehrä mittään, Aatu puhisi. Siispä hän päätti paeta.

Fyhreri kutsui uskollisen Bormanninsa luokseen ja pyysi tätä järjestämään lentokoneen Tempelhofin kentälle. "Aber, mein Führer, ei ole bensiiniä", Bormann vikisi. Aatu teutaroi ja syösi sylkeä suustaan, mutta mikään ei auttanut.

Lopulta itse sallimus puuttui peliin: Richard Warnerin hahmo ilmestyi hämärään bunkkeriin ja neuvoi Hilteriä toimimaan: "Seuraa vain Nibelungenin sormusta niin löydät tien lasten luo", haamu kähisi ja katosi. Johtaja oli ymmällään, mitä suuri säveltäjä oli tarkoittanut?

Onneksi Aatu oli nokkela ja keksi, että Eva-hutsu oli antanut Goebbelsin lapsille leikkikaluksi yhden sormuksen korulippaastaan ja sitä hän nimitti wagneria mukaillen nibelungenin sormukseksi. Nyt Aatu tajusi mitä pitää tehdä. Hän määräsi kaksi riuskaotteista SS-miestä mukaansa ja lähti kohti Goebbelsien makuutiloja. Sieltä hän tapasi Goebbelsin iloiset lapset.

Kakarat kiljuivat "Heil Onkel-Adi"-heippa Aatu-setä, kuten heillä oli tapana, mutta nyt Johtaja ei viitsinyt kuunnella sitä, vaan tempaisi esiin liekinheittimen ja ampui tulen suoraan Helgaa ja sitten Helmutia ja sitten muita Goebbelsin lapsukaisia päin. Lapset kärventyivät kuoliaiksi epätoivoisesti kiljuen. Kun ruumiit eivät enää nytkyneet, Aatu määräsi SS-miehiä keräämään niistä valuneen öljyn talteen, jotta vihdoinkin saataisiin sitä bensiiniä koneeseen. Magdalle ja Josephille hän lupasi lähettää jonkin rautaristin kiitokseksi lapsiensa antamisesta valtion hyväksi, vaikka lupaa ei tosin ollut kysytty, niin hätääntyneet Goebbelsit vaikenivat itku kurkussa ja tyytyivät osaansa, niin kuin kunnon sotilaan kuuluukin.

Sitten Aatu pakkasi bunkkerin pihalla autoa. Eva mukaan, evääksi pari sauerkrautia, laukkuihin viiksivahaa ja peseytymistarvikkeet ja sitten vain menoksi. Bormanni ajakoon.

Aatun Ferrari Testarosa kiiti läpi raunioituneen Berliini. "Oli jo aikakin purkaa nuo tönöt, pitääpä laittaa Stalinille kortti kiitokseksi", Fyhreri tuumi. Ilotulitus täytti taivaan. "Kyllä nuo venäläiset jaksavat paukutella", Aatu tuumasi ja Eva kihersi vieressä jotakin huulipunan unohtumisesta bunkkeriin. "Nein, ei käännytä enää takaisin, pitää ehtiä päivälliseksi Mallorcalle", Aatu komensi.

Pian saavuttiin Tempelhofille, jossa Aatun yksityiskone "Luftwaffe Fyhreri One" odotti. Bormanni huljautti goebbelseiltä saadun öljyn tankkiin ja sitten vain menoksi. Nousukiito onnistui hyvin ja pian Aatu ja Eva olivatkin Mallorcan hiekalla ja söivät päivälliseksi Paellaa.

Sittemmin Aatu jätti Evan yhden Miguelin takia, mutta se onkin toinen juttu.