Istuskelin tänään neuvolan odotushuoneessa ja pöydälle oli jäänyt jonkinlainen monistenivaska jossa oli tiivistelmiä alatiesynnytysten aiheuttamista komplikaatioista.
Olin silmät puolen metrin vieterin päässä kun havaitsin, että kolmannen asteen repeämät (repeämät mm. peräsuoleen asti siten, että sulkijalihas oli vaurioitunut) olivat HYVIN yleisiä. Muistaakseni näitä pahoja repeämiä syntyi n. joka neljännelle alatiesynnyttäjälle, ellei sitten ollut useammallekin.
Repeämien seurannaisvaikutuksia olivat mm. suolen ja rakon pidätysvaikeudet ja alapään tunnottomuus, joka ei läheskään kaikissa tapauksissa edes korjaantunut. Lisänä märkivät ja huonosti ommellut haavat ja paranemisajatkin olivat tolkuttoman pitkiä.
Olin aivan pöyristynyt. Tähän asti on joka paikassa toitotettu, miten alatiesynnytys on helpompi kuin sektio ja miten haavat ym. kestävät sektiotapauksilla parantua pitkän aikaa. Kun tuota nivaskaa kävi läpi, ei voinut lopulta tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että tietyiltä osin sektio ainakin varjelee selvemmin äärettömän kiusallilta ja elämänlaatua heikentäviltä ongelmilta.
Vastaanotolla yritin sitten puhua asiasta terkkarin kanssa, mutta juttua ei oikein syntynyt. Terkkari kierteli ja kaarteli ja sitten totesi, että "mut kun alatiesynnytyksessä on niin paljon muita etuja". Kun pyysin häntä yksilöimään nämä edut tarkasti, en saanut oikeastaan mitään järjellistä vastausta.
Tällä hetkellä olen itse syvässä ristiriidassa asian suhteen. Olin jo henkisesti valmistautunut alatiesynnytykseen, mutta nuo lukemani tiedot alkoivat vaivaamaan päässäni.
Yleisesti sektiota kritisoidaan siksi, että nainen haluaa sen "mukavuussyistä". Onko teidän mielestänne liiallista mukavuuden halua toivoa, että suolen pidätyskyky säilyisi ennallaan ja toisaalta onko liiallista mukavuuden halua toivoa, että alapäässä olisi tuntokin vielä joskus jäljellä???
Entä millä tavalla äidin synnytyksessä hankkima peräsuolenrepeämä tms. lähentää äidin ja lapsen suhdetta ja tekee siitä paremman kuin sektiolapsen ja -äidin suhteen?
Olisi hauska kuulla mielipiteitänne ja ennen kaikkea se, onko joku muukin törmännyt ristiriitaisiin tietoihin sektio vs. alatiesynnytys -asiassa?
Repeämät
50
19906
Vastaukset
- Hertta
Olen itse miettinyt monta kertaa samaan.
Itselleni neuvolassa selitettiin, sektion suurin piirtein ainoaksi haittapuoleksi se, että ei voi haavan paranemiseen asti nostella mitään vauvaa painavampaa.
No, kun ensimmäinen alatiesynnytykseni oli takana, niin enpä nostellut kyllä minäkään muutamaan kuukauteen mitään vauvaa painavampaa alapään repeämien vuoksi.
Siksi ainakin tuo minun saama perustelu oli aivan järjetön: miksi synnyttäneen naisen ylipäänsä pitäisi vähään aikaan nostella yhtään mitään raskaita ja painavia esineitä??? :-O- tuskaa...
Ensinnäkin synnytyshän on maailman luonnollisin asia! Miksi tehdä siitä jo etukäteen vaikeaa? Sinuna en miettisi vielä kauheasti noita juttuja, kunhan synnytys tulee eteen, niin kerkeehän sitä sitten murehtia, jos jotain murehdittavaa on.
Onhan alatiesynnytyksellä muitakin etuja kuin tuo nostelu-homma, vauvankin kannalta. Ja onhan leikkauksessa aina riskinsä, samoin kun kohtuun tulee leikkaushaava, se arpeutuu ja arpikudos voi sitten aiheuttaa ongelmia. Olen itse kyllä sen verran julma, että en oikein jaksa ymmärtää pelon/synnytyksen riskien vuoksi tehtävää sektiota. Okei, tietty jos tuntuu, että jollain pää leviää pelon takia, niin onhan se pakko tehdä, mutta miksi ei voi ajatella positiivisesti, tyyliin että minun synnytykseni sujuu hienosti jne. Vähän niinkuin mielikuvaharjoituksia... - äiti
tuskaa... kirjoitti:
Ensinnäkin synnytyshän on maailman luonnollisin asia! Miksi tehdä siitä jo etukäteen vaikeaa? Sinuna en miettisi vielä kauheasti noita juttuja, kunhan synnytys tulee eteen, niin kerkeehän sitä sitten murehtia, jos jotain murehdittavaa on.
Onhan alatiesynnytyksellä muitakin etuja kuin tuo nostelu-homma, vauvankin kannalta. Ja onhan leikkauksessa aina riskinsä, samoin kun kohtuun tulee leikkaushaava, se arpeutuu ja arpikudos voi sitten aiheuttaa ongelmia. Olen itse kyllä sen verran julma, että en oikein jaksa ymmärtää pelon/synnytyksen riskien vuoksi tehtävää sektiota. Okei, tietty jos tuntuu, että jollain pää leviää pelon takia, niin onhan se pakko tehdä, mutta miksi ei voi ajatella positiivisesti, tyyliin että minun synnytykseni sujuu hienosti jne. Vähän niinkuin mielikuvaharjoituksia...samaa mieltä! kirjoittelinkin jo tuonne aikaisemmin kun oli keskustelua synnytyspelosta. synnytys on tosiaan maailman luonnollisin asia ja oikeesti tuntuu vähän hassulta että pelon takia saa sektion.sektio työllistää sairaalahenkilökuntaakin enemmän kuin alatiesynnytys.
- Äiti syksyllä
äiti kirjoitti:
samaa mieltä! kirjoittelinkin jo tuonne aikaisemmin kun oli keskustelua synnytyspelosta. synnytys on tosiaan maailman luonnollisin asia ja oikeesti tuntuu vähän hassulta että pelon takia saa sektion.sektio työllistää sairaalahenkilökuntaakin enemmän kuin alatiesynnytys.
Tuota noin .... suuri osa synnytyspelkoisista sektion vaatijista ovat uudelleen synnyttäjiä ja näistä suurimmalla osalla pelot johtuvat ikävästi sujuneesta ensimmäisestä alatiesynnytyksestä. Vaikka kovasti puhutaankin äidin tukemisesta kaikin mahdollisin tavoin synnytyksen jälkeen, niin käytännössä se on pelkkää sanahelinää. Synnytyksen yhteydessä syntyneisiin vammoihin suhtaudutaan vähättelevästi ja yliolkaisesti.
Lisäksi on huomioitava sellainenkin varteenotettava seikka, että itse asiassa suurin osa pelkääjistä ei synnytä koskaan enää, eivät millään tavalla sen kummemmin sektiolla kuin alateitsekään. Tämä ei siis näy tilastoissa muuta kuin hiipuvana väestönkasvuna. - Tuija
Äiti syksyllä kirjoitti:
Tuota noin .... suuri osa synnytyspelkoisista sektion vaatijista ovat uudelleen synnyttäjiä ja näistä suurimmalla osalla pelot johtuvat ikävästi sujuneesta ensimmäisestä alatiesynnytyksestä. Vaikka kovasti puhutaankin äidin tukemisesta kaikin mahdollisin tavoin synnytyksen jälkeen, niin käytännössä se on pelkkää sanahelinää. Synnytyksen yhteydessä syntyneisiin vammoihin suhtaudutaan vähättelevästi ja yliolkaisesti.
Lisäksi on huomioitava sellainenkin varteenotettava seikka, että itse asiassa suurin osa pelkääjistä ei synnytä koskaan enää, eivät millään tavalla sen kummemmin sektiolla kuin alateitsekään. Tämä ei siis näy tilastoissa muuta kuin hiipuvana väestönkasvuna.Minusta on ikävää että synnytyspelkoiset tuomitaan täälläkin niin kovin sanoin. Se on niin helppo puhua synnytyksen luonnollisuudesta tms, jos itsellä on kaikki mennyt hyvin.
Alkuperäinen kyselit miten repeämät lähentää äidin ja lapsen suhdetta, niin minä jotenkin ajattelen että me selvittiin siitä (helvetistä) yhdessä. Joten jollain kierolla tavalla se oikeasti lähensi meitä:) Eihän se synnytys vauvallekaan kivaa ollut, jäi raukka jumiin eikä hengittänyt syntyessään, ei ollut kivaa minullekaan revetä ja shokissa miettiä että selvisikö vauva nyt hengissä kun lääkärit kiskoivat väkivalloin sen ulos kun sydänäänet laskivat. Vauvalle varmasti miljoona kertaa hirveämpi kokemus kuin minulle.
En silti usko että rakastaisin mahdollista toista lasta vähemmän, vaikka (todennäköisesti) syntyisi sektiolla. - elämä on!
Äiti syksyllä kirjoitti:
Tuota noin .... suuri osa synnytyspelkoisista sektion vaatijista ovat uudelleen synnyttäjiä ja näistä suurimmalla osalla pelot johtuvat ikävästi sujuneesta ensimmäisestä alatiesynnytyksestä. Vaikka kovasti puhutaankin äidin tukemisesta kaikin mahdollisin tavoin synnytyksen jälkeen, niin käytännössä se on pelkkää sanahelinää. Synnytyksen yhteydessä syntyneisiin vammoihin suhtaudutaan vähättelevästi ja yliolkaisesti.
Lisäksi on huomioitava sellainenkin varteenotettava seikka, että itse asiassa suurin osa pelkääjistä ei synnytä koskaan enää, eivät millään tavalla sen kummemmin sektiolla kuin alateitsekään. Tämä ei siis näy tilastoissa muuta kuin hiipuvana väestönkasvuna.Tässäpä yksi pelkääjä jonka ei enää tarvitse pelätä koska olen päättänyt etten enään koskaan synnytä!Olen jo yhden raskaudenkeskeytyksenkin joutunut tekemään kun 100%varma kierukka-ehkäisy petti.Odotan 30-v. päivääni että pääsisin steriloimaan itseni.
Sekä minä että lapseni meinattiin kuolla synnytyksen komplikaatioihin.
- Löysin
Tuollaisen jutun löysin aiheesta.
http://uutiset.stt.fi/index.php?dept=17&edit=26863852
*** Helsingin yliopisto tiedottaa ***
25.5. Tiedotepalvelu stt 028
****STT-TIEDOTEPALVELU****
Synnytyksen ikävämpi seuraus
Yli 20 prosentilla alateitse synnyttäneistä naisista esiintyy piileviä peräaukon sulkijalihasvaurioita, ja puolella heistä esiintyy anaali-inkontinenssioireita, osoittaa Helsingin yliopistossa valmistunut kirurgian erikoislääkäri Tarja Pintan väitöstutkimus.
Tavallisin anaali-inkontinenssin (tahaton ilman ja/tai ulosteen karkailu) syy naisilla on alatiesynnytyksen yhteydessä tapahtunut peräaukon sulkijalihaksen repeämä. Nuorilla naisilla oireet ovat yleensä lieviä, mutta saattavat iän myötä vaikeutua.
Selviä sulkijalihasrepeämiä tapahtuu vain 0,2 - 2,4 prosentissa alatiesynnytyksistä. Pintan väitöstutkimus osoitti kuitenkin, että piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 prosentilla alatiesynnyttäjistä, ja noin puolella heistä on myös anaali-inkontinenssioireita. Oireet ovat yleensä lieviä, lähinnä ilmankarkailua tai ”kiirettä vessaan”.
Synnytyksen yhteydessä havaitut repeämät pyritään korjaamaan heti synnytyksen jälkeen. Pintan tutkimuksen mukaan synnytyksen yhteydessä tehtyjen korjausleikkausten tulokset eivät olleet erityisen hyvät, sillä reilun vuoden kuluttua synnytyksestä 75 prosentilla näistä potilaista oli edelleen sulkijalihasvaurio ja 61 prosentilla esiintyi lieviä anaali-inkontinenssioireita.
Myöhemmin havaittuja, anaali-inkontinenssioireita aiheuttavia sulkijalihasvaurioita korjataan niin sanotulla myöhäisvaiheen korjausleikkauksella. Pintan tutkimuksen mukaan kolmasosa näistä potilaista sai leikkauksesta huomattavaa helpotusta oireisiinsa, kolmasosa hyötyi leikkauksesta jonkin verran ja kolmasosa ei lainkaan.
Sulkijalihasvaurion tunnistamiseen ja korjausleikkaukseen synnytyksen yhteydessä pitäisi Pintan mukaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
”Mahdollisia anaali-inkontinenssioireita tulisi myös kysyä kaikilta synnyttäneiltä naisilta, ja tarpeen vaatiessa potilas tulisi ohjata jatkotutkimuksiin kirurgian poliklinikalle”, Pinta sanoo.
Sulkijaliharepeämän riskitekijöitä ovat muun muassa imukuppi- ja pihtisynnytys, sikiön tarjontavirhe ja pitkittynyt ponnistusvaihe epiduraalipuudutuksen yhteydessä.
LL Tarja Pintan väitöskirja ”Anal incontinence and anal sphincter rupture during childbirth - prevalence, diagnosis and treatment” (Peräaukon sulkijalihasvauriot ja ulosteenkarkailu synnytyksen yhteydessä) tarkastetaan perjantaina 27.5.2005 klo 12 HYKS:n Meilahden sairaalan luentosalissa 4, Haartmaninkatu 4.
Väittelijän yhteystiedot:
Puh. 050-5325584
Sähköposti: [email protected]
Tarja Pinta työskentelee erikoislääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa. Hän on syntynyt Alahärmässä v. 1964, päässyt ylioppilaaksi Alahärmän lukiosta v. 1983, valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistossa v. 1988 ja suorittanut kirurgian erikoislääkärin tutkinnon Helsingin yliopistossa v. 1998 sekä gastrokirurgian erikoislääkärin tutkinnon Helsingin yliopistossa v. 2001.- Lapane
Olisipa minun hoitajani osanneet kysyä minulta oikeita asioita ekan lapsen syntymän jälkeen, sillä luulin synnytyksen meneen hyvin. Synnytys meni ilman leikkausta ja repeämisiä ihme kyllä. Ihmettelin kyllä huonoa pidätyskykyä mutta toivoin ajan parantavan asian ja heplottui se aikaa myöten. Toisen lapsen syntymän jälkeen lähin kotiin vaipoissa ja myöhemmin lääkärintarkastuksessa kävi selville että katkennut sulkijalihas olisi pitänyt korjata jo aikaa sitten.
- Piia
Täällä mennään viikolla 30 ja lähestyvä synnytys jo pikkuisen jännittää...en aio kuitenkaan stressata turhia, vaan aion ottaa tulevan tilanteen sellaisena kuin se sitten tulee! En murehdi etukäteen mitä voi tapahtua...muuten on ihan liikaa murehdittavaa:)
Yritän nauttia tästä raskaudesta nyt, koska jokainen hetki on ainutlaatuinen eikä enää palaa. Tietysti välillä pelot valtaavat mielen; syntyykö terve lapsi, eihän synnytys käynnisty liian aikaisin, enhän repeä, kestänkö kivun, ehdinkö saada mitään kivunlievitystä...
listaa voisi jatkaa ihan äärettömyyksiin, siksi ei kannat edes aloittaa.
Kun seuraavan kerran huolet valtaavat mielen, tässä pieni ajatus Nalle Puhia lainaten:
Nasu ja Puh kävelivät suuren tammen ohi. Nasu sanoi pelokkaana: "Puh, ajatteles jos tuo puu kaatuu meidän päälle!" johon Puh: "Ajatteles jos EI kaadu."
Huolista huolimatta, ihanaa odotusaikaa kaikille odottaville ja mukavaa kevään odotusta kaikille tasapuolisesti!- Sailamo
En ole itsekään suunniltani pelosta, enkä edelleenkään ole kallistumassa sektion puoleen.
Siitä huolimatta toivoisin vastauksen kysymykseeni: "Entä millä tavalla äidin synnytyksessä hankkima peräsuolenrepeämä tms. lähentää äidin ja lapsen suhdetta ja tekee siitä paremman kuin sektiolapsen ja -äidin suhteen?" - ksymykseen
Sailamo kirjoitti:
En ole itsekään suunniltani pelosta, enkä edelleenkään ole kallistumassa sektion puoleen.
Siitä huolimatta toivoisin vastauksen kysymykseeni: "Entä millä tavalla äidin synnytyksessä hankkima peräsuolenrepeämä tms. lähentää äidin ja lapsen suhdetta ja tekee siitä paremman kuin sektiolapsen ja -äidin suhteen?"tuskin peräsuolenrepeämä lähentää millään tavalla lapsen ja äidin suhdetta. Useastihan leikataan väliliha juuri siksi, että peräsuoleen asti ei tulisi repeämiä. Minuakin allöttää mahdolliset vaivat, jotka synnytyksestä jää. Olen yhden lapsen alakautta synnyttäny. Väliliha leikattiin ja mitään vaivoja ei jäänyt. Aluksi ajattelin, että seuraavan haluan sektiolla, mutta sitten tutustuin paremmin sektioihin ja kyllä sittenkin haluan synnyttää, jos se on mahdollista. Koita googlettaa sektiolla syntyneitä lapsia jne. Itse löysin monen sairaalan sivilta mm, että sektiolla syntyneillä lapsilla enemmän kouluvaikeuksia ja en nyt muista mitä kaikkea.
- Sallamo
ksymykseen kirjoitti:
tuskin peräsuolenrepeämä lähentää millään tavalla lapsen ja äidin suhdetta. Useastihan leikataan väliliha juuri siksi, että peräsuoleen asti ei tulisi repeämiä. Minuakin allöttää mahdolliset vaivat, jotka synnytyksestä jää. Olen yhden lapsen alakautta synnyttäny. Väliliha leikattiin ja mitään vaivoja ei jäänyt. Aluksi ajattelin, että seuraavan haluan sektiolla, mutta sitten tutustuin paremmin sektioihin ja kyllä sittenkin haluan synnyttää, jos se on mahdollista. Koita googlettaa sektiolla syntyneitä lapsia jne. Itse löysin monen sairaalan sivilta mm, että sektiolla syntyneillä lapsilla enemmän kouluvaikeuksia ja en nyt muista mitä kaikkea.
Suunniteltu sektio on lapsen tulevaisuuden kannalta lähes yhtä turvallinen kuin hyvin sujunut alatiesynnytys.
Se, että joissakin tapauksissa näyttää siltä, että sektiolapset yleisesti menestyisivät tietyissä asioissa heikommin, johtuu siitä, että otannoissa on mukana myös hätäsektiot: näissä tilanteissahan vauvalla on jo valmiiksi hapenpuute tai jokin muu vaiva päällä tai uhkaamassa, eli sektio ei sinänsä sitä aiheuta.
Suunnitellussa sektiossa ei näitä ongelmia taasen ole. Ja pelkosektiot ovat suunniteltuja.
Suunniteltujen sektioiden riskit kohdistuvat lähinnä äitiin: riskit ovat samat kuin missä tahansa muussakin leikkauksessa. Ja äärimmäisen pieniä.
Itse en ole kantaani lyönyt lukkoon koska synnytykseenkin on vielä aikaa, mutta minua periaatteessakin ärsyttää kaikenlainen pimittäminen, asioiden suurentelu, paisuttelu ja fanatismi, sekä ympäripyöreä puolivillainen filosofinen lässyttely silloin kun pitäisi puhua faktoista. - äitee +4
Sailamo kirjoitti:
En ole itsekään suunniltani pelosta, enkä edelleenkään ole kallistumassa sektion puoleen.
Siitä huolimatta toivoisin vastauksen kysymykseeni: "Entä millä tavalla äidin synnytyksessä hankkima peräsuolenrepeämä tms. lähentää äidin ja lapsen suhdetta ja tekee siitä paremman kuin sektiolapsen ja -äidin suhteen?"sektioäiti joutuu ensinnäkin olemaan sairaalassa pidempään. Alkuun hän ei saa hoitaa lastaan (nostaa) vaan on ulkopuolisen avun varassa. Haava aiheuttaa haittaa pitkään ja tulehtuessaan vaikeuttaa tilannetta entisestään.. Jotkut kokevat jopa imettämisen hankalaksi sopivan asennon löytämisen vaikeuden takia ja pelkäävät lapsen potkivan haavaa jne.
Alapää paranee sen sijaan nopeasti käyttökuntoon. Istumisen kankeus on pieni haitta. Pahakaan repeämä ei onneksi tarkoita että p tulee housuun jatkossa tms. Treeni auttaa asiaan jos tikkaus ei kaikkea parana. Sulkijalihaksia on kuitenkin kahdessa kerroksessa joten kummankin niin paha repeäminen että vahinkoja sattuisi on aika epätodennäköistä. Ulompien vaurioituminen on mahdollista kyllä. Vastikään tapasin tiedon jonka mukaan naisen suolisto on peräpäässä erilainen kuin miehen..
Olisiko tässä mitään järkeä? Kummankin tavan kokeneet tutut ainakin pitävät sektiota huonompana vaihtoehtona... Eittämättä leikkauksen riskit ovat aina suuremmat monella tapaa kuin alatie. Useassa eri vaiheessa homma voi mennä pieleen. Huolena on myös nimenomaan haavahoito, sairaalabakteerit yms asiat joista voi jäädä ikuinen riesa.. - toinen lapsi
ksymykseen kirjoitti:
tuskin peräsuolenrepeämä lähentää millään tavalla lapsen ja äidin suhdetta. Useastihan leikataan väliliha juuri siksi, että peräsuoleen asti ei tulisi repeämiä. Minuakin allöttää mahdolliset vaivat, jotka synnytyksestä jää. Olen yhden lapsen alakautta synnyttäny. Väliliha leikattiin ja mitään vaivoja ei jäänyt. Aluksi ajattelin, että seuraavan haluan sektiolla, mutta sitten tutustuin paremmin sektioihin ja kyllä sittenkin haluan synnyttää, jos se on mahdollista. Koita googlettaa sektiolla syntyneitä lapsia jne. Itse löysin monen sairaalan sivilta mm, että sektiolla syntyneillä lapsilla enemmän kouluvaikeuksia ja en nyt muista mitä kaikkea.
Mulla sanottiin että toinen lapsi on noin 3,5kg ja kun sitä sitten työstettiin ulos niin kätilö sano miehelle ensin että tämä tuleekin otsa edellä. Mutta ohops kun se ei meinannutkaan ihan heti päästä läpi niin hokasivat että hei tämähän onkin "vähän" isompi ja eiku välilihan leikkuu ja tais se mennä peräaukkoon asti. Muuten ois ehkä parantunutkin ns.normaalisti mutta ku synnäri "testas" uusia lankoja jotka sitten sulasivatkin liian nopeasti ja katkeili jo ompelu vaiheessa. Ja tästä kokeilusta ei jostain syystä kerrottu synnyttäjille ku sitten vasta kun ompelu oli suoritettu. Poika muuten painoi 4.450kg. Ja yhtä paljon minä sitä rakastan kuin ensimmäistäkin vaikka olinkin paljon väsyneempi synnytyksestä kuin ensimmäisestä enkä jaksanut tutustua poikaan samalla lailla laitoksella kuin tyttöön. Nyt olen rv.36 2 ja toivon todella että ei tule isoa tällä kertaa...
- nagvkndvibhnraofjgih
äitee +4 kirjoitti:
sektioäiti joutuu ensinnäkin olemaan sairaalassa pidempään. Alkuun hän ei saa hoitaa lastaan (nostaa) vaan on ulkopuolisen avun varassa. Haava aiheuttaa haittaa pitkään ja tulehtuessaan vaikeuttaa tilannetta entisestään.. Jotkut kokevat jopa imettämisen hankalaksi sopivan asennon löytämisen vaikeuden takia ja pelkäävät lapsen potkivan haavaa jne.
Alapää paranee sen sijaan nopeasti käyttökuntoon. Istumisen kankeus on pieni haitta. Pahakaan repeämä ei onneksi tarkoita että p tulee housuun jatkossa tms. Treeni auttaa asiaan jos tikkaus ei kaikkea parana. Sulkijalihaksia on kuitenkin kahdessa kerroksessa joten kummankin niin paha repeäminen että vahinkoja sattuisi on aika epätodennäköistä. Ulompien vaurioituminen on mahdollista kyllä. Vastikään tapasin tiedon jonka mukaan naisen suolisto on peräpäässä erilainen kuin miehen..
Olisiko tässä mitään järkeä? Kummankin tavan kokeneet tutut ainakin pitävät sektiota huonompana vaihtoehtona... Eittämättä leikkauksen riskit ovat aina suuremmat monella tapaa kuin alatie. Useassa eri vaiheessa homma voi mennä pieleen. Huolena on myös nimenomaan haavahoito, sairaalabakteerit yms asiat joista voi jäädä ikuinen riesa..Täällä yksi äiti joka on kokenut molemmat tavat. Sektiosta nyt 6kk ja arvatkaa mitä? Haavan kohta vieläkin arka, tunnoton ja RUMA! Farkkuja en pysty pitämään. Kangashousut aina jalassa ja nekin sen verran löysät etteivät kiristä.
Maitoa sai odottaa että nousisi, toisinkuin alatiesynnytyksessä. Olin 2kk kipeä, toisin kuin alatiesynnytyksessä yms.
Minulta jos kysytään, välttäkää sektiota. Ei se mitään herkkua ole. Eräs tuttavani oikein hehkutti saavansa sektion, hän kylläkin oli ensisynnyttäjä, ei ollut kokemusta alatiesynnytyksestä. Eikä ole vieläkään. Hän väitti kiven kovaan että alatiesynnytys on perseestä, no miten niin voi väittää jos ei ole kokenut? Sektion jälkeen muuttui ääni kellossa. Pelon takia sen hommasi. Nyt sitten voivottelee sitä kun ei edes yrittänyt alatiesynnytystä vaikka sille ei ollut estettä.
Ja eräs tuttavani taas miettii kauneusleikkaukseen menoa. Sektiohaava kursittiin umpeen miten sattuu, on muuten maha todella ikävän näköinen. Miten saivatkin mahan kieroon vaikka on poikkihaava?
Ainoastaan YKSI laajasta tuttavapiiristä on sitä mieltä että sektio on mahtava... Ja sektion on kuitenkin kokenut todella moni.
- jos kiinnostaa
Tässä vähän tilastoja sektion riskeistä:
-infektiot 10% (sis. haavainfektion, kohtutulehduksen, virtsatieinfektiot)
-verensiirtoa vaatinut vuoto 13%
-virtsateiden tai suolen vauriot alle 2%
-keuhkoveritulppa alle 0,5%
En löytänyt vastaavia lukuja alatiesynnytykselle. Mutu sanoo, että vuotoja huomattavasti vähemmän, infektioita voi olla yhtä paljonkin. - karoliina
Omakohtainen kokemus: vaikka lantio todettiin ahtaaksi, en saanut synnyttää sektiolla. Olisin todellakin halunnut ja toivonut suunniteltua sektiota, jossa riskit ovat pienet ja toipuminen huomattavasti paljon nopeampaa kuin alatiesynnytyksessä. Lisäksi mikä mielestäni pahinta, vauvaan kohdistuvat alatiesynnytyksessä riskit kuten hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot, pysyvät hermovauriot (yleisimmin olkapäissä), muut luiden vauriot, haitalliset bakteeritulehdukset, ja pahimmassa tapauksessa kuolema. Suunnitellussa sektiossa näitä em. riskejä ei ole.
Kohdallani lopputulos: virtsarakon, kohdun ja peräsuolen tukikudosten repeämät ja tästä aiheutuvat laskeumat, jotka käytännössä invalidisoivat lähes täysin. Pahimmat vauriot repimishelvetistä tuli kuitenkin varmasti henkiselle puolelle. Joitakin vaurioita voi korjata jälkeenpäin leikkauksilla, mutta siinäpä joudun sitten moneen kertaan kohtaamaan ne leikkauksen riskit, joilta minua haluttiin "säästää". Lopun elämääni joudun varmasti kärsimään näiden vammojen mukanaan tuomista haitoista, ja kuten useimmilla alateitse synnyttäneillä naisilla, viimeistään vaihdevuosien aikaan tilanne taas pahenee.
Se, miten pelkästään sairaalan kustannussäästöjen vuoksi oman elimistön pakkorepiminen ja vauvan riskeeraaminen (onneksi ei vauvalle kuitenkaan käynyt mitään vakavampaa) vaikuttaa myöhempään elämään henkisellä puolella sekä minun ja vauvan suhteeseen, jää vain nähtäväksi. Täytyy vain toivoa, ettei jatkossa vaikuta mitenkään meidän välisiin suhteisiin, mutta henkinen tuska tuosta kokemuksesta ei kovin hevillä hellitä, ja rassaa sitä kautta kaikkia läheisiäkin.
On täysin järjetöntä, ettei asioista puhuta niin kuin ne todella ovat, ja miten alatiesynnytys todellisuudessa on jo ajat sitten mennyt ohi "luonnollisesta" tapahtumasta. Kyllä se tätä nykyä on varmasti suurimmalle osalle naisista pelkästään helvettiä josta jää elinikäisiä vaivoja ja traumoja. Mikäli synnytys ei tapahtuisi sairaaloissa, suuri osa naisista ja vielä suurempi osa vauvoista kuolisi synnytykseen. Ihminen on ainoa nisäkäs, jolla synnytykset ovat niin hankalia kuin ovat, kiitos aivojen kehittymisen ja koon kasvun liian suuriksi naisten lantion rakenteeseen verrattuna.
Sektiota haluavien pitäisi ehdottomasti saada synnyttää sillä tavalla. Mikäli miehet synnyttäisivät, siitä ei olisi edes kahta puhetta, ja osoittaakin vain sitä, miten edelleenkin elämme miesten maailmassa. Kaikista absurdeinta koko hommassa on ollut miespuolisen synnytyslääkärin kommentti siitä, kuinka synnytys on ihana ja luonnollinen kokemus.... DAAAH!
Turha kai mainita, että meidän lapsiluku jää yhteen.- Sailamo
Kirjoitit osuvasti: minäkään en peräänkuuluta minkään muun kuin rehellisyyden perään. Nykyinen tyylihän on johtanut siihen, että sektiolla synnyttäneet häpeävät riittämättömyyttään ja puolestaan osa alatiesynnyttäjistä kiroaa tuon päivän alimpaan helvettiin ja miettii missä on vika, kun synnytys ei ollutkaan niin ihana ja autuas kokemus.
Olen 100 varma, että vaikka asioista puhuttaisiinkin totuudenmukaisesti, suurin osa siitä huolimatta valitsisi alatiesynnytyksen, mutta nyt kuitenkin tietoisempana asiasta ja siten ehkä pettyisi myös vähemmän.
- ei ikinä lapsia?
Ei mitenkään. Siis oikeasti. Näissä lässynlässy jutuissahan se menee niin, että kaiken unohtaa, kun lapsen saa syliinsä jne.
Tämä on se suuri sumutus, jolla ensisynnyttäjät marssitetaan uhkausten ja uskottelujen saattamana elämänsä kauheimpaan kokemukseen.
Nainen on yhteiskunnassa vieläkin lähempänä luontoa, kuin ihmistä. Jos nainen saa eriasteisia vammoja synnytyksessä, kaikki kuitataan sillä, kuinka luonnollinen tapahtuma se kuitenkin oli. Onhan se luonnollista, että tulee vauriota, kun vauvojen koko on kasvanut nopeammin, kuin naisten.
Varmasti äidin mieliala vaikuttaa siihen, kuinka hän suhtautuu vammoihinsa. Joku osaa asennoitua, toiselle tulee trauma. Väittäisin, että ne jotka arvaavat saavansa trauman ovat herkemmin miettimässä sektiota. Toisaalta jollekin "luomutyypille" voikin tulla yllätyksenä kuinka pahoja vaurioita voi syntyä ja kuinka vähän niiden välttämiseksi ja korjaamiseksi tehdään.
Itse en voi ajatella koskaan synnyttäväni, sillä tiedän, etten henkisesti kestäisi sitä. Voin kyllä kestää kivun mahassa, joka aiheutuu sektiohaavasta, mutta en toipuisi ikinä revenneestä alapäästä. Tämän tiedän, koska jouduin gynekologiseen leikkaukseen, joka meni todella hyvin, parannuin ja jälkiseurantakin on lopuillaan, mutta seksuaalisuuteni palautuminen on kestänyt yli vuoden.
Syynä tähän on ehkä lapsuudessani kokema äidin pahoinpitely ja raivo. Olen erittäin tarkka kehoni itsemääräämisoikeudesta, en pidä koskettamisesta ym. Vain mieheni saa koskettaa minua. Kavereiden halaaminenkin on työn takana ja todellista teatteria. Suuttumiskysymyksiä olen käsitellyt psykologin kanssa ja muussa terapiassa tarkoituksenani katkaista huonon äitiyden kiertokulku.- Elli
samanlaisia tuntemuksia. Synnytys voi mennä hyvin mutta myös äärimmäisen huonosti. Jos miehet synnyttäis niin varmasti ei edes keskusteltais sektiosta. Kaikki sais jotka haluaisi.
Voisin kostaa lapseen revenneet paikat, mutta sektiohaava kipu olisi helpompi hyväksyä. Minulla oli äiti joka käytti väkivaltaa minua kohtaan. Liekö tuntemukseni niistä kokemuksista. Kenenkään lapsirakkaan on turha muuta nassuttaa! Elämä ei ole niin kaunista kuin jotkut kuvittelevat. - ei ikinä lapsia?
Elli kirjoitti:
samanlaisia tuntemuksia. Synnytys voi mennä hyvin mutta myös äärimmäisen huonosti. Jos miehet synnyttäis niin varmasti ei edes keskusteltais sektiosta. Kaikki sais jotka haluaisi.
Voisin kostaa lapseen revenneet paikat, mutta sektiohaava kipu olisi helpompi hyväksyä. Minulla oli äiti joka käytti väkivaltaa minua kohtaan. Liekö tuntemukseni niistä kokemuksista. Kenenkään lapsirakkaan on turha muuta nassuttaa! Elämä ei ole niin kaunista kuin jotkut kuvittelevat.Siis omalla tavallaan hieno kuulla, että jollakin on samasta syystä samoja ajatuksia. Se on tietysti paska juttu, että jouduit äidin pahoinpitelemäksi, kuten minäkin, mutta minulle oli lohduttavaa kuulla, että ne kokemukset ovat jollekin toisellekin kiteytyneet synnytysvastaisuutena.
Minä jotenkin yhdistän, että äidin kuvaileva kamala synnytys olis syynä suurimpaan osaan niistä tapahtumista, jotka varjostivat ensimmäistä 15-vuottani. Äitini oli masentunut ja itsetuhoinen ja kertakaikkisen arvaamaton ja suuttuessaan kävi käsiksi, useimmiten ilman syytä.
Nuorena tyttönä ajauduin itsetuhoiseen seksuaalikäyttäytymiseen, jonka jälkiä korjailtiin nyt toista kymmentä vuotta myöhemmin. Olen vasta nyt hyväksynyt kehoni joten kuten. Tätä ennen oli anoreksia-bulimia, kuntoilupakkomielle, ahmiminen, masennus...Huumeisiin en onneksi koskaan sortunut, mutta alkoa kuluu mielestäni vieläkin liikaa, vaikka olenkin yrittänyt "eurooppalaistua". Lähdin kotoa aikaisin äidin mielivaltaa pakoon ja jouduin liian aikaisin etsimään turvaa seksistä.
- ihanuus
Olin naiivi nuori ensisynnyttäjä kun lähdin neuvolan ohjeistuksella synnyttämään. Neuvolan täti sanoi, että anna virran viedä, äläkä murehdi turhia. Ehkä olen sitten heikko nainen kun tuosta 18 tuntia kestäneestä rääkistä jäi varmaan elinikäinen synnytyspelko. Sellaista kipua en voinut kuvitellakkaan, mitä jouduin kohtaamaan. Ei ollut kovin ihmisarvoista kun kätilöt ja lääkärit tunkivat huoneeseen jossa lähes alasti kärvistelin ja itkin kauheissa tuskissa. Epiduraalin antoa viivyteltiin turhaan 3 tuntia, vaikka kuinka sitä pyysin. Selkään iskettiin vaan aqva-rakkuloita, joiden laitto tuntui ampiaisen pistolta. Säästyin kuitenkin pahemmilta fyysisiltä vaurioilta, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Jos joku vielä yrittää uskotella minulle synnytyksen helpoutta ja ihanuutta, kehoitan kokeilemaan raajan amputointia ilman puudutusta...
- ...mielipide
Synnytin esikoiseni vähän aikaa sitten ja kokemus oli äärimmäisen kaukana siitä helvetistä, mitä täällä kuvaillaan - päin vastoin: elämäni ehdottomasti paras kokemus. Repeämiä ei tullut, välilihaa jouduttiin kyllä leikkaamaan paljon. Heti synnytyksen jälkeen olin loistokunnossa; kävelin omin jaloin suihkuun ja sitten osastolle, vaikka synnytys ei mikään helppo saatika lyhyt ollut (parikymmentä tuntia!).
En yhtään ymmärrä, miten alatiesynnytys ei "enää" olisi luonnollinen tapahtuma. Missä vaiheessa se on luonnottomaksi muuttunut..?
Sektion jälkeen mm. maidon nousu rintoihin kestää, elimistöllä vie aikaa "tajuta" synnytys (koska sitä luonnollista synnytystapahtumaa ei ole). Vauvalle sektio on luonnollisesti traumaattisempi; vauva tulee siinä maailmaan valmistautumatta (alatiesynnytyksen aikana hormonit jne. kulkeutuvat äidin elimistöstä vauvaankin). Sektiolla syntyneet vauvat viettävät ensituntinsa happikaapissa ja sektioäiti sen ajan leikkauspöydällä. Sanomattakin on selvää, että varhainen vuorovaikutus ei ala ihan niin varhain kuin (onnistuneen) alatiesynnytyksen jälkeen.
Nämä ovat ihan faktoja siinä missä kliiniset lääketieteelliset faktatkin. Miksi aina unohdetaan, ettei ihmisessä on vähän muutakin kuin se fyysinen puoli?- 4+4
"...miten alatiesynnytys ei "enää" olisi luonnollinen tapahtuma. Missä vaiheessa se on luonnottomaksi muuttunut..?"
Veikkaisin, että siihen aikaan, kun alkoi olla pakko synnyttämään makuultaan (riippumatta siis siitä, mikä olisi synnyttäjän mielestä paras asento).
- veera
itselleni tehtiin suunniteltu sektio muutama viikko sitten, ja haluaisin omalta osaltani kommentoida keskusteluun, että menisin ko. leikkaukseen uudestaan sata kertaa mieluummin kuin hommaisin alapäähäni haavoja mitkä mahdollisesti paranevat vasta kuukausien kuluttua. leikkaushaavani on nyt täysin parantunut, varovainen täytyy tietysti olla mutta koen olevani huomattavasti onnellisemmassa asemassa kuin ne, joilla pelkkä normaali istuminen tuottaa vaikeuksia pitkään, seksielämästä ym. puhumattakaan.
minulle ainakin sektiota "mainostettiin" etukäteen aivan hirvittävän tuskalliseksi haavakipuineen ym. yksi "mainostajista" muuten kävi vuoden alatiesynnytyksen jälkeen hoidoissa kun lihakset tuolla tietyllä alueella eivät oikein toimineet niin kuin pitäisi, jäivät kai jotenkin kramppiin. kivaa varmasti..? myös vauvan kannalta sektiosta esitetyt väitteet osoittautuivat ainakin minun kohdallani vääriksi; vauva oli heti synnyttyään virkeä, pisteitä tuli normaalisti ja kaikki oli muutenkin ok. itse pääsin kävelemään vajaan vuorokauden kuluttua leikkauksesta, parin päivän ja varsinkin tikkien poiston jälkeen olo oli jo täysin normaali.
jokainen tietysti tekee itse omat päätöksensä, mutta itselleni on jo nyt aivan selvää, että mahdolliset tulevatkin lapset syntyvät sektiolla. ja haluan vielä korostaa, että tämänkertaiseen leikkaukseen en joutunut (/PÄÄSSYT..:)) pelon tms. takia, vaan puhtaasti lääketieteellisistä syistä. pystyisin seuraavan lapsen mitä todennäköisimmin synnyttämään alateitse, mutta se vaihtoehto ei todellakaan houkuta nyt, kun huomasi miten vääristynyt kuva & tietoa tästäkin asiasta on liikkeellä.- tuskaa...
"En yhtään ymmärrä, miten alatiesynnytys ei "enää" olisi luonnollinen tapahtuma. Missä vaiheessa se on luonnottomaksi muuttunut..?"
Se on muuttunut luonnottomaksi, koska nykyään kaikki halutaan saada helpolla, kivuttomasti ja nopeasti. Myös lapset... - sektio takana
Heipä hei!
Edelliseen kirjoittajaan verrattuna minulla on täysin toisenlainen käsitys sektiosta. Olen synnyttänyt yhden lapsen. Alatiesynnytys vaihtui vauvan hapenpuutteen vuoksi lopulta hätäsektioksi, mikä ei todellakaan ollut mikään mukava kokemus. Koko prosessin aikana suurimmat kivut olivat haavakivut operaation jälkeen. Supistukset, välilihan leikkaus ja imukuppiyritys eivät tuntuneet miltään verrattuna siihen olotilaan, mikä leikkauksen jälkeen oli! Kamalaa. Jos tulen vielä uudelleen raskaaksi, haluan ehdottomasti yrittää normaalia alatiesynnytystä. Jos vauvan etu taas vaatii sektiota, niin siihen sitten mennään, mutta paljon mieluummin synnyttäisin normaalisti alakautta.
- äiti
minulla myös on takana hyvin onnistunut alatiesynnytys. tikkejä tuli monta (15) mutta epparikipu ei kestänyt kuin pari päivää. eikä sitä kipua paljoa tullut edes ajateltua, pieni suloinen vauva oli pääasia. tuon tytön vuoksi voisin kärsiä paljon pahempiakin kipuja. synnyttäisin milloin vaan uudestaan se todellakin on ollut elämäni ihanin kokemus suuresta kivusta huolimatta. mutta eikös se niin ole että "kivulla tulet lapsen synnyttämän"?
minun kohdallani tuosta synnytyksestä ei ole muita merkkejä kuin epparihaavan arpi. synnytyksestä on kolme kuukautta eikä edes tunnu siltä että olisin koskaan synnyttänyt.
minä itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä sitä ettei niitä vauvoja putoa taivaasta itsestään vaan ne todellakin no synnytettävä vaikka se kipeää tekeekin.raskausaikana valmistauduin tulevaan koitokseen lukemalla tietoa synnytyksestä. tärkeintähän koko touhussa on aina se VAUVA, ei synnytys eikä sen tuoma kipu.- karoliina
Hienoa jos homma on sujunut hyvin, ja niin kuin hyvin tiedetään, ei todellakaan ole kahta samanlaista synnytystä. Mikäli kaikki naiset kokisivat samanlaisen synnytyksen kuin minä ja saisivat samat, palautumattomat vammat synnytyksessä tai mikä vielä pahempaa, vammauttaisivat siinä hommassa vauvansa, ei tämmöisiä keskusteluja tarvitsisi käydä.
Olisi todella tärkeää että faktoja tarkasteltaisiin niin alatiesynnytyksen kuin sektionkin kannalta. Ja nimenomaan suunnitellun sektion kannalta. Mutta ongelma on se, ettei näin tehdä, ja alatiesynnytyksen riskejä ei missään vaiheessa kerrota ensisynnyttäjille. Kyllä jokaisen naisen tulisi saada puolueetonta tietoa asioista ja sen jälkeen itse päättää, miten haluaa synnyttää, niin isoista asioista on kyse. Ja nimenomaan vauvan elämästä.
Pahinta on se, että tietoja pimitetään naisilta, ja että usein erityisesti mieslääkärit jeesustelevat synnytyksen ihanuudella, eikä naisella, siis ihmisellä itsellään ole mitään sananvaltaa asioihin. Tapahtui synnytyksessä sitten mitä tahansa, seuraukset kuitataan olankohautuksella ja ihminen jätetään täysin omilleen kun silloin pitäisi kuitenkin olla vauvaa varten mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sairaala ottaa kaiken vastuun päättäessään ihmisen puolesta synnytystavan, mutta sen jälkeen kaikki vastuu siirtyy ihmiselle itselleen. Sairaalamme ylilääkäri sentään myönsi suoraan, että kyse on nimenomaan kustannustekijöistä. Naisten elämä ja elämänlaatu ei tässä yhteiskunnassa ole minkään arvoinen.
Toisilla on paljon paremmat edellytykset suoriutua alatiesynnytyksestä, olemmehan jokainen rakenteeltamme erilaisia, ja varmasti ihmisen tausta (fyysinen kunto) vaikuttaa paljon asioihin. Mutta tämän vuoksi tulisikin kuunnella ihmistä itseään, sillä kukaan lääkäri ei voi tietää sitä, mikä sinun kroppasi todellisuudessa on ja miltä sinusta tuntuu.
Kunpa kyse olisikin vain kivunsietokyvystä, ei minullakaan olisi mitään valittamista!
Eikä yksikään vauva ole mikään "palkinto" itsensä rikki repimisestä! Kamalinta onkin, että vauva muistuttaa fyysisten oireiden lisäksi olemassaolollaan tapahtuneesta.
- Marke
Nyt on synnytyksestäni aikaa kulunut n. kaksi kuukautta, ja kivut alapäässä alkavat olla jotakuinkin siedettävät. Pitkästä (20h) ja hankalasta synnytyksessä tulivat VAIN 2. asteen repeämät, eli repeämä ulottuu peräsuoleen, mutta ei sulkijalihaksiin. Myös häpyhuulet repesivät. Olin valmistautunut siihen, että synnytyksessä repeää, mutta en osannut ajatella sitä kivun määrää, ja kivun pitkää kestoa! Shokki oli melkoinen, kun vauvan tultua odotin kivun loppuvan, ja se vaan jatkui, ja jatkui, ja jatkui...
Minulle kävi myös niin, että häpyhuulet arpeutuivat yhteen, ja niitä jouduttiin jälkitarkastuksessa repimään irti toisistaan (ilman puudutusta). Seurauksena taas kovat kivut ja runsas verenvuoto. Lääkäri ei saanut irroteltua, joten joudutaan leikkaamaan. Onneksi tällainen arpeutuminen on kuulema todella harvinaista, mutta enpä tiennyt että näinkin voi käydä!
Vauvanhoito on ollut kivun takia vaikeaa, en tiedä olisiko sektion jälkeen ollut hankalampaa. Mutta jos joskus uskallan vielä toista lasta yrittää, toivon todella saavani sektion! Minua eivät repeämät ole vauvan kanssa lähentäneet, ja heti synnytyksen jälkeen olin todella katkera, että en saanut toivomaani sektiota jo tällä kertaa.- Äiti vdsta -05
Synnytin yli 36h. Kivunlievitys ei toiminut. Aukesin vain 3 cm ja siksi sain käynnistystipan. Kärsin elämäni kovinta tuskaa. Se ei ollut enää kipua vaan jotain muuta. Huusin niin kovaa minkä keuhkoistani ääntä sain. Lopulta lapsi vetäistiin ulos imukupin voimalla. Repesin pahasti, tuli toisen asteen repeämä. Tunsin myös miten neula meni läpi herkkien kudosteni, tikkauksessa.
Lihasvauriot jaksavat yhä kimoilla kipua välillä. Vaikka synnytyksestä on yli 2,5 kk. Yhdyntä on kivun vuoksi mahdotonta. Ja mielestäni emättimen aukosta tuli todella ahdas.
Masennuin pahasti hirvittävästä kokemuksesta ja yksin jättämisestä tämän asian kanssa. On vaikeaa saada tietoa tai edes apua tällaisissa asioissa!
- Jihuu! rv10+5
Minulla oli joskus nuorempana hirveä pelko ja kammo alatiesynnytystä kohtaan, ja olin sitä mieltä, etten aio itse synnyttää ja jos synnytän, se on sitten sektio.
Sitten luinkin aiheista lisää, sektio vs. alatiesynnytys, ja kyllä ne paremmat puolet menivät sen alatiesynnytyksen puolelle, tuli kammo sektiota kohtaan :D - Äitix2
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/synnhist.html
"Raskaus ja synnytys ovat ihmissuvun perustavia, normaaliin elämänkulkuun kuuluvia tapahtumia. Ne ovat kuitenkin naiselle fyysisesti suuria ponnistuksia. Uuden perillisen syntymä merkitsi aikaisemmin varsin usein synnyttäjän tai syntyvän lapsen tai toisinaan molempien kuolemaa. Synnyttäjän kuolema on perhekunnalle huomattava menetys, ja sen seurauksena tavallisesti yksi tai useampi lapsi jäi vaille äidin huoltoa. Lisäksi raskaus ja synnytys ovat olleet psyykkisesti erittäin koskettavia sekä naiselle että hänen lähipiirinsä ihmisille, minkä vuoksi niihin on aina liittynyt hyvin voimakkaita ja usein ristiriitaisia tunne- ja arvolatauksia."
Eli päinvastoin kuin tällä jotkut antavat ymmärtää, synnyttäminen ei ole ollut esiäideillemmekään sen "luonnollsempi" tai vähemmän pelkoa herättävä asia.
Ennen vanhaan ei vain ollut vaihtoehtoja, ja lapsi nähtiin tärkeämmäksi kuin naisen kuolema ja koko sisaruskatraan jääminen orvoksi.
Onko tuo sitten edistänyt lapsen ja äidin herkkää suhdetta?- karoliina
Tulikin ehkä harhaanjohtavasti sanottua nykynaisista, mikä ei suinkaan välttämättä tarkoita edes viime vuosisadalla synnyttäneitä naisia. Mm. Kemia-lehdessä (Vol.32(2005) 8) oli lyhyt juttu ihmisen älykkyyttä säätelevien geenien löytymisestä. Kyseinen tutkijaporukka on löytänyt geenejä, jotka vaikuttavat aivojen koon kasvuun eli neuronien lukumäärään ja sitä kautta älykkyyteen. Heidän tutkimustensa (ja siis tämän lehdessä olleen jutun) mukaan geenien syntyminen ja ihmisen historian merkittävät tapahtumat ajoittuvat hyvin toisiinsa, kuten esim. maanviljelyn (10 000 vuotta sitten) ja kirjoitustaidon (5000-6000 vuotta sitten) kehittyminen.
Tutkijaporukan mukaan ihmisen aivojen nopea, yhä jatkuva kehitys on evoluution erikoistapaus, jolla on rasitteensa juuri synnytysten kannalta. Millään muulla nisäkkäällä ei synnytys ole yhtä hankalaa kuin ihmisellä.
Toisaalta myös varmasti lyhyemmälläkin aikavälillä tarkasteltuna jo pelkästään elinolot länsimaissa ovat johtaneet siihen, että vauvat ovat nykyään suurikokoisempia.
Eiköhän se ole niin, että ennemmin tai myöhemmin sektiosynnytysten määrä tulee oleellisesti kasvamaan kun vaihtoehtojakaan ei enää ole. Joskus - toivottavasti mahdollisimman pian - myös suomalaiset lääkärit myöntävät tiettyjä tosiasioita eivätkä ainakaan pakota niitä, jotka eivät halua vauvaansa riskeerata ja itseään repiä hajalle, myöskään sitä tekemään.
Sinänsä juttu synnytyshistoriasta oli melkoista luettavaa, jossa yksi surullisimpia ja samalla ajatuksia herättävä kohta oli kuvaus 1600-1700-lukujen vaihteessa asioihin ilmeisen suuresti vaikuttaneesta pariisilaisäijästä: "Pariisilainen François Mauriceau (1637–1709) oli 1600-luvun loppupuolen huomattavin synnytyskirurgi... Lantion epämuodostuma tai ahtaus oli usein ehdoton synnytyseste, joka johti aikaisemmin ilman keisarileikkausta sikiön kuolemaan ja usein myös synnyttäjän menehtymiseen. Sikiö voitiin toisinaan poistaa paloittelemalla synnyttäjän pelastamiseksi. Mauriceau kannatti kansan parissa yleistä käsitystä, että naisella synnytyskanava laajeni synnytyksessä lantion luiden irrotessa toisistaan. Hänen virheellisen kantansa johdosta lantion ahtauteen ei suhtauduttu vakavasti ja keisarileikkauksen välttäminen aiheutti lukemattomien lasten ja äitien kuoleman." - karoliina
karoliina kirjoitti:
Tulikin ehkä harhaanjohtavasti sanottua nykynaisista, mikä ei suinkaan välttämättä tarkoita edes viime vuosisadalla synnyttäneitä naisia. Mm. Kemia-lehdessä (Vol.32(2005) 8) oli lyhyt juttu ihmisen älykkyyttä säätelevien geenien löytymisestä. Kyseinen tutkijaporukka on löytänyt geenejä, jotka vaikuttavat aivojen koon kasvuun eli neuronien lukumäärään ja sitä kautta älykkyyteen. Heidän tutkimustensa (ja siis tämän lehdessä olleen jutun) mukaan geenien syntyminen ja ihmisen historian merkittävät tapahtumat ajoittuvat hyvin toisiinsa, kuten esim. maanviljelyn (10 000 vuotta sitten) ja kirjoitustaidon (5000-6000 vuotta sitten) kehittyminen.
Tutkijaporukan mukaan ihmisen aivojen nopea, yhä jatkuva kehitys on evoluution erikoistapaus, jolla on rasitteensa juuri synnytysten kannalta. Millään muulla nisäkkäällä ei synnytys ole yhtä hankalaa kuin ihmisellä.
Toisaalta myös varmasti lyhyemmälläkin aikavälillä tarkasteltuna jo pelkästään elinolot länsimaissa ovat johtaneet siihen, että vauvat ovat nykyään suurikokoisempia.
Eiköhän se ole niin, että ennemmin tai myöhemmin sektiosynnytysten määrä tulee oleellisesti kasvamaan kun vaihtoehtojakaan ei enää ole. Joskus - toivottavasti mahdollisimman pian - myös suomalaiset lääkärit myöntävät tiettyjä tosiasioita eivätkä ainakaan pakota niitä, jotka eivät halua vauvaansa riskeerata ja itseään repiä hajalle, myöskään sitä tekemään.
Sinänsä juttu synnytyshistoriasta oli melkoista luettavaa, jossa yksi surullisimpia ja samalla ajatuksia herättävä kohta oli kuvaus 1600-1700-lukujen vaihteessa asioihin ilmeisen suuresti vaikuttaneesta pariisilaisäijästä: "Pariisilainen François Mauriceau (1637–1709) oli 1600-luvun loppupuolen huomattavin synnytyskirurgi... Lantion epämuodostuma tai ahtaus oli usein ehdoton synnytyseste, joka johti aikaisemmin ilman keisarileikkausta sikiön kuolemaan ja usein myös synnyttäjän menehtymiseen. Sikiö voitiin toisinaan poistaa paloittelemalla synnyttäjän pelastamiseksi. Mauriceau kannatti kansan parissa yleistä käsitystä, että naisella synnytyskanava laajeni synnytyksessä lantion luiden irrotessa toisistaan. Hänen virheellisen kantansa johdosta lantion ahtauteen ei suhtauduttu vakavasti ja keisarileikkauksen välttäminen aiheutti lukemattomien lasten ja äitien kuoleman."Niin piti vielä lisäämäni, että on todella surullista, absurdia ja silti valitettavasti vielä nykypäivänäkin tosiasia, että kaikkia näitä synnytykseen liittyviä käsityksiä ja yleisiä menettelytapoja pääsevät sanelemaan ensisijaisesti MIEHET joilla ei todellisuudessa ole eikä voi olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä synnytys todella on!!! Ilmeisesti tässä asiassa ja asenteissa ei tapahdu kuitenkaan mitään muutosta ennen kuin ensimmäinen mies on repinyt itsensä hajalle työntäessään vauvan ja vauvaa vastaavan möhkäleen itsestään ulos.
- Lily
karoliina kirjoitti:
Niin piti vielä lisäämäni, että on todella surullista, absurdia ja silti valitettavasti vielä nykypäivänäkin tosiasia, että kaikkia näitä synnytykseen liittyviä käsityksiä ja yleisiä menettelytapoja pääsevät sanelemaan ensisijaisesti MIEHET joilla ei todellisuudessa ole eikä voi olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä synnytys todella on!!! Ilmeisesti tässä asiassa ja asenteissa ei tapahdu kuitenkaan mitään muutosta ennen kuin ensimmäinen mies on repinyt itsensä hajalle työntäessään vauvan ja vauvaa vastaavan möhkäleen itsestään ulos.
Juuri näin !! Ennenkuin miehet eivät ole tehneet mitään sellaista niin saisivat olla hiljaa. He eivät tiedä eivätkä ymmärrä. !!!!
- Hiljattain synnyttänyt
Minulle tuli ekassa synnytyksessäni juuri tuo pelkäämäsi repeämä. Koko väliliha repesi peräsuoleen asti ja myöskin sulkijalihas siinä mukana. Synnytyksen jälkeen minua tikattiin nukutuksessa.
Nyt kun tuosta on muutama kuukausi kulunut, voi sanoa, etteipä haittoja ole juurikaan jäänyt. Ilma tai uloste ei ole kertaakaan karannut ihmisten läsnäollessa. Tietysti tuolla alapäässä saattaa olla lievää tunnottomuutta, mutta sekin korjautunee.
Kyllä siis näistä pahoista repeämistäkin yleensä paranee, jos ne korjataan siinä heti synnytyksen jälkeen.
Mutta: itse otan kyllä seuraavassa synnytyksessä ehdottomasti sektion- jotta en repeäisi uudestaan (silloin voi käydä vielä pahemmin). - pelkääjä
minulle kävi ekan lapsen kanssa sillein, että väliliha ynnä muita lihaksia repesi alatie synnytyksessä ja poika oli yli 4kg. ja epiduraalipuudutus ja muut kivunlievitykset eivät vaikuttanut mitenkään.kivut kestivät 3kk ja tuli vielä kohtutulehdus kaupanpäälle.ja alapääni edelleen lähes tunnoton vielä 4vuoden jälkeen. nyt pyysin että seuraava otettaisiin sektiolla pihalle,mutta eivät sitä suostuisi oikein tekemään. ja pelkään että loppukin tunto katoaa..yms.ärsyttää hemmetisti.
- luonnollisestiaina
Minunkin mielestäni synnytyksen luonnollisuus on kadonnut siinä vaiheessa kun synnytetään steriilissä sairaalassa, lääkärien "armoilla", ilman itsemääräämisoikeutta, tipan, neulojen ja veitsien kera. "Synnytyksen kuuluu sattua", mikä vitsi! Synnytyksen ei kuulu sattua (näin on ollut joskus) ja kivuttoman synnytyksen voi saada kun vähän etsii tietoa ja harjoittelee tekniikoita. Kannattaa tutkia! Synnytys sattuu koska nainen pelkää, ilman pelkoa voi kokea kivuttoman synnytyksen jossa ainoastaan lievää epämukavuutta. Oikea lunnollinen synnytys on tiessäään koska naisen vaistot ovat kadonneet pelon edessä.
- Inaturalisti
Kerro ihmeessä lisää milloin synnytys ei ole sattunut ihmiskunnan alkuhämärissä; vai puhutaanko nyt ihmisen alkumuodoista? ... oikeeta kunnon new age-tiedettä taas näkyy olevan..
Synnytyksen luonnollisuus on tuonut menneinä aikoina pahimmillaan kamalat jälkiseuraamukset ja verrattain usein myös kuoleman...siinäpä sitä luonnollisuutta!
- kastelukannu
Erilaiset tekniikat on luettu, harjoiteltu ja tehottomiksi tositilanteessa todettu. Ja pelkoa ei missään vaiheessa ollut. Ehkä jollekin tuo jotain hyötyä.
- ,.
Jos nyt sitten hylätään nämä synnytyksen "luonnottomuudet" eli synnytykset steriilissä sairaalassa tipan, neulojen ja veitsien kera, niin toki sitten täytyy myös hyväksyä synnytyksiin luonnollisena osana myös se, että osa äideistä ja lapsista joko menehtyy tai vammautuu synnytyksissä. Jos esim. sektioita tehdään reilu 15% synnytyksissä ja niistä kiireellisiä tai hätäsektioita on noin puolet niin siitä voi laskea paljonko luonto hoitelisi äitejä ja lapsia pois päiviltään.
Minä en sille tielle lähtisi, joten kovin on yksinkertaistettua tuo min luonnollisestiaina hehkutus pelkästä luonnonmukaisuudesta. - luonnollisestiaina
Olette oikeassa :) Mun synnystys oli kaikkea muuta kuin luonnollinen. Kiirreelliseen sektioon (en ole kokenut ainuttakaan supistusta tai synnytyskipua) kun vauva lopetti liikkumisen ja oli ahdingossa. Mutta ilman tuota leikkausta ei vauvani olisi elossa.
- Syntymä ja kuolema
Niin no onhan kuolemakin ihan luonnollinen asia, jollekin kivuton ja toiselle ei, mutta silti sitä aika moni kuitenkin pelkää. Tuskin kukaan haluaa kokea kipua ja tuskaa, oli se sitten minkä asian takia tahansa.
- rtrt
Tuon lounnollisuuden painotus saa välillä sairaita mittakaavoja.
Mies, jonka kanssa seurustelin ennen, oli käytännössä sitä mieltä, että luonnolliseen synnytykseen kuuluu pyrkiä (vaikka sen LUONNOLLINEN osa onkin esimerkiksi äitien kuoleminen) ennen kaikkea. On varmastikin selvää, etten sitten juuri tehnyt lapsia tämän kaverin kanssa.
- Episiotomia
Olen kuullut, että alatiesynnytysten yhteydessä tehdään vähemmän eppareita kuin ennen? Miksi?
Itse ehdin repeytyä hieman (I-asteen repeämä) ennen kuin väliliha leikattiin. Olen todella tyytyväinen, että se leikattiin. Luulen, että repeämästä olisi tullut paljon pahempi ilman epparia.
Tuttuni synnytti pari vuotta myöhemmin, eikä epparia millään meinattu tehdä. Onko se muka jo vanhanaikaista? - 12333333333333333
on tutkittu että luonnollinen repeämä korjaantuu nopeammin ja leikkaushan voi joskus olla myös turha eikä kukaan nainen varmaan halua viiltoa alapäähän turhaan kun se joskus tehtiin melkein automaattisesti... että näin..
- sfgiggi
Noista repeämien seurauksista..
Itse en ainakaan ikinä ole kuullut, ettei joku olisi pystynyt enää pidättelemään synnytyksen jälkeen.. - ...
Itselleni tehtiin välilihan leikkaus imukuppisynnytyksen vuoksi, eikä siitä jäänyt mitään vaivoja. :) Arpi nyt tietenkin, mutta niin se olis arpi jäänyt sektiostakin. Synnytyskivut ei olleet kauheita ja minulle pikemminkin tyrkytettiin lääkkeitä, eikä niitä mitään pihtailtu tai viivytelty. Ikävää jos joissain paikoissa näin käy, mutta korostan, että ei kuitenkaan joka paikassa. :) Kaikille tuttavilleni, joille on sektio tehty, ovat olleet sitä mieltä, että mieluummin olisivat näin jälkeen päin ajateltuna valinneet alatiesynnytyksen. (poikkeuksena tietenkin ne, joille sektio on ollut ainoa vaihtoehto, kun muuten synnytys ei lääketieteellisestikään ole ollut mahdollista). Ymmärrän toisaalta senkin, jos jollekin synnytys on ollut niin kauhea kokemus, että ei enää uskalla uudestaan synnyttää. Kuitenkin meitäkin, joista synnytys ei ollut se elämän kauhein kokemus, löytyy. :D
- tuhnuliina
"Entä millä tavalla äidin synnytyksessä hankkima peräsuolenrepeämä tms. lähentää äidin ja lapsen suhdetta ja tekee siitä paremman kuin sektiolapsen ja -äidin suhteen?"
Molemmat opettelevat uudelleen potalle, tottakai.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511467- 639940
- 1505619
- 1443794
- 753760
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373645- 403388
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243193- 652835
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792623