Viime päivien keskustelu on käynyt vilkkaana näillä palstoilla ja mikäs sen mukavampaa, siihenhän tämä on tarkoitettukin. Mutta muutaman kommentin tämä kyllä nyt vaatii.
Ensinnäkin kysymys lähtee usein yhdestä ongelmasta, johon haetaan vastausta. Kysyjä ei osaa kertoa asiaa kokonaisuudessaan, vaan kuvaa tilannetta kuten hän sen kokee. Ja tällöin vastaaminen on usein kuin bingonpeluuta, saattaa osua ja saattaa olla osumattakin.
Sitten nämä ok-talon rakentaneet tai rakennuttaneet, heillä on harvinaisen varmat ja yksituumaiset mielipiteet asiaan kuin asiaan. Harvaan asiaan kuitenkaan on olemassa ns. absoluuttista totuutta, varsinkaan kun puhutaan rakentamisesta. Jokaisella rakennusmateriaalilla ja -tavalla on omat hyvät puolensa, mutta harva materiaali tai rakennustapa on kiistattomasti paras kaikkiin käyttötarkoituksiin.
Jos rakennutan loma-asuntoa, niin hirsi ilman muuta on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Jos teen ok-taloa, niin puu-villarakenteinen seinätyyppi tuntuu hyvältä. Jos painotan palamattomuutta niin kivirakenteet tulevat silloin kyseeseen. Jos teen märkätiloja, niin pyrin ilman muuta toteuttamaan ne kivirakenteisina ja huolehdin hyvästä vesieristyksestä. Jos haluan selkeän yksiaineisen ulkoseinätyypin ok-taloon, niin siporex täyttää silloin parhaiten sen vaatimuksen.
Jokaisella em. materiaalilla on hyvät ja huonot puolensa ja valinnassa tulee painottaa omia mieltymyksiä, hintaa, kokonaistaloudellisuutta, ekologisuutta, kierrätettävyyttä jne. Yhtä ainoaa totuutta ei onneksi ole olemassa!
Vuosikymmenien aikana olen tavannut alan ammattimiehissä osaamista laidasta laitaan. Mestareita, jotka vähät välittävät työmaalla siitä mitä jättävät piharakenteiden alle piiloon ja vastaavasti timpureita, jotka eivät suostu ruuvaamaan kipsilevyä märkätilan seinään, jos ruuvi ei ole korroosiosuojattu.
Ja päinvastoin mestareita, jotka dokumentoivat kaiken tekemisen siten, että vuosikymmenien jälkeen on helppo selvittää kuinka joku paikka on tehty ja timpureita, jotka ok-talotyömaalla jättävät väliseinärungon alajuoksut jälkivalujen sisään perusteella, "koska niin on aina ennenkin tehty". Ja rakennuttaja nyökkää vieressä, että kyllä tämä Pekka osaa rakentaa, älä sinä siihen puutu.
Aion edelleenkin osallistua keskusteluun, käytän oikeata termistöä, varon ehdottomia totuuksia, pyrin esittämään teoriatietoja käsitykseni pohjaksi ja saatan ärsyttää toisia, mutta muuten en tällaiseen keskusteluun halua osallistua. Periaatteenani pidän, että vastaan mielipiteistäni vaikka joutuisin esittämään ne julkisesti omalla henkilöllisyydelläni.
Fournetin rakentaminen-keskustelupalsta oli hyvä, siellä suurin osa keskustelijoista esiintyi omilla henkilötiedoillaan ja tällöin objektiivisuus oli huomattavasti helpompaa säilyttää. Valitettavasti se on lopetettu kesän aikana(?)
Ensinnäkin kysymys lähtee usein yhdestä ongelmasta, johon haetaan vastausta. Kysyjä ei osaa kertoa asiaa kokonaisuudessaan, vaan kuvaa tilannetta kuten hän sen kokee. Ja tällöin vastaaminen on usein kuin bingonpeluuta, saattaa osua ja saattaa olla osumattakin.
Sitten nämä ok-talon rakentaneet tai rakennuttaneet, heillä on harvinaisen varmat ja yksituumaiset mielipiteet asiaan kuin asiaan. Harvaan asiaan kuitenkaan on olemassa ns. absoluuttista totuutta, varsinkaan kun puhutaan rakentamisesta. Jokaisella rakennusmateriaalilla ja -tavalla on omat hyvät puolensa, mutta harva materiaali tai rakennustapa on kiistattomasti paras kaikkiin käyttötarkoituksiin.
Jos rakennutan loma-asuntoa, niin hirsi ilman muuta on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Jos teen ok-taloa, niin puu-villarakenteinen seinätyyppi tuntuu hyvältä. Jos painotan palamattomuutta niin kivirakenteet tulevat silloin kyseeseen. Jos teen märkätiloja, niin pyrin ilman muuta toteuttamaan ne kivirakenteisina ja huolehdin hyvästä vesieristyksestä. Jos haluan selkeän yksiaineisen ulkoseinätyypin ok-taloon, niin siporex täyttää silloin parhaiten sen vaatimuksen.
Jokaisella em. materiaalilla on hyvät ja huonot puolensa ja valinnassa tulee painottaa omia mieltymyksiä, hintaa, kokonaistaloudellisuutta, ekologisuutta, kierrätettävyyttä jne. Yhtä ainoaa totuutta ei onneksi ole olemassa!
Vuosikymmenien aikana olen tavannut alan ammattimiehissä osaamista laidasta laitaan. Mestareita, jotka vähät välittävät työmaalla siitä mitä jättävät piharakenteiden alle piiloon ja vastaavasti timpureita, jotka eivät suostu ruuvaamaan kipsilevyä märkätilan seinään, jos ruuvi ei ole korroosiosuojattu.
Ja päinvastoin mestareita, jotka dokumentoivat kaiken tekemisen siten, että vuosikymmenien jälkeen on helppo selvittää kuinka joku paikka on tehty ja timpureita, jotka ok-talotyömaalla jättävät väliseinärungon alajuoksut jälkivalujen sisään perusteella, "koska niin on aina ennenkin tehty". Ja rakennuttaja nyökkää vieressä, että kyllä tämä Pekka osaa rakentaa, älä sinä siihen puutu.
Aion edelleenkin osallistua keskusteluun, käytän oikeata termistöä, varon ehdottomia totuuksia, pyrin esittämään teoriatietoja käsitykseni pohjaksi ja saatan ärsyttää toisia, mutta muuten en tällaiseen keskusteluun halua osallistua. Periaatteenani pidän, että vastaan mielipiteistäni vaikka joutuisin esittämään ne julkisesti omalla henkilöllisyydelläni.
Fournetin rakentaminen-keskustelupalsta oli hyvä, siellä suurin osa keskustelijoista esiintyi omilla henkilötiedoillaan ja tällöin objektiivisuus oli huomattavasti helpompaa säilyttää. Valitettavasti se on lopetettu kesän aikana(?)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vain muutaman päivän tätä foorumia seuranneena en ota kantaa siihen mitä kerrot omasta osuudestasi näihin keskusteluihin. Sen sijaan olen täysin samaa mieltä siitä mitä kirjoitat rakennusalasta yleensä. Mitä syvemmällä rintaäänellä tekstiä tulee siitä Ainoasta Oikeasta Ratkaisusta, sitä kehnompi on yleensä puhujan kokemus rakennusalasta. Rakentamisessa joka asian voi tehdä puolella tusinalla yhtä hyvällä tavalla. Se mikä valitaan kuhunkin toteutukseen on ammattitaidon ydin. Periaatteessa koko rakentaminen on ainoastaan riskien määrittämistä ja hallintaa.
Syy "ainoiden oikeiden ratkaisujen" kaipuuseen on sinänsä selvä; olisi kaikille osapuolille helpompaa, turvatumpaa ja halvempaa jos olisi olemassa ideaalisia aina varmoja patenttiratkaisuja. Valitettavasti näin ei reaalimaailmassa ole; pitää opiskella, oppia ja tietää, ja vielä kaiken lisäksi tehdä. Se on työlästä, hidasta ja hankalaa; paljon helpompi on "löytää" patenttiratkaisu, jota voi sitten kavereille kehua, tai vääntää asiat aina samalla, kaksikymmentä vuotta sitten opitulla tavalla koska niin on ennenkin tehty.
Yksi surkuhupaisa esimerkki muuten on se, että alalta löytyy hämmästyttävän paljon koulutuksen väheksyntää - jopa ammattilaisiksi itseään kutsuvien parista. Tämä on kyllä leimallisempaa näille yleisille keskustelufoorumeille, mutta samaa esiintyy myös alan sisällä. Raaka hintakilpailu saattaa olla yksi aiheuttaja.
Kertarakentaja onkin sitten aika orpo vieras rakennusmaailmassa. Paras keino oman kohteen turvaamiseen on löytää hyvät ammattilaiset. Siihen taas ei valitettavasti varmoja keinoja ole. Kallista valitsemallakaan kun ei välttämättä hyvää saa. Ihan samanlaista taloudellista toimintaa rakentaminen kuitenkin on kuin muukin ammattitoiminta: paremmat ratkaisut arvostetaan ja hinnoitellaan korkeammalle. Halpaa valitsemalla hyvää ei saa varmasti.
Siinäpä tuli kiihkoton mielipide, johon on helppo yhtyä.
Paitsi että minä tekisin sen näyttävän kivitalon vaikka Lamminkivestä enkä ainakaan Siporexista... ;)
Pistä Tappi hieman perusteluja kehiin äskeiselle kommentillesi (Siporex vs. Lammi.) Vai kirjoititko äskeisen "Tappituntumalla"? ;)
Siporextalo ei ole kivitalo vaan pesusienitalo joka ajan kuluessa murenee käsiin!!
Tällaiset jutut ovat malliesimerkki siitä, millaiseksi keskustelu menee, kun ei osata eikä ymmärretä asioita, vaan uskotaan omaan mielipiteeseen kuin pukki omiin sarviinsa.
Mihinkäs muuhun sitä pukki voi uskoa, jos ei omiin sarviinsa :)
Oman rakennushankeen alussa siporex oli mukana yhtenä vaihtoehtona, mutta keskustelu vastaavien mestareiden, louhioiden ja räjäytyskatselmuksien teikijöiden kanssa sai pian hylkäämään kyseisen materiaalin. Nämä ammattilaiset olivat sitä mieltä että siporex ja kahitiili ovat erittäin herkkiä kärsimään vaurioita vaatimattomissakin louhinnoissa. Osa ampujista kieltäytyy työstä, mikäli naapurissa on siporex-talo.
Talot ovat kuulema täynnä halkeamia ensimmäisen vuoden jälkeen ja jos lähistöllä louhitaan, niin ampujaa yritetään syyttää vanhoistakin halkeamista.
Naapuritalostakin läytyi toistakymmntä halkeamaa ja louhinnoissa niitä tuli pari lisää. Siporex muurarin täytyy olla todella tunnollinen, jotta seinästä tulee luja. Jälkeen päin on mahdotonta sanoa että johtuuko uusi halkeama laiminlyönneistä muurauksessa vai liiankovista louhinta tärinöistä... tietysti seinä voitaisiin purkaa ja tarkistaa sidepeltien määrä ;)
Eräs rakennesuunnittelija kertoi taannoin, jotta siporexiin kun suhtautuu kuten puuhun, ei tule ongelmia. Kyse oli kosteuskuormituksista.
Muutenkin hyvä periaate. Lämmöneristyskyky, hengittävyys, työstettävyys. Vastaa puuta monin tavoin. Kasvaa sientä ja sammalta. Jees. Ekorakentajan unelma.
noin 30 vuotta sitten rakentajat osasivat asiansa ja olivat taidoistaan ylpeitä. Nykyisin on toisin. Osa ammatti-ihmisistä ei välitä esim. rakennusmääräyksistä tuon taivaallista. Nykyisin tilaajan on pakko tietää sekä määräyksista, että rakentamisesta kaikki kiemurat,materiaaleista alkaen,jottei ihan kamalasti tulisi rakennusvirheitä.On kummallista ,että alalla on paljon sellaista porukkaa joita kiinnostaa nopea raha lopputuloksesta viis.Kaikkein vaikeimpia ovat kauan alalla olleet jotka luulevat tietävänsä kaiken ja inhoavat esim määräyksiä yli kaiken ja rakentavat sellaista joka ei mene tarkastuksessakaan läpi.Vanhoja konkareita jotka haluavatkin olla napit vastakkain kaiken byrokratian kanssa.Kaikki kai sen tietävät että hyvä remonttimies tänä päivänä on harvinainen ihme.Ihan kaikella kunnioituksella.
kyllä nämä kilpailuttajat ja rakennuskonsultit saavat pitkälti katsoa peiliin syyllisiä hakiessaan huonoon laatuun, koetetaan saada liian halvalla liian nopeasti työt ja tarvikkeet - ihmettele siinä sitten laatua ja osaamisen puutetta.
laadusta ja suuri osa tekijöistä ihan ok. Jotkut tekijät vaan eivät piittaa ollenkaan rakennusmääryksistä? ja tuntuu ettei ole selvillä kenen vastuulla rakennusmääräysten noudattaminen on tilaajan vai tekijän? Kummalla muuten on vastuu rak.määrysten noudattamisesta?
Eihän maassa voi olla kansalaisia, joita laki ei koskisi.
Rakennuslaissa on eriksen kuitenkin määrätty rakennushankkeeseen ryhtyvälle erityinen huolehtimisvelvollisuus ( § 119 ).
Tämän kohdan kun tarkkaan lukee ja miettii mitä tarkoittaa "riittävät edellytykset", tulee siihen johtopäätökseen, ettei rakennuttaminen koske köyhää. Tämä pitää nyt myös "tee se itse miesten" ymmärtää!
Säännöt on tehty epävarmoja varten.
Matti Möttönen tilaa jotakin ammattimieheltä vaikka vesieristyksen, joka sitten osoittautuu sudeksi,rak.määräysten vastaiseksi,niin kuka on vastuussa Matti Möttönen vai ammattimies?
Olen huomannut ettei tilanne ole aivan itsestään
selvä? Ammattimies voi sanoa ettei tilaaja tarkasti sanonut mitä pitää tehdä.
Vai voitaisiinko katsoa, että ammattimiehen,tekijän tulee kuitenkin aina noudattaa hyvää rakentamistapaa ja olla rak.määräyksistä tietoinen?
Kyseinen asia on lukuisten riitojen aihe.
Eli onko kyseesä räjäytystöitten aiheuttamien vaurioiden korvaamisesta syntynyt kauna? Tämä selittääkin Tapin kiihkoisen suhtautumisen. Naapuritalosta löytyi halkeamia räjätystöitten jälkeen... Heh ;)