En yleensä käy näillä palstoilla, enkä ole koskaan itse käyttänyt huumeita.
Minun maailmani isänä on mullistunut totaalisesti muutaman vuoden sisällä. Minun teini-ikäinen poikani on nyt 16-vuotias ja hän on huumeiden käyttäjä. Hänen käytöksensä on muuttunut erittäin aggressiiviseksi. Hänen koulunkäyntinsä on mennyt alamäkeä jo pitkään eikä enää edes käy koulua. Tietysti toivoisin, että poikani olisi menestyvä ja kävisi koulujaan ja urheilisi niin kuin muut hänen ikäisensä yleensä tekevät, mutta ei se elämä vain aina mene niin. Opettaja soittelee välillä ja kyselee perään. Minun on vain pakko tunnustaa, että en tiedä.
En osaa sanoa koska huumeidenkäyttö on alkanut tai miten ja missä se on tapahtunut. Poliisikin on meillä käynyt ja hakenut poikaani ja kun olen häneltä kysellyt, missä mennään. Mitään hän ei minulle kerro. Putkassa hän on ollut monet kerrat. Meille on huumekauppiaat soitelleet ja uhkailleet meitä. Ellemme maksa huumelaskuja, tapamme poikanne tai poltamme talonne tai milloin mitäkin ja jos poliisille kerrotte, niin toteutamme uhkauksemme jne.
Usein poikani huutaa ja raivoaa sellaisia asioita, joita en ikinä olisi voinut kuvitella oman lapseni suusta kuulevan. Olen hänen äitinsä, vaimoni kanssa helisemässä emmekä tiedä mitä tekisimme. Olemme aivan raunioina ja itsetuhoisat ajatukset ja masennus tulee meille kummallekin mieleen. Yöunet ovat menneet ja ainainen pelko kaivaa rintaa siitä että jonakin yönä poliisit tuovat suru-uutisen ja huoli on meillä valtava. Niin suuri huoli että sivulliset eivät voi sitä koskaan tietää elleivät itse koe sitä mitä me olemme kokeneet. Eikä huoli pelkästään poikamme kuolemasta ole ainut vaan kun meitäkin on uhkailtu huumekauppiaiden taholta, niin se vain lisää tätä tuskaa. Ystäväpiirimme on kaventunut ja kaikesta ei voi edes puhua. Tämä on hirveä häpeä meille. Edes kaikki sukulaiset eivät halua olla enää kanssamme tekemässä, koska syyttävät meitä, minua ja vaimoani, hänen äitiään siitä, että pojastamme tuli narkomaani. Jotkin sukulaiset ja ystävät yrittävät säälistä olla yliymmärtäväisiä ja ystävällisiä vaikka halveksunta paistaakin käytöksestä läpi. Varmasti ajattelevat ‘mikseivät ole pitäneet kovempaa kuria’.
Poikamme saattaa olla viikonkin poissa kotoa ja välillä hän tulee pummaamaan rahaa selvästi päihtyneenä, joskus poraten, joskus alleen laskeneena tai hakattuna. Silloin tuntuu kaikista pahimmalta, kun näkee kuinka vaatteet ovat likaiset ja haisevat, kauttaaltaan revenneet ja naama veressä ja suusta valuva vaahto sekoittaa sanat sekavaksi möngerrykseksi. Kaikista pahimmalta tuntuu se kaksinaamaisuus, jota tähän rahan pummaamiseen liittyy. Silloin kun hän pummaa rahaa hän on yrittää olla kiltti ja ystävällinen, lupaa tehdä parannuksen "Äiti, anna rahaa, minä parannan itseni ja tapani ja menen hoitoon". Joskus hän valittaa kipujaan ja itkee olkapäätä vasten. Toisinaan taas hän huutaa ja raivoaa, haukkuu huoraksi ja uhkaa tappaa itsensä tai minut tai äitinsä. Pahimpia tilanteita syntyy silloin kun rahaa ei vain yksinkertaisesti ole ja koko tilanne tapahtuu keskellä yötä. Ulkona sataa vettä ja on kylmä. Tuuli ujeltaa ja kadut on autioita. Normaalit ihmiset ovat nukkumassa lämpimässä vuoteessaan ja minun poikani on rähjäisissä vaatteissa ulko-ovella kerjäämässä rahaa ja hourittelemassa jos rahaa ei ole ja lähtee sen siliän tien ovet paukkuen takaisin pimeyteen kun rahaa ei aina vain ole. Silloin tällöin pöytälaatikoista löytyy valkoista jauhetta sisältäviä pusseja ja rahatukkoja, joita ei voi heittää pois, kun poika uhkaa tappaa itsensä.
Kaikki alkoi noin kaksi vuotta sitten, kun hän jäi aineiden ostosta kiinni. Kyse oli amfetamiinista. Silloin tilanne valkeni minulle ja jouduin jäämään töistä sairaslomalle. Nykyisin yritän käydä vuoroin töissä sen minkä pystyn. Välillä käyn psykologilla keskustelemassa tilanteesta ja hakemassa sairaslomaa. Onneksi työnantaja on tähän asti ymmärtänyt minua. Mielenterveyteni ja elämäniloni on laskenut sitä samaa rataa kun olen nähnyt poikani rappion. Yritimme järjestää pojallemme hoitopaikkaa eräästä parantolasta, mutta sieltä sanottiin, että näin varhaisessa vaiheessa kannattaa kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa. Olen soitellut kymmeniin hoitokoteihin ja muihin laitoksiin ja yrittänyt hakea apua tähän valtavaan ahdinkoon, mutta yhdestäkään ei ole ollut varsinaista apua tilanteessamme. Voimani alkavat olla jo vähissä enkä tiedä mitä tekisin. Tiedän, että jos poikani ei pian saa apua, hän ei elä enää vuottakaan. En tiedä onko kyse rahasta vai piittaamattomuudesta, mutta tilanne alkaa olla todella raskas. Tuntuu kuin kukaan ei välittäisi pienen keksiluokkaisen perheen ongelmista. Näen silmissäni kuinka poikani kuihtuu kuihtumistaan ja en saa hänestä minkäänlaista otetta. Pelkkää huutamista ja riehumista ja paikkojen hajottamista, tyhjiä pulloja, lääkepakkauksia ja huumepusseja, joita en uskalla poiskaan heittää, kun poikani on uhannut tappaa itsensä tai tehdä jotain muuta pahaa itselleen jos ne häviää.
En tiedä mitä tekisin. Onko pojallani ja meillä enää mitään toivoa? Toivoisin löytäväni hyvän hoitokodin tai jotain vaikka se olisi viimeinen voimainkoitokseni poikani pelastamiseksi vaikkei se enää toisikaan häntä takaisin. Parhaani olen yrittänyt, mutta usko alkaa vähitellen hiipua.
Sellainen tiedoksi, että aina nämä huumeiden ongelmakäyttäjät eivät tule huonoista oloista ja ongelmaperheistä. Ennen meillä oli poikamme kanssa oikein hyvät välit. Harrastimme kalastusta ja pyöräilyä ja muistan vieläkin oikein hyvin kuinka olimme viimeisellä kunnon perheen kesken tehdyllä lomamatkalla Ahvenanmaalla. Katselin eilen valokuvia kuinka hyvältä Ville näytti vielä 10 -vuotiaana otetussa luokkakuvassa. Niin iloinen ja onnellisen näköinen pieni poika. En tiedä missä meni vikaan, kun suhteet pikkuhiljaa huononivat ja huononivat. poikani eristäytyi kokonaan muusta perheestä ja sitten tuli tämä huumeongelma. Nyt ei enää odotella muuta kuin hautajaisia vaikka tässä epätoivoisessa ja masentuneessa tilanteessa jossa koko maailma muistuttaa mustavalkofilmiä, tuntuu, että poikamme poismeno olisi ainut asia mikä olisi helpottava ulospääsy tästä tilanteesta. Mitkään paikkakunnan vaihtamiset ei ole onnistuneet. Talostamme on jo nyt velkaa ja mitä se auttaisikaan. Ei se Villen tilannetta enää yhtään paranna tai huononna, kun ei häntä selvästikään kiinnosta elämä. Huumeet ovat vieneet hänen mielenkiintonsa elämää kohtaan.
Toivon että jos te hyvät ihmiset jotenkin vain voitte auttaa minua, niin auttakaa, minä pyydän.
Terveisin: Reijo Haaranen, 46 -vuotias logistiikkainsinööri, Helsinki. Huumenarkomaanin isä ja monet itkut itkenyt.
Tekstiä saa vapaasti lainata ja julkaista, mikäli se estää muiden nuorten sortumista huumeisiin, sillä huumekoukku on koukku, josta ei koskaan irtauduta - se vie mukanaan syvyyksiin.
Poikani on narkomaani
59
15313
Vastaukset
- lainaa, sanoo
Kahlil Gibran. Otan osaa suruunne.
- karhu 85
En voi muuta kuin toivoa teille vaimonne, kanssa
jaksamista ja toivoa poikanne kanssa.
Sen verran että tiedän mitä kaikkea olette
todennäköisesti joutuneet kokemaan,sillä seurasin erään läheiseni aine läträilyä, mutta en voinut yrityksistäni huolimatta tehdä asialle raha vippausta kummempaa,koska aineet ottivat niin kovan otteen hänen elämästään.
Hyvää kevään jatkoa terv.mr bear.- Tyttö
Olette lapsen vanhempia ja suomessa on lastensuojelulaki. Teidän painostuksella pojan tilanne huomioon ottaen lääkäri voi kirjoittaa pakkohoitolähetteen. Suljettu osasto voi olla silloin viimeinen paikka mikä pitää lapsen irti huumeista. Ja katkasee ainakin vähäksi aikaa touhun. Ota nyt oikeasti yhteys mielenterveystoimistoon,nuoriso psykiatrille. Tarinasi kuulostaa siltä että kohta oikeasti hautaatte lapsenne jos ette sitä nyt tee
- Antisomina
Tyttö kirjoitti:
Olette lapsen vanhempia ja suomessa on lastensuojelulaki. Teidän painostuksella pojan tilanne huomioon ottaen lääkäri voi kirjoittaa pakkohoitolähetteen. Suljettu osasto voi olla silloin viimeinen paikka mikä pitää lapsen irti huumeista. Ja katkasee ainakin vähäksi aikaa touhun. Ota nyt oikeasti yhteys mielenterveystoimistoon,nuoriso psykiatrille. Tarinasi kuulostaa siltä että kohta oikeasti hautaatte lapsenne jos ette sitä nyt tee
Aika pitkälle samaa mieltä. Pakkohoito toimii sekä katkona että paikkana jossa voi olla myös turvassa historialtaan. Vieroitusoireisiin löytyy lääkitystä.
Sitten kaikki riippuu siitä haluaako tää ihminen parantua vai pelkästään vaan päästä taas vapaaksi jatkamaan toimintaansa. Nuorelle se voi olla kova paikka olla pakkolaitoksessa ja siksi asia kääntyä itseään vastaan (olen vapaa, päätän itse, ei enää koskaan tänne...)
Jos tää ihminen haluaa parantua niin sitten perheelle voi olla hyväksi muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle. Vaikka jonnekin toiselle puolelle maata. Silloin katkeaa seuran tuomat huumesiteet ja huumevelkojen perintä & siitä seuraava kosto ei tapahdu välttämättä. Tosin tämähän tietenkin vaatii sitä että yhteyttä entiseen piiriin ei ole laisinkaan ja nimet etc. vaihdetaan mutta se ei ole ongelma ja luultavasti viranomaiset tukee päätöstä. - Antisomina
Antisomina kirjoitti:
Aika pitkälle samaa mieltä. Pakkohoito toimii sekä katkona että paikkana jossa voi olla myös turvassa historialtaan. Vieroitusoireisiin löytyy lääkitystä.
Sitten kaikki riippuu siitä haluaako tää ihminen parantua vai pelkästään vaan päästä taas vapaaksi jatkamaan toimintaansa. Nuorelle se voi olla kova paikka olla pakkolaitoksessa ja siksi asia kääntyä itseään vastaan (olen vapaa, päätän itse, ei enää koskaan tänne...)
Jos tää ihminen haluaa parantua niin sitten perheelle voi olla hyväksi muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle. Vaikka jonnekin toiselle puolelle maata. Silloin katkeaa seuran tuomat huumesiteet ja huumevelkojen perintä & siitä seuraava kosto ei tapahdu välttämättä. Tosin tämähän tietenkin vaatii sitä että yhteyttä entiseen piiriin ei ole laisinkaan ja nimet etc. vaihdetaan mutta se ei ole ongelma ja luultavasti viranomaiset tukee päätöstä.Niin, ja tahdon vielä tuoda julki että huumeidenkäyttäjällä, etenkin narkomaanilla - aine itsessään ei ole useinkaan se joka aiheuttaa ne pahat asiat. Lähinnä ongelmia tuovat ne jutut jotka tulevat aineen kanssa kulttuurillisista syistä ja siitä sosiaalisesta sairaudesta.
Amfetamiini on laittomana yksi kaikkein pahimmista aineista. Se ajaa käyttäjän järjestelmässämme sellaiseen maanisdepressiiviseen rikos/katumus/vitutus/ei millään mitään väliä kierteeseen ettei mitään rajaa. Kulttuuriin liittyvät piirteet pahentavat asioita, vainottelua, uhkailuja, sosiaalista rappeutumista ja hyväksikäyttöä toiseen potenssiin ja tähän rumbaan tahtia hakkaa pirinousut ja laskut.
Tunnen huumeet aika hyvin ja jos oma lapseni olisi tuossa jamassa niin pelkäisin minäkin vitusti, en sitä tuntematonta vaan sitä minkä asiasta tiedän ja pystyn järkeilemään. Syytä ja seurausta. Itse olisin valmis hommaamaan lapselleni myös laitonta lääkitystä että amfetamiiniympyrästä pääsee pois, mikä tahansa muu aine olisi parempi oikeastaan. Heroinistikin tyytyy helposti siihen että saa vain aineensa, pirinisti ajattelee valitettavasti toisella tavalla... Jollain pitää pirilaskua ehdottomasti loiventaa ja sitten siihen laskuja seuraavaan tyhjyyteenkin pitäisi ehkä jotain mielialalääkkeitä tosiaan saada ettei vitutus johda taas pirinkäyttöön... ja sittenhän vanha ympyrä kutsuu taas polkijaansa...
- musta nainen
Viestisi oli koskettava ja rehellinen, tosin turhaan laitoit oman nimesi siihen alle, se ei ole turvallista.
Mutta mennäkseni asiaan, teillä on todella kriittiset paikat. Poikasi on vielä hyvin nuori ja nyt jo noin huonossa jamassa.
Hän tarvitsee ehdottomasti hoitoa ongelmaansa, joten niihin hoitopaikkoihin ei voi muuta kuin edelleen yrittää ottaa yhteyttä. Toisaalta, hän on myös alaikäinen, joten lastensuojelain puolelta saattaisi löytyä jotain ratkaisua.
Huumeiden täyskieltolaki maailmassa on itseasiassa saanut aikaan kertomasi kaltaisen tilanteen, jossa pahinta ei olekaan sinänsä poikasi päihdeongelma (hänhän voisi vaihtoehtoisesti juopotella rankasti jolloin hänellä olisi paha päihdeongelma, mutta rikolliset jättäisivät teidät rauhaan), vaan ongelmanne on nimenomaan seuraavat kaksi: huumeiden kalleus ja toiseksi, niiden hankintaan liittyvät ongelmat, eli se maailma jossa on hän on alkanut elää.
Teidän täytyy vielä yrittää puhua asioista poikanne kanssa, kertoa että te haluatte auttaa häntä löytämään hyvän ja mielekkään elämän jossa hänellä olisi hyvä olla. Älkää aluksi painostako häntä ensisijaisesti lopettamaankäyttöä, se ahdistaa häntä nyt liikaa ja hän pakenee kadulle, vaan yrittäkää saada hänet ymmärtämään että haluatte hänet pois niistä kuvioista joissa hän pyörii, vaikkei hän pystyisikään lopettamaan kertaheitolla. Myös korvaushoitomahdollisuus on olemassa, vaikka sellaisen saaminen noin nuorella iällä ei olekaan helppoa.
Kehottaisin teitä myös ottamaan selvää erilaisista huumausaineista ja keskustelemaan niistä poikanne kanssa kuin ihminen ihmiselle.
Kerroit että poikasi on aggressiivinen, hänen suustaan tulee vaahtoa etc. Luulisin että hän käyttää ensisijaisesti amfetamiinia, välillä varmaan myös erilaisia pillereitä ja mitä vaan. Hän ei vaikuta heroiinin käyttäjältä, mutta ehkei sillä ole tässä vaiheessa väliä. Hänen käyttömääränsä ovat ilmeisesti nyt aika suuret, joten vieroitusoireissa hän on itkuinen ja erittäin huonolla tuulella.
En tiedä onko mahdollista mutta voisitteko suostutella poikanne jossain vaiheessa kotiin lepäämään erilaisten lääkärin määräämien lääkkeiden turvin, esim rauhoittavia, kipulääkkeitä ja mahdollisesti kannabista, joka huumevierotusvaiheessa auttaa monia? Se ei ole koviin huumeisiin verrattava aine.
Minkä takia poikanne on jättänyt "valkoisia jauhepusseja" ja rahatukkuja selvästi näkyville? Vanhempiensa kotiin? Se on outoa käytöstä, ja melkein viittaa avunpyyntöön.
Voi olla että joudutte tekemään jonkun dramaattisen ratkaisun poikanne pelastamiseksi ja oman elämänne rauhoittamiseksi.
Sanoisin vielä että moni on ollut paljon pahemmassakin vaiheessa huumeriippuvuutensa kanssa kuin poikanne, hänellä on vielä paljon toivoa. Luultavasti tässä vaiheessa mitkään aineet eivät vielä ole esim. tuhonneet merkittävästi hänen aivojaan. Kertokaa se hänelle.
Ymmärtämättömistä, puolisivistymättömistä ja typerän omahyväisistä sukulaisista ja naapureista ei tarvitse välittää; nythän he näyttävät "todelliset karvansa". Muistatte kai laulun "Mistä tunnet sä ystävän, anna meren se selvittää, kuka vierelles jää..."
Toivon voimaa ja elämänuskoa selvitä tästä teidän elämänvaiheestanne!- herrajee
Kuulostaa hieman oudolta tuo tosiaan, että poikanne
on jättänyt piriä ja rahaa teidän kotiinne teidän
silmienne eteen. Tämä kertoo jo sen, että ette
selvästi ole pitänyt minkäänlaista kuria, jos annatte
16 - vuotiaan poikanne mennä miten haluaa ja uhkailla
teitä, omia vanhempiaan.
Voisitte saada poikanne mielisairaalaan on hän
kumminkin jo semmoisessa psykoosissa, että pelkkä
aineitten lopettaminen ei häntä takaisin tuo.
Tilanteen ei saisi antaa mennä koskaan näin pitkälle. - kokenut
en ole niin sanotusti uskovainen, mutta kerron tarinani, että olin itse todella vaikeassa tilanteessa jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. lääkärit ei pienintäkään toivoa antanut. sitten tapahtui niin että edäs välittävä vieras ihminen tuli siihen ja kyseli kuulumisia ja kun kerroin tarinani hän lupasi rukoilla puolestamme. sen jälkeen turvauduimme myös rukouksiin, kävimme päivittäin kirkossa rukoilemassa, jossa ovet aina päivin avoinna. rukoilimme ja rukoilimme ja luotimme jumalaan, sitten kuitenkin tuli todella huonoja asioita, joilloin uskomme ihmeeseen horju. mutta jatkoimme rukouksia. jälkeen päin olemme sanoneet sitä vierasta ihmistä herranenkeliksi, joka johdatti meidät rukoilemaan kirkkoon. teimme myös esirukouspyyntöjä kaikkialle ja tuttvillemme tekstiviestein. saimme nähdä jumalan suuren ihmeen.
Hakekaa voimia myös riisipalvelusta, kirkon riisiavusta. kirkosta ja rukouksista saa voimaa ja kestävyyttä. en ole tuputtamassa uskontoa, vaan haluan auttaa ja kertoa kokemastani ihmeestä.
Myös lääkärit olivat ihmeissään ja sanoivat vasten tietoa rukouksistamme, että kyllä on nyt suuremmista voimista kysymys kuin lääketieeteellisestä avusta. toki tarvitaan muita auttavia kuin kertomani, mutta suosittelen lämpimästi.
onnea joka tapuksessa perheellenne ja pojallenne. apua varmasti löytyy. - Parempi...
herrajee kirjoitti:
Kuulostaa hieman oudolta tuo tosiaan, että poikanne
on jättänyt piriä ja rahaa teidän kotiinne teidän
silmienne eteen. Tämä kertoo jo sen, että ette
selvästi ole pitänyt minkäänlaista kuria, jos annatte
16 - vuotiaan poikanne mennä miten haluaa ja uhkailla
teitä, omia vanhempiaan.
Voisitte saada poikanne mielisairaalaan on hän
kumminkin jo semmoisessa psykoosissa, että pelkkä
aineitten lopettaminen ei häntä takaisin tuo.
Tilanteen ei saisi antaa mennä koskaan näin pitkälle.Olla hiljaa jos ei tiedä mistä puhuu, psykoosi my ass.
Samalaista raivoamista aiheuttaa alkoholikin, kaikki aineet kun käyttö riistäytyy käsistä.
Moni syvälläkin käynyt selviää. Yleensä justiin sen takia että on perhe ja ystävät jotka rakastavat, eikä hylkää niinkuin sinä tekisit omalle lapselle. - rrraits
kokenut kirjoitti:
en ole niin sanotusti uskovainen, mutta kerron tarinani, että olin itse todella vaikeassa tilanteessa jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. lääkärit ei pienintäkään toivoa antanut. sitten tapahtui niin että edäs välittävä vieras ihminen tuli siihen ja kyseli kuulumisia ja kun kerroin tarinani hän lupasi rukoilla puolestamme. sen jälkeen turvauduimme myös rukouksiin, kävimme päivittäin kirkossa rukoilemassa, jossa ovet aina päivin avoinna. rukoilimme ja rukoilimme ja luotimme jumalaan, sitten kuitenkin tuli todella huonoja asioita, joilloin uskomme ihmeeseen horju. mutta jatkoimme rukouksia. jälkeen päin olemme sanoneet sitä vierasta ihmistä herranenkeliksi, joka johdatti meidät rukoilemaan kirkkoon. teimme myös esirukouspyyntöjä kaikkialle ja tuttvillemme tekstiviestein. saimme nähdä jumalan suuren ihmeen.
Hakekaa voimia myös riisipalvelusta, kirkon riisiavusta. kirkosta ja rukouksista saa voimaa ja kestävyyttä. en ole tuputtamassa uskontoa, vaan haluan auttaa ja kertoa kokemastani ihmeestä.
Myös lääkärit olivat ihmeissään ja sanoivat vasten tietoa rukouksistamme, että kyllä on nyt suuremmista voimista kysymys kuin lääketieeteellisestä avusta. toki tarvitaan muita auttavia kuin kertomani, mutta suosittelen lämpimästi.
onnea joka tapuksessa perheellenne ja pojallenne. apua varmasti löytyy.Joo joo, riisipalvelu ja riisiapu, kas ku ei riisiviina.
Ite rukoilin muute 16 vuotta päästäkseni eroo viinasta ja tilanne senku vaan paheni. Ky se yläkerta koettelee...
No se menin lopulta AA-kerhoon, ja siellä raitistuin. - ystävä
kokenut kirjoitti:
en ole niin sanotusti uskovainen, mutta kerron tarinani, että olin itse todella vaikeassa tilanteessa jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. lääkärit ei pienintäkään toivoa antanut. sitten tapahtui niin että edäs välittävä vieras ihminen tuli siihen ja kyseli kuulumisia ja kun kerroin tarinani hän lupasi rukoilla puolestamme. sen jälkeen turvauduimme myös rukouksiin, kävimme päivittäin kirkossa rukoilemassa, jossa ovet aina päivin avoinna. rukoilimme ja rukoilimme ja luotimme jumalaan, sitten kuitenkin tuli todella huonoja asioita, joilloin uskomme ihmeeseen horju. mutta jatkoimme rukouksia. jälkeen päin olemme sanoneet sitä vierasta ihmistä herranenkeliksi, joka johdatti meidät rukoilemaan kirkkoon. teimme myös esirukouspyyntöjä kaikkialle ja tuttvillemme tekstiviestein. saimme nähdä jumalan suuren ihmeen.
Hakekaa voimia myös riisipalvelusta, kirkon riisiavusta. kirkosta ja rukouksista saa voimaa ja kestävyyttä. en ole tuputtamassa uskontoa, vaan haluan auttaa ja kertoa kokemastani ihmeestä.
Myös lääkärit olivat ihmeissään ja sanoivat vasten tietoa rukouksistamme, että kyllä on nyt suuremmista voimista kysymys kuin lääketieeteellisestä avusta. toki tarvitaan muita auttavia kuin kertomani, mutta suosittelen lämpimästi.
onnea joka tapuksessa perheellenne ja pojallenne. apua varmasti löytyy.rukouksilla on tosiaankin ihmeelinen kantava voima ja kun muistat "kätkeä perhekuntasi jeesuksen veren suojaan" niin siinä moni sidos katkeaa.ihmeellistä mutta totta.joka aamu ja joka ilta...sinulla on turva.
omista kokemuksista tiedän mistää puhun....ihmisten epätoivo ja itsetuho...näkee kun rakkaat ihmiset menee tilaan missä millään ei ole mitään väliä...kuinka itsekuri ja kunnioitus muuttuu halveksunnaksi ja toinen ihminen on vaan väline saada haluamansa...hymyn takana piilee räjähdys...
on monia ketkä ei koskaan palaa siltä tieltä mutta on myös niitä ketkä on selvinneet...olen kuullut tuosta kalliolan kisko projektista että se on tuonut apua näille nuorille eri tavalla kuin tyypillinen katkohoito...
itse olen aikansa kutakin..eli ennen huume-elämä oli arkipäivää..tosin en itse koskaan käyttänyt..menetin kuitenki rakkaan ja toisenkin...näin liikaa.haluan sanoa sinulle että me olemme voimattomia itsessämme tekemään mitään..ketään ei voi väkisin auttaa.se on kuin helvettiä se elämä ja se vie mukanaan,,,pieni ihminen on voimaton.siksi kehotankin sinua ottamaan apu ylhäältä vastaan...se ei ole kuin huokaus korkeimmalle...ja apu tulee.
tilanteenne on vaikea...muistakaa että te ette ole epäonnistuneet...itsesyytökset on harhaa älkää vaipuko niihin...ne tuhoaa ihmisen.
rakastakaa ja tukekaa toisianne,mutta älkää sortuko paineen alla.teillä on aina apu lähellä.rukous.älkää koskaan aliarvioiko sen voimaa.seiskää voittajan puolella...
siunausta.t.äiti 28 - Oho
herrajee kirjoitti:
Kuulostaa hieman oudolta tuo tosiaan, että poikanne
on jättänyt piriä ja rahaa teidän kotiinne teidän
silmienne eteen. Tämä kertoo jo sen, että ette
selvästi ole pitänyt minkäänlaista kuria, jos annatte
16 - vuotiaan poikanne mennä miten haluaa ja uhkailla
teitä, omia vanhempiaan.
Voisitte saada poikanne mielisairaalaan on hän
kumminkin jo semmoisessa psykoosissa, että pelkkä
aineitten lopettaminen ei häntä takaisin tuo.
Tilanteen ei saisi antaa mennä koskaan näin pitkälle.Auttaakohan tuollaiset kirjoitukset ketään? älä lyö lyötyä.
- voimia taisteluun
hei
saitte todella hyviä neuvoja jo vastauksissa.
Toivotan teille voimia ja rohkeutta ja jaksamista vaikeassa tilanteessanne.
Jaksakaa taistella itsenne ja poikanne takia.
Vielä on kaikki hyvä mahdollista tapahtua.
älkää välittäkö typeristä ihmisistä, ne hyvät ystävät jäävät vierellenne!
Toivon että huolimatta poikanne ongelmasta jaksatte jotenkin nauttia omasta elämästänne. Omaan masennukseen kannattaa hakea apua.
Täällä netissä on varmaan monia, joilla on samanlaisia tai vastaavia kokemuksia. Heidän kanssaan keskustelukin saattaisi helpottaa. Mutta omaa nimeään ei kannata täällä tuoda julki - turvallisempaa että ei.
parhainta jaksamista Teille! - *FiberGlass
Itse muistan itseni aivan poikanne tilanteessa. Huusin ja meuhkasin ja kaikki kyselyt tuntuivat ärsyttävältä lässytykseltä ja niihin meni hermot. Lopulta tosin ajauduin niin suuriin vaikeuksiin että piti lähtee ruotsiin rauhoittumaan. Mitä nopeammin saatte poikanne irti tuosta sitä parempi, sillä ongelmat syvenee tuolla alalla todella nopeasti.
Se miten olisin toivonut että minua lähestytään on kovuudella ja rakkaudella. Ei mitään huuto rähjäämistä, eikä sit semmosta, että "mikä sulla nyt on"-lässytystä, vaan että tehdä selväksi että nyt tämä loppu ja hoidat määrätietosesti tinkimättä poikanne hoitoon. Se mitä hän tekee, on väärin ja sen on loputtava. Hänellä itsellä ei ole voimia päästä tuosta tilasta irti koska hän ei kykene näkemään muuta ratkaisua.
Itse pakenin huonoa itsetuntoani ja seksi ongelmia. Kehitin itselleni kivuttoman huume persoonallisuuden, enkä halunnut kohdata ongelmiani. En myöskään kehdannut puhua kenellekkään, joten huumeet olivat ainoa ratkaisu. Tärkeää on saada poikanne hoitoon, jos taustalla on joku psykologinen asia.
Auta poikaasi, sillä hän ei tiedä mitä tehdä ja häntä pelottaa. - Beeb
joo, amfetamiini on sellanen aine että ei oo järkeä sitä nappailla
- Surun lapsi
Todella hirvittäväksi on mennyt elämänne ,se on kuin painajaisunta.Itselläni on vähän samanlainen tilanne.Jouduin pakenemaan Helsingistä kun mieheni yritti ryöstää minut.Elämä oli aivan kauheaa.Hän mitä luultavimmin käyttää huumeita, niin epäilen, kuviot ovat juuri kuten ne narkkareilla ovat.Itse en ole koskaan käyttänyt.
Hänet on hiljattain hakattu pahasti, jopa päähän ja hän joutuu menemään neurologille, koska silmiin on tullut jotakin ongelmia.Minä en pystynyt auttamaan häntä, vaikka tahdoin auttaa.
Hän ei halunnut ottaa mitään apua vastaan.Minä en voi tehdä muuta enää kuin rukoilla hänen puolestaan, ja rukoilen teidänkin puolestanne.
Minun mieheni kohdalla täytyy tapahtua ihme, jotta hän pääsisi nousemaan ylös sillä hän on lähes kokonaan pudonnut yhteiskunnan rattailta.
Mutta teidän poikanne on onneksi vielä niin nuori, että on paljon, paljon enemmän toivoa.Kunpa saisitte hänet jonnekin hoitoon...
Tärkeää olisi myös, että jaksaisitte pitää itsestänne huolta ettette väsyisi kokonaan.
Tiedän ,että tämä on vaikeaa.Itse kävin vuosikausien helvetin läpi ja olin aivan nääntyä.
Toivon teille kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä ,että poikanne pääsee huumeista eroon.
Tiedän ,miltä teistä tuntuu, ja se on täysin lohdutonta.:(
Kunpa tuo kierre saataisiin katkaistua ja hän pääsisi hoitoon!
Minä rukoilen puolestanne.
- keijo.annikki
Itse kamppailen oman tyttäreni kanssa samasta ongelmasta. On taas ollut viikon omilla teillään...Yhteiskunnasta ei todella ole mitään apua näissä jutuissa.sitten vasta kun nuori itse haluaa jonnekin, väkisin ei ketään viedä.
Tänään taas huonoja uutisia ja yritän vaan selviytyä ja käydä töissä. Välillä tuntuu, että katselen itseäni ulkopuolelta kun en voi tajuta tämän tapahtuvan lapselleni.
Koita etsiä joku vertaisryhmä,itse en ole vielä jaksanut.
Viimeistä viestiä minäkin pelkään...- jo nuorena, luulen niin
Mutta joskus parikymppisenä kai teki parannuksen ja tuli VL-uskoon. Hän meni naimisiin VL-naisen kanssa. Elämä oli vähän aikaa reilassa muutaman vuoden. Aviolitto epäonnistui. Ja 38 vuotiaana hän hirtti itsensä. Sitä ennen hän oli n. 4 vuotta sitten jättänyt uskon.
Uskon, että jos hän ei olisi uskoa jättänyt, aisat olis järjestyneet. Ja Jumala kyllä omistaan huolen pitää. Mutta kun hän ei jaksanut uskoa enää...
En kai selviä tästä koskaan. Ja itsesyytökset nousee vieläkin pintaan. Jos ajattelen asiaa. Siis en uskalla ajatella koko asiaa. - Anonyymi
jo nuorena, luulen niin kirjoitti:
Mutta joskus parikymppisenä kai teki parannuksen ja tuli VL-uskoon. Hän meni naimisiin VL-naisen kanssa. Elämä oli vähän aikaa reilassa muutaman vuoden. Aviolitto epäonnistui. Ja 38 vuotiaana hän hirtti itsensä. Sitä ennen hän oli n. 4 vuotta sitten jättänyt uskon.
Uskon, että jos hän ei olisi uskoa jättänyt, aisat olis järjestyneet. Ja Jumala kyllä omistaan huolen pitää. Mutta kun hän ei jaksanut uskoa enää...
En kai selviä tästä koskaan. Ja itsesyytökset nousee vieläkin pintaan. Jos ajattelen asiaa. Siis en uskalla ajatella koko asiaa.Nämä uskonasiat on hengenvaarallisia addikteille ja mielenterveyspotilaille. Näin sanoi minulle mielisairaalan ylilääkäri ja olen täysin samaa mieltä
- vanhemmille
Kuulostaa valitettavasti vähän siltä että olette liian helläkätisiä.. Kuria, rakkautta ja rajoja kehiin! Kuka lapsenne pelastaa jos ette te! Pakkohoito lienee oikea vaihtoehto...
- Ainoa keino
Usein tuollaisessa tilanteessa ei pojan omalle harkinnalle kannata antaa paljoa painoarvoa. Tosin hänelle itselleen pitää näyttää että häneen uskotaan. Suosittelisin jotain radikaalia ratkaisua. Pääkaupunkiseutu ei varmasti ole paras mahdollinen asuinpaikka. Siellä aineita saa liian helposti. Vaikka kyllä niitä kaikkialta saa, periaatteessa. Tosin "tuttavapiirin" taaksejättäminen vaikeuttaa saatavuutta. Muuttakaa esimerkiksi pohjoiseen, pienelle paikkakunnalle.
Ottakaa myös passi pois ja ilmoittakaa itse poliisille kaiken mitä tiedätte. Virossa muodostuvat huumeyhteydet ovat hengenvaarallisia. Suomessakin ovat, mutta siellä ei armo-käsitettä tunneta ollenkaan. Joka päivä kymmeniä narkomaaneja hakee virosta huumeita myyntiin ja omaan käyttöön.
Huumekoukussa oleva ei ajattele ihmisen tavoin. Käytös on kuin eläimellä, eletään vaistojen varassa. Sellaisten puolesta pitää tehdä päätökset. Hoitopaikoista ei monellekaan apua ole, ihmistä kun niissä ei kahleissa voi pitää, valitettavasti.
Vieroittakaa poika itse. Kahlitkaa kotiin käsiraudoilla niin ettei pääse pois. Odottakaa että vieroitusoireet ovat ohi. Sitten ymmärtää ehkä itsekin että huumeiden käyttö on kaikkea muuta kuin nautinto siihen liittyvine hankaluksineen.Tuntuu julmalta tuo itse vieroittaminen. Ja on rankkaa koko perheelle. Mutta niin on tehtävä jos haluaa elämään muutoksen. Narkomaani ei halua itselleen vieroitusoireita ja se hankkii aineita lisää jos sitä ei estetä.
Narkomaani on aina narkomaani, jos sen huumeiden hankintaa ja käyttöä ei estetä. Kauniit puheet ja rakkaus ei auta. Siihen kemialliseen riippuvuuteen ei auta kuin todellinen, tiukka, määrätietoinen ja kova peli. Narkomaani ei ole ihminen.
Toinen vaihtoehto on luovuttaa.
Älkää odottako vaan toimikaa itse. Yhteiskunnalla ei ole rahaa, taikka motivaatiota rahoittaa narkomaanien pelastumista. Ja ymmärrän sen hyvin. Kyllä se ryöstely ja uhkailu minkä avulla rahaa hankintaan tehdään, on niin julmaa peliä. Sitä motivaatiota ei ole kuin sellaisella jonka lähiomainen on narkomaani.
Pakkohoito. Ei laitoksessa vaan kotona.
Se olisi voinut meillä olla pelastus. Kaikkea muuta oli vuosikaudet yritetty. Nyt on viety haudalle kukkia jo 7 vuotta. Tuska ei laannu kokonaan koskaan. Mutta lieventyy kyllä. Me eletään jo suhteellisen normaalia elämää sillä kokoonpanolla mitä meillä on. Ja myös onnenhetkiäkin koettu. Se oli meille toisaalta helpotus kolmen vuoden taistelun jälkeen.
Älkää syyttäkö itseänne. Ihminen tekee kokeilupäätöksensä aina itse. Ehkä se on niin että heikommat yksilöt sortuvat kokeilemaan. Kokeilun jälkeen ei ole välttämättä pitkää matkaa ensimmäiseen piikkiin. Ja viimeiseen. - luin...
Olin joskus itsekin tuo poika, miten paljon surua aiheutinkaan.
Onnea ja Herran siunausta.- meri
olisi oikein jos poliisi tai lainsäädäntö antaisi käyttörikoksesta myös linnatuomion jos esim. jää kahdesti aineiden käytöstä kiinni. eiköhän tuo käyttö ja myynti vähenisi ratkaisevasti. ja narkkari joutuisi vieroitukseen väkisin.
- hanski99
meri kirjoitti:
olisi oikein jos poliisi tai lainsäädäntö antaisi käyttörikoksesta myös linnatuomion jos esim. jää kahdesti aineiden käytöstä kiinni. eiköhän tuo käyttö ja myynti vähenisi ratkaisevasti. ja narkkari joutuisi vieroitukseen väkisin.
Poliisi ja lainsäädäntö eivät toimi Suomessa erikseen; laki säätää, poliisi hoitaa kiinniotot, kuulustelut ja tutkimukset kentällä.
Suomessa tietynasteisesta käyttörikoksesta tuleekin tuomio, se riippuu tapauksesta tuleeko sakkoja, löytyykö käyttäjältä hallussa niin paljon aineita että rapsahtaa esim ehdonalainen vai peräti linnatuomio, pystytäänkö yhdistämään johonkin muuhun huumerikokseen etc etc etc.
Tämän johdosta huumeiden käyttö ja myynti ei oo kuitenkaan Suomessa mitenkään ratkaisevasti vähentyny, tilanne on päinvastainen.
Siitä että "narkkari joutuu vieroitukseen väkisin" eli vankilaan joko kestämään vierotusoireet kylmiltään, tai sitten saa siellä todennäköisesti lisää aineita, usein ensalkuun velaks jos ei oo erityisempiä kontakteja, ei oo käyt. katsoen mitään hyötyä itse käyttäjälle, eikä liioin yhteiskunnalle koska narkomaani ei siellä yleensä pahemmin parane vaan oppii entistä enemmän huumekulttuurin tavoille ja oppii käyttämään yhä enemmän kaikkia mahdollisia aineita kaikin mahdollisin tavoin.
Kuinka voit ajatella noin lapsellisesti, ja sanoisin suorastaan, edesvastuuttomasti, tässä tapauksessa? - täytyskö ne laittaa vastuuseen
hanski99 kirjoitti:
Poliisi ja lainsäädäntö eivät toimi Suomessa erikseen; laki säätää, poliisi hoitaa kiinniotot, kuulustelut ja tutkimukset kentällä.
Suomessa tietynasteisesta käyttörikoksesta tuleekin tuomio, se riippuu tapauksesta tuleeko sakkoja, löytyykö käyttäjältä hallussa niin paljon aineita että rapsahtaa esim ehdonalainen vai peräti linnatuomio, pystytäänkö yhdistämään johonkin muuhun huumerikokseen etc etc etc.
Tämän johdosta huumeiden käyttö ja myynti ei oo kuitenkaan Suomessa mitenkään ratkaisevasti vähentyny, tilanne on päinvastainen.
Siitä että "narkkari joutuu vieroitukseen väkisin" eli vankilaan joko kestämään vierotusoireet kylmiltään, tai sitten saa siellä todennäköisesti lisää aineita, usein ensalkuun velaks jos ei oo erityisempiä kontakteja, ei oo käyt. katsoen mitään hyötyä itse käyttäjälle, eikä liioin yhteiskunnalle koska narkomaani ei siellä yleensä pahemmin parane vaan oppii entistä enemmän huumekulttuurin tavoille ja oppii käyttämään yhä enemmän kaikkia mahdollisia aineita kaikin mahdollisin tavoin.
Kuinka voit ajatella noin lapsellisesti, ja sanoisin suorastaan, edesvastuuttomasti, tässä tapauksessa?jos linnassa pystyy käyttämään aineita, niin eikö se ole vartijoitten vika. pitäs olla niin hyvä seula, että ei mahdollista aineiden käyttö ja myynti linnassa. vai pisneskö siellä jyllää ja kenen suosiollisella vaikutuksella.
vastuuta kuulutan.
- kuulolla?
hei sinä reijo-isä
kiinnostaisi tietää, miten nyt menee teillä? On kulunut kuukausi aloitusviestistäsi.
Täällä on ollut todella hyviä neuvoja, omista kokemuksista lähteneitä. Onkohan niistä ollut apua tai rohkaisua?
-
Uskalla uskoa, että päivä paistaa vielä teidänkin elämässä! Voimia sinne teille,
viesteile joskus jos jaksat. - Jonna
Mä oon itse ollu suunnilleen vastaavassa tilanteessa kolme vuotta sitte. Mulla on ollut aina tosi tiukka kotikasvatus ja selkäytimeen asti terotettu mikä elämässä on oikein ja mikä väärin, rakastettu on suunnattomasti ja tuettu elämässä hyville teille. Harrastin koko elämäni kilpaurheilua jota kautta oli ystäväpiirinikin muodostunut. Aloitin lukion niinkuin kaikki muutkin kiltit koulutytöt haaveenani kauppatieteiden maisterin tutkinto, hyvä työ ja ihana perhe ja ystävät. Lukion ensimmäisenä vuonna jouduin polvivamman takia lopettamaan kilpaurheilun. Se käänsi suunnan elämässäni. Kaveripiiri vaihtui ja mukaan tuli viina, tupakka ja lopulta huumeet. Meillä oli kuuden hengen kaveriporukka, kaikki käytti amfetamiinia. Vanhemmat oli helisemässä. Silti noudatin kotiintuloaikoja ja kouluun menin vaikka missä kunnossa. Kiristin ja varastin rahaa vanhemmilta. Viikonloppuisin en kotona näyttäytynyt. Huusin vanhemmille että jos en saa olla viikonloput poissa, lopetan koulun. No, ei mennyt kauaa, kun muutin silloisen poikaystäväni luo asumaan, olin juuri täyttänyt 18 ja lukion viimeinen vuosi edessä. Olin totaalisen huumekoukussa. kotimme oli meidän kuuden ystävyksen huumeluola jossa lappasi milloin mitäkin porukkaa ja aineet liikkui. Suhteessamme oli aika rajua väkivaltaa ja saatoin huumepäissäni joutua vierestä katsomaan kun poikakaverini harrasti seksiä tuntemattoman tytön kanssa. Olin henkisesti rikki ja väsynyt. Kotiin en uskaltanut takaisin mennä vaikka vanhemmat sitä vaati ja joskus väkisinkin haki. Olin täysin lopussa ja kuitenkin itsekin tajusin tilanteen älyttömyyden ja aina päätin tehdä parannuksen. Aina se siirtyi seuraavaan viikkoon. Ylioppilaskirjoitukset suoritin, en niin hyvillä papereilla mutta kuitenkin. Touhu karkasi käsistä täysin. Halusin päästä takaisin normaaliin elämään ja eroon siitä kaikesta. Huumekoukku vaan piti minua kiinni siinä kaikessa. Itse en tuona aikana tehnyt muuta rikollista kuin käytin amfetamiinia, muut hoitivat kaupat ja varastamisen. Yritin päästä eroon ystävistäni. Muutin pois. Hakeuduin hoitoon oma-aloitteisesti mielessäni se elämä josta olin aina haaveillut. Hoitolaitoksessa ollessani sain otteen elämästä ja välit vanhempiini alkoi parantua. Hain toiselle puolelle Suomea yliopistoon, pääsin, muutin henkilötietoni salaisiksi. Olen tullut siihen tulokseen että tiukka kotikasvatukseni ja ne arvot jotka vanhemmiltani omaksuin lapsesta saakka auttoivat minut pois tuosta helvetistä. tiesin sisimmässäni että huumeiden käyttö ei ole oikein ja en edes itse tiedä mistä sain sen voiman ja tahdon päästä pois. Sen vaan tiedän että se oli kotikasvatukseni ja vanhempieni ansiota. Syy miksi aloin huumeita käyttä on yksinkertaisesti se, kun kaveritkin käytti. Vaikka oikeasti en olisi halunnut, en uskaltanut kieltäytyä. pelkäsin jääväni yksin.
Tällä hetkelläkään en ole voinut täysin antaa anteeksi itselleni tyhmyyttäni tuohon aikaan, se kalvaa edelleen. Kuitenkin asiani ovat nyt hyvin. Minulla on uskomattoman ihana avomies, vanhemmat ja sisarukset joihin on ertittäin hyvät välit ja uuden opsikelupaikan myötä sain uusia ystäviä yliopistosta. Asumme omassa asunnossa ja opinnot ovat gradua vaille valmiit ja vakituinen työpaikka rahoitusalalla. Perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi muutaman vuoden sisällä. Voin sanoa että kaikesta huolimatta onnistuin. Tällä hetkellä siitä kuuden porukasta yksi on vankilassa useasta eri rikoksesta, yksi kuoli pari vuotta sitten amfetamiinin yliannostukseen, yksi on teillä tietymättömillä jatkaen todennäköisesti samaa rataa, yksi hyppäsi kerrostalon ikkunasta viidennestä kerroksesta viime keväänä ja kuoli ja minä ja eräs toinen jatkamme normaalia elämää ja yritämme antaa itsellemme virheemme anteeksi ja unohtaa. Entiselläni on lähestymiskielto mutta hän on vankilassa tällähetkellä eikä heistä kukaan tiedä minusta mitään enää.
Haluan sanoa sinulle Reijo että lapsen huumeongelma ei ole vanhempien syy, itseäni ei ainakaan vanhemmat olisi pystyneet estää mitenkään. Yleensähän huumeidenkäyttöä ei edes huomata vielä siinä vaiheessa kun jotain voi tehdä. Silti itse kannatan myös pakkohoitoa kotona, tai jossain sellaisessa paikassa johon velkojat eivät löydä. Muuttakaa vaikka toiselle puolelle maata ja laittakaa poika käsiraudoilla sänkyyn kiinni niin pitkäksi aikaa että tajuaa tilanteensa ja pystytte keskustelemaan. Hän on kuitenkin vasta 16-vuotias ja siis teillä on lain mukaan päätösvalta hänen tekemisistään. Hän on myös niin nuori että ehtii vielä saada elämänsä takaisin raiteilleen. Jos haluatte pelastaa hänet, auttakaa häntä väkisin. Yrittäkää myös nauttia omasta elämästänne. Voimia sinulle ja vaimollesi.
- Jonna -- J.M.Karjalainen, Helsinki
Valehtelet! Huomaan sen! Tarkistin asian, viimevuonna kukaan ei hypännyt viidennestä kerroksesta ja kuollut. Tapauksia oli yhteensä 17, joissa henkilö on hypännyt ikkunasta, mutta yksikään ei viidennestä kerroksesta. Sen lisäksi noista henkilöistä vain 5 kuoli ja loput selviytyivät poikkinaisin luin. Kaksi halvaantui ja loput selvisivät hengissä enenmmän tai vähemmän loukkaantuneina. Yhteenkään tapaukseen ei liittynyt anfetamiini. Lääkesekoiluja oli kaikenkaikkiaan 7 kappaletta ja loput olivat muista erinäisistä syistä kuten alkoholista johtunut päihtymys tai perheongelmat, sairaus, elämänhaluttomuus, mielisairaus.
Joten tarkennatko hieman, miten, missä ja tarkalleen koska tuo kyseinen ikkunasta hypääminen tapahtui. Muuten juttusi on helposti todettavissa perättömäksi. - Jonna
J.M.Karjalainen, Helsinki kirjoitti:
Valehtelet! Huomaan sen! Tarkistin asian, viimevuonna kukaan ei hypännyt viidennestä kerroksesta ja kuollut. Tapauksia oli yhteensä 17, joissa henkilö on hypännyt ikkunasta, mutta yksikään ei viidennestä kerroksesta. Sen lisäksi noista henkilöistä vain 5 kuoli ja loput selviytyivät poikkinaisin luin. Kaksi halvaantui ja loput selvisivät hengissä enenmmän tai vähemmän loukkaantuneina. Yhteenkään tapaukseen ei liittynyt anfetamiini. Lääkesekoiluja oli kaikenkaikkiaan 7 kappaletta ja loput olivat muista erinäisistä syistä kuten alkoholista johtunut päihtymys tai perheongelmat, sairaus, elämänhaluttomuus, mielisairaus.
Joten tarkennatko hieman, miten, missä ja tarkalleen koska tuo kyseinen ikkunasta hypääminen tapahtui. Muuten juttusi on helposti todettavissa perättömäksi.Sitä en tiedä oliko hän sillä hetkellä aineiden vaikutuksen alaisena.Viime keväänä se oli, toukokuussa muistaakseni. Kaupunkia en mainitse tällä palstalla julkisesti mutta kyse on eteläsuomalaisesta kaupungista ja -84 syntynyt naishenkilö. Iltasanomissa/iltalehdessä oli silloin juttua, en tiedä josko löytyisi sieltä.Tosiaan mulle on yks ja sama uskotko sä mitä mä olen kirjoittanut. halusin vin ketjun aloittaneelle kertoa kokemukseni ja antaa toivoa että huumeriippuvuudesta voi selvitä ja jatkaa täysin normaalielämää. tai ainakin jotakuinkin normaalia lukuunottamatta valtavia itsesyytöksiä ja häpeää ja katumusta.
- spede100
Tarinasi on selkeästi ja päämäärätietosen tuntusesti kirjotettu - jopa liikaa. Se ei vaikuta todelta, siinä on liikaa keskinäisiä ristiriitasuuksia. Kuin ulkopuolinen tarkastelisi jonkun elämää. Et kai vain ole nyt kirjoittanut tänne vaikuttavaa novellia johon haluat eläytyä? Mikäli näin ei ole, ja tarinasi on tosi, pyydän anteeksi epäluuloisuuttani.
En voi kuitenkaan mitään sille että luettuani em. henk.koht. tarinasi yhdistettynä pariin muuhun viestiin joita olet tänne parin viime päivän ajan kirjoittanut, vaikutat enemmän trollilta. Sellaiselta henkilöltä joka osaa "ulkoa" kirjoittaa tyypillisen huumeongelmaisen nuoren tarinan, mutta jokin olennainen henkilökohtainen paistaa kirjoituksestasi poissaolollaan.
Muutamia yksityiskohtia:
Minusta on hiukan epäuskottavaa että vanhempiesi koti olisi ollut teidän kaikkien kuuden "huumeluola".
Lisäksi jos todella olisit ollut vastaavassa tilanteessa kuin alkup.kirjoittajan poika vain 3 ohikiitävää vuotta sitten, en oikein usko että kirjoittaisit tohon tyyliin ja että asiasi olisivat vielä noin mallillaan.
Mikäli olisit ollut oikean amfetamiiniriippuvuuden takia hoidossa, käynyt läpi vierotusoireet ja niitä seuraavat periodit voimakkaine haluineen vielä käyttää ko. ainetta ja selvinny siitä yli, en usko että itsekään uskoisit "vanhempiesi tiukan kotikasvatuksen" olleen se taianomainen jokin joka noin lyhyessä ajassa siirsi elämäsi toisille urille.
"noudatin kotiintuloaikoja" Ei uskottavaa. Olit siis ottanut piriä, olit voimakkaissa nousuissa ja kaveripiirin kanssa bilettämässä. Toisessa kohtaa annat ymmärtää että vanhempasi olivat suhteellisen ymmärtäväisiä ja asuit heidän luonaan käytön aikana. Miksi sinun olisi pitänyt noudattaa kotiintuloaikoja, miksi olisit halunnut?
Minkä takia et enää tavannut kilpaurheilua harrastavia ystäviäsi alettuasi käyttää amfetamiinia (toiseen ketjuun vastaamassasi viestissä annat ymmärtää polttaneesi etupäässä pilveä kuten myös kaverisi)? Kilpaurheilua harrastavat nuoret käyttävät suhteellisen usein juuri amfetamiinia ja sen kaltaisia aineita, tiesitkö sen? - Ei-Hajuakaan
Siis mitä?
Tuolla uudemmissa aiheissa olet paasannut, että sinulla oli kahden vuoden suhde kannabista käyttävään mieheen. Nyt sanot käyttäneesi amfetamiinia ja tämä miehentapainen olisi huumehöyryissä pettänyt sinua nenäsi alla.
Eikö amfetamiini ole huume? Mikset maininnut amfetamiinista kun paasasit, että se huumeloukkosi oli kannabiksesta!? Miten minä olen samanlainen "narkkari" kuin sinä olet ollut, jos sinä vedit jopa luustoa hajoittavaa ainetta ja minä sellaista, jota voidaan käyttää lääkinnällisissäkin tarkoituksissa?
Ja minä olen sekava, kun kuvittelen sinun olevan nykyään uskovainen kun kiittelet Luojaa...
Ei kai rankan huumetaustan jälkeen se pää palaakkaan ennalleen.
Rekkaa se niccis, jotta nähdään, että olet aina se sama trolli.
- RUKOILLAAN
Ihmeitä tapahtuu vielä tänäkin päivänä. Auta Herra Jeesus!!!!!!
- ei auta jeesus
Monesti just näistä kiihkouskovaisten lapsista tulee narkkareita tai alkoholisteja, kun ovat kasvaneet liian ahdistavassa kodissa. He ovat hävenneet vanhempiaan. Kapinoineet heitä ja heidän uskon vääristämää maailmankuvaa vastaan. Itsenäistymisprosessista tullut vaikea ja päihteistä, joko alkoholista tai huumeista löytynyt vastaus ja voima rajuun itsenäistymiseen.
Karu totuus on vain lopulta ollut se, että kovat huumeet ja alkoholi on heidät nujertanut. Ei lapsi saa paeta todellisuutta päihteisiin.
Päihteet ovat viihdekäyttöä varten. - uskonnonuhri
ei auta jeesus kirjoitti:
Monesti just näistä kiihkouskovaisten lapsista tulee narkkareita tai alkoholisteja, kun ovat kasvaneet liian ahdistavassa kodissa. He ovat hävenneet vanhempiaan. Kapinoineet heitä ja heidän uskon vääristämää maailmankuvaa vastaan. Itsenäistymisprosessista tullut vaikea ja päihteistä, joko alkoholista tai huumeista löytynyt vastaus ja voima rajuun itsenäistymiseen.
Karu totuus on vain lopulta ollut se, että kovat huumeet ja alkoholi on heidät nujertanut. Ei lapsi saa paeta todellisuutta päihteisiin.
Päihteet ovat viihdekäyttöä varten.Tämä on totta! Olen kävelevä esimerkki ja riippuvuudestani eroon pyrkivä pian 22v mies, mutta minulla on kuitenkin valitettavan pitkä historia vahvoista huumeista.. Ekat kokeilut 14v bentsoviina coktaililla ja pilvellä, 15-v piri,mdma,psykedeelit ja 16v oksikodoni,subutex ym opiaatit ensin oraalisesti ja nasaalisti sitten jo 17v vakituisesti piikittäen.. koikeiluja kuitenkin jo pirin iv käytön kanssa 15v.
Olen uskovaisten vanhempien lapsi vieläpä alle 20t asukkaan kaupungista, tuskin he ovat minulle mitään pahaa ikinä halunneet, mutta ovat sitä kuitenkin saaneet aikaan mm pakottamalla minua nuorempana käymään uskonnollisissa tilaisuuksissa,liian kovalla kurilla (lyömistä,remmiä,saunottamista ym),vaatimalla minulta liian paljon koulussa (he mm päättivät yläasteella valinnaisaineeni ja sanoivat jo 10-v että minä menen lukioon ja sitä kautta teologiseen tiedekuntaan). Kavereitani he myös koittivat valikoida.
Lopputulos: Olen peruskoulun jälkeen käynyt lukiota muutaman viikon, olen siis kouluttamaton. Töissä käynyt viimeksi 15-vuotiaana. Olen opiaattiriippuvainen, lukuisia katkoyrityksiä takana nyt korvaushoito jonossa. Ensimmäinen itsemurhayritys 16v. Asunnottomana yli vuoden eli 17-18v kun en enään suostunut menemään kotiin ja oleskelinkin isommassa kaupungissa "kavereiden" luona huumeluolissa..
Nyt asiani kuitenkin melko hyvin, tuon jälkeen kun 17v katkaisin lopullisesti välit vanhempiini olen pystynyt aloittamaan hiljalleen opettelemaan elämää ja koittaa olla mahdollisimman paljon selvinpäin. Olen yhteydessä sukulaisistani vain enooni ja yhteen serkkuun.
Sanonkin teille uskoville jotka luette tätä palstaa: ANTAKAA LAPSENNE ITSE PÄÄTTÄÄ USKOSTAAN TAI USKOMATTOMUUDESTAAN!! ÄLKÄÄ PAKOTTAKO HÄNTÄ MIHINKÄÄN PAITSI TIETYSTI HOITOON JOS TILANNE VAATII!!
ÄLKÄÄ PUUTTUKO HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ LIIKAA!
TÄLLÄISELLÄ TOIMINNALLA SAATTE HÄNET KOULUKIUSATUKSI JA TÄTÄ KAUTTA MENETÄTTE HÄNET! JOKO ITSEMURHAN TAI HUUMEMAAILMAN KAUTTA...
terveisin: Subutexprinssi vm1992
En viitsi kertoa yksityiskohtaisemmin, mutta joku saattaa minut tästä jo tunnistaa, pyydänkin jos tunnistat ja vaikka kuinka vihaat ei se oikeuta sinua mm paljastamaan henkilötietojani!! - kiinnostunut_hoitsu
uskonnonuhri kirjoitti:
Tämä on totta! Olen kävelevä esimerkki ja riippuvuudestani eroon pyrkivä pian 22v mies, mutta minulla on kuitenkin valitettavan pitkä historia vahvoista huumeista.. Ekat kokeilut 14v bentsoviina coktaililla ja pilvellä, 15-v piri,mdma,psykedeelit ja 16v oksikodoni,subutex ym opiaatit ensin oraalisesti ja nasaalisti sitten jo 17v vakituisesti piikittäen.. koikeiluja kuitenkin jo pirin iv käytön kanssa 15v.
Olen uskovaisten vanhempien lapsi vieläpä alle 20t asukkaan kaupungista, tuskin he ovat minulle mitään pahaa ikinä halunneet, mutta ovat sitä kuitenkin saaneet aikaan mm pakottamalla minua nuorempana käymään uskonnollisissa tilaisuuksissa,liian kovalla kurilla (lyömistä,remmiä,saunottamista ym),vaatimalla minulta liian paljon koulussa (he mm päättivät yläasteella valinnaisaineeni ja sanoivat jo 10-v että minä menen lukioon ja sitä kautta teologiseen tiedekuntaan). Kavereitani he myös koittivat valikoida.
Lopputulos: Olen peruskoulun jälkeen käynyt lukiota muutaman viikon, olen siis kouluttamaton. Töissä käynyt viimeksi 15-vuotiaana. Olen opiaattiriippuvainen, lukuisia katkoyrityksiä takana nyt korvaushoito jonossa. Ensimmäinen itsemurhayritys 16v. Asunnottomana yli vuoden eli 17-18v kun en enään suostunut menemään kotiin ja oleskelinkin isommassa kaupungissa "kavereiden" luona huumeluolissa..
Nyt asiani kuitenkin melko hyvin, tuon jälkeen kun 17v katkaisin lopullisesti välit vanhempiini olen pystynyt aloittamaan hiljalleen opettelemaan elämää ja koittaa olla mahdollisimman paljon selvinpäin. Olen yhteydessä sukulaisistani vain enooni ja yhteen serkkuun.
Sanonkin teille uskoville jotka luette tätä palstaa: ANTAKAA LAPSENNE ITSE PÄÄTTÄÄ USKOSTAAN TAI USKOMATTOMUUDESTAAN!! ÄLKÄÄ PAKOTTAKO HÄNTÄ MIHINKÄÄN PAITSI TIETYSTI HOITOON JOS TILANNE VAATII!!
ÄLKÄÄ PUUTTUKO HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ LIIKAA!
TÄLLÄISELLÄ TOIMINNALLA SAATTE HÄNET KOULUKIUSATUKSI JA TÄTÄ KAUTTA MENETÄTTE HÄNET! JOKO ITSEMURHAN TAI HUUMEMAAILMAN KAUTTA...
terveisin: Subutexprinssi vm1992
En viitsi kertoa yksityiskohtaisemmin, mutta joku saattaa minut tästä jo tunnistaa, pyydänkin jos tunnistat ja vaikka kuinka vihaat ei se oikeuta sinua mm paljastamaan henkilötietojani!!Kappas joku uskaltautunut kuvaamaan melko hyvin myös itsekin kokemani painostuksen ja vielä ilman että yksikään true hihhuli olisi kommentoinut muutamaa sivua p"askaa tämän jälkeen.
Olen siis myös saman kokenut ja erikoistun nyt päihdepuolelle, opinnäytetyöni teen "hyväosaisista" huumeidenkäyttäjistä. Olisitko kiinnostunut olemaan haastateltavana siinä? Ovatko vanhempasi "perus luterilaisia" vai kenties jonkin lahkon jäseniä?
Jos luet tämän ja kiinnostaa tulla haastateltavaksi tietysti ilman nimeä ja muutenkin niin ettei sinua jutusta tunnista niin vastaathan tähän. Annan sähköpostini sinulle sitten.
Itselläni ei ole kokemusta kannabista vahvemmasta, mutta uskovaisista vanhemmista valitettavasti sitäkin enemmän. Joku voi sanoa että joutui lastenkotiin, minä sanon että pääsin sinne!
- Juhhdd
Minun mielestäni lapsenne tarvitsee hoitoa. Minun milestäni teidän TÄYTYY VAAN SAADA YHTEYS VIRANOMAISIIN. Älkää kuunnelko sitä virallista byrokratia hömppää, mitä ne sieltä vastaa, vaan täytyy ottaa kovat ja päättäväinen asenteet käyttöön.
Jos minä olisi sinun asemassasi ja se joku virastotäti sieltä laitoksesta vastaisi tyyliin, että "meillä ei noin varhaisessa tilanteessa vielä oteta" tai vastaavaa, minä vastaisin saman tien, että "TURPA KIINNI" ja haukkuisinsamalla koko systeemin puihin. Usko pois, ne ei siellä laitoksella ymmärrä yhtään mitään. Niitä kiinnostaa siellä laitoksella vain oma ura upeana psygologina.
Sitten toinen juttu. Se rikollisliiga on uhannut tappaa tai vastaavaa, jos poliisille kerrotaan. Tässä tilanteessa pitää olla kova lue kirja Thich NHAT HANH Ei kuolemaa ei pelkoa. Mielestäni viranomaisille pitää saada viesti, sen ei tarvitse olla näkyvää.- Minun veljeni sortui huumei...
Siitä viestistä voit lukea miten voi käydä. En halua peloitella.
Mutta sanosin, että jos tekee kaikki asian eteen, mitä voi; Hakee siis sieltä apua mistä voi sitä saada; Niin voi olla helmpompi tällaisten dramaattisten asioiden jälkeen mitä minulle on sattunut.
Ja Ja antakaa lapsellenne RAKKAUTTA . Ja älkää pakottako häntä sellaseen, jota hän ei halua, jos asia ei ole kovin suuri. En tiedä olisko se oikea asenne, että yrittäis olla hänen ehdoilla niin paljon kuin mahdollista. Mikäli asia ei ole väärä.
Jos taitoa puuttuu, niin on ammattiauttajia. Mutta muistakaa se, että he EIVÄT TIEDÄ KAIKKEA. Että päävastuu on vanhemmilla. Koska on alaikäinen.
Sitähn se teidän poika tarvitsee, siis RAKKAUTTA JA HUOLENPITOA. Mutta myös sitä, että vanhemmat antasivat hänen itsenäistyä. SE on monen nuoren ongelma, että vänhemmat pitävät liikaakin kiinni omista lapsista. On sellaista ylihuolethimistakin, joka ei varmaan nuorelle aina ole hyväksi.
Sanokaa hänelle, että te rakastatte häntä. Ja yrittäkää keskustella, kysykää miten pitäis tästä eteenpäin mennä. Ja mitä hän ajattelee, että mitä teidän vanhempina pitäisi tehdä, että se riittäisi jne.
Mutta älkää antako hänen käyttäytyä miten sattuu, sekin on rakkautta, että lapselle panee rajat. Mutta se ei ole rakkaudesta lähtevää, jos tällaiset asiat esittää väärin. Siis, että on pelkkiä vaatimuksia.
Siitäkin voi keskustella, että miksi on hyvä olla säännöt. Ja että elämässä ruukaa olla säännöt. Ja että tämä maailma ei toimi ihmisen omilla ehdoilla tms. Mutta älkää suuttuko ja olko vihanen, tai yrittäkää ainakin näin. Tiedän että se voi olla joskus vaikaa. Mutta rakkaus on varmaan paras lääke. Ja oikea äänensävy siis mitä ja miten puhuu.
Ja älkää vetäkö hänen virheitä koskaan esille, vaan antakaa anteeksi.
Ja elämä ei saa olla vaan pelkästään käskyjä ja kieltoja.
En koskaan sanonut veljelleni, että rakastan häntä. Se tuntuu pahalta. Ihmiselle pitäsi sanoa, että RAKASTAA häntä, niin kauan, kuin hän elää. Sitten kun ihminen on kuollut, se on jo myöhäistä.
Esim. Sosiaalilautakunnasta voi saada tietoja ja apua siitä, mitä tehdä.Mutta kannattaa varmaan harkita mitä puhuu ja miten.
Tämä on vaan esitys siitä, että miten minä ajattelen asiaa. Siis kirjoitan vaan, miten minä tunnen.
Voi kun minäkin olen niin kovasti jälkiviisas. Mutta se ei enää auta veljeni kohdalla.
En halua missään tapauksessa muuta kuin auttaa.
Ja usko on auttanut monia ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa.
Ymmärrän myös vanhempien surun tässä tilanteessa. Toivon parasta teille kaikille jotka täällä olette vaikeuksissa.
Itsellä on omainen kuollut tällaisten asioiden vuoksi. Ja koko suku syytti itseä silloin. - toimii
Minun veljeni sortui huumei... kirjoitti:
Siitä viestistä voit lukea miten voi käydä. En halua peloitella.
Mutta sanosin, että jos tekee kaikki asian eteen, mitä voi; Hakee siis sieltä apua mistä voi sitä saada; Niin voi olla helmpompi tällaisten dramaattisten asioiden jälkeen mitä minulle on sattunut.
Ja Ja antakaa lapsellenne RAKKAUTTA . Ja älkää pakottako häntä sellaseen, jota hän ei halua, jos asia ei ole kovin suuri. En tiedä olisko se oikea asenne, että yrittäis olla hänen ehdoilla niin paljon kuin mahdollista. Mikäli asia ei ole väärä.
Jos taitoa puuttuu, niin on ammattiauttajia. Mutta muistakaa se, että he EIVÄT TIEDÄ KAIKKEA. Että päävastuu on vanhemmilla. Koska on alaikäinen.
Sitähn se teidän poika tarvitsee, siis RAKKAUTTA JA HUOLENPITOA. Mutta myös sitä, että vanhemmat antasivat hänen itsenäistyä. SE on monen nuoren ongelma, että vänhemmat pitävät liikaakin kiinni omista lapsista. On sellaista ylihuolethimistakin, joka ei varmaan nuorelle aina ole hyväksi.
Sanokaa hänelle, että te rakastatte häntä. Ja yrittäkää keskustella, kysykää miten pitäis tästä eteenpäin mennä. Ja mitä hän ajattelee, että mitä teidän vanhempina pitäisi tehdä, että se riittäisi jne.
Mutta älkää antako hänen käyttäytyä miten sattuu, sekin on rakkautta, että lapselle panee rajat. Mutta se ei ole rakkaudesta lähtevää, jos tällaiset asiat esittää väärin. Siis, että on pelkkiä vaatimuksia.
Siitäkin voi keskustella, että miksi on hyvä olla säännöt. Ja että elämässä ruukaa olla säännöt. Ja että tämä maailma ei toimi ihmisen omilla ehdoilla tms. Mutta älkää suuttuko ja olko vihanen, tai yrittäkää ainakin näin. Tiedän että se voi olla joskus vaikaa. Mutta rakkaus on varmaan paras lääke. Ja oikea äänensävy siis mitä ja miten puhuu.
Ja älkää vetäkö hänen virheitä koskaan esille, vaan antakaa anteeksi.
Ja elämä ei saa olla vaan pelkästään käskyjä ja kieltoja.
En koskaan sanonut veljelleni, että rakastan häntä. Se tuntuu pahalta. Ihmiselle pitäsi sanoa, että RAKASTAA häntä, niin kauan, kuin hän elää. Sitten kun ihminen on kuollut, se on jo myöhäistä.
Esim. Sosiaalilautakunnasta voi saada tietoja ja apua siitä, mitä tehdä.Mutta kannattaa varmaan harkita mitä puhuu ja miten.
Tämä on vaan esitys siitä, että miten minä ajattelen asiaa. Siis kirjoitan vaan, miten minä tunnen.
Voi kun minäkin olen niin kovasti jälkiviisas. Mutta se ei enää auta veljeni kohdalla.
En halua missään tapauksessa muuta kuin auttaa.
Ja usko on auttanut monia ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa.
Ymmärrän myös vanhempien surun tässä tilanteessa. Toivon parasta teille kaikille jotka täällä olette vaikeuksissa.
Itsellä on omainen kuollut tällaisten asioiden vuoksi. Ja koko suku syytti itseä silloin.Irti huumeista niminen yhteisö. En lukenut kaikkia viestejä, ehkä se mainittiin jossain niistäkin.puh.6840450.
- Tarvitsemme toisiamme
Olkaamme yhdessä pahaa vastaan!
- tänä päivänä
Näin äsken vl- palstalla kirjoituksenne. Kyllä se todella järkytti.
Ei voi kuin yrittää rukoilla teidän puolesta. Samantapaisen kertomuksen antoi erään tunnetun henkilön vaimo TV:ssä noin vuosi sitten. Siellä myös perhettä oli uhkailtu. Tämä äiti oli aivan uupuneen tuntuinen, eikä ollut kuullut pitkään aikaan tyttärestään.
Kyllä yhteiskunnan taholta pitäisi saada pakkohoitoa eristyksissä riittävän pitkä aika psykologin avustuksella vieroitushoitoineen, ettei pääse aineisiin käsiksi ja huumeita välittävien ihmisten kanssa pitkään aikaan tekemisiin. Parempi,ettei koskaan. Paras olisi muuttaa toiselle paikkakunnalle kauas pois entisistä kavereista.
Voi nuoret, siinä näkyy yksi kauhea esimerkki, mihin sielunvihollinen saa ihmisen kiedottua. Se osaa houkutella viattomasti, kunnes ihminen on kuin verkossa, mistä ei usein ole paluuta.
Voimia perheelle ja rukouksessani toivon Jumalan johdatusta, että hän ohjaisi perheenne elävän veden lähteille ja että Jumala auttaisi että poika pääsisi pois huumeitten vaikutuksesta. Miten on laitanne tänä päivänä? Oletteko saaneet mistään apua? - äiti 44v.
Hyvä isä!
Olen ollut poikani kanssa samassa tilanteessa jo noin 7v.
Nyt poikani on 23 ja ollut kuivilla 3 kk.
Tärkeintä mitä voitte tehdä tällä hetkellä vanhempina, on hakea apua itsellenne jaksamiseen.
Poikaanne ette voi auttaa ellei hän sitä itse halua.
Joskus mikään apu ei riitä,tai apu ei oikeasti olekaan apua,vaan huumeidenkäytön avustamista(esim. rahan antaminen,velkojen maksu)
Realismi on todella vaikeata sillon kun se kaikkein rakkain on hädässä.
Täytyisi jotenkin osata asettua ulkopuoliseksi ja nähdä tosiasiat,mutta omasta kokemuksesta tiedän sen olevan todella vaikeata.
Pyydän: hakekaa apua itsellenne vaikka huumeidenkäyttäjien läheisille tarkoitetuista ryhmistä.Käykää nettiosoitteessa www.omaiset.net
Jaksamista teille.Elämässä on se hyvä puoli että pitkän pimeän suoran päässä on aivan varmasti valoa.- Valitettavasti
Nuori joka aineita käyttää muuttuu välinpitämätömäksi toisia kohtaan. Mikään ei tunnu auttavan, koska tämä nuori ei ole se sama. joka hän oli aikaisemmin. Nyt on vaan saatava aineita millähinnalla tahansa. Se on vaikeaa, nyt toivon teidän ottavan yhteyttä saman kokeneisiin ihmisiin, sieltä saatte parhaat neuvot ja parhaan ymmärryksen.
Paljonkin on nuorenne hyväksi tehtävissä, vaikka keinot tavallaan on vähissä. Mutta apua löytyy kunhan jaksaa hakea. Ja myös kirkon kriisipalvelu on hyvä, siellä ei tuomita vaan rukoillaan poikanne puolesta ja neuvotaan asioissa. Heillä on kokemusta tälläisissä asioissa, enkä nyt tarkoita uskonnollista puolta asiasta.
- ammattilainen
Helsingissä on toimiva lastensuojelu, jolla on oma päihdeyksikkö nuorille. Tarvittaessa mahdollisuus jatkohoitoon järjestyy. Olkaa nopeasti yhteydessä alueenne lastensuojelutoimistoon tai sosiaalipäivystykseen.
- vertaistuki
Kokemuksenne ovat kemiallisesti riipuvaisen poikanne addioktiosta kärsivien ihmisten kokemuksia.
NA ryhmät voisi olla mahdollisuus. mutta kun AA ja NA ryhmät eivät ole sitä tarvitseville vaan sitä HALUAVILLE:
Te voisitte saada apua vertaistuki toiminnasta läheisille suunnatusta ryhmä toiminnasta.
Kemiallinen riippuvuus on myös geneettinen sairaus ja oma toipumisen halu tulee tulla ihmiselle, jotka lähtee toipumaan. Aineiden käytön mahdollistamista on ruuan, rahan ja hyvinvoinnin tarjoaminen. Ikävää mutta näin se menee. Hyvää vointia, " Olimme kaiken inhimillisen avun ulkopuolella ennenkuin tajusin itse haluta toipumista " - Tehtävä
Jamppahan on sen ikäinen et lastensuojeluun ja sos.ttään yhteyttä pojan touhuiluista ja alkaa tapahtumaan. Pari vuotta Pokossa varmaan pysäyttää noin aluksi, mutta 18-v. saakin sitten ottaa vastuun omista valinnoistaan ja tekemisistään. Vittumaista mutta karua totta noin vanhempien näkökulmasta.
- Sanaton.
Otan osaa, että tilanne on tuommoinen. Mitkään sanat luultavasti eivät poista kokemanne tuomaa tuskaa..Toivotaan että tilanne paranee ja kaikki kääntyy vielä parhainpäin! Luulisi, että sukulaiset ja ystävät ymmärtäisivät.. Läheisten tuki olisi varmasti tervetullutta. Ihmiset suhtautuvat ehkä paheksuvasti tuollaiseen, mutta mitäpä jos se heille omalle kohdalleen sattuisi?Voisi ääni kellossa muuttua,ja avata heidän silmänsä.En tietenkään missään nimessä kenellekkään samaa kohtaloa toivo,mutta kun ajattelee asiaa teidän kannalta niin luulisi tajuavan, että tukisi ja auttaisi parhaan mukaan. Poikanne tilanne ei teistä johdu. (Kaikki itse tekevät päätöksensä, ette te heille ole noita huumausaineita antaneet jne.Kenelläkään ei mielestäni olisi oikeutta edes epäillä tuota teidän syyksi!) Vaikka jotkut ajattelisivat niin. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka käyttävät aineita ja on todella surullista nähdä niitä kaupungilla, kun eivät enää tuttujaan tunnista..Eikä tiedä miten auttaisi. Ei osaa sanoa, eikä liiemmin kyllä tehdäkkään mitään..Vaikka kuinka tahtoisi, mitä voi tehdä jos toinen on pilaamassa elämäänsä, eikä suostu kuuntelemaan? Jos itse sellaista seuraa, vaikka oman tuttavan kohdalla niin ymmärtää..Vie kyllä voimat pahasti.Mutta jaksamisia sinne todellakin!
- Hannah
Voi rakkaat... miten paha olo mulle tulikaan kun luin sun tekstiäs.olin itse muutama vuosi sitten koukussa amfetamiiniin n pulolitoista vuotta.Poikannehan on vielä alle 18vuotias.Pyydän siis, laittakaa hänet hoitoon.ottakaa yhteyttä alueenne sosiaalitoimistoon ja näytä vaikka tämä kirjoittamasi viesti heille.Huostaan otettuaan lapsenne hänet voidaan laittaa alaikäisenä pakkohoitoon josta ei pääse pois.esitätte vain toiveenne että häntä ei päästetä edes valvotusti ulos, esim videonvuokrausreissuille, koska omasta kokemuksesta voin kertoa että ulospäästessään hän ottaa jalat alleen eikä luultavasti enää ikinä tule takaisin.Olin itse 17v pakkohoidossa, ja vaikka en sinne halunnut, se auttoi.pysäytti ajattelemaan,antoi aikaa olla vaan,ilman mitään suorituspaineita.aluksi toki tappelin kaikkien kanssa ja kaikkea vastaan,en puhunut tai haukuin vanhempiani kun he tulivat käymään, mutta pikkuhiljaa kun tajusin miten huonossa kunnossa olin ja miten pahan olon sain aikaan kaikille muille omalla itsekkäällä käytökselläni.aloin parantua, toki olen retkahtanut monta kertaa sen jälkeen, mutta tärkeintä oli tosiaan päästä pois niistä kuvioista ja eroon kamaa käyttävistä kavereista.kun poikanne on saatu hoitoon, voitte sanoa sen velkojille puhelimessa.ette tietenkään kerro missä hän on hoidossa, ilmoitatte vain napakasti että hänet on laitettu pakkohoitoon ja että ette ole hänen kanssaan olleet tekemisissä.En usko että poikanne nuoren ikänsä takia on kovin vakavien tyyppien kanssa tekemisissä, luulen että tyypit ovat vain pari vuotta vanhempia.aikuisten ja oikeasti rikollisten huumemaailmassa kukaan ei myy, ainakaan velaks noin nuorelle, siellä ajatellaan että mitä nuorempi, sen varmempi vasikka.eivät he ota sellaista riskiä.joten mielestäni teidän ei pidä reagoida muiden uhkailuihin mitenkään, luultavasti oma poikanne on vielä niissä takana, hän on keksinyt hyvän keinon lypsää teiltä rahaa.Uskokaa minua, olen tehmyt tämän kaiken iste, ja pahempaakin!Nyt on aika alkaa käyttäytyä niinkuin aikuiset ja laittaa lapsiin järjestystä.älkää antako teininarkomaanien enää pompotella itseänne.en usko että teille käy mitään vaikka lakkaisitte kaiken avun annon ja järjestäisitte pojan huostaan ja poliisit sossutädit viemään poikanne hoitoon.hän kiittää teitä vielä.pyydän älkää heittäkö nuorta ihmistä roskiin, hän paranee aivan varmasti.minäkin paranin, taivaan isä on auttanut mut vapaaxi kamasta.luojalle kiitos.
- veljeni on narkomaani
oletteko kuulleet narkomaanien hoitolaitoksesta joka sijaitsee satakunnassa kankaanpäässä jos poikanne suostuu menemään sinne vapaaehtoisesti niin siellä todennäköisesti saaraan hänestä tehtyä vielä ihminen sieltä ei pääse lomille ei saa ilman valvontaa rahaa ja sieltä sopeutetaan uudestaan yhteiskunytaan ja vierotetaan huumeista nätisti ja varmasti ja ihminen rakennetaan uudestaan yhteiskuntakelpoiseksi.ottakaa yhteyttä hyvät vanhemmat auttakaa lastanne vaikka huumeet ovatkin hänet vanginneet te voitte yhdessä selvitä.
- mk8224
terve!!
ekaks pitää kertoa että tuli ihan itku kurkkuun kuin luin sen sun pojan elämästä ja koko perheen.
en tiedä jos tämä auttaa mutta yks mun lapsuuden ystävä on myös huumeiden käyttäjä hän joutui vankilaan on istunut 1 1/2 vuotta niin silloin sanoin itselleni tai perheelle ei koskaan tapahdu tälläistä mutta sain noin 1/2 vuotta sitten tietää että vanhin pikku veljeni on huumeiden käyttäjä,hän on salanut sitä tosi paljon, hän sai pakkohoitoa mutta se ei auttanut hän lankesi taas ja nyt hän sano että on lopettanut ja nyt taas hän oli sairaalassa, hänet on elvytetty noin 4 kertaa samana päivänä , hänen maksa on ihan sekasin hän on steriili ja hänellä on hepatit. ja kuin kysyin häneltä että miksi olet rupenut käyttämään niin hän vaan sano että kaikki on päin helvettiä koko elämä.
ja joku päivä mun äiti soittaa ja sanoo että nyt on hautajaiset.tiedän että hän on niin arka poika että hän ei selviä jos hän ei itse halua.
joten ymmärrän sinua ja perhettäsi.
t maggie - Murkunäiti2
Ei voi olla totta Suomessa. Meillä tilanne, että samanikäinen on jäänyt kiinni (ekaa kertaa) huumeiden käytöstä ja lastensuojelu otti heti yhteyttä ja poika on nyt lähdössä "katkolle".
Asumme pääkaupunkiseudulla ja täällä ainakin toimii tämä lasten- ja nuortensuojelu esimerkillisellä tavalla. - Ida-I
Hei Reijo!
Narkomaanin perhetausta voi olla hyvä - onhan alkoholistejakin kaikista sosiaaliluokista erilaisin lahjakkuuksin. Mielipiteestäsi on jo kuukausia, mutta annan omat ajatukseni, joista voi olla teille apua. Toivon silti, että tilanne on teillä on parempi.
1. Hae ensin itse apua. Sekavana ja ahdistuneena ei auta narkomaaniakaan. Monet ovat saaneet apua esimerkiksi Mylly-yhdistyksen läheiskurssista, joista saat tietoa asuinpaikkasi A-klinikalta, sen nuorisoasemalta tai sosiaalitoimesta. Läheiskurssilla opit oikealla tavalla irtautumaan ja ymmärrät paremmin huumeiden käytön lainalaisuuksia. Tajuat, että voit auttaa vasta poikanne haluaa apua. Teidän olisi itsenne oltava suhtkoht hyvässä kunnossa voidaksenne auttaa sitten kun poikanne haluaa apua. Ei kannata soitella narkomaanien hoitopaikkojen, sillä paranemishalun pitää lähteä itsestä. Sosiaalitoimi usein rahoittaa kurssin ja voit laittaa rahoitusanouksesi liitteeksi vaikka tuon nettiin laittamasi kertomuksen. Päihteisiin ja huumausaineisiin liittyvistä asioista kyllä vähennetään koko ajan panostuksia, joten voitte joutua valittamaan jos ette pääse kurssille. Teille olisi kuitenkin tärkeää päästä saman kokeneiden joukkoon ja saada "päätä viilennettyä". Usein nuorikin saa paranemishalua kun vanhempien huonon voinnin aiheuttama syyllisyys lievenee. (syyllisyyttä on, vaikka sitä ei aina näy).
2. Te voitte lisäksi saada esimerkiksi viikottaisia aikoja A-klinikale tai nuorisoasemalle. On helpottavaa saad puhua asiasta.
3. Yrittäkää hillitä narkofobiaanne. Se tarkoittaa huumausaineisiin liittyvää liioiteltua kauhua. Vaikka tiedän, että kaikki kokemamme kauhut ovat totta, niin kauhu ja päivittely eivät auta ketään teistä. Vanhempien ensitehtävä olisi mielestäni ottaa järki käteen ja tajuta, että huumehysteerisessä yhteiskunnassa narkomaani on epäihminen. Näin ei saisi itse ajatella: kysymyksessä on sama poika, jonka ongelmat ovat tietyiltä mekanismeilta samoja kuin alkoholisteilla - suurimmat vaikeudet tulevat siitä, että huumausaineet ja niiden käyttö on lailla kielletty. Siksi käyttäjä ja hänen lähipiirinsä joutuvat hetimiten kosketuksiin rikollismaailman kanssa. Se on rankkaa. Pistäkää osoitteenne ja puhelinnumeronne salaiseksi - muuttakaa molemmat jos mahdollista.
4. Aina on olemassa parantumisen mahdollisuus varsinkin heillä joilla on ollut normaali lapsuus. Valitettavasti sikäli, että huononkin lapsuuden saanut olisi totta kai oikeutettu hyvään elämään. Sitkeyttä ja voimaa! - asdf
Ei kyllä kaikille jotka laittomiin päihteisiin koskevat käy noin. Ei läheskään kaikille. Oikeastaan aika harvoille.
Ja kyllä mistä tahansa riippuvuudesta on aina mahdollista päästä irti. Kaikki riippuu ko. henkilöstä. - i'm not the only one
"Katselin eilen valokuvia kuinka hyvältä Ville näytti vielä 10 -vuotiaana otetussa luokkakuvassa. Niin iloinen ja onnellisen näköinen pieni poika.", tämä pieni tekstinpätkä nosti tunteita pintaan. Tiiän että et ikinä tuu saamaan tätä viestiä, Ville on ehkä jo kuollut tai päässyt riippuvuudestaan eroon, en tiedä, aikani ei tällä hetkellä riitä noiden muiden viestien lukemiseen. Mutta voi kun toivon että asiat teillä olisivat kääntyneet paremmiksi.
- Eräs toinen - Surullinen Äippä
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/aiheet/huumenuori/index.php
Samassa tilanteessa, kuin alkuperäinen kirjoittaja.
En jaksa enää nähdä valoa tunnelin päässä, vaan toivon että tämä helvetti loppuisi tässä ja nyt.
Haudalla voisin lämmöllä muistella sitä Hienoa Lasta, jonka huumeet minulta veivät. Ja niitä muistoja eivät edes huumeet voi minulta pois viedä. - Äiti minäkin
Kysyin kerran eräältä huumekaupiaalta, joka velkoi minulta poikani huumevelkoja, että näinkö Oma Äitisi sinua opetti. Hetken hiljaisuuden jälkeen diileri totesi kylmästi, että se on Jokaisen Oma Valinta. Niinpä.
- ruotsinsuomalainen
Luin väsyneen isän kirjoituksen aamuyöstä ja itku tuli. Samaa tuskaa käyn läpi 21 vuotiaan pojan äitinä. Asumme Tukholmassa ja poikani on toista kertaa pakkohoidossa. Hän sanoo minulle että se ei mitään auta, mutta ainakin me perheen jäsenet saamme huokaista puoli vuotta.
Hän kyllä karkasi viime viikolla mutta saatiin nopeasti takaisin. Kerroit hyvin rehellisesti ja totuudenmukaisesti tarinasi. Itse käyn yhdistyksessä nimeltään "vanhemmat huumeita vastaan" ja olen saanut apua ja tukea sieltä.
Muuten en olisi enää jaksanut. Olen mielessäni haudannut poikani moneen kertaan, mutta sitten taas toivo herää, niin kauan kun on elämää on toivoa.
En välitä muiden ihmisten reaktioista, en aio hävetä, taistelen vain poikani puolesta. Nyt hän on pakkohoidossa ja saan levätä mutta pelko on tietenkin, mitä sitten kun hän on taas vapaana.
Pelkään että minua odottaa sama helvetti kuin teillä on tällä hetkellä. Voimia teille ja pitäkää huolta itsestänne niin jaksatte auttaa lastanne. Me voimme vain tukea, heidän on itse haluttava lopettaa niin se vain on!- kvic
Mitä reijolle mahtaa kuulua tänä päivänä? Toivottavasti parempaa.
- Salmitar
kvic kirjoitti:
Mitä reijolle mahtaa kuulua tänä päivänä? Toivottavasti parempaa.
Mietin aivan samaa!!
Mitä kuuluu Reijolle ja hänen perheelleen tänään. Ja mitenkähän heidän poikansa voi.
Reijo, jos näet tämän, laita ihmeessä kuulumisia!
- linnaaan
Haittaisko se mitään jos nuo yhteiskunnan ja nuorison mädättäjät elikkä huumediilerit saisi vaikka 50 vuoden vankeustuomion?
se tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle että ne olisi poissa normiyhteiskunnasta,kuin hoitaa heidän uhrejaan sitte,mutta ilmeisesti tuo huumekaupan ylin johto ja rahoitus johtaa niin korkealle yhteiskunnalliselle ja poliittiselle tasolla,että siihen on vaikea,jopa mahdotonta puuttua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 856284
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t303783törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/283130Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3691696- 331388
- 271320
Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11936Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi46929Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11870- 42849