... etten enää palaisi tänne epätodelliseen maailmaan sinusta haaveilemaan. Luulin että jaksaisin nyt odottaa sitä hetkeä elävässä elämässä, jolloin sinut taas näkisin silmieni edessä. Että jaksaisin luottaa siihen, että meidän välillä on jo olemassa jotain aivan erityistä. Että jaksaisin uskoa siihen, että minulle vielä annetaan se uusi mahdollisuus sinun suhteesi ja toinen tilaisuus, kun jo yhden päästin käsistäni.
Mutta tuntuu etten saa sinusta otetta, että valut kuin hiekka läpi sormieni, vaikka kovasti puristan kättäni nyrkkiin pitääkseni joka hippusesta kiinni. Ja kun avaan käteni, niin siellä ei ole enää kuin muutama jyvänen jäljellä. Enkä enää jaksa uskoa että kädessäni koskaan olikaan yhtään enempää niitä hippuja. Että mieleeni hiipii taas epäilys, ettei meidän välillä koskaan mitään ollutkaan, että olen vain kuvitellut kaiken.
Sitten kun taas jälleen sinut näen, en enää tiedä mikä on unta ja mikä on totta. Ja en voi uskoa muuta kuin että se mitä saat minut tuntemaan, on yksipuolista. Kun ei minulla ole enää yhtä ainutta hiekan hippua siitä todisteena, on vain ääni sydämessä. Mutta se sydämen ääni on liian heikko ja järki pyyhkäisee sen yli täydellä voimalla, enkä enää kuule sydäntäni.
Mutta tuntuu etten saa sinusta otetta, että valut kuin hiekka läpi sormieni, vaikka kovasti puristan kättäni nyrkkiin pitääkseni joka hippusesta kiinni. Ja kun avaan käteni, niin siellä ei ole enää kuin muutama jyvänen jäljellä. Enkä enää jaksa uskoa että kädessäni koskaan olikaan yhtään enempää niitä hippuja. Että mieleeni hiipii taas epäilys, ettei meidän välillä koskaan mitään ollutkaan, että olen vain kuvitellut kaiken.
Sitten kun taas jälleen sinut näen, en enää tiedä mikä on unta ja mikä on totta. Ja en voi uskoa muuta kuin että se mitä saat minut tuntemaan, on yksipuolista. Kun ei minulla ole enää yhtä ainutta hiekan hippua siitä todisteena, on vain ääni sydämessä. Mutta se sydämen ääni on liian heikko ja järki pyyhkäisee sen yli täydellä voimalla, enkä enää kuule sydäntäni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä minä olen tehnyt, jonka perusteella kaikki olisi vain yksipuolista? Varmasti olisin jo huomannut kiintymyksesi, ja palauttanut sinut maanpäälle, jos tunteesi yksipuolisia olisivat. Tuskin pidät minua niin ilkeänä ihmisenä, että sinulle kiusaa tekisin, olisit minulle rakas tai et. Älä epäile, vaan usko siihen kuinka minä sinua ihannoin ja toimi aina sen mukaan.
... etkä ole oikeastaan antanut minulle aihetta uskoa tunteitteni yksipuolisuuteen. Pikemminkin ehkä ennemmin päinvastoin ja sen takia jaksankin nyt uskoa tunteisiini. Ehkä sinusta tuo edellinen on turhaa melodramaattisuutta tai sanahelinää, muttei se sitäkään ole. Kun ethän ole minulle 100 % selvyyttä antanut tunteistasi.
Yritän jaksaa uskoa huomiseen ja odottaa sitä päivää kun sinut näen, mutten voi sille mitään että epävarmuus iskee aina välillä. Ja samalla yritän valmistaa itseäni siihen, että jotain uutta ja tuntematonta on edessäni. Silti en voi olla välillä toivomatta, että olisin jo siellä... että olisin jo siinä vierelläsi eikä minun enää tarvitsisi miettiä mitään. Ja joskus tämä muutos tuntuu niin vaikealta, että haluaisi kaiken pysyvän vain entisellään.
Kuitenkin olet kai jo jollain lailla siellä sydämessäni, enkä saa sinua pois vaikka haluaisin. Enkä voi enkä haluaisikaan paeta muutosta, vaikka joskus siltä tuntuisikin.
oli sitä jotain, ja tulee varmasti aina olemaan. Aina kun näen sinut, tuntuu että olisit vanha ystäväni ja että meillä olisi yhteinen historia takanamme...niinhän tavallaan onkin.
Olisin halunnut paljon enemmän mutta se nyt yksinkertaisesti ei käynyt päinsä.Luoja tietää miten paljon olen hakannut päätäni seinään tajutakseni tuon.
Jos joskus vielä haluaisit tavata ja jutella, tulisin mielelläni. Välitän sinusta todella paljon ja se miten olen toiminut, olen luullut että se on sinun parhaaksesi. (varmasti onkin)
on samanlaiset kuin mun.Olisin itse voinut tuon kirjoittaa eräälle.Kummallista miten voi tulla tuo tunne,että olisi tuntenut aina vaikkei ole.
jonkinlaista "täydellistä hyväksyntää" mitä näkee toisen silmissä tai kehon kieli on samanlaista? Mitä luulette?
...
mistä puhutaan joidenkin välillä.
Silloin se oli välitöntä kemiaa ja ihastusta, nyt en enää tiedä mitä. Aikaa on kulunut niin kauan ja tapahtunut (liian) paljon... Jokin yhteys välillämme tulee kai aina olemaan, mutta kannaattako sen syvyydestä ja kestävyydestä tässä vaiheessa lähteä ottamaan selvää? Se "yhteinen historia" olisi kuitekin aina välillämme jollakin tavalla.
Mielestäni sinä olit se, joka ei halunnut mitään enempää. Tai oikeastaan et mitään... Oli ratkaisusi parhaakseni tai ei, sain silti kärsiä turhan paljon. En tiedä haluanko tavata ja jutella, helpompaa olisi antaa olla kuten tähänkin asti.
Usein haluaisin vain olla ja unohtaa...
... sitä yhteistä historiaa voi kukaan ottaa teiltä pois. Ja miksi pitäisikään... Ei se yhteinen historia ole vain pelkkä rasite, sillä on aina oma merkityksensä. Aina kuvitellaan, että ihastuminenkin on vain hetken välähdys, se ensimmäinen hetki, kun näkee sen toisen ensimmäistä kertaa. Mutta eihän se ole vasta kuin harmaa aavistus siitä kaikesta, mitä yhteinen tulevaisuus (joka muuttuu sitten historiaksi) tuo teille tullessaan. Yhteinen historia tulee teidät aina liittämään yhteen tavalla ja toisella, eikä sitä kannata miettiä miksi teistä ei tullut mitään. Vaikeaa voi olla nähdä, mutta vasta se kertoo että hän on sinulle tärkeä. Ja varmasti toisinkin päin.
"Yhteinen historia tulee teidät aina liittämään yhteen tavalla ja toisella, eikä sitä kannata miettiä miksi teistä ei tullut mitään. Vaikeaa voi olla nähdä, mutta vasta se kertoo että hän on sinulle tärkeä. Ja varmasti toisinkin päin."
Näinhän se on. Mikään ei tee sitä tekemättömäksi tai saa minua unohtamaan. Toivonkin nyt lähinnä vain sitä, ettei historia tällä kertaa toista itseään...
... mitä tarkoitat, kun en tiedä sitä historiaa. Vähän luulen että asioilla yleensä taipumus kääntyä siihen suuntaan, kun niiden on tarkoitus kääntyä... ennemmin tai myöhemmin. Eli jos teistä ei koskaan tullut mitään, niin sitten ehkä niin ei ollut tarkoitettu. Ja että siihen on joku syy. Tai sitten ei vielä se hetki ole teille koittanut. Aina sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä, mutta unohdetaan, ettei asioita voi väkisin viedä haluamaansa suuntaan...Kai se on sitten se kohtalo. Uskon, että jos hetki on oikea ja niin on tarkoitettu, niin mikään ei voi pitää teitä lopulta erossa.
Ei niinkään yhteinen historia sanan varsinaisessa merkityksessä mutta ikäviä tapahtumia, jotka meitä yhdistävät. Syitä oli varmasti riittävästi eikä aika ollut oikea. Mutta emme tainneet olla me ihmisetkään tarkoitettuja toisillemme. Joten ehkä parempi näin...?
Ehkä kaiken tarkoituskin selviää hiljalleen. Rauha on vihdoinkin maassa tai sitten tämä on vain tyyntä myrkyn edellä...
hirmumyrsky nimeni mukaan...
on nimipäivä? ;)
No en paljasta mutta siinä varhaiskeväällä ;)
että tuhoisa myrky iskee maaliskuussa. Pitänee ryhtyä varotoimiin, suorittaa ennalta pelastusharjoituksia ja tarvittessa maastoutua maan alle pois myrkyn silmästä...
kirjoitit ajatukseni, alusta loppuun.
aatteles tätä, oon eläny tollases
muutaman vuoden :(
Nämä viestit sopii munkin tunnelmiin. Enimmän osan ajasta en jaksa enää uskoa että toinen minua haluaisi, mutta sitten jostain aina välillä herää toivo. On lohduttavaa ajatella että asioilla olisi jokin Tarkoitus. Että kohtalo johdattaisi meidät vielä yhteen, jos niin on tarkoitettu. Voi kunpa voisin aina luottaa siihen, niin ei tarvisi rypeä masennuksessaan. Jos tänään luottaisin. Ei toisen ajatuksiin ja tekemisiin kuitenkaan voi vaikuttaa. Jos hän jatkossakin pysyttelee etäällä niin varmasti hänellä on siihen syynsä (vaikka en tiedäkään mitkä ne syyt ovat). Tai sitten hän ei koskaan ollutkaan se, joksi häntä luulin. Ja jonain päivänä löydän sen joka on minulle oikeampi. Tämä kipu on nyt vain niin totta.
... on helpompaa ja joku toinen päivä taas vaikeampaa. Minulle tänään on yksi niistä vaikeista päivistä. Niin paljon toivoisin, että hän olisi tässä edessäni ilman mitään epävarmuutta kummankaan tunneista ja voisin vain painautua hänen syliinsä. Eikä tarvitsisi enää lähteä siitä pois.
Tämä päivä on vaikea eikä vain sen takia etten voi häntä nähdä tai olla yhteydessä häneen. Tämä nyt vaan on ollut kaikin tavoin vaikea päivä. Mutta en voi olla ajattelematta kuinka olisi helpompaa jaksaa tämä päivä hänen kanssaan, ja muutkin päivät. Sillä me ihmiset tarvitsemme toisiamme jaksaaksemme päivästä toiseen.
Koska kaikki päivät eivät voi olla aurinkoisia, aina ei voi olla lähellä ihastustaan ja aina ei voi saada ihastustaan, täytyy asioilla olla joku muu merkitys. Kohtalo. Jos et saa ihastuksellesi vastakaikua, niin joku toinen ihastus odottaa sinua. Joku jonka kanssa sinulla on tarkoitus jakaa elämäsi. Joskus voi olla vaikeata hyväksyä kohtaloaan, jos olet kovin ihastunut etkä halua hyväksyä että hän ei ole kohtalosi. Mutta sitten joku päivä tapaat sen oikean, ja huomaat ettet koskaan olisi voinut olla onnellinen kenenkään muun kanssa.
olin toivottoman rakastunut erääseen ihanaan mieheen. Juttu kariutui kasaan, ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Aikaa kului, ja tapasin nykyisen aviomieheni. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Tapasin tämän miehen menneisyydestäni, ja vanhat tunteet heräsivät. Kotona takkuaa, kenties juuri tästä syystä. En saa tätä ihastustani pois mielestäni, hän on mielessäni kun herään tai kun menen nukkumaan. Ja koko ajan odotan ja toivon, että kuulisin hänestä. Tiedän olevani hullu, enkä haluaisi loukata ketään. Mutten voi tunteilleni mitään...