profeetan tavoista

copyri

Pyydän anteeksi copypasteani mutta mielestäni tätä ei nyt oikein voi sivuuttaa.Toivon että ei ole luvatonta joskin on pitkä.

http://www.muslimtents.com/pisara/main.html

löytyy osiosta; kirjat

Profeetan menetelmät puututtaessa ihmisten virheisiin

1. Kiirehditään puuttumaan ihmisten virheisiin eikä lykätä sitä

Profeetalla oli tapana kiirehtiä puuttumaan ihmisten virheisiin, etenkin kun ei ollut oikein hänelle viivyttää sen tekemistä hetkellä, jolloin tätä tarvittiin. Hänen tehtävänsä oli selittää totuus ihmisille, opettaa heitä tekemään hyvää, ja varoittaa heitä tekemästä pahaa. Joten hän kiirehti korjaamaan ihmisiä monissa tapauksissa, kuten voidaan huomata tarinoissa miehestä, joka ei rukoillut kunnolla; Makhzoomi-naisesta; Ibn al-Latbiyyasta; Usamasta; kolmesta, jotka halusivat mennä liiallisuuksiin palvonnassa, ja myös muista tarinoista. Nämä tarinat kerrotaan tämän keskustelun aikana, insha Allah (Jos Jumala suo). On Islamin edun vastaista olla kiirehtimättä puuttumaan virheisiin ja menettää mahdollisuus takoa, kun rauta on vielä kuuma.

2. Virheisiin puuttuminen selittämällä säännöt (hukm)

Jarhad on kertonut, että Profeetta ohitti hänet, hänen reitensä ollessa paljaana. Profeetta sanoi, ”Peitä reitesi, sillä se on osa awraa.” [Sunan al.Tirmidhi, nro. 2796. At-Tirmidhi sanoi, tämä on hasan hadith.]

3. Ihmisten kehottaminen kääntymään takaisin Islamiin kun he tekevät virheitä, ja osoittamalla periaatteen, jota he rikkovat

Kun joku sotkeentuu virheeseen, Islamilainen periaate on silloin kaukana heidän mielistään ja se on hetken hurman peittämä. Sellaisissa tapauksissa Islamilaisen periaatteen toistaminen ja sen julistaminen ääneen voi olla tehokas keino pysäyttää henkilö ja saada hänet heräämään horroksestaan, joka on vallannut hänet. Kun me katsomme, mitä tapahtui Muhajiruun (maastamuuttajat Mekasta Medinaa) ja Ansaarien välillä, koska fitna n liekit nousivat tekopyhien takia, näemme esimerkin siitä, miten Profeetta käytti tätä taktiikkaa. Al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoo Sahihissaan, että Jabir sanoi: ”Menimme sotaretkelle Allahin Lähettilään kanssa, ja myös joitakin muhajiruun lähti hänen mukaansa, ja heitä oli hyvin paljon. Muhajiruun joukossa oli mies, joka oli hyvin leikkisä. Hän tökkäsi erästä Ansaaria (leikillään) ja Ansaari suuttui hänelle ja kutsui muita tukemaan itseään, sanoen, ‘Oi Ansaar” Muhaajir kutsui, ‘Oi Muhaajiruun!” Profeetta tuli ulos ja sanoi, ‘Mistä on kyse tässä jahiliyyan (tietämättömyyden aika) kutsussa?' Sitten hän kysyi, ‘Mikä häntä vaivaa?' Hänelle kerrottiin kuinka Muhajir oli tökännyt Ansaaria leikillään. Profeetta sanoi, ‘Antakaa olla, sillä se (tribalismi) on pahaa.'” [al-Fath, 3518.] Muslimin kertoman mukaan, hän sanoi: ”Auttakoon mies veljeään, olkoonpa hän pahantekijä tai pahanteon uhri. Jos hän on pahantekijä, hänen tulisi estää häntä, ja jos hän on uhri, hänen tulisi tulla tämän avuksi.” [Sahih Muslim, nro. 2584.]

4. Väärinkäsitysten oikaiseminen, joita ihmiset eivät ole ymmärtäneet mielessään

Sahih al-Bukharissa, Humayd ibn Abi Humayd at-Tawil kertoo, että hän kuuli Anas ibn Malikin sanovan: ”Kolme ihmistä saapui Profeetan vaimojen taloihin, kysyen kuinka Profeetta palvoi. Kun heille kerrottiin, he ajattelivat sen olevan vähän. He sanoivat, ”Mitä me olemme, verrattuna Profeettaan ? Kaikki hänen syntinsä, menneet ja tulevat, ovat anteeksiannetut.” (He luulivat, että hänen, joka ei tiedä, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut, tulee mennä äärimmäisyyksiin palvonnassa ja tehdä paljon enemmän kuin Profeetta , toivoen syntiensä mahdollisesti tulevan anteeksiannetuiksi). Yksi heistä sanoi, ”Mitä minuun tulee, rukoilen joka yö tästä lähtien.” Toinen sanoi, ”Mitä minuun tulee, paastoan koko lopun elämääni enkä koskaan riko paastoani ikinä.” Kolmas sanoi, ”Mitä minuun tulee, en puutu naisiin enkä koskaan mene naimisiin.” Allahin Lähettiläs tuli heidän luokseen ja sanoi, ”Oletteko te ne ihmiset, jotka sanoivat näin ja näin? Allahin kautta, minä pelkään Allahia enemmän kuin kukaan, mutta paastoan ja rikon paastoni, rukoilen ja lepään, ja menen naimisiin.”

Muslim kertoi Anasilta, että eräs Profeetan seuralaisten ryhmä kysyi Profeetan vaimoilta mitä hän teki salassa. Yksi heistä (seuralaisista) sanoi, ”En koskaan mene naimisiin naisen kanssa.” Toinen sanoi, ”En koskaan syö lihaa.” Toinen sanoi, ”En koskaan nuku sängyssä.” (Profeetta ) ylisti ja kiitti Allahia, sitten hän sanoi, ”Mikä vaivaa joitakin ihmisiä, jotka sanovat näin ja näin? Mutta mitä minuun tulee, rukoilen ja nukun, paastoan ja rikon paastoni, ja menen naimisiin naisten kanssa. Kuka kääntyy pois sunnastani (Muhammedin esimerkki), hänellä ei ole mitään tekemistä kanssani.” [Sahih Muslim, nro. 1041.]

Tässä voimme huomata seuraavat asiat:

* Profeetta tuli heidän luokseen ja puhutteli heitä suoraan. Kun hän halusi opettaa kaikkia ihmisiä, hän ei viitannut heihin nimillä tai paljastanut heitä, hän vain sanoi, ” Mikä vaivaa joitakin ihmisiä?” Tällä tavalla hän oli hellävarainen heille ja suojeli heitä, samalla toimien yleisen edun mukaisesti opettaen kaikkia.
* Hadith kuvaa hyvien ihmisten tekojen tutkimista ja niistä mallia ottamista. Sellaisten asioiden tutkiminen on merkki terveestä mielestä ja pyrkimyksistä kehittää itseään.
* Tämä raportti viittaa siihen, että kun on kyse hyödyllisistä asioista uskonnossa eikä ei ole mahdollista oppia niitä miehiltä, on sallittua oppia ne naisilta.
* Siinä ei ole mitään väärää, että ihminen puhuu teoistaan, kunhan siihen ei liity näyttämisen halua ja se on muiden hyödyksi.
* Opimme myös, että palvonnassa äärimmäisyyksiin meno voi saada ihmisen kyllästymään, joka vuorostaan saattaa johtaa hänet luopumaan palvonnasta täysin. Parhaat asioista ovat ne, jotka ovat kohtuullisia. [Katso al-Fath, 9/104.]
* Virheet ovat yleisesti ottaen seurausta väärinkäsityksistä. Jos ajatukset oikaistaan, virheet vähenevät. Hadith ista käy selväksi, että syy miksi ne seuralaiset, jotka omaksuivat ne äärimmäisen palvonnan muodot ja ”luostarielämän”, oli se, että he luulivat, että heidän täytyy ylittää Profeetan teot palvonnassa saavuttaakseen pelastuksen, koska hänelle oli kerrottu, että kaikki hänen syntinsä olivat anteeksiannetut, mutta heillä ei ollut tätä etua. Profeetta oikaisi heitä, ja kertoi heille, että vaikka hänelle oli annettu anteeksi, hän oli eniten Allahia pelkäävin ihmiskunnan joukossa, ja hän käski heitä seuraamaan sunnaansa palvonnassa.

Vastaava tapaus sattui toiselle seuralaiselle, jonka nimi oli Kahmas al-Hilali, joka kertoi tarinansa: ”Tulin muslimiksi ja menin Profeetan luokse kertomaan, että minusta oli tullut muslimi. Olin poissa vuoden, jonka aikana minusta tuli erittäin luiseva, ja kun palasin, hän katsoi minua ylhäältä alas. Sanoin, ‘Etkö tunne minua?' Hän sanoi, ‘Kuka sinä olet?' Sanoin, ‘Olen Kahmas al-Hilali.' Hän sanoi, ‘Mitä sinulle on tapahtunut?' Sanoin, ‘Nähtyäni sinut, en viettänyt päivääkään paastoamatta, enkä koskaan nukkunut öisin.' Hän sanoi, ‘Kuka käski sinua kiduttamaan itseäsi? Paastoa kärsivällisyyden kuukausi (ts. ramadaan ), ja yksi päivä joka kuukausi sen lisäksi.' Sanoin, ‘Anna minun tehdä enemmän.' Hän sanoi, ‘Paastoa kärsivällisyyden kuukausi ja kaksi päivää joka kuukausi sen lisäksi.' Sanoin, ‘Anna minun tehdä enemmän, kykenen siihen.' Hän sanoi, ‘Paastoa kärsivällisyyden kuukausi ja kolme päivää joka kuukausi sen lisäksi.'” [Musnad at-Tayalisi. Kertonut at-Tabarani al-Kabirissa, 19/194, nro. 435. Myös as-Silsilat as-Sahihah'ssa, nro. 2623.]

Jotkut väärinkäsitykset voivat perustua siihen, miten ihmisiä tuomitaan ja minä heitä pidetään. Profeetta oli erittäin innokas korjaamaan tätä ja oikaisemaan ihmisiä tässä mielessä. Sahih al-Bukharissa on raportti Sahl ibn Sad as-Saidilta, joka sanoi: ”Eräs mies ohitti Allahin Lähettilään , joka kysyi eräältä vieressä istuvaltaan mieheltä, ‘Mitä ajattelet tästä miehestä?' Hän sanoi, ‘Hän on yksi jaloimmista ihmisistä. Allahin kautta, jos hän kosii avioliittoon, hänen kosintansa ansaitsee tulla hyväksytyksi, ja jos hän puhuu (jonkun) puolesta, hänen puolesta puhumisensa ansaitsee tulla hyväksytyksi.' Allahin Lähettiläs ei sanonut mitään. Sitten toinen mies kulki ohitse ja Allahin Lähettiläs kysyi seurassaan olevalta mieheltä, ‘Mitä ajattelet hänestä?' Mies sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , hän on yksi köyhistä muslimeista. Jos hän kosii avioliittoon, hän ei ansaitse tulla hyväksytyksi, jos hän puhuu (jonkun) puolesta, hän ei ansaitse tulla hyväksytyksi, ja jos hän puhuu, hän ei ansaitse tulla kuulluksi.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Tämä mies on parempi kuin maapallo täynnä ensimmäisen miehen kaltaisia miehiä.'” [al-Fath, 6447]

Ibn Majahin kertoman mukaan: eräs mies ohitti Allahin Lähettilään , ja Profeetta sanoi (seuralaisilleen), ”Mitä ajattelette tästä miehestä?” He sanoivat, ”Ajattelemme hänen olevan yksi jaloimmista ihmisistä. Jos hän kosi avioliittoon, hän ansaitsee tulla hyväksytyksi, jos hän puhuu (jonkun) puolesta, hän ansaitsee saada puolesta puhumisensa hyväksytyksi, ja jos hän puhuu, hän ansaitsee tulla kuulluksi.” Profeetta ei sanonut mitään. Toinen mies kulki ohitse ja Profeetta kysyi, ”Mitä ajattelette tästä miehestä?” He sanoivat, ”Allahin kautta, oi Allahin Lähettiläs , hän on yksi köyhistä muslimeista. Jos hän kosii avioliittoon, hän ei ansaitse tulla hyväksytyksi, jos hän puhuu (jonkun) puolesta, hän ei ansaitse tulla hyväksytyksi, ja jos hän puhuu, hän ei ansaitse tulla kuulluksi.” Profeetta sanoi, ”Tämä mies on parempi kuin maapallo täynnä toisen miehen kaltaisia miehiä.” [Sunan Ibn Majah, Abd al-Baqi edn., nro. 4120.]

5. Virheisiin puuttuminen muistuttamalla säännöllisesti ihmisiä pelkäämään Allahia

Jundub ibn Abdullaah al-Bajali on kertonut, että Allahin Lähettiläs lähetti joukon muslimeja taistelemaan joitakin mushrikeja vastaan, ja he kohtasivat taistelussa. Yksi mushrikeista väijyi yksittäisiä muslimeja ja tappoi heidät. Yksi muslimeista halusi ottaa hänet kiinni tappaakseen hänet. (Jundub sanoi:) ”Ajattelimme aina, että tuo mies oli Usamah ibn Zayd. Kun hän nosti miekkansa, mushrik sanoi ‘Laa ilaaha illallaah' (ei ole muuta jumalaa kuin Allah), mutta hän (Usamah) tappoi hänet. Sanansaattaja saapui Profeetan luokse ja kertoi hänelle mitä taistelussa oli tapahtunut. Kun hän kertoi hänelle siitä, mitä oli tapahtunut mushrikille, joka oli sanonut Laa ilaaha illallaah , Profeetta kutsui Usaman ja kysyi häneltä, ‘Miksi sinä tapoit hänet?' Hän sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , hän aiheuttanut niin paljon surua Muslimeille, hän tappoi sen-ja-sen ja sen-ja-sen,' - ja hän nimesi useita ihmisiä - ‘hyökkäsin hänen kimppuunsa ja kun hän näki miekan, hän sanoi Laa ilaaha illallaah .' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Ja sitten sinä tapoit hänet?' Usamah sanoi, ‘Kyllä.' Hän sanoi, ‘Mitä teet kun Laa ilaaha illallaah tulee ylösnousemuksen päivänä?' Hän sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , rukoile minulle anteeksiantoa.'” Profeetta yksinkertaisesti sanoi, ”Mitä teet kun Laa ilaaha illallaah tulee ylösnousemuksen päivänä?”; hän ei sanonut sen enempää. [Kerännyt Muslim, Abd al-Baqi edn., nro 97.]

Usamah ibn Zaydin kertoman raportin mukaan, hän (itse) sanoi: ”Allahin Lähettiläs lähetti meidät sotaretkelle ja saavutimme al-Haraqatin lähellä Juhaynaa aamulla. (Taistelun aikana) Otin miehen kiinni ja hän sanoi, ‘Laa ilaaha illallaah ,' mutta iskin häntä miekalla. Sitten kaduin sitä, ja mainitsin siitä Profeetalle . Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Hän sanoi Laa ilaaha illallaah ja sinä tapoit hänet?' Sanoin, ‘Oi Allahin Lähettiläs , hän sanoi sen vain koska pelkäsi asettani.' Hän sanoi, ‘Miten voit tietää mitä on hänen sydämessään? Miten voit olla varma oliko hän vilpitön vai ei?' Hän jatkoi tämän toistamista kunnes toivoin etten olisi tullut muslimiksi ennen tuota päivää (koska Islamin omaksuminen pyyhkii kaikki sitä edeltäneet synnit - eng. kääntäjä).” [Kerännyt Muslim, nro. 69.]

Yksi aihe, joka voidaan liittää otsikon alle muistuttamisista, on ihmisten muistuttaminen Allahin voimasta. Esimerkki tästä seuraavassa:

Muslim (olkoon Allah hänelle armollinen) on kertonut Abu Masud al-Badrin sanoneen: ”Olin lyömässä orjaani ruoskalla, kun kuulin äänen takaani, joka sanoi, ‘Kuuntele Abu Masud!' mutta en kiinnittänyt mitään huomiota ääneen, koska olin niin vihainen. Kun ääni tuli lähemmäs minua, tajusin, että se oli Allahin Lähettiläs , ja hän sanoi, ‘Kuuntele Abu Masud, kuuntele Abu Masud!' Tiputin ruoskan kädestäni (toisen raportin mukaan: ruoska tippui kädestäni kunnioituksesta häneen). Hän sanoi, ‘Kuuntele Abu Masud, Allahilla on enemmän valtaa sinuun kuin sinulla on tähän orjaan.' Sanoin, ‘En enää ikinä lyö orjia.'” Toisen raportin mukaan hän sanoi: ”Sanoin, ‘Oi Allahin Lähettiläs , hän on vapaa Allahin tähden.' Hän sanoi, ‘Jos et olisi tehnyt tätä, helvetin tuli puhaltaisi kasvoillesi tai tuli koskettaisi sinua.'”

Toisen, myös Muslim kertoman, raportin mukaan, ”Allahin Lähettiläs sanoi: ‘Varmasti Allahilla on enemmän valtaa sinuun kuin sinulla häneen.' Joten hän (Abu Masud) vapautti hänet (orjan). [Sahih Muslim, nro. 1659.]

Abu Masud al-Ansari sanoi: ”Olin lyömässä orjaani, kun kuulin jonkun sanovan takanani, ‘Kuuntele, Abu Masud, kuuntele, Abu Masud.' Käännyin ympäri ja näin, että se oli Allahin Lähettiläs . Hän sanoi, ‘Allahilla on enemmän valtaa sinuun kuin sinulla on häneen.' Sen jälkeen en enää lyönyt yhtäkään orjistani.” [Kerännyt at-Tirmidhi, nro. 1948. Abu Isa sanoi, tämä on hasan sahih hadith.]

6. Myötätunnon osoittaminen virheen tekijälle

Tämä pätee heidän kohdallaan, jotka ansaitsevat myötätuntoa, ne jotka tuntevat katumusta ja osoittavat, että he ovat katuneet, joskus tilanne on tämä ihmisten tullessa kysymään ja oppimaan, kuten seuraavassa tarinassa:

Ibn Abbas kertoi, että eräs mies, joka oli eronnut vaimostaan ziharilla (tietämättömyyden ajan avioero, jossa mies sanoo vaimolleen ”Olet minulle kuin äitini selkä”) ja sitten oli ollut yhdynnässä hänen kanssaan, tuli Profeetan luokse ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , erosin vaimostasi zihar illa, sitten olin yhdynnässä hänen kanssaan ennen kuin tarjosin kafaran (hyvityksen).' Hän sanoi, ‘Mikä sai sinut tekemään niin, olkoon Allahin armo kanssasi?' Hän sanoi, ‘Näin hänen nilkkakorunsa kuunvalossa.' Hän sanoi, ‘Sitten älä mene hänen lähelleen, ennen kuin olet tehnyt, mitä Allah käski sinun tehdä.' [Abu Isa sanoi, tämä on hasan gharib hadith . Sahih Sunan at-Tirmidhi, nro. 1199.]

Abu Hurairah sanoi: ”Kun istuimme Profeetan kanssa, eräs mies tuli hänen luokseen ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , olen tuhoon tuomittu!' Hän sanoi, ‘Mikä sinua vaivaa?' Hän sanoi, ‘Olin yhdynnässä vaimoni kanssa kun paastosin.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Voitko vapauttaa orjan?' Hän sanoi, ‘En.' Hän sanoi, ‘Pystytkö paastoamaan kaksi peräkkäistä kuukautta?' Hän sanoi, ‘En.' Hän sanoi, ‘Onko sinulla mahdollisuus ruokkia kuusikymmentä köyhää ihmistä?' Hän sanoi, ‘Ei.' Profeetta ei sanonut muuta asiasta vähään aikaan, ja meidän istuessamme siellä sillä tavalla, suuri kori täynnä taateleita tuotiin Profeetalle . Hän sanoi, ‘Missä hän on, joka kysyi?' Mies sanoi, ‘Olen täällä.' Hän sanoi, ‘Ota tämä ja anna se hyväntekeväisyyteen.' Mies sanoi, ‘Kuka on köyhempi kuin minä, oi Allahin Lähettiläs? Allahin kautta, Medinassa ei ole köyhempää perhettä kuin minun perheeni.' Profeetta hymyili kunnes hänen kulmahampaansa näkyivät, sitten hän sanoi, ‘Ruoki perheesi sillä.'” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, 1936.]

Kysymään tullut virheen tehnyt henkilö ei pelleillyt tai ottanut asiaa kevyesti. Hän tunsi katumusta ja syyllisyyttä, kuten käy ilmi hänen sanoistaan ”olen tuhoon tuomittu”. Tästä syystä, hän ansaitsi sääliä ja myötätuntoa. Ahmadin kertomana, miehen tila tulee vielä paremmin selväksi:

Abu Hurairah kertoi, että beduiini saapui lyöden poskiaan ja repien hiuksiaan ja sanoen, ”Olen varma, että olen tuhoon tuomittu!” Allahin Lähettiläs sanoi hänelle, ”Mikä tekee sinusta tuhoon tuomitun?” Hän sanoi, ”Olin yhdynnässä vaimoni kanssa Ramadaain aikana.” Hän sanoi, ”Pystytkö vapauttamaan orjan?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Pystytkö paastoamaan kaksi perättäistä kuukautta?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Pystytkö ruokkimaan kuusikymmentä köyhää ihmistä?” Hän sanoi, ”En,” ja hän mainitsi kuinka köyhä hän oli. Suuri kori, joka sisälsi 15 sa' ta taateleita, tuotiin Allahin Lähettiläälle ja Profeetta sanoi, ”Missä se mies on? Ruoki köyhät tällä.” Hän sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs , Medinassa ei ole köyhempää kuin minun perheeni.” Allahin Lähettiläs hymyili kunnes hänen kulmahampaansa näkyivät ja sanoi, ”Ruoki perheesi.” [Al-Musnad, 2/516. Al-Fath ar-Rabani, 10/89.]

7. Ei kiirehditä kertomaan jollekin tämän olevan väärässä

Jotakin tapahtui Umarille , ja hän kertoi siitä itse: ”Kuulin Hisham ibn Hakeem ibn Hizamin lausuvan suura al-Furqania Allahin Lähettilään elinaikana. Kuuntelin hänen lausuntaansa, ja hän lausui sitä eri tavalla kuin Allahin Lähettiläällä oli tapana lausua sitä. Melkein keskeytin hänen rukouksensa, mutta odotin kunnes hän sanoi lopputervehdyksen, sitten tartuin häntä hänen viitastaan ja sanoin, ‘Kuka opetti sinulle tämän suuran, jota kuulin sinun lausuvan?' Hän sanoi, ‘Allahin Lähettiläs opetti minut lausumaan sen.' Sanoin, ‘Sinä valehtelet! Allahin Lähettiläs opetti minua lausumaan sen eri tavalla.' Vein hänet Allahin Lähettilään luokse ja sanoin, ‘Kuulin hänen lausuvan suura al-Furqanin eri tavalla kuin sinä opetit minua lausumaan sen.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Päästä hänet. Lausu, oi Hisham.' Hän lausui sen niin kuin olin kuullut hänen lausuvan sen. Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Näin se ilmoitettiin.' Sitten hän sanoi, ‘Lausu, oi Umar.' Sitten lausuin sen, niin kuin hän oli sen minulle opettanut. Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Näin se ilmoitettiin. Tämä Koraani on ilmoitettu seitsemällä lausuntatavalla, joten lausukaa se tavalla, joka on teille helpoin.'” [Kerännyt al-Bukhari, al-Fath, 4992.]

OPIMME TÄSTÄ TARINASTA SEURAAVAT OPETUSMETODIT:

* Käsketään kunkin lausumaan toisen edessä ja heidän lausumisensa hyväksyminen oli vahvempi varmistus siitä, että molemmat olivat oikeassa, eikä kumpikaan ollut väärässä.
* Kun Profeetta käski Umaria päästämään Hishamin, tämä valmisti molempia osapuolia kuuntelemaan rauhallisesti. Tämä oli viittaus siihen, että Umar oli ollut liian hätäinen. Tietoa etsivän henkilön ei tulisi olla liian hätäinen tuomitsemaan mitään näkemystä, joka eroaa siitä, jonka hän tuntee; hänen tulisi ensin olla varma mitä hän on sanomassa, koska tuo mielipide voi osoittautua päteväksi oppineen näkemykseksi.
* Toinen tärkeä seikka on se, ettei tulisi kiirehtiä rankaisemaan virheen tehnyttä, kuten voimme huomata seuraavasta tarinasta:

An-Nisai kertoi Abbad ibn Sharhabeelilta , joka sanoi: ”Saavuin setieni kanssa Medinaan, ja saavuimme yhteen kaupungin puutarhoista. hankasi vähän vehnää, ja puutarhan omistaja tuli ja otti viittani ja löi minua. Menin Allahin Lähettilään luokse pyytämään hänen apuaan. Hän käski noutamaan sen miehen ja he toivat hänet hänen luokseen. Hän sanoi hänelle, ‘Mikä sai sinut tekemään niin?' Hän sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, hän meni puutarhaani ja otti vehnääni ja hankasi sitä.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Et opettanut häntä, jos kyse oli siitä, ettei hän tiennyt, etkä ruokkinut häntä, jos kyse oli siitä, että hän oli nälkäinen. Anna hänen viittansa takaisin.' Ja Allahin Lähettiläs T määräsi, että minulle piti antaa wasq tai puoli wasq ( Wasq on mitta, joka vastaa noin 60 Sa = n. 135 kg.).” [An-Nisai, al-Mujtaba, Kitab adab al-Qudat, Bab al-Istida'; Sahih Sunan an-Nisai, nro.499.]

Tästä tarinasta opimme, että meidän tulisi ottaa selville virheentekijän tai aggressiivisesti käyttäytyvän olosuhteet, jotta voimme tietää miten toimia oikein hänen kanssaan.

Voimme myös huomata, että Profeetta ei rankaissut puutarhan omistajaa, koska hän oli oikeassa, vaan koska hän käsitteli asian väärällä tavalla. Hän osoitti hänelle, että tapa jolla hän toimi jonkun kanssa, joka ei tiennyt, oli sopimaton sellaisissa olosuhteissa, sitten hän opetti häntä hoitamaan asian oikein, ja käski hänen antaa takaisin vaatteen, jonka hän oli ottanut nälkäiseltä mieheltä.

8. Rauhallisena pysyminen puututtaessa ihmisten virheisiin

Etenkin kun liika karkeus saattaisi tehdä asioista pahempia ja aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää. Voimme oppia tämän tarkastelemalla, kuinka Profeetta puuttui moskeijaan virtsaavan beduiinin virheeseen, kuten Anas ibn Malik kertoo: ”Kun olimme moskeijassa Allahin Lähettilään kanssa, eräs beduiini saapui ja seisoi virtsaamaan moskeijassa. Allahin Lähettilään seuralaiset sanoivat, ‘Lopeta tuo! Lopeta tuo!' Mutta Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Älkää keskeyttäkö häntä, antakaa hänen olla.' Joten he antoivat hänen olla kunnes hän lopetti virtsaamisen, sitten Allahin Lähettiläs kutsui häntä ja sanoi hänelle, ‘Näissä moskeijoissa ei ole oikein tehdä mitään sellaista kuten virtsaaminen tai ulostaminen. Ne ovat vain Allahin muistelemista varten, rukousta varten ja Koraanin lukemista varten,' tai vastaavin sanoin. Sitten hän käski paikalla olevaa miestä tuomaan ämpärillisen vettä ja heittämään sen virtsan päälle, ja hän teki niin.” [Sahih Muslim, nro. 285.]

Periaate, jota Profeetta seurasi puuttuessaan tähän virheeseen, oli kohdella miestä ystävällisesti, olematta karkea hänelle. al-Bukhari kertoi Abu Hurayralta : ”Eräs beduiini virtsasi moskeijaan ja ihmiset nousivat ylös pistämään hänet järjestykseen. Allahin Lähettiläs sanoi heille, ‘Antakaa hänen olla ja heittäkää ämpärillinen vettä sen päälle. Teidät on lähetetty tekemään asiat helpoiksi ihmisille, ei tekemään asioita vaikeiksi.'” [Fath, 6128]

Seuralaiset, olkoon Allah heihin tyytyväinen, olivat erittäin innokkaita arvostelemaan ankarasti näkemäänsä pahaa asiaa ja pitämään moskeijansa puhtaana, kuten asiaan viitataan tämän hadithin eri raporteissa, jotka kertovat heidän huutaneen hänelle, nousseen ylös pistämään hänet järjestykseen, moittineen häntä ja kiirehtineen puuttumaan asiaan, tai sanomaan hänelle ”Lopeta tuo!” [Jami al-Usool, 7/83-87.] Mutta Profeetta ajatteli kahden vaihtoehdon mahdollisia seurauksia - hänen estämisen tai hänen rauhaan jättämisen. Jos he olisivat yrittäneet estää häntä, miehen pakottaminen pidättämään virtsaansa voisi vahingoittaa häntä, ja jos hän ei kykenisi lopettamaan mutta siirtyisi pois, koska pelkäisi heitä, epäpuhtaus leviäisi laajemmalle alueelle moskeijassa sekä miehen vartalolle ja vaatteille. Profeetta oli kaukonäköinen ja antoi miehen olla rauhassa kunnes hän lopetti virtsaamisen, joka oli pienempi kahdesta pahasta, etenkin kun mies oli jo aloittanut, ja he pystyisivät tekemään tälle ongelmalle jotain siivoamalla sen jälkeenpäin. Joten hän käski seuralaisiaan jättämään hänet rauhaan ja olemaan häiritsemättä häntä. Hän käski heidän jättää hänet rauhaan, koska tämä oli kaikkien parhaaksi ja estäisi suuremman pahan sietämällä pienemmän pahan.

On myös kerrottu, että Profeetta kysyi mieheltä syytä tähän tekoon. At-Tabarani kertoi al-Kabirissa, että Ibn Abbas sanoi, ”Eräs beduiini tuli Profeetan luokse ja vannoi uskollisuudenvalan hänelle moskeijassa. Sitten hän meni pois ja alkoi virtsata. Ihmiset halusivat estää häntä, mutta Profeetta sanoi, ‘Älkää keskeyttäkö miestä kun hän virtsaa.' Sitten hän kysyi häneltä, ‘Etkö sinä ole muslimi?' Hän sanoi, ‘Totta kai.' Hän sanoi, ‘Mikä sai sinut virtsaamaan moskeijaamme?' Hän sanoi, ‘Hänen kautta, joka lähetti sinut totuuden kanssa, luulin, että se on niin kuin mikä tahansa muu paikka, joten virtsasin siellä.' Profeetta pyysi ämpärillisen vettä ja kaatoi sen virtsan päälle.” [Kerännyt at-Tabarani al-Kabirissa, nro. 11552, vol. 11, s. 220. Al-Haythami sanoi al-Majma'ssa: sen miehet ovat sahih in miehiä, 2/10).

Ongelmaan viisaalla tavalla puuttumisella oli kauaskantoiset vaikutukset beduiinille, kuten käy ilmi hänen reaktiostaan. Ibn Majah kertoi, että Abu Hurayrah sanoi: ”Eräs beduiini astui sisään moskeijaan, jossa Allahin Lähettiläs oli istumassa, ja sanoi, ‘Oi Allah, anna anteeksi minulle ja Muhammadille, äläkä anna muille anteeksi.' Allahin Lähettiläs hymyili ja sanoi, ‘Kavennat jotain, minkä Allah on tehnyt kaikenkattavaksi.' Sitten (beduiini) meni moskeijan kaukaisimpaan osaan, avasi jalkansa ja alkoi virtsaamaan. Opittuaan tietämään paremmin, beduiini sanoi, ‘Hän nousi ylös, uhrattakoon äitini ja isäni hänelle, hän ei moittinut minua tai loukannut minua. Hän vain sanoi, ”Emme virtsaa tässä moskeijassa; se rakennettiin vain Allahin muistamista ja rukousta varten.” Sitten hän pyysi ämpärillisen vettä ja kaatoi sen virtsan päälle.'” [Sunan Ibn Majah, Abd al-Baqi edn., 529; Sahih Ibn Majah, 428.]
Ibn Hajar mainitsi selityksessään monia asioita, joita opimme beduiinia koskevasta hadithista, ja niiden joukossa ovat seuraavat:

* Meidän pitäisi olla ystävällisiä, kun toimimme tietämättömän kanssa ja meidän tulisi opettaa hänelle moittimatta häntä mitä hänen tarvitsee tietää, kunhan hän ei toimi jääräpäisyydestä, etenkin jos hänet täytyy voittaa puolelleen.
* Profeetta oli kiltti ja toimi ystävällisesti hänen kanssaan.
* Ajatus epäpuhtauksien ( najasah ) estämisestä oli vahvasti seuralaisten mielissä, ja sen takia he kiirehtivät moittimaan sitä Profeetan läsnä ollessa kysymättä ensin hänen lupaansa. Ajatus kehottamisesta hyvään ja pahan kieltäminen oli myös vahvasti heidän mielissään.
* Meidän tulisi myös kiirehtiä poistamaan kaikki vastenmielinen, kun ei mikään sitä ole estämässä, koska kun mies oli lopettanut virtsaamisen, Profeetta antoi ohjeet, että se paikka piti puhdistaa vedellä.

9. Virheen vakavuuden selittäminen

Ibn Umar, Muhammad ibn Kab, Zayd ibn Aslam ja Qutadah ovat kertoneet (seuraava on koottu heidän kertomuksistaan), että Tabookin sotaretken aikana, eräs mies sanoi: ”Emme ole koskaan nähneet miestä, joka rakastaa ruokaa ja kertoo valheita enemmän kuin meidän lausujamme, tai ketään, joka olisi enemmän pelkurimainen sotatantereella” - viitaten Allahin Lähettilääseen ja hänen seuralaisiinsa. Awf ibn Malik sanoi, ‘Sinä valehtelet! Sinä olet tekopyhä, ja minä menen kertomaan Allahin Lähettiläälle. Awf meni Allahin Lähettilään luokse kertoakseen hänelle, mutta sai tietää, että Koraania oli jo ilmestynyt sitä koskien. Tuo mies tuli Profeetan luo, joka ratsasti kamelillaan ja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, me vain puhuimme turhia ja vitsailimme, vain kuluttaaksemme aikaamme matkalla.” Ibn Umar sanoi, ‘Ihan kuin näkisin hänen roikkuvan Profeetan kamelin ohjaksissa, kivien iskiessä hänen jalkoihinsa, ja hän sanoo, ”Me vain puhuimme turhia ja vitsailimme,” kun Allahin Lähettiläs lausui (käännös merkityksestä), ‘Sano: Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä Hänen Lähettiläästäkö te teitte pilkkaa?' [at-Tawbah 9:65], ei sen enempää eikä vähempää.

Ibn Jareer kertoi, että Ibn Umar sanoi: ”Tabookin sotaretken aikana eräs mies sanoi eräässä kokoontumisessa, ‘Emme ole koskaan nähneet ketään, joka rakastaa ruokaa ja kertoo enemmän valheita kuin meidän lausujamme, tai kuka olisi enemmän pelkurimainen sotatantereella.' Eräs paikalla ollut mies sanoi, ‘Sinä valehtelet! Sinä olet tekopyhä, ja minä menen kertomaan Allahin Lähettiläälle, ja Koraania ilmoitettiin.” Abdullaah ibn Umar sanoi, ”Näin hänen roikkuvan Profeetan kamelin ohjaksissa, potkien kiviä ja sanoen, ‘Oi Allahin Lähettiläs, me vain puhuimme turhia ja vitsailimme,' ja Allahin Lähettiläs oli lausumassa (käännös merkityksestä): ”Sano: Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä Hänen Lähettiläästäkö te teitte pilkkaa?” [at-Tawbah 9:65] [tafsir ibn Jareer at-Tabari, 14/333, Dar al-Kutub al-Ilmiyah, ensimmäinen painos., 1412. Sen miehet ovat sahihin miehiä, paitsi Hisham ibn Sad, jolta Muslim ei välittänyt, paitsi vahvistavia kertomuksia, kuten al-Meezanissa. Sen kertoi myös at-Tabari isnaadillaan, ja on olemassa vahvistava kertomus hasan isnadilla, sen on tallettanut Ibn Hatim, Kab ibn Malikin hadithista. Sahih al-Musnad min Asbab al-Nuzool, s.71.]

10. Virheen haitallisten vaikutusten selittäminen

Abu Thalabah al-Khashani sanoi: ”Milloin tahansa Allahin Lähettiläs pysähtyi matkansa aikana jossakin paikassa, ihmiset hajautuivat laaksoihin ja vuorille. Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Teidän hajautuminen näihin laaksoihin ja vuorille on Shaytaanista.' Sen jälkeen hän ei koskaan pysähtynyt missään ilman että he olisivat pysyneet lähekkäin, jopa niin että jos viitta olisi levitetty heidän päälleen, se olisi peittänyt heidät kaikki.” [Kerännyt Abu Dawud (olkoon Allah hänelle armollinen) , Sunanissaan, 2286; Al-Albaani luokitteli sen sahihiksi Sahih Sunan Abi Dawudissa, nro.2288.] Toisen kertomuksen mukaan: ”..kunnes sanottaisiin, että jos heidän päälleen levitettäisiin vaate, se peittäisi heidät kaikki.” [Ahmad, al-Fath ar-Rabbani, 14/44.]

Tästä voimme huomata Profeetan huolen seuralaisistaan, joka oli johtajan huoli joukoistaan. Armeijan hajaantuminen heidän leiriytyessään, oli Shaytaanin temppu saada muslimit pelkäämään ja johtaa vihollinen hyökkäämään heidän kimppuunsa. [Katso Awn al-Mabud, 7/292.] Tällä tavalla jakautuminen tekisi vaikeaksi toiselle armeijan puoliskolle tulla toisen puolen avuksi. [Katso Dalil al-Falihin, 6/130.]

Voimme myös huomata, että Profeetan seuralaiset tottelivat häntä, mitä tahansa ohjeita he saivatkaan häneltä.

Toinen esimerkki siitä, kuinka Profeetta selitti kuinka vakava ja vaarallinen virhe oli, voidaan nähdä al-Nu'man ibn Basheerin hadithissa, jonka mukaan Profeetta sanoi: ”Suoristakaa rivinne (rukousta varten), tai Allah jakaa teidät.” [Kerännyt al-Bukhari Sahihissaan, Fath, nro. 717.]

Muslim kertoi Sahihissaan Sammak ibn Harbilta, joka sanoi: ”Kuulin al-Nu'man ibn Basheerin sanovan, ‘Allahin Lähettiläällä oli tapana oikaista tarkasti rivimme, kunnes hän tajusi, että me olimme ymmärtäneet viestin. Eräänä päivänä hän tuli ulos ja oli sanomaisillaan takbiir in kun hän huomasi erään miehen, jonka rinta pisti ulos rivistä. Hän sanoi, ”Oi Allahin palvelijat, suoristakaan rivinne tai Allah jakaa teidät.” [Sahih Muslim, nro. 436.]

An-Nisai kertoi Anasilta , että Allahin Profeetta sanoi, ”Tehkää riveistänne vankkoja ja lähellä toisiaan, ja laittakaa kaulanne suoraan riviin, sillä Hänen, jonka kädessä on Muhammadin sielu, kautta, näen shaytaan ien (paholaisten) tulevan joukkoonne ihan kuin he olisivat pieniä mustia lampaita.” [Al-Mujtaba, 2/92. Al-Albaani luokitteli sahih iksi Sahih Sunan an-Nisaissa, nro. 785.]

Pahojen vaikutusten ja kielteisten seurausten selittäminen on erittäin tärkeää, kun ihmiset täytyy saada vakuuttuneiksi siitä, että he tekevät virheen. Seuraukset voivat vaikuttaa henkilöön itseensä, tai ne voivat levitä muihin ihmisiin. Esimerkki ensin mainitusta on kertomuksessa, jonka on kertonut Abu Dawud Sunanissaan Ibn Abbasilta (olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin), jossa eräs mies kiroaa tuulen. Muslim sanoi, että tuuli tempaisi miehen viitan häneltä Profeetan aikana, ja hän kirosi tuulen. Profeetta sanoi, ‘Älä kiroa sitä, sillä se vain tekee mitä sen on käsketty, ja jos henkilö kiroaa jotakin, joka ei ansaitse tulla kirotuksi, hänen kirouksensa tulee takaisin hänelle.” [Abu Dawud, nro. 4908; Sahih Abi Dawud, nro. 4102.] Esimerkin jälkimmäisestä on kertonut al-Bukhari Sahihissaan, Abdur-Rahmaan ibn Abi Bakralta, joka kuuli sen isältään, joka oli sanonut: ”Eräs mies ylisti toista miestä Profeetan läsnä ollessa.” Muslimin kertoman mukaan: eräs mies sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs , ei ole ketään muuta kuin Allahin Lähettiläs joka on parempi kuin se-ja-se.' [Sahih Muslim, nro. 3000.] (Profeetta ) sanoi hänelle monta kertaa, ‘Häpeäisit! Olet katkaissut seuralaisesi kaulan! Olet katkaissut seuralaisesi kaulan!', sitten hän sanoi, ‘Jos joku teistä haluaa välttämättä ylistää veljeään, sanokoon hän, ”Ajattelen sen-ja-sen olevan sellainen-ja-sellainen, ja Allah tietää täsmällisen totuuden, enkä vahvista kenenkään hyvää käytöstä Allahin edessä, mutta ajattelen hänen olevan sellainen-ja-sellainen.,” jos hän tietää asian olevan näin.'” [2662, Kitab ash-Shahadat.] Al-Bukharin kertoman mukaan, al-Adab al-Mufradissa, Mihjan al-Aslami sanoi: ”.. kun olimme moskeijassa, Allahin Lähettiläs näki erään miehen rukoilevan, heittäytyvän maahan ja kumartavan. Allahin Lähettiläs sanoi minulle, ‘Kuka tämä on?' Aloin ylistää häntä ja sanoin, ‘Oi Allahin Lähettiläs , tämä on se-ja-se ja hän on sellainen-ja-sellainen.' (Toisen kertomuksen mukaan, joka on myös kerrottu al-Mufradissa, hän sanoi, ‘Tämä on se-ja-se ja hän on yksi parhaista ihmisistä rukouksessa Medinassa.') Hän sanoi, ‘Ole hiljaa, muutoin hän kuulee sinut ja sinä tuhoat hänet.'” [Sahih al-Adab al-Mufrad, 137; Al-Albaani sanoi, se on hasan.]

Al-Bukhari kertoi, että Abu Musa sanoi: “Profeetta kuuli erään miehen ylistävän toista miestä mennen siinä äärimmäisyyksiin. Hän sanoi, ‘Olet tuhonnut hänet' tai ‘olet katkaissut sen miehen selän.'” [Fath 2663]

Profeetta selitti, että liioittelu ylistettäessä jotakuta on virhe, josta voi olla pahat seuraukset. Se voi saada ylistetyn henkilön tuntemaan ylpeyttä, niin paljon että hänen sydämensä täyttyy ylimielisyydellä ja itsensä ihailulla, ja hän lepää laakereillaan, tai hän alkaa leveilemään, koska hän nauttii ylistyksestä niin paljon. Tämä vuorostaan voi johtaa lopulliseen tuhoon, joka on mitä Profeetta tarkoitti sanoessaan, ”Olet tuhonnut hänet,” tai ”olet katkaissut sen miehen kaulan,” tai ”Olet katkaissut sen miehen selän.”

Lisäksi, jos henkilö menee äärimmäisyyksiin ylistäessään jotakuta, ja sanoo jotain, mistä ei ole varma, vahvistaa jotakin, mitä hän ei voi tietää, tai kenties kertoo jopa valheita tai sanoo jotakin miellyttääkseen ylistämäänsä henkilöä, tämä tulee olemaan katastrofi, etenkin jos hänen ylistämänsä henkilö on sortaja tai väärintekijä. [Katso al-Fath, 10/478.]

Yleisesti ottaen, ei ole kiellettyä ylistää ihmisiä. Profeetta ylisti joitakin ihmisiä heidän läsnä ollessaan. Tärkeä selitys tästä aiheesta löytyy Sahih Muslimista, jossa on kappale otsikolla Bab al-Nahy ‘an al-Madh idha kana feehi ifrat wa kheefa minhu fitnatan ‘ala'l-mamdooh (kappale: Muiden ylistämisen kielto, jos se on liioiteltua tai siinä piilee fitnan vaara ylistetylle). [Kitab al-Zuhd wa'l-Raqa'iq, Sahih Muslim.]

Ylistys ei vahingoita ihmistä, joka ei näe vastaavansa sitä, ja jos häntä ylistetään, hänestä ei tule ylimielistä, koska hän tuntee oman todellisen luonteensa. Joku salafeista on sanonut: ”Jos henkilöä ylistetään hänen edessään, anna hänen sanoa: ‘Oi Allah, anna minulle anteeksi se, mitä he eivät tiedä, älä pidä minua vastuussa siitä, mitä he sanovat, ja tee minusta parempi kuin mitä he ajattelevat.” [Fath, 10/478.]

11. Virheentekijän käytännön opettaminen

Monissa tapauksissa käytännön opettaminen on tehokkaampaa kuin teoreettinen opettaminen. Tämä on mitä Profeetta teki. Jubayr ibn Nufayr kertoi isältään, että hän meni Allahin Lähettilään luokse, joka pyysi vettä, ja sanoi sitten, ”Tee wudu ', oi Abu Jubayr.” Abu Jubayr aloitti suustaan, ja Allahin Lähettiläs sanoi, ”Älä aloita suustasi, oi Abu Jubayr, sillä kaafir (uskoton) aloittaa suustaan.” Sitten Allahin Lähettiläs pyysi vettä ja pesi käsiään kunnes ne olivat puhtaat, sitten hän huuhtoi suunsa ja nenänsä kolme kertaa, pesi kasvonsa kolme kertaa, pesi oikean kätensä kyynärpäähän saakka kolme kertaa, ja vasemman kätensä kolme kertaa, pyyhki päänsä ja pesi jalkansa. [Kerännyt al-Bayhaqi as-Sunanissa, 1/46; as-Silsilat as-Sahihah, nro.2820.]

Voimme huomata tässä, että Profeetta tahallaan laittoi tämän seuralaisen tekemään virheellisen teon kertoen hänelle, että kaafir aloittaa suustaan. Merkitys voi olla se, että kaafir ei pese käsiään ennen kuin laittaa ne astiaan (tämän minulle kertoi Shaikh Abd al-Azeez Ibn Baaz, kun kysyin häneltä selitystä tähän hadithiin), ja se ei ole hygieenistä. Ja Allah tietää parhaiten.

12. Järkevän vaihtoehdon tarjoaminen

Abdullaah ibn Masud sanoi, ”Kun me rukoilimme Profeetan kanssa, meillä oli tapana sano, ”Olkoon rauha Allahilla hänen palvelijoiltaan, rauha olkoon sillä-ja-sillä.” (An-Nisain kertoman raportin mukaan, hän sanoi, ”Rauha olkoon Jibrilin (enkeli Gabriel) kanssa, rauha olkoon Mikail in (enkeli Mikael) kanssa.” [Al-Mujtaba: Kitab at-Tatbeeq, Bab Kayfa at-Tashahhud al-Awwal. Katso myös Sahih Sunan an-Nisai, nro.1119.] Profeetta sanoi, ”Älkää sanoko, ‘Rauha Allahille,' sillä Allah on ‘Rauha' ( as-Salaam ). Mutta teidän tulisi sanoa, ‘At-Tahiyatu lillaahi was-salawaatu wat-tayyibaat, as-salaamu ‘alayka aiyuhan-nabiyyu wa rahmatullaahi wa barakaatuh, was-salaamu ‘alaynaa wa ‘alaa ‘ibaadillaahis-saalihiin. ' (Ylistyksen sanat ovat Allahille yksin ja rukoukset ja palvonnan teot, sekä puhtaat sanat ja ominaisuudet. Lähettäköön Allah rauhan ja turvallisuuden Profeetan ylle ja olkoon Allahin armo ja siunaukset hänen yllään. Lähettäköön Allah rauhan ja turvallisuuden meidän yllemme ja kaikkien hurskaiden Allahin palvelijoiden ylle.) Jos sanotte tämän, se sisältää Allahin jokaisen palvelijan taivaassa tai taivaan ja maan välillä. (Sitten sano:) ‘Todistan ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja todistan, että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Lähettiläänsä.' Sitten valitkaa mikä tahansa dua (pyyntörukous), josta pidätte ja lausukaa se.” [Al-Bukhari, Fath, 835.]

Toinen raportti, joka käsittelee tätä aihetta, on Anasin kertoma, ja hän kertoi Profeetan nähneen sylkeä qiblan (rukoussuunta Mekkaa kohti) suunnassa, ja tämä suututti häntä niin paljon, että hänen vihansa pystyi näkemään hänen kasvoiltaan. Hän nousi ylös ja poisti sen kädellään, sanoi sitten, ”Kun joku teistä nousee ylös rukoillakseen, hän puhuu Herralleen. Hänen Herransa on hänen ja qiblan välissä, joten kenenkään teistä ei tule sylkeä qibla n suuntaan; hänen tulisi sylkeä vasemmalle puolelleen tai jalkojensa alle.” Sitten hän otti viittansa kulman, sylkäisi siihen ja hieroi osaa siitä toisen osan kanssa ja sanoi, ”Tai tehkää näin.” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, 405.]

Toisen esimerkin on kertonut Abu Said al-Khudri , joka sanoi: ”Bilal tuli Profeetan luokse ja hänellä oli mukanaan joitakin hyvälaatuisia taateleita, ja Profeetta kysyi häneltä, ‘Mistä nämä ovat?' Bilal sanoi, ‘Meillä oli joitakin huonolaatuisia taateleita, ja minä myin kaksi mittaa niitä yhdestä mitasta näitä, jotta voisimme antaa ne Profeetalle .' Kun hän kuuli tämän, Profeetta sanoi, ”Voi, voi! Riban (korko) olemus, riban olemus! Älkää tehkö noin. Jos haluat ostaa, myy taatelisi jostain muusta, osta sitten se.'” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, 2312). Toisen raportin mukaan, eräänä päivänä eräs Profeetan orjista toi hänelle tuoreita taateleita, mutta Profeetan taatelit olivat kuivia, joten Profeetta sanoi, ‘Mistä sait nämä taatelit?' Hän sanoi, ‘Ostimme mitallisen näitä kahdella mitalla omia taateleitamme.' Profeetta sanoi, ‘Älkää tehkö näin, koska se ei ole oikein. Myykää taatelinne ensin, ostakaa sitten mitä haluatte.' [Musnad Ahmad, 3/67.]

Mutta mitä tulee joihinkin daihin ja ihmisiin, jotka pyrkivät kehottamaan hyvään ja kieltämään pahasta, huomaamme, että heidän keinonsa tuoda julki ihmisten tekemiä virheitä ovat puutteellisia. He ainoastaan osoittavat virheen ja moittivat niitä kiellettyinä, tarjoamatta vaihtoehtoa tai selittämättä mitä täytyy tehdä, jos erehtyy. Tiedetään, että Islamin keino on tarjota vaihtoehtoja korvaamaan edut, joita on saatettu saavuttaa teoilla, jotka ovat haram (kielletty). Kun zina (haureus,aviorikos) kiellettiin, avioliitto sallittiin ja määrättiin; kun ribah kiellettiin, kaupankäynti sallittiin; kun sika, kuollut liha ja jokaisen luodun, jolla on torahampaat tai (petolinnun) kynnet, liha kiellettiin, oikein teurastetun karjan ja muiden eläimien liha sallittiin, ja niin edelleen. Jos ihminen erehtyy, Islam näyttää hänelle tien ulos, katumuksen ja hyvityksen kautta, kuten on selitetty teksteissä kafaraatista (hyvityksistä). Joten niiden, jotka pyrkivät kutsumaan muita Islamiin, täytyy seurata shariaa (Islamin laki) tarjoamalla vaihtoehtoja ja etsimällä hyväksyttäviä ulospääsyteitä. (Yksi esimerkki vaihtoehdon tarjoamisesta on lainata sahih ahadiitheja (luotettavat perimätiedot), jotka korvaavat hadithit, jotka ovat daif eli heikkoja tai keksittyjä).

Tässä kannattaa mainita, että vaihtoehtojen tarjoaminen riippuu siitä, mikä on mahdollista. Joskus virhe voi olla sellainen, joka täytyy estää, mutta sille ei ole realistista vaihtoehtoa, joko koska yleinen tilanne on huono ja ihmiset ovat kaukana Allahin shariasta, tai koska hän, joka pyrkii kehottamaan hyvään ja kieltämään pahasta, ei kykene muistamaan vaihtoehtoa - hän haluaa vain moitti virhettä ja muuttaa sen, vaikka hänelle ei ole tarjota vaihtoehtoa. Tätä tapahtuu paljon raha-asioissa ja sijoitusjärjestöissä, joita ilmestyi kaafir-yhteiskunnissa, ja jotka tuotiin, kaikkine Islamissa kiellettyine piirteineen, muslimiyhteiskuntiin. Muslimeilla on puutteita ja heikkouksia, jotka estävät heitä luomasta Islamilaisia vastineita ja soveltaen niitä kaikkialla. Joten nuo puutteet ja heikkoudet pysyvät, vaikka jumalallinen metodologia sisältää vaihtoehtoja ja keinoja, jotka voisivat vähentää muslimien vaikeuksia, ja jotkut tietävät tämän ja jotkut eivät.

13. Ihmisten ohjaaminen sellaiseen, joka estää heitä tekemästä virheitä

Abu Umaamah ibn Sahl ibn Hanif on kertonut, että hänen isänsä kertoi hänelle, että Allahin Lähettiläs meni ulos, ja he matkustivat hänen kanssaan Mekan suuntaan, kunnes he saavuttivat al-Khazzarin rotkon lähellä al-Juhfaa. Sahl ibn Hanif teki ghuslin, ja hän oli valkoinen mies, jolla oli komea vartalo ja kaunis iho. Amir ibn Rabee'ah, Banu ‘Adiyy ibn Kabin veli, katsoi häntä (Sahl ibn Hanifia) hänen tehdessään ghuslia, ja hän sanoi, ‘En ole nähnyt mitään sen kaltaista mitä olen nähnyt tänään, ei edes piilossa olevan neitsyen iho (vastaa sitä)! (viitaten hänen ihonsa vaaleuteen). Sahl kaatui maahan hän sai epileptisen kohtauksen). Allahin Lähettiläs tuli ja hänelle sanottiin, ‘Haluatko nähdä Sahlin? Allahin kautta, hän ei kykene nostamaan päätään tai heräämään.' Hän kysyi, ‘Kenen vika tämä on?' He sanoivat, ‘ Amir ibn Rabee'ah katsoi häntä.' Allahin Lähettiläs kutsui Amirin paikalle ja moitti häntä vihaisesti ja sanoi, ‘Miksi kukaan teistä tappaisi veljeään? Jos joku teistä näkee veljellään jotain, josta hän pitää, rukoilkoon hän siunausta hänelle.' Sitten hän sanoi hänelle, ‘Pese itsesi auttaaksesi häntä.' Joten hän pesi kasvonsa, kätensä kyynärpäihin asti, polvensa, jalkojensa sivut ja izarinsa (alemman vaatekappaleen) alta astiassa. Sitten Profeetta sanoi, ‘Kaada tuo vesi hänen päällensä.' Joten hän kaatoi veden hänen päänsä päälle ja selkään takaa kallistaen astiaa, ja Sahl meni ihmisten kanssa eikä häntä vaivannut mikään.” [Al-Musnad, 3/486. Al-Haythami sanoi, Ahmadin miehet ovat sahihin miehiä. Al-Majma', 5/107.]

Malikin (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoman raportin mukaan, Muhammad ibn Abi Umamah ibn Sahl ibn Hanif kertoi, että hän kuuli isänsä sanoneen: ”Abu Sahl ibn Hanif teki ghuslin al-Kharrarissa ja hän riisui päällään olleen vaatteen. Amir ibn Rabee'ah katseli häntä, ja Sahl oli valkoinen mies, jolla oli kaunis iho. Amir ibn Rabee'ah sano hänelle, ‘En ole nähnyt mitään sen kaltaista mitä olen nähnyt tänään, ei edes piilossa olevan neitsyen iho (vastaa sitä)!' Sahl sairastui heti ja hän sairastui vakavasti. Allahin Lähettiläs saapui ja hänelle sanottiin, ‘Sahl on sairastunut, eikä hän voi lähteä kanssasi, oi Allahin Lähettiläs.' Sahl kertoi hänelle mitä oli tapahtunut Amirin kanssa, ja Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Miksi kukaan teistä tappaisi veljensä? Sinun olisi pitänyt pyytää siunausta hänelle. (Paha) Silmä on todellinen. Tee wudu auttaaksesi häntä.' Joten Amir teki wudun, ja Sahl meni Allahin Lähettilään kanssa eikä häntä vaivannut mikään.” [Al-Muwatta, hadith nro. 1972.]

Mitä me opimme tästä tarinasta:

Opettaja (ts. Profeetta ) suuttui hänelle, joka aiheutti vahinkoa muslimiveljelleen. Hän selitti virheen haitalliset vaikutukset ja että se voisi johtaa kuolemaan. hän osoitti tavan, joka estäisi haittaa kohtaamasta muslimia.

14. Ei puhutella ihmisiä suoraan heidän virheistään; aiheesta yleisesti puhuminen voi riittää

Anas ibn Malik on sanonut: “Profeetta sanoi, ‘Mikä vaivaa joitakin ihmisiä, jotka nostavat katseensa taivaisiin rukoillessaan?' Hän puhui heistä niin karkeasti, että hän sanoi, ‘Heidän tulisi lopettaa sen tekeminen, tai Allah ottaa pois heidän näkökykynsä.'” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, hadith nro. 750.]

Kun Aishah halusi ostaa orjattaren, jonka nimi oli Barirah, hänen omistajansa kieltäytyivät myymästä häntä, paitsi sillä ehdolla, että hän olisi vielä yhteydessä heihin. Kun Profeetta kuuli tästä, hän nousi ylös puhutellakseen ihmisiä, hän ylisti ja kiitti Allahia, sitten hän sanoi, ‘Mikä vaivaa ihmisiä, jotka asettavat ehtoja, joita ei ole mainittu Allahin Kirjassa? Jos ehtoa ei ole mainittu Allahin Kirjassa, se on mitätön, vaikka sellaisia ehtoja olisi sata. Allahin säädös on oikeampi, Allahin asettamat ehdot ovat sitovampia, ja wala (yhteys, lojaalisuus, uskollisuus) on sille, joka vapauttaa orjan.” [Kerännyt al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) useissa kohdissa Sahihissaan. Katso Fath, 5636.]

Aishah on sanonut: “Profeetta teki jotain ja teki siitä sallittua, mutta joistakin ihmisistä tuntui, että he olivat sen tekemisen yläpuolella. Tieto tästä saavutti Profeetan , joten hän puhutteli ihmisiä. Hän ylisti ja kiitti Allahia, sitten hän sanoi, ‘Mikä vaivaa joitakin ihmisiä, jotka pitävät itseään parempina, eivätkä tee asioita, joita minä teen? Allahin kautta, tiedän Allahista enemmän kuin he tietävät, ja pelkään Allahia enemmän kuin he pelkäävät.'” [Fath, 6101.]

Abu Hurairah kertoi, että Allahin Lähettiläs näki sylkeä moskeijan qiblassa, joten hän kääntyi ihmisten puoleen ja sanoi, ”Mikä vaivaa häntä, joka seisoo kääntyneenä Herransa suuntaan ja sylkee Hänen edessään? Pitäisikö teistä kukaan siitä, että joku olisi teitä päin ja sylkisi kasvoillenne? Jos joku teistä haluaa sylkeä, sylkeköön hän vasemmalle puolelleen, jalkojensa alle, ja jos hän ei voi tehdä näin, tehköön hän näin” - ja al-Qasim kertoi, kuinka hän sylkäisi vaatteelleen ja hieroi yhtä kohtaa sen toisen kohdan kanssa. [Sahih Muslim, nro. 550.]

An-Nisai on kertonut Sunanissaan, että Profeetta rukoili Salat as-Subhin (aamurukous) ja lausui suurah ar-Roomin, mutta sekosi lausunnassaan. Kun hän lopetti rukoilemisen, hän sanoi, ”Mikä vaivaa ihmisiä, jotka rukoilevat kanssamme, mutta eivät puhdista itseään kunnolla? Sellaiset ihmiset saavat meidät sekaisin, kun me lausumme Koraania.” [Sunan an-Nisai, al-Mujtaba, 2/156. Sen miehet ovat thiqat (luotettavia), mutta al-Hafiz sanoi Abd al-Malik ibn Umayrista, että hän oli thiqah, mutta hänen muistinsa muuttui ja hän on saattanut keksiä tarinoita.]

Ahmad (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi, että Abu Rawh al-Kalaa'i sanoi: ”Allahin Lähettiläs johti meitä rukouksessa ja lausui suura ar-Roomin, mutta hän sekosi osassa lausuntaansa. Hän sanoi, Shaytaan sai meidät menemään sekaisin lausunnassamme joidenkin ilman wudua rukoukseen tulleiden ihmisten takia. Kun tulette rukoilemaan, tehkää wudu kunnolla.'”

Hän myös kertoi Shubah'lta, Abd al-Malik ibn Umayrilta, joka sanoi: ”Kuulin Shabeeb Abu Rawhin kertovan eräältä mieheltä Allahin Lähettilään seuralaisten joukosta, ja hän sanoi, että Profeetta rukoili salat as-Subhin ja lausui suura ar-Roomin ja meni sekaisin, ja hän kertoi (saman hadithin).” [Se kerrottiin myös Za'idalta ja Sufyanilta, Abd al-Malikilta. Al-Musnad, 3/473.]

On monia esimerkkejä, jotka kaikki osoittavat sen, ettei virheen tehneen henkilöllisyyttä tarvitse paljastaa. Tällä epäsuoralla lähestymisellä ja suoran vastakkain asettelun välttämisellä on lukuisia etuja, mukaan lukien seuraavat:

Sillä vältetään virheen tehneen kielteinen reaktio, ja estetään häntä tuntemasta Shaytaan in houkutusta kostolle tai itsensä puolustamiselle. Se on hyväksyttävämpää ihmisille ja se on tehokkaampaa. Se peittää henkilön virheen muiden edessä. Se lisää opettajan asemaa ja tekee neuvojasta rakastettavamman.

Täytyy huomauttaa, että tätä vihjeiden antamiskeinoa välittääkseen säännön virheen tehneelle, paljastamatta häntä ja nolaamatta häntä, tulisi käyttää vain, kun enemmistö ei tiedä hänen teostaan. Jos suurin osa ihmisistä tietää mitä hän on tehnyt, ja hän tietää heidän tietävän, sitten tämä keino olisi luonteeltaan enemmän moittimista ja haukkumista ja hänen paljastamisensa kaikista satuttavimmalla tavalla. Virheen tehnyt todennäköisesti haluaisi tulla suoraan puhutelluksi kuin hoidetuksi tällä tavalla. Huomioitavia seikkoja ovat: kuka antaa neuvon, kenen läsnä ollessa neuvo annetaan, ja annetaanko neuvo provosoivalla ja aggressiivisella tavalla vai ystävällisellä ja lempeällä tavalla.

Epäsuorat keinot opettaa ihmisiä voivat olla hyödyksi virheen tehneelle ja muille, jos niitä käytetään viisaasti.

15. Yleisen mielipiteen yllyttäminen virheentekijää vastaan

Tätä keinoa tulee käyttää vain tarkkaan rajatuissa tilanteissa, kun asiaa on mietitty paljon, jotta vältetään tilanteen kielteinen laajentuminen. Seuraavassa on esimerkki siitä, miten Profeetta käytti tätä keinoa:

Abu Hurairah on sanonut: ”Eräs mies tuli Profeetan luokse ja valitti hänelle naapuristaan. Profeetta sanoi, ‘Mene ja siedä häntä.' Mies palasi kaksi tai kolme kertaa, sitten Profeetta sanoi, ‘Mene ja laita tavarasi kadulle.' Joten hän meni ja laittoi tavaransa kadulle. Ihmiset alkoivat kysellä mistä on kyse, joten hän kertoi heille, ja ihmiset alkoivat kirota (naapuria), sanoen, ‘Tehköön Allah hänelle sitä ja tätä.' Sitten naapuri tuli hänen luokseen ja sanoi, ‘Laita tavarasi takaisin, et näe minusta enää muuta mistä et pidä.'” [Kerännyt Abu Dawud, Kitab al-Adab, Bab fi Haqq al-Jiwar, nro. 5133; Sahih Abi Dawud, 4292.]

Tällä keinolla on vastakkainen vastineensa, jota käytetään muissa tilanteissa ihmisten suojelemiseksi yleiseltä haitalta, kuten alla tullaan selittämään:

16. Vältetään auttamasta Shaytaania toimimasta virheen tehnyttä vastaan

Umar ibn al-Khattab on kertonut, että Profeetan aikana oli mies nimeltään Abdullaah, jonka lisänimi oli Himar (aasi), jolla oli tapana saada Allahin Lähettiläs nauramaan. Profeetta ruoskitutti hänet juomisesta - hänet tuotiin hänen (Profeetan) luokse eräänä päivänä ja Profeetta antoi käskyn, että hänet tulee ruoskia. Yksi paikalla olleista miehistä sanoi, ”Oi Allah, kiroa hänet! Kuinka usein hänet onkaan tuotu (rangaistavaksi juomisen takia)!” Profeetta sanoi, ”Älä kiroa häntä, sillä Allahin kautta, kaikki mitä tiedän hänestä on se, että hän rakastaa Allahia ja Hänen Lähettilästään.” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, 678.] Abu Hurairah on kertonut: ”Eräs juoppo tuotiin Profeetan luokse ja hän määräsi, että hänet pitää hakata, joten jotkut meistä löivät häntä käsillään, toiset kengillään ja vaatteillaan. Kun hän meni pois, eräs mies sanoi, ‘Häpäisköön Allah hänet!' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Älä auta Shaytaania veljeäsi vastaan.'” [Kerännyt al-Bukhari, al-Fath, 6781.]

Abu Hurairah on myös sanonut: ”Eräs mies, joka oli juonut, tuotiin Profeetan luokse ja hän sanoi, ‘Hakatkaa hänet.' Jotkut meistä löivät häntä käsillään, toiset kengillään ja vaatteillaan. Kun hän meni pois, jotkut ihmisistä sanoivat, ‘Häpäisköön Allah hänet!' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Älkää puhuko näin. Älkää auttako Shaytaan ia häntä vastaan.'” [Al-Bukhari, Fath, 6777.]

Toisen raportin mukaan: ”Sitten Allahin Lähettiläs sanoi seuralaisilleen, ‘Nuhdelkaa häntä.' Joten he kääntyivät hänen puoleensa ja sanoivat, ‘Et ajatellut Allahia, et pelännyt Allahia, et tuntenut häpeää Allahin Lähettilään edessä.' Sitten he antoivat hänen mennä, ja Profeetta sanoi, ‘Sanokaa, ”Oi Allah, anna hänelle anteeksi, oi Allah, ole hänelle armollinen”‘ ja jotkut heistä lisäsivät vastaavia ajatuksia.” [Abu Dawud, Kitab al-Hudood, Bab al-Hadd fi'l-Khamr, nro 4478, 4/620. Al-Albani on luokitellut sahih iksi Sahih Abi Dawudissa, nro 3759.]

Toisen raportin mukaan: ”Kun hän poistui, jotkut ihmisistä sanoivat, ‘Häpäisköön Allah hänet!' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Älkää puhuko näin, älkää auttako Shaytaania häntä vastaan. Sanokaa ”Olkoon Allah sinulle armollinen.”‘” [Kerännyt Ahmad, 2/300. Ahmad Shakir sanoi, sen isnad on sahih . Al-Musnad, ed. Ahmad Shakir, nro. 7973.]

Mitä me opimme näistä kaikista raporteista on se, että jos muslimi erehtyy tekemään syntiä, hän on periaatteessa vielä muslimi ja periaatteessa vielä rakastaa Allahia ja Hänen Lähettilästään, ja tätä ei tulisi kieltää. Ei ole sallittua rukoilla häntä vastaan tavalla, joka auttaa Shaytaan ia häntä vastaan; sen sijaan meidän tulisi rukoilla hänelle ja pyytää Allahia opastamaan häntä, antamaan hänelle anteeksi ja olemaan armollinen hänelle.

17. Pyydetään henkilöä lopettamaan tekemästä väärin

On erittäin tärkeää saada henkilö lopettamaan väärä teko, jotta siitä ei tule yhtään pahempaa ja ettei pahan paheksumisessa ole viivästystä.

Umar kertoi, että hän sanoi, ”Ei, isäni kautta.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Lopeta! Kuka vannoo muun kuin Allahin kautta on syyllistynyt shirkiin.” [Kerännyt Imam Ahmad, 1/47. Ahmad Shakir sanoi, sen isnad on sahih . Nro. 329.]

Abu Dawud on kertonut Sunanissaan, että Abdullaah ibn Busr sanoi, ”Eräs mies saapui (moskeijaan) astuen ihmisten niskojen ylitse eräänä perjantaina, kun Profeetta oli pitämässä khutbaa. Profeetta sanoi, ‘Istu alas! Aiheutat häiriötä.”

At-Tirmidhi on kertonut Ibn Umarin sanoneen: ”Eräs mies röyhtäisi Profeetan läsnä ollessa. Hän sanoi, ‘Pidä röyhtäisysi poissa meidän luota! Ne, jotka täyttävät mahansa eniten tässä maailmassa, ovat niitä, jotka pysyvät pisimpään nälkäisinä Ylösnousemuksen Päivänä.” [Abu Isa sanoi, tämä on gharib hasan hadith tällä isnadilla. Sunan at-Tirmidhi, nro. 2478; as-Silsilat as-Sahihah, nro. 343.]

Nämä hadithit osoittavat suoran vaatimuksen virheen tehneelle henkilölle lopettaa sen, mitä hän on tekemässä.

18. Selitetään virheen tehneelle henkilölle kuinka asiat tehdään oikein

Profeetta teki tätä monella tavalla, mukaan lukien seuraavilla:

o Kiinnitetään yksilön huomio virheeseen, jotta hän voisi itse korjata sen

Esimerkin tästä on kertonut Abu Said al-Khudri , joka sanoi, että hän oli Allahin Lähettilään kanssa, ja “Profeetta astui sisään ja näki miehen istumassa keskellä moskeijaa, kädet ristissä ja puhuen itsekseen. Profeetta elehti häntä päin, mutta hän ei huomannut. Joten hän kääntyi Abu Saidin puoleen ja sanoi, ‘Jos joku teistä rukoilee, hänen ei pitäisi ristiä käsiään, koska tämä käsien ristiminen on Shaytaan ilta, ja olet rukouksen tilassa niin pitkään kuin olet moskeijassa, kunnes menet ulos.'” [Kerännyt Ahmad Musnadissaan, 3/54. Al-Haythami sanoi al-Majma'ssa (2/25): sen isnad on hasan .]

o Pyydetään henkilö tekemään jotain uudestaan, oikein, jos tämä on mahdollista

Abu Hurairah on kertonut, että eräs mies astui sisään moskeijaan Allahin Lähettilään istuessa kaukaisessa kulmassa. Hän rukoili, sitten hän tuli ja tervehti häntä salaamilla. Allahin Lähettiläs sanoi, ” Wa ‘alayka as-Salaam (rauha olkoon ylläsi), mene takaisin ja rukoile, koska sinä et ole rukoillut.” Joten hän meni takaisin ja rukoili, sitten hän palasi ja tervehti Profeettaa , joka vastasi, ” Wa ‘alayka as-Salaam , mene takaisin ja rukoile, koska sinä et ole rukoillut.” Toisella kertaa, tai myöhemmin, mies sanoi, ”Opeta minua, oi Allahin Lähettiläs.” Hän sanoi, ”Kun nouset ylös rukoillaksesi, tee wudu kunnolla, käänny sitten qibla n suuntaan ja sano takbiir (‘Allahu akbar'). Lausu sitten mitä tahansa mikä on helppoa sinulle Koraanista, sitten kumarra kunnes olet rauhallisesti ruku ssa, sitten nouse kunnes selkäsi on täysin suora. Heittäydy sitten maahan kunnes olet rauhallisesti sujuud issa, sitten nouse istumaan kunnes olet rauhallinen istuessasi, sitten heittäydy taas maahan kunnes olet rauhassa sujuud issa ja nouse taas istumaan kunnes olet istumassa rauhassa. Tee tämä kaikissa rukouksissasi.” [Kaikki ovat kertoneet tämän; tämän version on kertonut al-Bukhari, Fath, 6251.]

Meidän tulee huomata, että Profeetalla oli tapana kiinnittää huomiota ympärillään olevien ihmisten tekoihin, jotta hän voisi opettaa heitä. An-Nisain kertoman mukaan: Eräs mies astui sisään moskeijaan ja rukoili Allahin Lähettilään katsellessa häntä emmekä me huomanneet. Kun hän lopetti, hän kääntyi ja tervehti Allahin Lähettilästä , joka sanoi hänelle, ‘Mene takaisin ja rukoile, koska sinä et ole rukoillut.'” [2/193 Sahih Sunan an-Nisai, nro. 1008.]

Opettajan ominaisuuksiin kuuluu, että hänen tulisi olla tietoinen seurassaan olevien teoista.

On osa opetuksellista viisautta pyytää virheen tehnyttä toistamaan tekonsa, jotta hän voi huomata virheensä ja oikaista sen itse, etenkin kun kyseessä on selvä virhe, joka ei ole hänelle hyödyksi. Hän saattoi tehdä sen unohduksesta, joten tämä muistuttaa häntä. Jos virheen tehnyt ei tajua sitä, se täytyy osoittaa ja selittää hänelle.

Tiedon antaminen siitä kiinnostuneelle ja sitä itse kysyneelle henkilölle on tehokkaampaa ja se muistetaan todennäköisemmin, kuin tieto, joka on annettu jollekin, joka ei ole sitä pyytänyt. Opettamisen keinot ovat monet, ja opettaja voi valita mitkä niistä sopivat parhaiten kuhunkin tilanteeseen.

Muslim (olkoon Allah hänelle armollinen) Sahihissaan on antanut toisen esimerkin siitä, kun henkilöä pyydetään toistamaan tekonsa oikein. Hän kertoo Jabirin sanoneen: ”Umar ibn al-Khattab kertoi minulle, että eräs mies teki wudu n, mutta häneltä jäi huomiotta kynnen kokoinen alue jalassaan. Profeetta näki hänet ja sanoi, ‘Mene takaisin ja tee wudu si kunnolla.' Joten hän meni tekemään sen uudelleen ja sen jälkeen hän rukoili.” [Sahih Muslim, 243]

Kolmannen esimerkin on kertonut at-Tirmidhi (olkoon Allah hänelle armollinen) Sunanissaan, Kildah ibn Hanbalilta, joka sanoi Safwan ibn Umayyah'n lähettäneen hänet mukanaan maitoa, jogurttia ja daghabi ja (syötävä kasvi) Profeetan luokse, kun Profeetta oli laaksossa. Hän sanoi, ”Saavuin hänen luokseen, enkä tervehtinyt häntä salaamilla enkä pyytänyt lupaa astua sisään, joten Profeetta sanoi, ‘Mene ulos ja sano ” As-Salaamu ‘alaykum , saanko tulla sisään?”‘” [Kerännyt at-Tirmidhi, nro 2710. At-Tirmidhi sanoi, gharib hasan hadith. Hadith löytyy myös Sahih Sunan at-Tirmidhistä, nro. 2180.]

o Pyydetään virheen tehnyttä korjaamaan sitä niin paljon kuin hän voi

Al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Ibn Abbasilta, että Profeetta sanoi, ”Kenenkään miehen ei pitäisi olla kahden naisen kanssa ellei hän ole mahram (läheinen verisukulainen, jonka kanssa avioliitto on pysyvästi kielletty).” Eräs mies nousi seisomaan ja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, minun vaimoni on lähtenyt hajjille ja minä olen luvannut lähteä sille ja sille sotaretkelle.” Hän sanoi, ”Mene takaisin ja tee hajj vaimosi kanssa.” [Al-Fath, 5233.]

o Virheen seurausten oikaiseminen

An-Nisai (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Sunanissaan Abdullaah ibn Amrilta, että eräs mies saapui Profeetan luokse ja sanoi, ”Olen tullut vannomaan uskollisuutta sinulle ja tekemään hijran (maastamuutto Mekasta Medinaan) luoksesi. Olen jättänyt vanhempani itkemään.” Hän sanoi, ”Palaa heidän luokseen ja saa heidät hymyilemään niin kuin sait heidät itkemään.” [Al-Majma 7/143. Al-Albani on luokitellut sahihiksi Sahih Sunan an-Nisaissa, nro. 3881.]

o Kafaran (hyvitys) suorittaminen virheestä

Jos joitakin virheitä ei voida korjata tai kumota, niissä tapauksissa Islam on tarjonnut muita keinoja pyyhkiä pois niiden vaikutuksia. Yksi näistä keinoista on kafara t tai hyvityksen teot, joita on olemassa monenlaisia, kuten kafarat al-yameen (hyvitys täyttämättömän lupauksen antamisesta), ja hyvitys zihar ista taposta, yhdynnästä päivällä Ramadaanin aikana, ja niin edelleen.

o Moititaan vain virhettä hyväksyen kaikki muu

Saattaa olla, että kaikki henkilön sanomiset ja tekemiset eivät ole vääriä, joten on viisasta rajoittaa moittimisemme vain siihen, mikä on väärin, eikä yleistetä moittimalla kaikkea vääräksi, mitä on sanottu tai tehty. Tähän viitataan al-Bukharin (olkoon Allah hänelle armollinen) Sahihissaan kertomassa raportissa, ar-Rubay' bint Mu'awwadh ibn ‘Afra'lta, joka sanoi: “Profeetta saapui ja astui sisään ja istui sängylleni kuten sinä istuit. Jotkut nuoret tytöt alkoivat lyödä daff ia (käsirumpu) ja laulaa lauluja, ylistäen niitä esi-isistämme, jotka olivat saaneet surmansa Badrissa. Sitten

1

213

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • copyri

      mutta (Khalid) kieltäytyi antamasta sitä hänelle. Awf meni Khalidin luokse ja sanoi, ‘Etkö tiedä, että Allahin Lähettiläs on määrännyt saaliin kuuluvan sille, joka tappaa?' Hän sanoi, ‘Totta kai.' Hän sanoi, ‘Joten mikä estää sinua antamasta hänelle hänen saalistaan?' Hän sanoi, ‘Ajattelin sen olevan liian paljon annettavaksi hänelle.' Awf sanoi, ‘Kun näen Allahin Lähettilään , kerron hänelle tästä.' Kun hän saapui Medinaan, Awf lähetti miehen ja hän valitti Profeetalle (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan). Allahin Lähettiläs kutsui Khalidin, Awfin istuessa siellä, ja sanoi: ‘Oi Khalid, mikä esti sinua antamasta tälle miehelle hänen sotasaalistaan?' Hän sanoi, ‘Ajattelin sen olevan liikaa hänelle, oi Allahin Lähettiläs.' Profeetta sanoi, ‘Anna se hänelle.' (Khalid) ohitti Awfin, ja Awf nykäisi häntä viitasta ja sanoi, ‘Eikö se riittänyt sinulle mitä minä kerroin Allahin Lähettiläästä?' Allahin Lähettiläs kuuli hänet ja hän suuttui, ja sanoi, ‘Älä anna sitä hänelle, oi Khalid. Miksi et jätä komentajiani rauhaan? Yhtenäisyys sinun ja heidän välillä on niin kuin miehen, jota pyydetään huolehtimaan kameleista tai lampaista, joten hän huolehtii niistä, sitten kun on niiden aika juoda, hän vie ne altaalle ja ne aloittavat juomaan, ja ne juovat puhtaan veden ja jättävät pohjasakan. Sinä otat puhtaan veden ja jätät pohjasakan heille (komentajille).'”

      Voimme huomatta tässä, että kun Khalid teki virheen päätöksessään ( ijtihad ) olla antamatta suurta osaa saaliista tappajalle, Profeetta käski, että asia pitää korjata antamalla saalis sen oikealle omistajalle, mutta hän suuttui, kun hän kuuli Awfin vihjailevan Khalidista ja tekevän pilaa hänestä sanomalla, ”Enkö tehnytkin niin mitä sanoin tekeväni Allahin Lähettilään suhteen?” ja nykäisemällä Khalidin viitasta tämän kulkiessa hänen ohitse, joten hän sanoi, ”Älä anna sitä hänelle, oi Khalid.” Tämän tarkoitus oli palauttaa ja vahvistaa komentajan ja johtajan asemaa, koska johtajan aseman säilyttämisellä ihmisten silmissä on selvä merkitys.

      Mutta seuraava kysymys saattaa tulla mieleen: Jos tappajalla oli oikeus saaliiseen, miten hän saattoi kieltää sen häneltä? Al-Nawawi (olkoon Allah hänelle armollinen) vastasi tähän kysymykseen kahdella eri vaihtoehdolla:

      Joko hän antoi saaliin miehelle myöhemmin, ja hän viivästytti sitä rangaistuksena hänelle ja Awfille siitä, mitä he sanoivat Khalidille ja halveksunnasta komentajaa kohtaan ja häntä kohtaan, joka oli määrännyt hänet tehtäväänsä; tai hän, jolla oli oikeus ottaa se, luopui siitä omasta tahdostaan ja lahjoitti sen muslimeille, ja tämän tarkoitus oli saada Khalid arvostamaan enemmän johtajan aseman ylläpitämistä.[Al-Fath ar-Rabbani, 14/84.]

      Lisätodisteita koskien vääryyttä kokeneen henkilön aseman palauttamista löytyy raportista, jonka Imam Ahmad on kertonut Musnadissaan Abu Tufayl Amir ibn Wathilalta: Eräs mies ohitti joukon ihmisiä ja tervehti heitä salaamilla ja he vastasivat tervehdykseen, mutta kun hän oli mennyt, yksi heistä sanoi, ‘Allahin kautta, vihaan tätä miestä Allahin tähden.” Toiset paikalla olleet sanoivat, ”Kuinka ilkeästi sanottu! Allahin kautta, me kerromme hänelle. Nouse ylös, oi se-ja-se - yksi paikalla olleista - ja mene kertomaan hänelle.” Joten heidän sanansaattajansa sai hänet kiinni ja kertoi hänelle mitä oli sanottu. Mies meni Allahin Lähettilään luokse ja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, ohitin muslimi ryhmän ja heidän joukossaan oli se-ja-se (muslimi). Tervehdin heitä salaamilla ja he vastasivat tervehdykseeni, ja kun olin mennyt, yksi heistä otti minut kiinni ja kertoi sen-ja-sen sanoneen, ‘Allahin kautta, vihaan tätä miestä Allahin tähden.' Kutsu hänet ja kysy häneltä miksi hän vihaa minua.” Joten Allahin Lähettiläs kutsui hänet ja kysyi häneltä siitä, mitä mies oli kertonut. Hän myönsi sen ja sanoi, ‘Sanoin niin, oi Allahin Lähettiläs.” Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Miksi vihaat häntä?' Hän sanoi, ‘Olen hänen naapurinsa ja tunnen hänet erittäin hyvin. Allahin kautta, en ole koskaan nähnyt hänen rukoilevan muuta kuin määrätyt rukoukset, jotka sekä hyvät että pahat rukoilevat.” Mies sanoi, ”Kysy häneltä, oi Allahin Lähettiläs , onko hän koskaan nähnyt minun viivästyttävän yhtäkään rukousta, tai etten olisi tehnyt wudua kunnolla, tai etten olisi tehnyt rukua ja sujuud ia kunnolla?” Hän sanoi, ”En,” sitten hän sanoi, ”Allahin kautta, en ole nähnyt hänen paastoavan kuin tämän kuukauden, jonka meistä jokainen, hyvät ja pahat yhtä lailla, paastoaa.” Hän sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, onko hän koskaan nähnyt minun rikkovan paastoani sen kuukauden aikana, tai tekevän jotain muuta, joka mitätöisi paastoni?” Allahin Lähettiläs kysyi häneltä, ja hän sanoi, ”En,” sitten hän sanoi, ”Allahin kautta, en ole koskaan nähnyt hänen antavan kenellekään tarvitsevalle ihmiselle tai kuluttavan omaisuuttaan Allahin tähden paitsi hyväntekeväisyyteen ( zakah ), jonka kaikki, hyvät ja pahat yhtä lailla, antavat.” Hän sanoi, ”Kysy häneltä, oi Allahin Lähettiläs, olenko ikinä ollut antamatta yhtään zaka sta tai kieltänyt sitä siltä, joka sitä pyytää?” Allahin Lähettiläs kysyi häneltä ja hän sanoi, ”Ei.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”En tiedä, kenties hän on parempi kuin sinä.”

      Heti tämän raportin jälkeen al-Musnadissa, kerrotaan seuraava: ”Yaqub kertoi meille, minun isäni kertoi meille Ibn Shihabilta, että hänelle oli kerrottu, että eräs mies Allahin Lähettilään aikana ohitti joukon ihmisiä. Hän ei maininnut Abu at-Tufaylia. Abu Abdullaah sanoi: Kuulin, että Ibrahim ibn Sad kertoi tämän hadithin muististaan ja sanoi koskien Abu at-Tufaylia, että hänen poikansa Yaqub kertoi isältään, mutta hän ei maininnut Abu at-Tufaylia. Luulen, että hän erehtyi, ja Yaqoobin raportti on sahih, ja Allah tietää parhaiten.” [al-Musnad, 5/455. Al-Haythami sanoi: Ahmadin miehet ovat thiqat . Athbat al-Majma', 1/291).

      On erittäin tärkeää säilyttää henkilön asema sen jälkeen, kun hän on katunut virhettään ja korjannut asiansa, jotta hän pysyy oikealla tiellä ja elää normaalia elämää ihmisten keskuudessa. Kertomuksessa Makhzoomi-naisesta, jolta katkaistiin käsi (varastamisen takia), jonka Aishah kertoi, että ”jälkeenpäin hän katui kunnolla, ja hän meni naimisiin, ja hänellä oli tapana tulla luokseni ja kerroin Allahin Lähettiläälle mitä hän tarvitsi.” [Sahih Muslim, nro. 1688).

      20. Molempien osapuolien puhutteleminen, kun syy on molemmissa

      Monissa tapauksissa, kun syyllisyys on jaettu, ja virheen tekijääkin kohtaan on saatettu toimia väärin, mutta syyllisyyttä ei jaeta tasapuolisesti. Tässä tapauksessa molempia osapuolia tulee puhutella ja neuvoa. Tästä seuraa esimerkki:

      Abdullaah ibn Abi Awfa sanoi: ”Abdur-Rahmaan ibn Awf valitti Khalid ibn al-Walidista Allahin Lähettiläälle (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan). Profeetta sanoi: ‘Älä suututa ketään niistä, jotka olivat läsnä Badrissa, sillä vaikka kuluttaisit Uhudin koon verran kultaa, tekosi ei vastaisi ei heidän tekojaan.' Hän sanoi, ‘Hän loukkasi minua ensin, ja minä vastasin.' Profeetta sanoi: ‘Älä suututa Khalidia, sillä hän on yksi Allahin lähettämistä miekoista kuffaar eja vastaan.'” [Al-Haythami sanoi: at-Tabaranin miehet ovat thiqat . Al-Majma', 9/349. Katso myös at-Tabaranin al-Mu'jam al-Kabir, Hadith nro. 3801.]

      21. Pyydetään anteeksi henkilöltä, jolle ollaan tehty vääryyttä

      Anas ibn Malik on sanonut: ”Arabeilla oli tapana palvella toinen toistaan matkustaessaan, ja Abu Bakrilla ja Umarilla oli mukanaan mies, joka palveli heitä. He nukahtivat ja sitten heräsivät, eikä hän ollut valmistanut heille mitään ruokaa. Toinen heistä sanoi toiselle, ‘Tämä mies nukkuu liikaa.' [Tämä on tafsir ibn Kathirissa, Dar as-Sha'b edn. Al-Albanin as-Silsilat as-Sahihah'ssa lainaaman version mukaan, nro. 2608.] He herättivät hänet ja sanoivat, ‘Mene Allahin Lähettilään luokse ja kerro hänelle, että Abu Bakr ja Umar lähettävät tervehdyksensä sinulle ja pyytävät ruokaa.' Hän (Profeetta) sanoi: ‘Lähetä tervehdykseni heille ja kerro heille, että he ovat jo syöneet.' He huolestuivat, joten he saapuivat Profeetan luokse ja sanoivat, ‘Oi Allahin Lähettiläs, lähetimme sinulle sanan ja pyysimme ruokaa, ja sinä sanoit meille, että olemme jo syöneet? Mitä me olemme syöneet?' Hän sanoi, ‘Veljenne lihaa. Hänen kautta, jonka kädessä sieluni on, voin nähdä hänen lihansa teidän hampaidenne välissä” - tarkoittaen hänen lihaansa, jota he olivat panetelleet.' He sanoivat, ‘Pyydä meille anteeksiantoa.' Hän sanoi, ‘Antakaa hänen pyytää anteeksiantoa teille.'” [As-Silsilat as-Sahihah, nro. 2608. Se on liitetty al-Khara'itiin Masawa' al-Akhlaqissa ja ad-Diya'aan al-Mukhtarah'ssa. Ibn Kathir mainitsi sen suurat al-hujuratin tafsiirissaan, 7/363, Dar ash-Shabidn.]

      22. Henkilön muistuttaminen hänen, (jolle hän on tehnyt vääryyttä) hyvistä ominaisuuksista, jotta hän katuisi tekoaan ja pyytäisi anteeksi

      Tämä on mitä Profeetta teki tilanteessa, joka tapahtui Abu Bakrin ja Umarin, olkoon Allah heihin tyytyväinen, välillä. Al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Sahihissaan, Kitab at-Tafseerissa, että Abud-Darda sanoi: ”Abu Bakrin ja Umarin välillä oli riita. Abu Bakr suututti Umarin, joten hän poistui vihaisena, ja Abu Bakr seurasi häntä, pyytäen häntä tavoittelemaan hänelle anteeksiantoa, mutta hän ei tehnyt niin, ja hän sulki ovensa hänen nenänsä edestä. Abu Bakr kääntyi ympäri ja meni Allahin Lähettilään luokse, ja me olimme istumassa hänen kanssaan. Allahin Lähettiläs sanoi: ‘Tämä teidän seuralaisenne on sotkeutunut riitaan.' Sitten Umar katui mitä oli tehnyt, joten hän saapui, antoi salaam-tervehdyksen, (rauhan tervehdys) ja istui alas Profeetan viereen. Hän kertoi Allahin Lähettiläälle mitä oli tapahtunut. Allahin Lähettiläs suuttui, ja Abu Bakr alkoi sanomaan, ‘Allahin kautta, oi Allahin Lähettiläs, minä olen enemmän väärässä.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Aiotko jättää seuralaiseni rauhaan? Aiotko jättää seuralaiseni rauhaan? Olen sanonut ihmisille: minä olen Allahin Lähettiläs teille kaikille, ja te (kaikki) sanoitte, ”Sinä olet valehtelija,” mutta Abu Bakr sanoi, ”Sinä puhut totta.”‘” [Fath 4640.]

      Al-Bukhari kertoi myös tämän tarinan Kitab al-Manaqibissa (Hyveiden Kirjassa) Sahihissaan, Abud-Darda'lta, joka sanoi: ”Olin istumassa Profeetan kanssa, kun Abu Bakr saapui paikalle pidelleen vaatteensa helmaa sillä tavalla, että hänen polvensa olivat näkyvissä. Profeetta sanoi: ‘Seuralaisenne on sotkeutunut riitaan.' (Abu Bakr) antoi salaam -tervehdyksen, ja sanoi sitten: ‘Minun ja al-Khattabin pojan välillä on jotakin. Suututin hänet, sitten kaduin sitä, ja pyysin häntä antamaan minulle anteeksi, mutta hän kieltäytyi, joten olen tullut luoksesi.' Hän sanoi, ‘Antakoon Allah sinulle anteeksi, oi Abu Bakr,' kolme kertaa. Sitten Umar katui (sitä mitä oli tehnyt), joten hän meni Abu Bakrin talolle kysymään, ‘Onko Abu Bakr siellä?' He sanoivat, ‘Ei.' Joten hän meni Profeetan luokse ja vihan merkit olivat niin selkeät Profeetan kasvoilla, että Abu Bakr tunsi sääliä. Hän polvistui ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, Allahin kautta, olin enemmän väärässä,' kahdesti. Profeetta sanoi, ‘Allah lähetti minut teille kaikille, ja te (kaikki) sanoitte, ”Hän on valehtelija,” paitsi Abu Bakr sanoi, ”Hän puhuu totta”, ja hän auttoi minua itse ja omaisuudellaan. Jätättekö seuralaiseni rauhaan?' Hän sanoi tämän kahdesti, eikä Abu Bakria enää loukattu tämän jälkeen. [Fath, nro. 3661.]

      23. Puututaan tilanteeseen rauhoittaakseen ihmiset ja lopettamaan fitna (riita) heidän välillään, jotka tekevät virheitä

      Profeetta teki tämän lukuisissa tapauksissa, kun tappeluja meinasi syntyä muslimien keskuudessa, joten hän puuttui tilanteeseen, kuten on kerrottu pahanpuhumisesta ( al-ifk ) Aishaa vastaan. Hän on sanonut: ”Allahin Lähettiläs nousi ylös sinä päivänä ja pyysi jotakuta hoitamaan Abdullaah ibn Ubaiyn hänen puolestaan, sillä aikaa kun hän oli minbar issa (saarnatuoli). Hän sanoi, ‘Oi muslimit! Kuka hoitaa miehen, jonka olen kuullut hyökkäävän perhettäni vastaan? Allahin kautta, en tiedä kuin hyvää perheestäni, ja he ovat maininneet miehen, josta en tiedä muuta kuin hyvää, eikä hän ole mennyt perheeni luokse kuin minun kanssani.' Sad ibn Muadh, Bani Abd al-Ashhalin veli, nousi seisomaan ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, minä hoidan hänet sinulle. Jos hän on Awsista, isken hänen kaulaansa (katkaisen hänen päänsä irti), ja jos hän on meidän veljiemme joukosta Khazrajista, kerro meille mitä teemme ja me teemme sen.' Sitten eräs mies Khazrajista nousi ylös; Umm Hassan oli hänen serkkunsa samasta klaanista, ja hän oli Sad ibn Ubadah, Khazrajin johtaja. Ennen tätä hänet tunnettiin oikeamielisenä miehenä, mutta tässä tapauksessa tribalismi otti hänessä vallan, ja hän sanoi Sadille (ibn Muadhille), ‘Sinä valehtelet! Allahin kautta, sinä et tapa häntä, etkä kykene tappamaan häntä. Jos hän olisi joku teidän kansastanne, et haluaisi, että hänet tapettaisiin!' Usayd ibn Hudayr, Sadin serkku, nousi ylös ja sanoi Sad ibn Ubadalle: ‘Sinä valehtelet! Allahin kautta, me tapamme hänet. Sinä olet tekopyhiä puolustava tekopyhä!' Awsin ja Khazrajin puolet suuttuivat niin paljon, että ne melkein alkoivat tapella, Allahin Lähettilään seisoessa minbarissa. Allahin Lähettiläs rauhoitteli tilannetta, kunnes he rauhoittuivat. (Yhtä mieltä. Fath, 4141)

      Profeetta meni Bani Amr ibn Awfin luokse tehdäkseen sovinnon heidän välilleen, ja hän pysyi siellä sitä tarkoitusta varten kunnes erään yhteisrukouksen aika tuli, kuten on kerrottu as-Sahihaynissa ja an-Nisain kertomassa raportissa. Sahl ibn Sad as-Saidi sanoi: ”Riita syttyi kahden Ansar-joukon välille, ja se meni siihen pisteeseen, että he heittelivät kiviä toisiaan kohti. Profeetta meni tekemään sovintoa heidän välilleen, ja rukouksen aika koitti, joten Bilal kutsui adhanin (rukouskutsu) ja odotti Allahin Lähettilästä , mutta hän ei tullut. Joten hän teki iqaman (yhteisrukousta edeltävä kutsu) ja Abu Bakr johti rukouksen.” [Al-Mujtaba, Kitab adab al-Qadah, 8/243.] Ahmadin kertoman mukaan, Sahl ibn Sad as-Saidi sanoi: ”Joku tuli Allahin Lähettilään luokse ja sanoi: ‘Bani Amr ibn Awf tappelevat ja heittelevät kiviä toisiaan kohti.' Joten Allahin Lähettiläs meni heidän luokseen tehdäkseen sovinnon heidän kesken.” [Al-Musnad, 5/338]

      24. Vihan näyttäminen virheestä

      Kun Profeetta näki tai kuuli virheestä, hän näytti vihansa, etenkin kun sillä oli jotain tekemistä uskon ( aqeedah ) asioiden kanssa. Tähän sisältyy erimielisyydet al-qadarista (jumalallinen kohtalo) ja Koraanista. Sunan Ibn Majassa on raportti Amr ibn Shu'aybilta, hänen isältään, hänen isoisältään, joka sanoi: ”Allahin Lähettiläs tuli ulos seuralaistensa luokse, jotka riitelivät al-qadarista, ja ihan kuin granaattiomenan siemen olisi räjähtänyt hänen kasvoilleen, ts. hänen kasvonsa muuttuivat vihasta. punaisiksi. Hän sanoi, ‘Onko tämä mitä teidän on käsketty tehdä? Onko tämä mitä varten teidät luotiin? Käytättekö joitakin Koraaniin kohtia kumoamaan sen toisen kohdan? Teitä edeltäneet kansat tuhottiin tämän takia!' Abdullaah ibn Amr sanoi: ‘En koskaan tuntenut iloa siitä, jos en ollut paikalla jossain kokoontumisessa Allahin Lähettilään kanssa, mutta olin iloinen etten ollut paikalla tuolloin.'” [Kerännyt ibn Majah, nro. 85. Hän sanoi al-Zawa'idissa: tämä on sahih isnad ja sen miehet ovat thiqat . Sahih ibn Majah'ssa sanotaan: hasan sahih . Nro 69.]

      Ibn Abi Asimin mukaan, Kitab as-Sunnassa: ”Allahin Lähettiläs tuli ulos Seuralaistensa luokse, ja he kiistelivät al-qadarista, yksi lainaten yhden jakeen ja toinen lainaten toisen jakeen. Ihan kuin granaattiomenan siemen olisi heitetty hänen kasvoilleen (koska se oli vihan takia punainen). Hän sanoi, ‘Onko tämä mitä varten teidät on luotu? Onko tämä mitä teidän on käsketty tehdä? Älkää käyttäkö Allahin kirjan kohtia toisia kohtia vastaan. Katsokaa mitä teidän on käsketty tehdä ja tehkää se, ja mitä teidät on kielletty tekemästä, välttäkää sitä.'” [As-Sunnah, Ibn Abi Asim, editoinut al-Albani, nro. 406. Hän sanoi: sen isnad on hasan .]

      Toinen esimerkki Profeetan suuttumisesta, kun perusasioita kiellettiin, on mitä tapahtui Umarin tapauksessa, mitä tulee lähteisiin. Ahmad (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Musnadissaan Jabir ibn Abdullaahilta, että Umar ibn al-Khattab saapui Profeetan luokse mukanaan kirja, jonka hän oli saanut Kirjan Kansalta. Profeetta suuttui. Hän sanoi, ”Oletko hämmentynyt siitä, oi al-Khattabin poika? Hänen kautta, jonka kädessä sieluni on, olen tuonut teille puhtaan ja valkoisen (Sanoman), joten älä kysy heiltä mistään, etteivät he kerro sinulle jotain totta ja sinä hylkäät sen, tai he kertovat sinulle jotain valheellista ja sinä hyväksyt sen. Hänen kautta, jonka kädessä sieluni on, jos Musa olisi elossa, hän ei voisi kuin seurata minua.” [Musnad Ahmad, 3/387. Al-Albani on luokitellut hasaniksi, koska al-Irwa'ssa on tukevia raportteja, nro. 1589.]

      Tämän hadithin on kertonut myös ad-Darimi, olkoon Allah hänelle armollinen, Jabirilta, joka sanoi, että Umar ibn al-Khattab saapui Profeetan luokse mukanaan kopio Tawrasta (Toora), ja hän sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, tämä on kopio Tawrasta.” (Profeetta ) ei sanonut mitään. (Umar) alkoi lukea sitä, ja Allahin Lähettilään kasvojen väri muuttui (ts. hän oli vihainen). Abu Bakr sanoi, ”Menettäköön äitisi sinut! Etkö näe Allahin Lähettilään ilmettä?” Umar katsoi Allahin Lähettilään kasvoja ja sanoi, ”Etsin turvaa Allahista Allahin vihalta ja Hänen Lähettiläänsä vihalta. Olemme tyytyväisiä Allahiin Herranamme, Islamiin uskontonamme ja Muhammadiin Profeettanamme.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Hänen kautta, jonka kädessä Muhammadin sielu on, jos Musa ilmestyisi joukkoonne ja te seuraisitte häntä ja jättäisitte minut, menisitte harhaan suoralta polulta. Jos hän olisi elänyt profeettuuteni aikaan asti, hänen olisi seurannut minua.” [Sunan ad-Darimi, nro. 441, al-Muqaddimah, Bab ma yutaqqa min tafsir Hadith al-Nabi wa Qawli ghayrihi ‘inda Qawlihi. Toimittaja, Abdullaah Hashim Yamani, sanoi: sen on kertonut myös Ahmad, hasan isnad illa, ja Ibn Hibban sahih isnadilla.]

      Vahvistavien raporttien joukossa on Abud-Dardan hadith, hän sanoi: ”Umar toi joitakin Tawran sivuja Allahin Lähettiläälle ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, (nämä ovat) joitakin sivuja Tawra sta, jonka otin veljeltäni Bani Zurayqista.' Allahin Lähettilään kasvot muuttuivat, ja Abdullaah ibn Zayd - hän, jolle Adhan näytettiin unessa - sanoi: ‘Oletko tullut hulluksi? Etkö näe Allahin Lähettilään kasvojen ilmettä?' Umar sanoi: ‘Olemme tyytyväisiä Allahiin Herranamme, Islamiin uskontonamme, Muhammadiin Profeettanamme ja Koraaniin oppaanamme.' Allahin Lähettiläs rentoutui ja sanoi: ‘Hänen kautta, jonka kädessä on Muhammadin sielu, jos Musa olisi joukossanne, ja seuraisitte häntä ja jättäisitte minut, menisitte harhaan. Olette minun osani kansoista ja olen teidän osanne Profeetoista.'” [Al-Haythami sanoi al-Majma'ssa: at-Tabarani kertoi sen al-Kabirissa, ja se sisältää Abu Amir al-Qasim ibn Muhammad al-Asadin, enkä ole kenenkään nähnyt antavan hänen elämänkertaansa, mutta loput sen miehistä ovat tunnettuja. Al-Majma 1/174.]

      Voimme huomata näistä raporteista, että opettaja (Profeetta ) sai tukea muilta läsnäolijoilta, kun he huomasivat kuinka hänen ilmeensä muuttui ja asennoituivat näkemänsä perusteella. Ei ole epäilystäkään ettei tällä tapahtumien yhdistelmällä ollut suurta vaikutusta nuhdeltuun henkilöön.

      Prosessi meni seuraavien vaiheiden kautta:

      Ensiksi, viha, joka kumpusi Profeetassa , jopa niin, että hänen ilmeensä muuttui ennen kuin hän puhui.

      Toiseksi, (Abu Bakr) as-Siddiq ja Abdullaah ibn Zayd huomasivat tämän ja huomauttivat siitä Umarille.

      Kolmanneksi, Umar tajusi virheensä ja kiirehti oikaisemaan sitä ja pyytämään anteeksi tekoaan, etsien turvaa Allahista Allahin vihalta ja Allahin Lähettilään vihalta, ja vahvistaen perusperiaatteen olla tyytyväinen Allahin, Lähettilääseensä ja uskontoonsa.

      Neljänneksi, Profeetta rentoutui ja rauhoittui, kun Umar perui puheensa ja tajusi virheensä.

      Viidenneksi, Profeetan kommentti vahvisti tätä perusperiaatetta vahvistamalla velvollisuutta seurata Profeetan tietä ja varoittamalla minkään muun lähteen ottamisesta johdatukseksi.

      Toinen esimerkki Profeetan vihasta hänen nähdessään jotain epämiellyttävää, on kerrottu Sahih al-Bukharissa (olkoon Allah hänelle armollinen) , Anas ibn Malikilta, joka sanoi, että kun Profeetta näki moskeijassa sylkeä qibla n suunnassa, hän oli niin vihainen, että sen näki selvästi hänen kasvoistaan. Hän pyyhki sen kädellään ja sanoi, ”Kun joku teistä nousee rukoilemaan, hän puhuu Herralleen, tai hänen Herransa on hänen ja qibla n välissä, joten hänen ei pitäisi sylkeä qibla n suuntaan, vaan vasemmalle tai jalkojensa alle.” Sitten hän otti vaatteensa kulman, sylkäisi siihen ja hieroi osaa siitä toista kohtaa vasten ja sanoi, ”tai hän voi tehdä näin.” [Fath, 405.]

      Esimerkin Profeetan vihasta, kun hän kuuli virheestä, on kertonut myös al-Bukhari, Abu Masud al-Ansarilta, joka sanoi: ”Eräs mies saapui Allahin Lähettilään luokse ja sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, menen huomenna rukoilemaan myöhässä, sen-ja-sen takia, joka tekee rukouksesta liian pitkän meille.' En ole koskaan nähnyt Profeetta vihaisempana moittimisessaan kuin tuona päivänä, kun hän sanoi, ‘Oi ihmiset! Jotkut teistä karttavat toisia. Kun joku teistä johtaa ihmisiä rukouksessa, pitäköön hän sen lyhyenä, sillä heidän joukossaan on vanhoja, heikkoja ja heitä, jolla on pakottavia tarpeita.'” [Fath, 7159.]

      Toinen esimerkki kehottaa muftia (Islamilainen lainoppinut) näyttämään vihansa henkilöä kohtaan, joka kysyy kysymyksiä ja alkaa kaivella pikkuasioita naurettavalla tavalla. Zayd ibn Khalid al-Juhani on sanonut: ”Eräs beduiini saapui Profeetan luokse ja kysyi häneltä hukatusta omaisuudesta, jonka hän löytää. Hän sanoi, ‘Ilmoita siitä vuoden verran. Pidä mielessäsi sen astian ja narun, millä se on sidottu, kuvaus, ja jos joku saapuu vaatimaan sitä, ja kuvailee sitä oikein, anna se hänelle, muussa tapauksessa käytä sitä.' Hän sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, entä hävinneet lampaat?' Profeetta sanoi: ‘Se on sinulle, veljellesi (ts. sen omistajalle), tai sudelle.' Hän sanoi, ‘Entä hävinnyt kameli?' Profeetan kasvot muuttuivat punaisiksi (vihasta), ja hän sanoi, ‘Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Sillä on jalkansa, ja pääsy veden äärelle ja se voi syödä puita.'” [Kerännyt al-Bukhari, Fath, 2436.]

      Opettaja voi näyttää vihaansa suhteessa virheeseen sillä hetkellä, kun virhe tehdään, tai kun hän näkee sen tai kuulee siitä, sellaisella tavalla, että vihan voi nähdä hänen kasvoiltaan tai sen voi tunnistaa hänen äänenpainostaan. Tämä on merkki siitä, että hänen sydämensä on valppaana huomaamaan vääryydet eikä pysy hiljaa siitä, jotta muut paikalla olijat pelkäävät tehdä samaa virhettä. Puhumisella sillä hetkellä kun on vihainen voi olla suurempi vaikutus kuin hiljaa pysymisellä ja tilanteen rauhoittumisen odottamisella, koska silloin kommenttiesi vaikutus hukkuu.

      Toisaalta, voi olla viisasta viivyttää valitettavasta tapauksesta tai vakavasti vääristä sanoista kommentoimista siihen saakka kunnes kaikki ihmiset on kutsuttu yhteen tai kunnes he tapaavat, johtuen sen vakavuudesta, mitä tapahtuneeseen liittyy tai jos ympärillä ei ole tarpeeksi ihmisiä ymmärtämään ja välittämään tietoa muille. Yksilön puhuttelemisessa välittömästi ei ole mitään väärää, viivyttäen yleistä keskustelua asiasta myöhemmäksi. Sahih al-Bukharin mukaan, Abu Humayd as-Saidi on kertonut, että Allahin Lähettiläs nimesi jonkun (keräämään zakaa ta). Kun hän oli saanut työnsä tehtyä, hän tuli ja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, tämä on sinulle, ja tämä on mitä minulle annettiin lahjana.” Hän sanoi, ”Miksi et istu vanhempiesi talossa odottamassa tuoko kukaan sinulle lahjoja vai ei?” Illalla Allahin Lähettiläs nousi ylös rukouksen jälkeen, lausui shahada n ja ylisti Allahia kuten hän ansaitsee tulla ylistetyksi, sitten hän sanoi, ”Mikä vaivaa työntekijää, jonka nimeämme, sitten hän tulee sanomaan meille, ‘Tämä on teille ja tämä on mitä minulle annettiin lahjana”? Miksi hän ei istu vanhempiensa talossa odottamassa tuoko kukaan hänelle lahjoja vai ei? Hänen kautta, jonka kädessä Muhammadin sielu on, kukaan teistä ei pidä itsellään meiltä mitään, paitsi että hän tulee Tuomionpäivänä kantaen sitä kaulansa ympärillä: jos se on kameli, hän tuo sen mylvien; jos se on lehmä, hän tuo sen ammuen; ja jos se on lammas, hän tuo sen määkien. Olen välittänyt (sanoman).” Abu Humayd lisäsi, ”Sitten Allahin Lähettiläs kohotti kätensä niin korkealle, että saatoimme nähdä hänen kainalonsa.” [Fath, 6636]

      25. Käännytään pois virheen tehneen luota ja vältetään väittelemistä hänen kanssaan, toivoen hänen palaavan oikealle tielle

      Al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) on kertonut, että Ali ibn Abi Talib sanoi, että Allahin Lähettiläs tuli hänen ja Fatiman (rauha hänelle, Allahin Lähettilään tyttärelle) luo eräänä yönä. Hän oli sanoi heille, ”Ettekö tule rukoilemaan?” Ali sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs , sielumme ovat Allahin käsissä. Jos Hän haluaa tuoda meidät takaisin elämään (unesta), Hän tekee niin!” Allahin Lähettiläs meni pois, kun Ali sanoi tuon hänelle, hän vastannut siihen ollenkaan, mutta Ali kuuli, kun hän käveli pois, lyövän reittään ja sanovan, ”..mutta ihminen on kova väittämään vastaan.” [al-Kahf 18:54] - käännös merkityksestä). (Alin sanat voidaan ymmärtää eri tavoin. Katso al-Fath, 7347).

      26. Virheen tehneen moittiminen

      Tämä on mitä Profeetta teki Hatibille kuullessaan, että tämä oli lähettänyt Qurayshin uskottomille sanan tiedottaen heitä muslimien aikeista suunnata kohti Mekkaa valloittamaan se. Profeetta kysyi häneltä, ”Mikä sai sinut tekemään niin, oi Hatib?” Hän sanoi, ”Minä uskon Allahiin ja Hänen Lähettilääseensä , enkä ole muuttunut, mutta halusin tehdä jonkin eleen heitä kohtaan jonka kautta Allah saattaisi suojella perhettäni ja omaisuuttani. Kaikilla muilla seuralaisillasi on siellä joku, jonka kautta Allah suojelee heidän perheitään ja omaisuuttaan.” Profeetta sanoi: ”Hän on puhunut totta, joten älkää sanoko hänelle kuin hyvää.” Umar ibn al-Khattab sanoi, ”Mutta hän on pettänyt Allahin ja Lähettilään ja uskovaiset! Anna minun iskeä hänen niskaansa (katkaista hänen päänsä)!” Hän sanoi: ”Kuinka voit tietää? Kenties Allah katsoi Badrin ihmisiä ja sanoi, ‘Tehkää mitä haluatte, sillä Paratiisi on taattu teille.'” Kyyneleet nousivat Umarin silmiin ja hän sanoi, ”Allah ja Hänen Lähettiläänsä tietävät parhaiten.” [Fath, 6259]

      Opimme tästä tarinasta monta tärkeää opetukseen liittyvää asiaa:

      * Profeetta moitti seuralaista, joka oli tehnyt suuren virheen, kysymällä häneltä, ” Mikä sai sinut tekemään niin?”
      * Epäilemättä sillä on vaikutus siihen, millä tavalla häntä kohdeltiin, kun häneltä tiedusteltiin mikä motivoi häntä tekemään virheen.
      * He, joilla on erinomainen ansioluettelo, eivät ole immuuneja tekemään suuria syntejä.
      * Opettajan täytyy olla ennakkoluuloton, kun hän käsittelee seuralaistensa virheitä, jotta he jatkavat etenemistä suoralla tiellä. Tavoitteena on oikaista heitä, ei vieraannuttaa heitä.
      * Opettajan täytyy arvostaa ihmisheikkouden hetkiä, jotka voivat kohdata joitakin hänen kanssaan olevia, eikä hänen tulisi järkyttyä oppineen tai vanhemman henkilön vakavasta virheestä.
      * Puolustetaan häntä, joka ansaitsee tulla puolustetuksi, vaikka hän on tehnyt virheen
      * Jos virheen tehneellä on paljon hyviä tekoja tilillään, tämä tulisi huomioida arvioitaessa hänen virheensä tasoa ja sen käsittelyä.

      27. Virheen tehneen syyttäminen

      Selvää virhettä ei voida sivuuttaa; syyttäminen täytyy suunnata virheen tehneeseen, ja häntä täytyy moittia alusta alkaen, jotta hän tajuaa tehneensä virheen. al-Bukhari kertoo Sahihissaan, että Ali on sanonut: ”Sain naaraskamelin osuutenani Badrin saaliista, ja Profeetta oli antanut minulle toisen naaraskamelin khumusista (Yksi viidesosa sotasaaliista, joka annetaan Allahin hyväksi, usein miten Islamilaisen valtion käyttöön.) Kun halusin mennä naimisiin Fatiman kanssa, Allahin Lähettilään tyttären kanssa, sovin Banu Qaynuqasta olevan kultasepän kanssa, että menisimme Idhkhuriin. Halusin myydä hänelle kaksi kultaista rannerengasta ja käyttää niistä saadut rahat walimaani (hääjuhliin). Kun kokosin yhteen satuloita, laukkuja, köysiä ja muita tarvikkeita, kamelini istuivat eräälle Ansarille kuuluvan huoneen vieressä. Kun olin koonnut tarvitsemani tavarat, tulin takasin ja löysin kamelini selät auki leikattuina ja kyljet puukotettuina ja niiden maksat olivat poistettu. Tuskin pystyin katsomaan tätä näkymää. Sanoin, ‘Kuka teki tämän?' He sanoivat, ‘Hamzah ibn Abd al-Muttalib. Hän on tuossa talossa juomassa erään Ansarin kanssa.' Menin Profeetan luokse ja Zayd ibn Harithah oli hänen kanssaan. Profeetta tiesi ilmeestäni jonkin olevan vialla. Profeetta sanoi: ‘Mikä sinua vaivaa?' Sanoin, ‘Oi Allahin Lähettiläs, en ole koskaan nähnyt vastaavaa kuin tänään! Hamzah hyökkäsi kahden naaraskamelini kimppuun ja leikkasi niiden selät auki ja puukotti niitä kylkiin. Hän on talossa, juomassa.' Profeetta pyysi viittansa ja laittoi sen päälleen, ja lähti kävelemään, ja Zayd ibn Harithah ja minä, seurasimme häntä, kunnes hän saapui talolle, jossa Hamzah oli. Hän pyysi lupaa astua sisään ja he antoivat luvan. He olivat juomassa ja Allahin Lähettiläs alkoi syytää syytöksiä Hamzalle siitä, mitä hän oli tehnyt, mutta sitten hän huomasi Hamzan olevan juovuksissa ja punasilmäinen. Hamzah katsoi Allahin Lähettilästä (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan). Hän katsoi hänen polviaan, sitten hänen napaansa, sitten hänen kasvojaan, ja sanoi sitten, ‘Et ole enempää kuin orja isälleni.' Allahin Lähettiläs tajusi hänen olevan juovuksissa, joten hän kääntyi kannoillaan ja me menimme ulos hänen kanssaan.” [Fath, nro 3091.] Tämä tapahtui ennen kuin alkoholin juominen kiellettiin.

      28. Virheen tehneen karttaminen

      Imam Ahmad (olkoon Allah hänelle armollinen) on kertonut Humaydin sanoneen: ”Al-Walid saapui erään ystäväni ja minun luokseni ja sanoi, ‘Tule mukaani, sillä olet nuorempi kuin minä ja tiedät enemmän haditheista.' Hän vei meidät Bishr ibn ‘Asimin luokse. Abu'l-Aliyah sanoi hänelle: ‘Kertoisitko näille kahdelle hadithisi?' Hän sanoi, ‘ Uqbah ibn Malik kertoi meille, Abun-Nadr al-Laythi sanoi, Bahz, joka oli yksi hänen ryhmästään, sanoi: Allahin Lähettiläs lähetti joukon hyökkäämään joidenkin ihmisten kimppuun. Eräs mies ajautui pois ihmisten luota, ja eräs (muslimi) ryhmästä seurasi häntä, miekka pois tupesta. Mies, joka oli harhaillut, sanoi, ”Olen muslimi,” mutta muslimi ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota ja iski häntä ja tappoi hänet. Sana tästä kiiri Allahin Lähettiläälle , ja hän puhui vihaisena sitä vastaan. Tieto tästä saavutti tappajan, ja Allahin Lähettilään pitäessä puhetta, tappaja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, Allahin kautta, hän sanoi niin vain suojellakseen itseään.” Profeetta kääntyi pois hänestä ja hänen ympärillään olleista ihmisistä, ja jatkoi puhettaan. Mies sanoi uudelleen, ”Oi Allahin Lähettiläs, hän sanoi niin vain suojellakseen itseään.” Profeetta kääntyi taas pois hänestä ja ihmisistä hänen ympärillään, ja jatkoi puhettaan. Mies ei hyväksynyt sitä; kolmannella kerralla hän sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, Allahin kautta, hän sanoi niin vain suojellakseen itseään.” Allahin Lähettiläs kääntyi hänen puoleensa, ja oli selvää hänen ilmeestään kuinka vihainen hän oli. Hän sanoi, ”Allah halveksii häntä, joka tappaa uskovan” kolme kertaa'” [al-Musnad, 5/289. Katso myös as-Silsilat as-Sahihah, 2/309.]

      An-Nisai (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Abu Said al-Khudrilta, että eräs mies saapui Najranista Allahin Lähettilään luokse, sormessaan kultainen sormus. Allahin Lähettiläs kääntyi poispäin hänestä ja sanoi, ”Olet tullut luokseni Helvetin Tulesta peräisin oleva hiillos kädessäsi.” [al-Mujtaba, 8/170; Sahih Sunan an-Nisai, 4793.] Ahmad kertoi tästä yksityiskohtaisemman version Abu Said al-Khudrilta: eräs mies saapui Najranista Allahin Lähettilään luokse, sormessaan kultainen sormus. Allahin Lähettiläs kääntyi poispäin hänestä eikä kysynyt häneltä mitään. Mies meni takaisin vaimonsa luokse ja kertoi hänelle siitä. Hän sanoi, ”Siihen täytyy olla syy. Mene takaisin Allahin Lähettilään T luokse.” Joten hän meni takaisin, ja heitti pois sormuksensa ja vaatteen, joka hänellä oli yllään. Kun hän pyysi lupaa astua sisään, se annettiin hänelle. Hän tervehti Allahin Lähettilästä , joka vastasi tervehdykseen. Hän sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, käännyit poispäin minusta kun tulin aikaisemmin.” Allahin Lähettiläs sanoi: ”Tulit luokseni Helvetin Tulen hiili kädessäsi.” Hän sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, toin mukanani paljon hiiliä.” Hän oli tuonut joitakin asusteita Bahrainista. Allahin Lähettiläs sanoi, ”Se, mitä olet tuonut, ei auta meitä millään tavalla (mitä tulee Tuonpuoleiseen). Niillä ei ole sen enempää käyttöä kuin al-Harrahin kivillä, mutta ne ovat tämän maailman hienouksia.” Mies sanoi, ”Sanoin, ‘Oi Allahin Lähettiläs, selitä tämä Seuralaisillesi, jotta he eivät luule, että olit vihainen minulle jostain syystä.'” Allahin Lähettiläs nousi ylös ja selitti tämän, ja sanoi, että ongelmana oli ollut hänen kultainen sormuksensa.” [al-Musnad, 3/14]

      Ahmadin (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoman raportin mukaan, Amr ibn Shu'aybilta, hänen isältään, hänen isoisältään, Profeetta T näki erään hänen seuralaisensa pitävän kultaista sormusta ja hän kääntyi poispäin hänestä. Seuralainen heitti sen pois ja laittoi terässormuksen, ja hän sanoi, ”Tämä on pahaa, tämä on Helvetin ihmisten koruja,” joten hän heitti sen pois ja laittoi hopeasormuksen, ja Profeetta ei sanonut mitään. [Al-Musnad, 163. Al-Musnad, editoinut Ahmad Shakir, nro. 6518. Hän sanoi sen isnadin olevan sahih .]

      29. Virheen tehneen boikotoiminen

      Tämä on yksi tehokkaista menetelmistä, joita Profeetta käytti, etenkin kun erittäin vakava virhe oli tehty, sillä boikotilla on kauaskantoiset vaikutukset kyseessä olevaan henkilöön. Esimerkkinä tästä on mitä tapahtui Kab ibn Malikille ja kahdelle hänen seuralaiselleen, kun he jäivät jälkeen Tabukin sotaretkestä. Kun Profeetta oli varmistunut siitä, että heillä ei ollut pätevää syytä, ja he olivat myöntäneet sen, kuten Kab kertoi:

      ”Allahin Lähettiläs kielsi muslimeja puhumasta kenelläkään meistä kolmesta, jotka olivat jääneet jälkeen. Joten ihmiset välttelivät meitä ja heidän asenteensa meitä kohtaan muuttui jopa niin, että maa, jolla kävelin, näytti erilaiselta kuin ennen. Näin jatkui viisikymmentä päivää. Mitä tulee kahteen seuralaiseeni, he luovuttivat ja jäivät koteihinsa, itkemään, mutta minä olin nuorin ja kaikista määrätietoisin, joten minulla oli tapana mennä ulos ja osallistua rukouksiin muslimien kanssa ja mennä markkinapaikoille, eikä kukaan puhunut minulle. Saavuin Allahin Lähettilään luokse kun hän oli rukouksen jälkeisessä kokoontumisessa, ja tervehdin häntä salaamilla, kysyen itseltäni liikuttiko hän huuliaan vastaukseksi vai ei. Rukoilin hänen lähellään, vilkuillen häntä salavihkaa. Kun käännyin rukoilemaan, hän kääntyi puoleeni, ja kun minä käännyin häntä kohti, hän kääntyi poispäin minusta. Kun ihmisten karkeus oli jatkunut minulle liian pitkään, menin pois ja kiipesin Abu Qutadan puutarhan muurille, joka oli serkkuni (sedän poika) ja rakkain ihminen minulle. Tervehdin häntä salaamilla, mutta Allahin kautta, hän ei vastannut minulle. Sanoin, ‘Oi Abu Qutadah, pyydän sinua Allahin kautta, etkö tiedä, että rakastan Allahia ja Hänen Lähettilästään ?' Hän pysyi hiljaa, joten toistin mitä olin sanonut, anoen häntä, mutta hän pysyi hiljaa. Toistin sen taas, anoen häntä, ja hän sanoi, ‘Allah ja Hänen Lähettiläänsä tietävät parhaiten.' Silmäni täyttyivät kyyneleistä ja käännyin pois ja kiipesin takaisin muurin päälle.

      Kun viisikymmentä yötä oli kulunut siitä, kun Allahin Lähettiläs kielsi ketään puhumasta meille, sen jälkeen kun olin rukoillut Fajr -rukouksen viidennenkymmenennen päivän aamuna, ja olin talomme katolla, istumassa kuten Allah on määrännyt, suorassa ja maa, niin laajana kuin se on, suoristettuna minulle (ks. at-Tawbah 9:118), kuulin jonkun äänen huutavan Sal-vuorelta täysillä: ‘Oi Kab ibn Malik, iloitse!'” [Fath, 4418]

      Opimme monta hienoa opetusta tästä tarinasta, jota ei pitäisi sivuuttaa millään tavalla. Voimme lukea niistä joitakin oppineiden kommentaareista koskien tätä tarinaa, kuten Zad al-Madissa ja Fath al-Barissa.

      Toisen viittauksen siihen, että Profeetta käytti tätä menetelmää, on kertonut at-Tirmidhi Aishalta, joka sanoi: ”Mikään käytös ei ollut vihattavampaa Allahin Lähettiläälle kuin valehteleminen. Jos mies kertoi valheita Profeetan läsnä ollessa, hän oli vihainen kunnes hän tiesi, että hän oli katunut sitä.” [Abu Isa sanoi: Tämä on hasan Hadith. Sunan at-Tirmidhi, nro. 1973.]

      Ahmadin kertoman raportin mukaan: ”.. hän pysyi vihaisena hänelle.” [al-Musnad, 6/152]

      Toisen raportin mukaan: ”Jos sattui niin, että joku hänen perheensä jäsenistä kertoi valheen, hän kääntyi poispäin hänestä kunnes hän oli katunut.” [Kerännyt al-Hakim. Sahih al-Jami', 4675.]

      Yllä mainituista raporteista käy selväksi, että virheen tehneestä henkilöstä poispäin kääntyminen kunnes hän luopuu siitä, on tehokas menetelmä, mutta jotta se olisi tehokas, henkilöllä, joka hylkää ja kääntyy poispäin, täytyy olla jonkinlainen asema aiemmin mainitun silmissä, muutoin sillä ei ole positiivista vaikutusta, ja se voi jopa antaa henkilölle aihetta iloon.

      30. Rukoileminen henkilöä vastaan, joka jääräpäisesti jatkaa virheen tekemistä

      Muslim (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi, että eräs mies söi vasemmalla kädellään Profeetan läsnä ollessa. Hän sanoi, ”Syö oikealle kädelläsi!” Mies sanoi, ”En pysty.” Hän sanoi, ”Älä ikinä kykene!” Mikään muu kuin ylpeys ei häntä estänyt, eikä hän nostanut sitä enää ikinä suuhunsa tämän jälkeen. [Nro 2021]

      Ahmadin kertoman mukaan: ”Iyas ibn Salamah ibn al-Akwa' kertoi, että hänen isänsä kertoi hänelle: ‘Kuulin Allahin Lähettilään käskevän Bisr ibn Ra'i al-'Eer -nimistä miestä, jonka hän näki syövän vasemmalla kädellään, syömään oikealla kädellään. Hän sanoi, ‘En pysty.' Hän sanoi, ‘Älä ikinä kykene!' Ja hänen oikea kätensä ei sen jälkeen saavuttanut hänen suutaan.” [4/54]

      Al-Nawawi (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: ”Tämä hadith osoittaa, että on sallittua rukoilla häntä vastaan, joka rikkoo shariah määräystä ilman hyvää syytä. Se myös kuvaa hyvään kehottamista ja pahan kieltämistä kaikissa asioissa, jopa syömiseen liittyvissä asioissa.” [Sharh Sahih Muslim, 13/192]

      Voimme myös huomata, että häntä vastaan sanottu du'a ei ollut sellaista, joka auttaisi Shaytaania häntä vastaan, se oli jotakin, joka oli enemmän moittimista tai haukkumista.

      31. Silmien sulkeminen joiltakin virheiltä ja tyytyminen vain vihjaamaan niistä, kunnioituksesta virheen tehnyttä henkilöä kohtaan

      “Profeetta kertoi eräälle vaimoistaan salassa erään asian, mutta tämä kertoi sen eteenpäin. Kun Allah antoi Profeetan kuulla tästä, hän nuhteli vaimoaan osasta, mutta antoi osan anteeksi: ”Kuka on sinulle kertonut tämän?” ja hän vastasi:” Sen on minulle kertonut Tietävä, Tunteva.”‘ (at-Tahreem 66:3 - käännös merkityksestä)

      Al-Qasimi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi Mahasin at-Tawilissa:

      ”Ja muistakaa, kun ‘Profeetta' viittaa Muhammadiin . ‘Eräälle vaimoistaan' viittaa Hafsaan. ‘Salassa' tarkoittaa sitä, ettei hänellä ollut lupaa kertoa sitä, tai mitä hän kielsi itseltään vaikka Allah oli sallinut sen. ‘Mutta tämä kertoi sen eteenpäin' tarkoittaa sitä, kun hän kertoi salaisuuden seuralaiselleen (Aishalle). ‘Kun Allah antoi Profeetan kuulla tästä' tarkoittaa, että Allah kertoi hänelle , mitä Hafsa oli kertonut Aishalle. ‘Nuhteli vaimoansa osasta' tarkoittaa, että hän mainitsi hänelle osasta, mitä hän oli tuonut päivänvaloon, moitteena; ‘mutta antoi osan anteeksi' tarkoittaa, että hän ei sanonut mitään osasta sitä, kunnioituksesta häneen.”

      Al-Ikleelissä on huomioitu: ” Ayah (jae) viittaa siihen, että siinä ei ole mitään väärää, jos puhuu salaisesti luottamalleen henkilölle, kuten puolisolleen tai ystävälleen, ja että hänellä on velvollisuus pitää salaisuus. Ayah viittaa myös vaimojen hyvään kohteluun, hellyyteen moittiessa ja pidättäytymiseen etsimästä jokaista virhettä.” [Mahasin at-Ta'weel, 16/222]

      Al-Hasan sanoi: ”Kukaan jalo ihminen ei huomauta jokaisesta pienestä viasta.” Sufyan sanoi: ”Silmien sulkeminen on jalojen ihmisten teko.”

      32. Autetaan muslimia korjaamaan hänen virheensä

      Abu Hurairah on sanonut: ”Ollessamme istumassa Profeetan kanssa, eräs mies saapui hänen luokseen ja kysyi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, olen tuomittu!' Hän sanoi, ‘Mikä sinua vaivaa?' Hän sanoi, ‘Olin yhdynnässä vaimoni kanssa paastotessani.' Allahin Lähettiläs sanoi, ‘Pystytkö vapauttamaan orjan?' Hän sanoi, ‘En.' Hän sanoi, ‘Pystytkö paastoamaan kaksi peräkkäistä kuukautta?' Hän sanoi, ‘En.' Hän sanoi, ‘Pystytkö ruokkimaan kuusikymmentä köyhää ihmistä?' Hän sanoi, En'. Profeetta ei sanonut mitään muuta asiasta suuri astia täynnä taateleita. Hän sanoi, ‘Missä on hän, joka juuri kysyi?' Mies sanoi, ‘Olen täällä.' Hän sanoi, ‘Ota nämä ja anna ne hyväntekeväisyyteen.' Mies sanoi, ‘Oi Allahin Lähettiläs, onko al-Harrataynin välillä (ts. Medinassa) köyhempää kuin minun perheeni?' Profeetta hymyili niin leveästi, että hänen kulmahampaansa näkyivät, ja hän sanoi sitten, ‘Syötä ne perheellesi.'” [Kerännyt al-Bukhari, nro. 1936.]

      Ahmadin Aishalta ( Radiyallaahu 'anhaa ) kertoman raportin mukaan, Allahin Lähettilään istuessa suuren puun varjossa, eräs mies saapui hänen luokseen ja sanoi, ”Olen palanut, oi Allahin Lähettiläs!” Hän sanoi, ”Mikä sinua vaivaa?” Hän sanoi, ”Olin yhdynnässä vaimoni kanssa paastotessani.” Aishah sanoi: tämä oli Ramadaanin aikana. Allahin Lähettiläs sanoi hänelle, ”Istu alas.” Joten hän istui alas, ihmisryhmän reunalle. Sitten eräs mies toi aasin, jonka päällä oli astiallinen taateleita, ja hän sanoi, ”Tämä on s adaqani, oi Allahin Lähettiläs.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Missä on se palanut henkilö, joka oli juuri täällä?” Mies sanoi, ”Olen täällä, oi Allahin Lähettiläs.” Hän sanoi, ”Ota tämä ja anna se hyväntekeväisyyteen.” Hän sanoi, ”Kenelle muulle antaisin sen kuin itselleni? Hänen kautta, joka lähetti sinut totuuden kanssa, minulla ei ole mitään itselleni ja lapsilleni.” Hän sanoi, ”Sitten ota se,” joten hän otti sen. [al-Musnad, 6/276]

      33. Virheen tehneen henkilön tapaaminen sen selvittämistä varten

      Sahih al-Bukharissa on kerrottu, että Abdullaah ibn Amr on sanonut: ”Isäni järjesti minut naimisiin hyvästä perheestä olevan naisen kanssa. Hänellä oli tapana tulla tapaamaan miniäänsä kysyäkseen hänen aviomiehestään. Hän sanoi, ‘Mikä hyvä mies hän on. Hän ei ole ikinä nukkunut sängyssämme tai häirinnyt meitä sen jälkeen kun menimme naimisiin.' Kun näin oli jatkunut pitkään, hän mainitsi siitä Profeetalle , joka sanoi, ‘Anna minun tavata hänet.' Joten tapasin hänet sen jälkeen, ja hän sanoi, ‘Kuinka usein paastoat?' Sanoin, ‘Joka päivä.' Hän sanoi, ‘Kuinka usein luet koko Koraaniin?' Sanoin, ‘Joka yö.' Hän sanoi, ‘Paastoa kolme päivää joka kuukausi ja lue koko Koraani kerran kuussa.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuon.' Hän sanoi, ‘Paastoa kolme päivää joka viikko.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuon.' Hän sanoi, ‘Älä paastoa kahteen päivään, sitten paastoa yksi päivä.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuon.' Hän sanoi, ‘Harjoita parhainta paastoa, Dawudin paastoa, paastoten yhden päivän etkä paastoa seuraava, ja lue koko Koraaniin kerran seitsemässä päivässä.' Olisinpa hyväksynyt Allahin Lähettilään vapautuksen, sillä kun minusta tuli vanha ja aloin lukea seitsemäsosaa Koraanista perheelleni päivällä, ja mitä tahansa luin päivällä, se helpotti yöllä loppuun lukemista. Jos haluan auttaa itseäni, en paastoa tiettyä määrää päiviä, sitten lasken päivien määrän jolloin en paastonnut ja paastoan saman määrän päiviä. En halua luopua jostakin, jonka lupasin Profeetalle tehdä ennen hänen kuolemaansa.” Abu Abdullaah sanoi, ”Jotkut heistä sanoivat kolmessa, ja viidessä, ja suurin osa heistä sanoi seitsemässä.” [al-Fath 5052]

      Ahmadin kertoma raportti kuvaa asiaa selkeämmin ja sisältää tärkeitä opetuksia: Abdullaah ibn Amr on sanonut: ”Isäni järjesti minut naimisiin qurayshilaisen naisen kanssa. Kun hän saapui luokseni, en lähestynyt häntä, koska olin niin innokas palvomaan Allahia paastoamalla ja rukoilemalla. Amr ibn al-'As tuli miniänsä luo ja kysyi häneltä, ‘Mitä pidät miehestäsi?' Hän sanoi, ‘Hän on miehistä parhain, tai hän on paras aviomiehistä miesten joukossa. Hän ei ole koskaan häirinnyt meitä, eikä hän ole ikinä nukkunut vuoteessamme.' Joten hän saapui luokseni ja haukkui minut. (Ibn al-Atheer sanoi: toisen hadithin mukaan, Abdullaah ibn Amr ibn al-'As sanoi: ‘Joten isäni tuli luokseni ja haukkui minut.' [Al-Nihayah 3/200.] Hän sanoi, ‘Järjestin sinut naimisiin hyvästä perheestä olevan qurayshilaisen naisen kanssa ja sinä laiminlyöt hänet (ts. et kohtele häntä niin kuin vaimoa) ja teet sitä ja tätä.' Sitten hän meni Profeetan luokse ja valitti minusta. Profeetta kutsui minua ja saavuin hänen luokseen. Hän sanoi minulle, ‘Paastoatko päivällä?' Sanoin, ‘Kyllä.' Hän sanoi, ‘Rukoiletko yörukouksen ( qiyam ) yöllä?' Sanoin, ‘Kyllä.' Hän sanoi, ‘Mutta minä paastoan ja rikon paastoni, rukoilen ja nukun, ja kosken naisiin (vaimoihini). Joka kääntyy pois sunnastani, hänellä ei ole mitään tekemistä kanssani.' Hän sanoi, ‘Lue Koraani kerran kuussa.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuo.' Hän sanoi, ‘Lue se kerran kymmenessä päivässä.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuo.' Yksi heistä - joko Husayn tai Mugheerah - sanoi, ‘Lue se kolmen päivän välein.' Hän (Profeetta ) sanoi: ‘Paastoa kolme päivää joka kuukausi.' Sanoin, ‘Pystyn tekemään enemmän kuin tuo.' Hän nosti lukua kunnes hän sanoi, ‘Paastoa yksi päivä, äläkä paastoa seuraavaa päivää. Tämä on paras paastoista, veljeni Dawudin paasto.' Husayn sanoi versiossaan tästä hadithista: sitten Profeetta sanoi, ‘Jokaisella palvojalla on aika, jolloin hän on motivoitunut ja innostunut, ja jokaisen sellaisen ajan jälkeen tulee löystyminen, jolloin hän joko seuraa sunnaa tai seuraa bidaa. Hän, jonka löystyminen seuraa sunna a, on ohjattu, mutta jonka löystyminen seuraa bidaa, on tuomittu.'” Mujahid sanoi: ”Kun Abdullaah ibn Amr tuli vanhaksi ja heikoksi, hän paastosi useita päiviä kerrallaan, jotta hänestä tulisi vahvempi, sitten hän katkaisi paastonsa vastaavaksi ajaksi. Hän luki osansa Koraanista vastaavalla tavalla, joskus lukien enemmän, joskus lukien vähemmän, jotta hän saisi luettua koko Koraaniin seitsemässä tai kolmessa päivässä. Sen jälkeen hänellä oli tapana sanoa, ‘Olisinpa hyväksynyt Allahin Lähettilään vapautuksen, sillä se olisi parempi kuin mitä valitsin itselleni, tai jätin hänet sanoen, että tekisin jotakin, ja vihaisin tehdä jotakin muuta.'” [al-Musnad, 2/158. Ahmad Shakir sanoi: sen isnad on sahih . Tahqeeq al-Musnad, nro 6477).

      Tästä tarinasta oppimiemme asioiden joukossa ovat:

      Profeetta ymmärsi ongelman syyn, joka oli, että (Abdullaah ibn Amr) uuvutti itsensä palvonnassa siihen pisteeseen saakka ettei hänellä ollut aikaa huolehtia velvollisuuksistaan vaimoaan kohtaan, joten hänestä tuli riittämätön.

      Periaate tarpeellisen huomion antamisesta kaikille niille, joilla on oikeus siihen. Ja tämä pätee jokaiseen, joka on syventynyt palvontaan, kuten opettajaan, joka antaa paljon tunteja, tai kutsujaan, joka on niin kiireinen, että hänen vaimonsa valittaa huonosta kohtelusta. Tämä voi johtaa tasapainon häviämiseen eri palvonnan muotojen ja oman ajankäytön jakamisessa kaikkien niiden kesken, joilla on oikeus siihen. Joten opettajassa ei ole mitään vikaa, jos hän vähentää antamiensa tuntien määrää, tai kutsujassa, jos hän vähentää aktiviteettejaan, jotta hän antaa itselleen tarpeeksi aikaa huolehtiakseen kodistaan, vaimostaan ja lapsistaan, antaen heille oikeutensa ohjauksen, seuran ja opetuksen suhteen.

      34. Puhutaan kiertelemättä henkilölle virheestä, jota hän tekee

      Al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi, että Abu Dharr on sanonut: ”Minun ja erään miehen välillä oli riita. Hänen äitinsä ei ollut arabi, ja sanoin jotakin häntä loukkaavaa. Hän mainitsi tästä Profeetalle , joka kysyi minulta, ‘Vaihdoitko loukkauksia sen ja sen kanssa?' Sanoin, ‘Kyllä.' Hän sanoi, ‘Sanoitko jotain loukkaavaa hänen äidistään?' Sanoin, ‘Kyllä.' Hän sanoi, ‘Olet mies, jolla on vieläkin jotain jahiliyyasta (tietämättömyyden aika) itsessään.' Sanoin, ‘Sanoin mitä sanoin, koska olen tulossa vanhaksi.' Hän sanoi, ‘Kyllä, mutta he ovat veljiäsi. Allah on antanut sinulle valtaa heihin nähden, mutta kenelle annetaan valtaa johonkin nähden, ruokkikoon hän hänet kuten itsensä, vaatettakoon hänet kuin hän vaatettaa itsensä, ja olkoon antamatta hänelle enempää työtä kuin hän kykenee tekemään. Jos hän antaa hänelle liikaa työtä, auttakoon hän häntä.'” [Fath, 6050]

      Sahih Muslimissa on kerrottu, että Abu Dharr on sanonut: ”Minulla oli riitaa yhden veljeni kanssa. Hänen äitinsä ei ollut arabi ja sanoin jotain loukkaavaa hänen äidistään. Hän valitti minusta Allahin Lähettiläälle (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan). Kun Profeetta tapasi minut, hän sanoi, ‘Oi Abu Dharr, olet mies, jolla on vieläkin jotain jahiliyya sta itsessään. He ovat veljiäsi, ja Allah on antanut sinulle valtaa heihin nähden, joten ruoki heidät kuten ruokit itsesi ja vaateta heidät kuten vaatetat itsesi. Älä anna heille enempää työtä kuin he kykenevät tekemään, ja jos annat heille liikaa tekemistä, sitten auta heitä.'” [Sahih Muslim nro 1661] (Vaikuttaa sille, että miehen äiti oli orja. Eng. kääntäjä)

      Profeetta puhui tällä suoralla ja avoimella tavalla Abu Dharrille, koska hän tiesi tämän hyväksyvän sen. Tällainen kiertelemätön lähestyminen voi olla hyödyllinen menetelmä, joka säästää aikaa ja energiaa, ja sillä asia menee perille helpoiten, mutta sitä tulisi käyttää vain kun se on tilanteeseen ja siihen liittyville ihmisille sopiva.

      Tätä suoraa lähestymistä on kenties parempi olla käyttämättä, jos se johtaa johonkin pahempaan tai jos suurempia hyötyjä ei saavuteta. Esimerkiksi jos virheen tehnyt henkilö on valta-asemassa, eikä hyväksyisi sellaisia suoria kommentteja, tai jos suora lähestyminen aiheuttaisi liikaa kiusaantuneisuutta väärintekijälle. Sitä ei myös tulisi käyttää, jos henkilö on äärimmäisen herkkä ja todennäköisesti reagoi huonosti. Epäilemättä suora lähestyminen on henkilölle liikaa, jos se tehdään ristikuulustelun hengessä ja pyrkimyksenä aiheuttaa kiusaantuneisuutta ja nolataan hänet, kun hänen kritisoijansa näyttää paremmalta. Vastaavasti on olennaista olla tarkka käyttäessään ”epäsuoria” menetelmiä, joiden monet kielteiset vaikutukset saattavat ylittää suoran lähestymisen edut, sillä ne saattavat saada väärintekijän tuntemaan, että häntä neuvova pitää häntä tyhmänä tai pelleilee, tai koska ne saattavat suututtaa häntä, koska hän ajattelee hänen tekevän ilkeämielisiä huomautuksia. Tällainen oikean osoittaminen ei välttämättä ole tehokasta, koska se mitä sanotaan, ei välttämättä ole selvää puhutellulle, joten hän jatkaa virheen tekemistä. Yleisesti ottaen, ihmiset ovat erilaisia neuvojen hyväksymisen suhteen, ja oikea lähestyminen vaihtelee kussakin tapauksessa, mutta hyvällä asenteella virheistä keskusteltaessa ja opastettaessa ihmisiä on myös suuri vaikutus, jolla saavutetaan haluttu tulos.

      35. Henkilön saaminen vakuuttuneeksi siitä, että hän tekee väärin

      Keskusteluun ryhtyminen väärintekijän kanssa, tavoitteena hänen vakuuttaminen, saattaa johtaa hänen silmiensä päällä olevien silmälappujen poistumiseen ja hänen palaamiseensa takaisin Suoralle Polulle. Esimerkin tästä on kertonut at-Tabarani (olkoon Allah hänelle armollinen) al-Mujam al-Kabirissa Abu Umamalta (olkoon Allah hänelle armollinen) , joka kertoi nuoren miehen saapuneen Allahin Lähettilään luokse ja sanoi, ”Oi Allahin Lähettiläs, anna minulle lupa tehdä zinaa (haureus, aviorikos).” Ihmiset huusivat (hänelle) ja Profeetta sanoi, ”Lopettakaa!” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Antakaa hänen rauhoittua. Tule tänne.” Hän tuli ja istui Allahin Lähettilään eteen, ja hän sanoi hänelle, ”Pitäisitkö siitä, jos äidillesi tehtäisiin niin?” hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Ihmisetkään eivät pidä siitä, että heidän äidillensä tehtäisiin niin. Pitäisitkö siitä, jos tyttärellesi tehtäisiin niin?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Ihmisetkään eivät pidä siitä, että heidän tyttärilleen tehtäisiin niin. Pitäisitkö siitä, että siskollesi tehtäisiin niin?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Ihmisetkään eivät pidä siitä, että heidän siskoillensa tehtäisiin niin. Pitäisitkö siitä, jos (isänpuoleiselle) tädillesi tehtäisiin niin?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Ihmisetkään eivät pidä siitä, että heidän (isänpuoleiselle) tädilleen tehtäisiin niin. Pitäisitkö siitä, että (äidinpuoleiselle) tädille tehtäisiin niin?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Ihmisetkään eivät pidä siitä, että heidän (äidinpuoleiselle) tädillensä tehtäisiin niin.” Sitten Allahin Lähettiläs laittoi kätensä rinnalleen ja sanoi, ”Oi Allah, anna hänen syntinsä anteeksi, puhdista hänen sydämensä ja tee hänestä siveä.” [At-Tabarani, al-Mu'jam al-Kabir, 7679 ja 7759. Ylimääräistä ainesta on liitetty hakasulkeissa.]

      36. Saadaan henkilö ymmärtämään, ettei hänen hatara tekosyynsä ole hyväksyttävä

      Jotkut ihmiset, jotka tekevät virheitä, yrittävät tarjota keksittyjä, vastenmielisiä tekosyitä, etenkin kun heidät saadaan kiinni itse teossa. Todellakin, jotkut heistä vaikuttavat änkyttävän, kun he antavat hataria tekosyitään, etenkin he, jotka eivät ole hyviä valehtelemaan, koska ovat pohjimmiltaan hyväsydämisiä. Miten opettajan tulisi toimia törmätessään tällaiseen tilanteeseen? Seuraava tarina kuvaa Profeetan erinomaista asennetta hänen puuttuessaan erään Seuralaisensa tekemisiin tämän kaltaisessa tilanteessa. Tarina kuvaa myös sitä, kuinka opettajan tulisi sinnikkäästi seurata kunnes henkilö luopuu väärästä asenteestaan.

      Khuwwat ibn Jubayr on sanonut: ”Leiriydyimme Allahin Lähettilään kanssa Mar al-Zahraniin (paikka lähellä Mekkaa). Tulin ulos teltastani ja näin joidenkin naisten puhuvan keskenään. Pidin heistä, joten menin takaisin, otin esiin matkalaukkuni ja otin sieltä hillahin (asuste). Puin sen päälleni ja menin istumaan heidän kanssaan. Allahin Lähettiläs tuli ulos ja sanoi, ‘Oi Abu Abdullaah!!” (ts. hän nuhteli minua istumisesta noiden ei-mahram naisten seurassa). Kun näin Allahin Lähettilään , pelästyin ja aloin änkyttää (yrittäen keksiä jonkun tekosyyn). Sanoin, ”Oi Allahin Lähettiläs, kamelini hävisi ja etsin köyttä, jolla voin pitää sen kurissa” (ts. hän keksi valheellisen tekosyyn oikeuttaakseen tekonsa). Hän lähti ja minä seurasin häntä. Hän heitti viittaansa minua kohti ja meni joidenkin arak-puiden väliin - ja ihan kuin näkisin hänen selkänsä valkeuden arak-puiden vihreyttä vastaan. Hän hoiti tarpeensa ja teki wudun, ja hän kääntyi (puoleeni) veden tippuessa hänen parrastaan hänen rinnalleen, ja hän sanoi: ”Oi Abu Abdullaah, mitä tapahtui kadonneelle kamelillesi?” Sitten jatkoimme matkaamme ja aina kun hän kohtasi minut, hän sanoi, ” Assalaamu alayka Abu Abdullaah. Mitä tapahtui sille kadonneelle kamelille?” Kun tajusin tämän, kiirehdin Medinaan ja vältin moskeijaa ja kokoontumisia, joissa Profeetta oli läsnä. Kun tätä oli jatkunut pitkään, yritin mennä moskeijaan kun siellä ei ollut ketään muuta. Menin moskeijaan ja aloin rukoilla, mutta Allahin Lähettiläs saapui eräästä asunnostaan ja alkoi rukoilla kahta lyhyttä rak'a a. Tein rukouksestani pitkän, toivoen, että hän menisi pois ja jättäisi minut. Hän sanoi, ‘Tee siitä niin pitkä kuin haluat, oi Abu Abdullaah, sillä en lähde luotasi ennen kuin lopetat.' Sanoin itselleni, ‘Allahin kautta, minun pitäisi pyytää anteeksi Allahin Lähettiläältä ja tehdä hänet iloiseksi.' Kun lopetin, hän sanoi, ‘As-Salaamu ‘alayka oi Abu Abdullaah. Mitä tapahtui kadonneelle kamelillesi?' Sanoin, ‘Hänen kautta, joka lähetti sinut totuuden kanssa, se kameli ei koskaan ole kadonnut sen jälkeen kun minusta tuli muslimi.' Hän sanoi, ‘Olkoon Allah sinulle armollinen' kolme kertaa, eikä hän enää maininnut sitä uudestaan.” (Al-Haythami sanoi: at-Tabarani kertoi sen kahdella isnad illa. Niistä yhden miehet ovat sahih lukuun ottamatta al-Jarrah ibn Mukhalladia, joka on thiqah. Al-Majma', 9/401. Viitattaessa at-Tabaranin al-Mu'jam al-Kabiriin, 4/203, on selvää, että raportti on Zayd ibn Aslamilta kertoo Khuwwar ibn Jubayrista, joka sanoi, ‘Me leiriydyimme.' Khuwwatin elämänkerrassa at-Tahdheebissa sanotaan: Zayd i bn Aslam kertoi mursal ( hadith-tieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa ns. kiirehdittyä hadithia, jossa linkki Profeetan ja Seuralaisen tai Seuralaisen oppilaan välillä puuttuu) häneltä. Al-Isabah'ssa sanotaan, että Khuwwat kuoli 40 tai 42 AH, ja as- Siyarissa sanotaan, että Zayd ibn Aslam kuoli 136 AH; tällä perusteella isnadissa on katko).

      Tämä on erinomainen opetus viisaiden strategioiden harjoittelusta ja käytöstä, jotta saavutetaan toivottu tulos. Voimme myös oppia seuraavat asiat tästä tarinasta:

      Synnin tehnyt henkilö tuntee häpeää arvostetun johtajan saadessa hänet kiinni.

      Tavalla, jolla opettaja katsoo ja kyselee henkilöltä - vaikka se olisikin erittäin lyhyesti - on suuri vaikutus häneen.

      Ei keskustella valheellisesta tekosyystä, kun kuullaan se - vaikka se olisi selvästi keksitty - ja henkilöstä poispäin kääntyminen saattaa riittää saamaan hänet ymmärtämään ettei hänen tekosyynsä ole hyväksyttävä, joka kannustaa häntä katumaan ja pyytämään anteeksi. Tämä on mitä ymmärrämme lauseesta ”hän lähti.”

      Hyvä opettaja saa virheen tehneen henkilön tuntemaan itsensä ujoksi hänen edessä, jotta hän pyrkii piiloutumaan häneltä, mutta yhtä aikaa hänen tarpeensa hänestä (opettajasta) saa hänet tulemaan hänen (opettajan) lähelleen. Sitten jälkimmäinen tulee tärkeämmäksi kuin ensimmäinen.

      Asenteen muutos väärintekijää kohtaan - tässä tapauksessa - perustuu väärintekijän myöntämiseen, että hän oli väärässä ja hänen luopumiseensa tekemästään asiasta.

      Jos opettajan tai johtajan seuralaiset arvostavat häntä suuresti, ja sitten hän moittii yhtä heistä tai sanoo hänelle, että tämä on tehnyt virheen, tällä on vaikutus häneen. Johtajan tulisi kiinnittää huomiota muiden etuihin moittiessaan yhtä seuralaistaan, jotta kaikki voisivat hyötyä siitä. Kuitenkaan tämän ei tulisi tarkoittaa sitä, että hän olisi välittämättä kielteisistä vaikutuksista tuohon tiettyyn yksilöön. Se voidaan hoitaa ja sen vaikutuksia voidaan rajoittaa monella tavalla, vaikka kolmannen henkilön kautta, kuten al-Mugheerah teki pyytäessään Umaria toimimaan välittäjänä samalla itse selittäen tilanteen ja vakuuttaen kuinka paljon johtaja arvostaa seuraajaansa.

      38. Huomionkiinnittäminen ihmisluonnolle ominaisiin asioihin

      Esimerkkinä tästä on naisten mustasukkaisuus, etenkin kun kyse on saman miehen vaimoista, joista jotkut saattavat tehdä virheitä, ja jos nämä virheet olisi tehnyt joku muu normaalissa tilanteessa, heitä kohdeltaisiin melko eri tavalla. Profeetalla oli tapana kiinnittää erityistä huomiota mustasukkaisuuteen vaimojensa välillä ja heidän tekemiinsä virheisiin, jotka he tekivät tuloksena (siitä, ts. mustasukkaisuudesta), ja kärsivällisyys, oikeudenmukaisuus ja reiluus, miten hän käsitteli tämän asian, voidaan selvästi nähdä. Esimerkin tästä on kertonut al-Bukhari (olkoon Allah hänelle armollinen) Sahihissaan Anasilta, joka on sanonut: “Profeetta oli yhden vaimonsa kanssa kun toinen Uskovien Äideistä lähetti suuren astiallisen täynnä ruokaa hänelle. Vaimo, jonka talossa Profeetta oli, löi palvelijan kättä, astia tippui ja hajosi kahteen osaan. Profeetta nosti palaset ja laittoi ne yhteen, sitten hän kokosi astiassa olleen ruoan, ja sanoi, ‘Äitisi on mustasukkainen.' Sitten hän pyysi palvelijaa odottamaan kunnes hänelle oli annettu astia, joka kuuluu vaimolle, jonka talossa hän oli, ja hän lähetti koko astian vaimolleen, jonka astia oli mennyt rikki, ja piti rikki menneen astian sen rikkoneen talossa.” [Fath, 5225]

      An-Nisain kertoman raportin mukaan (Kitab Ishrat an-Nisa), Umm Salamah toi ruokaa Profeetalle ja hänen seuralaisilleen itselleen kuuluvassa astiassa, sitten Aishah saapui kietoutuneena vaatteeseen, kantaen kiveä, jonka hän heitti ja rikkoi astian. Profeetta laittoi kaksi palasta yhteen ja sanoi, ”Syökää, äitinne on mustasukkainen” kahdesti, sitten hän otti Aishan astian ja lähetti sen Umm Salamalle ja antoi Umm Salaman astian Aishalle.

      Ad-Darimin kertoman raportin mukaan (Kitab al-Buyoo', Bab man kasara shay'an fa ‘alayhi mithluhu), Anasilta, hän sanoi: ”Yksi Profeetan vaimoista lähetti hänelle astian, jossa oli thareedia (ruoka, jossa on liotettua leipää, lihaa ja lihalientä), hänen ollessaan erään toisen vaimonsa talossa, ja tämä vaimo löi astiaa ja rikkoi sen. Profeetta alkoi kerätä thareed ia ja laittamaan sitä takaisin astiaan, sanoen, ‘Syökää, äitinne on mustasukkainen.'”

      Naisten mustasukkaisuus on osa heidän luontoaan, joka saattaa saada heidät tekemään pahoja asioita ja estää heitä näkemästä tekojensa seurauksia. On sanottu, että kun nainen on mustasukkainen, hän ei kykene näkemään laakson pohjaa sen huipulta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään

      Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää
      Maailman menoa
      138
      3819

    2. Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa

      Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri
      Maailman menoa
      336
      2954

    3. Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla

      Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt
      Tv-sarjat
      8
      1855

    4. Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."

      Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa
      Suomalaiset julkkikset
      5
      1588

    5. Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?

      Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja
      Tv-sarjat
      4
      1069

    6. Mun kaikkialta häviäminen

      Ei liity sinuun. Muista se. ❤️ Mua kiusataan enkä mä enää jaksa.
      Ikävä
      71
      924

    7. Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan

      Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar
      Kaste
      38
      854

    8. Onko teillä

      minkä tyyppisiä seksifantasioita kaivattunne kanssa?
      Ikävä
      44
      764

    9. Inhottaa ajatus siitä

      Miten monia olet pannut.
      Ikävä
      65
      731

    10. Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan

      Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat
      Kuhmo
      22
      708
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt