Mulla, kuten varmaan suurimmalla osalla täällä on suuri halu laihtua. Viime keväänä onnistuinkin pudottaan painoani about 10kg ihan terveellisesti ruokavalioo muuttamalla. Laskin tuolloin painonvartioiden pisteitä ja liikuntaa ei kummemmin kerennyt harrastamaan,mitä nyt vein poikani kävellen hoitoon ja illalla kävelin koiran kans vajaan kilometrin kotiin. Ihmiset kehuivat upeaa painonpudotustani, sen kyllä huomasivat kaikki. Olin itseeni todella tyytyväinen. Kesän tullen annoin itseni hieman herkutella ja loppukesästä tapasinkin nykyisen mieheni ja aloimme seurustella. Lihoin muutaman kilon seurustelun seuraamuksena. Nyt olen muuttanut hänen luokseen toiseen kaupunkiin, viihdyn hyvin täällä, mutta nuo muutama kilo, jotka lihoin ovat ja pysyy ja tuntuu että paino nousee koko ajan jos hiemankin herkuttelen jotain. Niinpä olen taas alkanut oksentaa. En osaa paikallistaa ajankohtaa koska sen taas aloitin tai koska olen tehnyt niin ensimmäisen kerran, mutta nyt se tapahtuu useita kertoja päivässä. Oksennan siis lähes kaiken ruuan mitä syön heti pois. Ainoastaan aamupalan pidän sisälläni (yksi viilipurkki, rasvaa alle 1%, pisteitä 2). Yritän lopettaa oksentelun, mutta en pysty. Jos syön jotain, tulee kamala olo ja vaikken tahtoisikaan, huomaan oksentavani.
Tiedän että yksi syy oksenteluuni on tuleva anoppini, hänen elämäntehtävänsä tuntuu olevan ihmisen pakkosyöttäminen. Muuten kyllä pidän tästä ihmisestä paljon enkä haluaisi häntä loukata, joten syön mitä tarjotaan. Ja sitten oksennan. Voin tehdä sen miltei huolettomasti heidän luonaan, sillä he ovat vanhoja ja huonokuuloisia eikä miehenikään ole mitään huomannut. Ainoa joka tuntuu jotain huomanneen on alle kaksivuotias poikani, joka joskus tuntuu matkivan oksentamista tai sen ääntä. Voi tietenkin olla että vain kuvittelen hänen tekevän niin, koska omatuntoni soimaa minua jatkuvasti. Miten alle kaksivuotias voisi edes tajuta mitään syömishäiriöstä? Olen varmasti kuvitellut kaiken. Olen kuitenkin todella huolissani hänestä, mutta en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Bulimia minulla on ollut vaihtelevan aktiivisena jo kauan. Kuten aiemmin sanoin, en osaa paikantaa sen alkamista, mutta muistan oksennelleeni jo yläasteella toisinaan. Yläasteelta olen päässyt jo 5 vuotta sitten.
Haluaisin saada apua, mutten uskalla sitä keneltäkään pyytää. Pelkään että minut pakotetaan syömään paljon ja pitämään ruoka sisälläni, mikä johtaa automaattisesti lihomiseen. Miksi tämän kaiken pitää olla niin hankalaa? Ja vaivaisen kolmen kilon takia? Tai no ihannepainooni minulla olisi matkaa 5-9 kiloa, mutta olisin niin tyytyväinen tuohon kolmeenkin kiloon. Se vain tuntuu olevan niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana!
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän purkaukseni, jollenkin on pakko joskus puhua ja paljastaa kaikki salaisuutensa. Tämä teksi saattaa joistakin vaikuttaa taas provolta, mutta sitä se ei ole. Ja vielä iso kiitos kaikille jotka osaisivat jotenkin tukea tai neuvoa minua tässä ahdingossa!
halu laihtua
7
925
Vastaukset
- saara
Kuulostaa aika tutulta touhulta. Minäkin taistelen muutaman liikakilon kanssa ja olen alkanut viimeisenä keinona yökkäillä syömäni ruoan. Tosin sairastan ajoittain kamalaa ahmimista ja muuta keinoa ei tunnu olevan kuin oksentaminen. Huono omatunto ja huoli vaivaa koko ajan. Tiedän kyllä, että tällekin taudille on diagnoosi ja saisi varmaan apua lääkäreiltä tms. mutta ei niin ei... voimia sulle ystäväni!
- Mia...
Tiedän mitä koet..
Itsellä aivan sama juttu. Itsekkin pääsin yläasteelta joku viitisen vuotta sitten.Tää kaikki tais alkaa pari vuotta sitten kun olin lihonnut reilusti ihan huomaamattani.Kun tajusin tilanteen ja myönsin sen itselleni,alkoi se járjetön "rääkkäys" itseä kohtaan.Aluksi aloin oksentaa kaiken syömäni ulos. Sitten se muuttui sihen,että saatoin olla monta päiváä syömättä yhtään mitään,sillon kun söin,sallin itselleni ainoastaan esim. 1 hedelmäpiltin päivässä. Laihduin lähemmäs 20kg,vaikken koskaan mikään hillittömän lihava ollutkaan.Kaikki alkoi olla huolssaan ja jouduin jo huomaamattani salailemaan syömisiäni ja valehtelemaan syönneeni.Sitten huomasin olevani liian laiha,kun pienimmätkin vaatteet roikkui päällä eikä mikään enää istunut kunnolla.Mietin että enhän mä tähän pisteeseen tätä halunnu päästää,vaan halusin nimenomaan näyttää hyvältä.Ja silloin näytin kaikkea muuta kun hyvältä...
Otin itseä niskasta kiinni ja aloin syödä aivan normaali-ihmisten tavoin. Paino nousi hiukan.Sitten muutin tánne ulkomaille ja ajattelin aloittavani kaiken alusta. Unohdin koko laihdutuksen ja aloin elää. Jossain vaiheessa huomasin jälleen oksentavani. Kaikki tapahtui niin automaattisesti,etten edes ajatellut milloin tämä alkoi.Aluksi taas oksensin vain ahmiessani jotain,mutta normaali-ruuan pidin sisällá.Nyt tämä on taas siinä pisteessä että oksennan kaiken syömäni välittömästi pois.Kukaan tuttuni ei tiedä syömishäiriöstäni,enkä halua kenenkään tietävänkään.. Vettä,kahvia ja light-redbullia menee päivittäin ihan mielettömät määrät. Kaikki mitä syön,oksennan,sillä huono omatunto ei anna periksi. Se vaivaa niin kauan että oksennan.
Rankkaa tää on,mutta totisinta totta. :(- mia25
Minäkin alotin oksentelun ylä-asteella ja sitä jatkui "on-off" luontoisena lukion loppuun asti. Ahmin ja oksensin melkein kaiken syömäni ulos ja kuntoilin hullunlailla. Pelkäsin lihovani jos alkaisin syömään normaalisti ja jättäisin oksentelun pois. Kuitenkin jossain vaiheessa väsyin oksenteluun ja ajan kanssa syömiseni normalisoitui. Jonkin aikaa söin normaalisti ja kuntoilin, mutta pikkuhiljaa tuo ahmiminen palasi ilman oksentelua..Lihosin vuoden sisällä 15kg!! Uskomatonta kyllä, en itse huomannut painon nousua, tai sitten en vain välittänyt..
Siinä vaiheessa kun rupesin välittämään, masennuin täysin.. Pahin pelkoni oli käynyt toteen.. Olin oikeasti ylipainoinen! Aloin kuntoilemaan ja jätin ahmimisen. Kyllähän paino alkoi tippumaan muttei tarpeeksi nopeasti... Aloitin taas oksentelun ajatellen, että kunhan olen laihtunut tarpeeksi niin lopetan. Siitä on nyt yli vuosi.. Paino tippui sen 15kg, mutta se ei mielestäni ole tarpeeksi. Haluan tiputtaa 10kg lisää. Tuntuu että loppua ei näy, vaikka pelkään terveyteni ja hampaiteni puolesta. Hassua miten niin luonnollinen asia kuin syöminen voi olla näin vaikeeta :/. - Mia...
mia25 kirjoitti:
Minäkin alotin oksentelun ylä-asteella ja sitä jatkui "on-off" luontoisena lukion loppuun asti. Ahmin ja oksensin melkein kaiken syömäni ulos ja kuntoilin hullunlailla. Pelkäsin lihovani jos alkaisin syömään normaalisti ja jättäisin oksentelun pois. Kuitenkin jossain vaiheessa väsyin oksenteluun ja ajan kanssa syömiseni normalisoitui. Jonkin aikaa söin normaalisti ja kuntoilin, mutta pikkuhiljaa tuo ahmiminen palasi ilman oksentelua..Lihosin vuoden sisällä 15kg!! Uskomatonta kyllä, en itse huomannut painon nousua, tai sitten en vain välittänyt..
Siinä vaiheessa kun rupesin välittämään, masennuin täysin.. Pahin pelkoni oli käynyt toteen.. Olin oikeasti ylipainoinen! Aloin kuntoilemaan ja jätin ahmimisen. Kyllähän paino alkoi tippumaan muttei tarpeeksi nopeasti... Aloitin taas oksentelun ajatellen, että kunhan olen laihtunut tarpeeksi niin lopetan. Siitä on nyt yli vuosi.. Paino tippui sen 15kg, mutta se ei mielestäni ole tarpeeksi. Haluan tiputtaa 10kg lisää. Tuntuu että loppua ei näy, vaikka pelkään terveyteni ja hampaiteni puolesta. Hassua miten niin luonnollinen asia kuin syöminen voi olla näin vaikeeta :/.Sepä se..kuinka niinki yksinkertanen asia voi tuottaa niin paljon päänvaivaa. Koko elämä pyörii ruuan ympärillä. Kiukuttaa myöntää että joku asia voi näinki pahasti hallita mun elämää. Toisaalta taas halu laihtua/pysyä laihana on suurempi kuin halu parantua :/
Ja se on niin pirun pelottavaa...
- dina
älä pelkää, ei sua pakoteta mihinkään.
suosittelen et varaat ajan lääkärille ja kerrot huoles. ravintoterapeuttikin vois auttaa...
itelläni on kans ongelmii syömisen ja itsetunnon kaa ja tiedän että tekisi hyvää käydä läpi niit juttuja...
itse oon lihonut parissa kuussa neljä kiloo...osa syy siihen on että olen yrittänyt syödä "normaalimmin". ennen tiputin ylimääräiset kilot tiukalla dietillä, mutta nyt en haluaisi tehdä niin.
tuntuu että kilot ei vaan lähde, farkut alkaa oleen liian tiukat ja tunnen itseni lihavaksi
ja kun katson peiliin inhottaa...
pelkään kuollakseni että lihon vaan entisestään.
kun syö terveellisesti ja liikkuu ei varmasti liho. kumpa vaan jaksaisi/pystyisi huolehtimaan itsestään...- kaksosnainen
Kiitos kun vastasitte! Tuntuu hyvältä tietää ettei ole yksin. Tiedän että pitäisi mennä lääkäriin, mutten pysty. Varsinkin kun omalääkäri on sukulainen, tai ainakin melkein. Hävettää.. Nytkin syön karkkia kun tätä kirjoitan ja tiedän että olen kohta taas oksentamassa. Jotenkin ei vaan pysty lopettaan tätä touhua. Löysin eilen nettisivun, missä pystyi arvioimaan omaa kehon kuvaansa ja kone kertoi todellisen ruumiinrakenteesi pituuden ja painon mukaan. Oli pelottavaa huomata että oma näkemys itsestä valehtelee.. Mutta vaikka kuinka tuijotan peiliä, en pysty näkemään samaa mitä kone väittää vaikka tiedän että se varmaan on oikeassa.
- Tänään onnellinen
Tiedäthän, että elimistösi joutuu ns. paastotilaan kun oksennat lähes kaiken syömäsi ruuan? Sillä et siis todellakaan laihdu, vaan elimistösi nappaa kyllä kaiken mahdollisen energian mitä ikinä irti saa. Ja lihaksesi häviävät ja läski pysyy...
Itse olen nyt sairastanut n. vuoden verran ärhäkkää bulimiaa (oksennellut 4 krt päivässä 7 pvää viikossa).
Olen aloittanut terapian viime kuussa bulimiaan liittyen, ja siellä kyllä todella tietävät mistä puhuvat. Mm. painonvartijoiden pisteet ovat pannassa (itse olen useita kertoja laihduttanut ja yrittänyt laihduttaa niillä), eihän kukaan loppuelämäänsä jaksa pisteitä laskea. Itse kyllä uskoin tuohon menetelmään, mutta kieltämättä elämä tuntuu vapaammalta kun ei ole kiinni pisteissä. Ohjeellinen ruokapäiväkirja on kyllä apuna, eli mitä tulee syödä aamiaisella, lounaalla jne.
Käymässäni terapiassa opetetaan rentoutumiskeinoja (itselläni bulimia liittyy ahdistukseen, masennukseen jne.), annetaan asiallista tietoa syömishäiriöistä, mietitään syitä, tutustutaan siihen "ääneen" joka saa menemään ahminta-ostoksille ja oksentamaan.
Suosittelen lämpimästi, että haet rohkeasti apua. Ainakin oma oloni on jo sen puolesta parempi, että saan apua ja haluan parantua. Lipsahduksia on sattunut kyllä, mutta seuraava ateria kun syödään taas kiukulla normaalisti, kierre katkeaa ja itsetunto kasvaa. Pikkuhiljaa pienin askelin...
Tsemppiä ja voimia parantumisen halun löytymiseen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383672Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal283232- 692878
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912720- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no811699- 221518
- 281507
- 281478
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474