munuaisvika

hei vaan!

aika kova sana toi että kissa voi kuolla nälkään. en ole kyllä kertaakaan vielä kuullut että kissa kuolisi ruokakupin eteen kun siinä on ruokaa.
oikeastaan luulen että kisusi on huomannut että kun ei syö raksuja niin saa herkkuja. mitä jos ette antaisikaan kalaa vähään aikaan saa kyllä tarvittavat vitamiinit ja hiven aineet tuosta diettiruuasta.
meillä oli sama juttu aikanaan ne raksut ei maistunu millään, mutta kun ei muuta antanut niin johan rupesi maistumaan lopulta.
oletteko antanut märkäruokana samaa sitäkin on saatavana. ainakin waltham ja specific valmistaa.
ruokahan perustuu siihen että se on mahdollisimman "puhdasta" ja pilkottua jotta munuaiset sen pystyy suodataamaan. voithan vaikka yrittää liottaa kuivaruokaa hieman (tuoksuu sillon erilaiselle) tai kokeilla toisen valmistajan samaa ruokaa.
diettiruokavalion aloittaminen on aina vaikeaa, mutta usein vaikeampaa omistajlle kuin eläimelle, eläin syö sen mitä sille annamme.

hyvää talvea teille sinne, toivottavasti saatte ruuan maistumaan myös syöjälle.

Itselläni oli 18 vuotias kissa, joka sairasti viimeiset vuotensa munuaisten vajaatoimintaa. Taudin edetessä kissan ruokahalu pieneni ja pieneni. Aluksi kissa lopetti diettiruokien syömisen, vaikka oli niitä aluksi kiltisti syönyt. Tämän jälkeen päätimme antaa hänelle sellaista ruokaa, joka maistui (lääkärin ehdotuksesta). Taudin loppuvaiheessa mikään ruoka ei enää maistunut. Eläinlääkäri sanoi, että ruokahaluttomuus on normaalia sairauden loppuvaiheessa. Kissa laihtui taudin seurauksena huomattavasti. Itse olen sitä mieltä, että hän olisi lopulta kuollut nälkään.

Suosittelisin, että veisit kissasi kontrollikäynnille lääkäriin, jotta munuaisarvot voidaan mitata uudestaan. Sairaus on ikävä kyllä sellainen, että se etenee väistämättä.

Tässä osoitteessa on resepti munaisviasta kärsivän kissan ruokintaan. En ole sitä kyllä itse kokeillut.
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

Kovasti jaksamista!

Vein kissani 9.5.2011 eläinlääkärille koska kissa oli laihtunut tosi paljon.. verikokeissa selvisi että munuaiset....no siinä mietin mitä... eläinlääkäri kertoi että tiputukseen koska kuivunut ja erikoisruokaa koko loppuelämän... mutta silti ei mitään toivoa.. no sitten kysyin eläinlääkäriltä mitä hän tekisi.. ja hän sanoi että hänestä eutanaasia paras... no nyt Jimi on kissojen taivaassa... olisi täyttänyt 21.6 11v

Kertokaa kokemuksianne minulle sähköp. [email protected]

Minusta jatko olis ollut vaan kiusaamista.. ei oikein eläintä kohtaa.. olis voinut tulla yllättävä romahtaminen...

Meidän rakas kissamme nukkui pois sylissämme 15.7.2011 14 vuoden ikäisenä. Hänellä oli todettu helmikuussa lievästi kohonneet munuaisarvot ja aloittettiin munuaisruokavalio. Kaikki meni ihan hyvin 13.7. asti. Kissamme oli sillon hyvin uninen ja söi ja joi huonosti. Sitten kuitenkin 14.7. piristyi ja lähdimme mökille. Siellä oli oma itsensä, vaani hiiriä pihalla ja nautti mökillä olosta. Oli kuitenkin jotenkin pökkeröisempi kuin aikaisemmin, söi ja joi kuitenkin vähän. Sitten yöllä kolmen aikoihin alkoi pyörimään vessassa useita kertoja, ja muutenkin vaihtoi nukkumapaikkaa jatkuvasti mitä ei yleensä ikinä tehnyt. Aamulla kuudelta herättyäni katsoin kun kävi vessassa minkälaista pissaa tulee ja pissa oli omituisen väristä ja kissa oli kauhean väsyneen oloinen, kuitenkin olisi vielä pihalle halunnut mennä. Lähdettiin sitten eläinlääkäriin jossa otettiin munaisarvot. Noin puolen tunnin päästä eläinlääkäri tuli takaisin huoneeseen jossa olimme ja sanoin että munuaisarvot olivat kohonneet todella korkealle ja kissaa voisi nesteyttää jolla hän saisi muutaman lisäpäivän, mutta kissamme ei tulisi enää kuntoon. Saimme aikaa miettiä asiaa ja olla kissamme kanssa rauhassa. Siinä sitten sitten silittelimme kissaamme joka makasi todella rauhallisena mieheni sylissä, teimme kuitenkin vaikean päätöksen että kissamme olisi aika päästä pois koska mitään selviytymisen mahdollisuutta ei enää ollut. Hänet olisi aika päästää nukkumaan. Kissamme nukkui pois mieheni sylissä rauhallisesti, koko ajan juttelin kissallemme ja silitin häntä. Kerroin kuinka rakas ja tärkeä hän oli meille.
Sitten kissamme lähti viimeiselle matkalleen mökille jonne hänet haudattiin. Mökkipiha oli kissallemme tärkein paikka maailmassa.
Nyt on sitten suuri suru, aamulla ahdistaa kun kissamme ei olekkaan nukkumassa kopassansa ja tule luoksemme puskemaan ja miukumaan niin kuin joka aamu 14 vuoden ajan. Aivan koko ajan ahdistaa ja on kova ikävä. Koko ajan mietin että teimmekö oikein kun teimme tämän päätöksen. On niin vaikea olla kotona ja mökillä kun kissa oli koko ajan seuranamme ja myös reissuilla mukana. Hän oli meidän pentumme loppuun saakka. Kulki perässämme pihalla ja oli vieressämme sisällä. Hänellä oli omat tapansa joita oli noudattanut 14 vuoden ajan ja niitä asioita on todella kova ikävä.