Koira aikuisiällä hankittuna

mäyräkoira tuli kolme vuotiaana, ei tullut mitään ongelmia vastaan!

Tarkoitatko nyt kenties koiran tulemista aikuis iällä taloon? Vaiko koiran ottoa sitten vasta kun itse on aikuinen?
Eiköhän ihminen jolla ei ikinä ole ollut koiraa, tai vaikka olisikin asunut kodissa missä koiria oli ja saa sen ekan oman koiran, kokee yllätyksiä. Jokainen koirallinen ihminen on joskus ottanut sen ekan koiransa ja myöhemmin tajunnut tehneensä kasvatuksessa virheitä :)

Kaikki tulee yllätyksenä! Eli vaikka lapsuudenkodissa on ollut koira, ensimmäisen oman koiran kanssa kaikki meni kantapään kautta. Tietoa hankin lukemalla ja kasvattajan kanssa keskustelemalla. Ensimmäisen koiran kohdalla korostaisinkin, että kannattaa valita hyvä kasvattaja, sellainen, joka on kasvattanut kyseistä rotua pitkään - hänellä on näkemystä.

Ja siihen kannattaa varautua, että koirissakin on yksilönsä, mikään stereotypia ei välttämättä pidä paikkaansa tyyliin "x-rotuiset koirat ovat aina...". Jos ne ovat aina rauhallisia, lempeitä ja helppoja, niin murphynlain mukaan aloittelijan ensimmäiseksi koiraksi osuu jojomaisen vilkas ja pikkuisen itsepäinenkin yksilö.

Pari muuta vinkkiä: koiraan menee enemmän aikaa ja vaivaa kuin osaisi kuvitella. Eli jos omat resurssit epäilyttää, koira ei ole oikea vaihtoehto. Lisäksi koiraan menee paljon enemmän rahaa kuin voisi kuvitella, eli sekin kannattaa pohtia etukäteen.

Lopuksi: tuo kaikki sanottuna ja lisättynä sillä, mitä kaikkea muuta olisinkaan tehnyt rahalla, joka itselläni keskimäärin on koiriin mennyt vuosittain - päivääkään en vaihtaisi.

aikuisena, ei tule enää... koirasta ei saa samanlaista, kuin pennusta, omaan kotiin sopivaa...

Meille tuli aikuinen koira 4v. ekana koirana. ongelmia ei ole ollut eikä oikeestaan yllätyksiäkään, tosi hyvin mennyt ja koira otti perheen omakseen jo muutamassa päivässä. nyt ollut jo kolme vuotta meillä.

No, me oltiin 50 kun kaksi vuotta sitten hommattiin vaimon kanssa koiranpentu. Tuntui kämppä vähän tyhjältä, kun lapset oli lentäneet pesästä. Hyvin on menny, ilosin yllätys oli, että 15kg putosi paino ensimmäisen talven aikana.

parikymppinen olin ottaessani ensimmäisen koirani. Perheessäni oli allergiaa, joten koiran hankinta oli mahdollista vasta muutettuani omilleni. Lapsena olin jonkin verran tekemisissä ystävieni ja naapureiden koirien kanssa, lähinnä lenkittäjänä/leikittäjänä.
Mutta kysymykseesi, kyllä, elämä koiran kanssa on ollut täynnä yllätyksiä. Pieniä ja suuria, iloisia ja ikäviä ja yllätyksiä tulee vastaan lähes päivittäin. Suurin yllätys on ehkä ollut se että toisaalta koirat ovat ihmisten kanssa niin samankaltaisia mutta kuitenkin niin erilaisia.