On pakostakin alan vaihto edessä, mutta kun en tiedä mikä se olisi. Takana on ammattitutkinto ja ikää jo 31v.
Pystyykö edes ajattelemaan yliopistotutkintoa tällä pohjalla ja iällä enää?
Psyka on aina kiinnostanut ja toisaalta olen miettinyt sosionomin (amk) koulutusta, mutta vähän epävarmaa sen toimenkuva. Sosiaalityöntekijä taas ei kuitenkaan ihan "iske" kun niin moni sanoo että se on sitten vain toimeentulotukien laskemista? Haluaisin enemmän olla käytännöllisessä ihmisten auttamisessa, mutta ei eritteiden parissa työskentelevä (sulkee siis pois sh.n/lähihoitajan).
Olisiko yliopistossa joku ala jota en tiedä johon näillä kiinnostuksen kohteilla voisi yrittää?
Tosin en tiedä onko minusta yliopisto-opiskelijaksi, tuntuu että kaikki siellä olevat on viisaampia kuin tällainen "keskivertoälyllä" varustettu.
Elävästä kirjoitustyylistä sain kahdelta äidinkielenopettajalta aikoinaan kehuja ja ainekirjoituksista aina 9 tai 10. Voisiko hyödyntää tätä "osaamista"?
Pystyykö edes ajattelemaan yliopistotutkintoa tällä pohjalla ja iällä enää?
Psyka on aina kiinnostanut ja toisaalta olen miettinyt sosionomin (amk) koulutusta, mutta vähän epävarmaa sen toimenkuva. Sosiaalityöntekijä taas ei kuitenkaan ihan "iske" kun niin moni sanoo että se on sitten vain toimeentulotukien laskemista? Haluaisin enemmän olla käytännöllisessä ihmisten auttamisessa, mutta ei eritteiden parissa työskentelevä (sulkee siis pois sh.n/lähihoitajan).
Olisiko yliopistossa joku ala jota en tiedä johon näillä kiinnostuksen kohteilla voisi yrittää?
Tosin en tiedä onko minusta yliopisto-opiskelijaksi, tuntuu että kaikki siellä olevat on viisaampia kuin tällainen "keskivertoälyllä" varustettu.
Elävästä kirjoitustyylistä sain kahdelta äidinkielenopettajalta aikoinaan kehuja ja ainekirjoituksista aina 9 tai 10. Voisiko hyödyntää tätä "osaamista"?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siitä en osaa sanoa mikä ala olisi hyvä, mutta yliopisto itsessään voi olla varteenotettava vaihtoehto. Yliopistossa pärjää kuule ihan normaalilla älyllä, eikä tosiaan tarvitse olla siitä huolissaan =). Oleellisinta on halu oppia ja hankkia tietoa, sekä kyky sisäistää sitä. Usein uudelleen opintojen pariin palaavat tai vanhemapana tutkinnon aloittavat ovat motivoituneita ja heillä riittää keskittymiskyky paremmin kuin monella nuorella, eli opinnoissa menestyminen onnistuu kyllä.
Kiinnostaisikohan sinua puheterapeutin työ? Se on ainakin käytännönläheistä työtä ja lisäksi vielä niistä on kova pula, joten töitä riittää valmistuneille. Opinnot sisältävät pääaineen logopedian lisäksi juuri psykologiaa sekä lisäksi kielitiedettä ja fonetiikkaa sekä jonkin verran myös lääketiedettä. Alaa voi opiskella yliopistossa Helsingissä, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Opiskelijat ovat harvemmin suoraan lukiosta tulleita, joten ikäkään ei ole este.
Varmuuden vuoksi lisään vielä, että puheterapeutin työhän on erittäin paljon muutakin, kuin r:n tai s:n opettamista. Yleinen käsitys kun tuntuu olevan tuo. Itse asiassa harva puheterapeutti ehtii ottaa vastaan artikulaatioasiakkaita, kun muita asiakkaita (isommilla ongelmilla) on niin paljon.
Ravitsemusterapeutti terveyskeskuksissa antaa henkilökohtaista ohjausta esim. diabeetikoille jne, sairaaloissa laskee vakavasti sairaille henkilöille valkuaiset, hiilihydraatit jne.
Farmaseutin tutkinto kestää vain 3 vuotta, siistiä asiakaspalvelutyötä hyvällä palkalla. Farmaseuteista kova pula tällä hetkellä. Farmasian opinnot yliopistolla ovat tosi hauskoja(kokemusta on): valmistetaan kaikenmaailman litkuja ja heitetään läppää. Nauru kuuluu välillä naapurirakennukseen asti!- varsinkin kun litkun valmistus pitää aloittaa alusta jonkun kömmähdyksen takia.
Iän vaikutus on aika suhteellinen käsite: sinulla on työelämää jäljellä vielä n. 35 vuotta- haluatko tehdä nykyisiä töitäsi seuraavat 35 vuotta? Toisaalta jos valmistuu työelämään suhteellisen myöhään- työnantajat voivat vieroksua. Tosin näinhän se on alalla kuin alalla(paitsi ei tietysti niillä aloilla, joilla on työvoimapula), yli 50-vuotiaat ovat työnantajien mielestä toinen jalka haudassa kulkevia vanhoja kääkkiä.
Mutta kannattaa varmasti pohtia näitä asioita omalla kohdallaan.
Juuri samojen ongelmien kanssa pähkäilen.. Että onko sitä tarpeeksi "fiksu" yliopistoon. Lähihoitajan ammatilla ei yksinhuoltajana pitkälle pötkitä. Haluan lapselle jotain parempaa kuin vuorotyötä tekevän väsyneen äidin ja taloudelliset ongelmat.. :( Samat on mulla intressit ja olen tota puheterapeutin ammattiakin miettiny. Itsetunto on vaan niin pohjalukemissa että tuntuu ettei uskalla hakea, epäonnistuminen jotenkin todistaisi sen että olen tyhmä.. Taidan olla aikamoinen pelkuri.. Pelottaa!
Kivoja vastauksia, kiitos.
Tuo puheterapeutti voisi ollakkin tosi kiinnostava - täytyypä panna mietintään :)
Farmaseutti, miksi ei - paitsi en tykkää kassatyöskentelystä, jota siinä tulee...
Ravitsemusterapeutti on käynyt mielessä jo aiemmin, täytyypä tutkailla sitäkin vaihtoehtoa.
Saa tulla lisääkin, psykologia on tietysti kanssa yksi mahdollinen, tosin olen lukenut että sinne harva pääsee.