olen jo syönyt 3viikkoa efexoria 75mg päivässä. mutta nyt alkoi tulla sellainen olo että en jaksa ja mua pelottaa että teen jotain itselleni.kaikki vaan ahdistaa pois lähtemisen halu on suuri. ainoa tärkeä asia mun elämässä on mun koira.olen miettinyt ja hieman suunnitellutkin itsaria mut sitten ajattelen että en voi jättää mun koiraa tänne yksin...
ja poikaystäväkin toitottaa mulle koko ajan kuinka olen mielisairas kun syön masennuslääkkeitä...
mä en vaan jaksa itken koko ajan ja mua pelottaa... nyt on viikonloppukin tulossa enkä saa apua kuin päivystyksestä...
ja poikaystäväkin toitottaa mulle koko ajan kuinka olen mielisairas kun syön masennuslääkkeitä...
mä en vaan jaksa itken koko ajan ja mua pelottaa... nyt on viikonloppukin tulossa enkä saa apua kuin päivystyksestä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ilmottautuisit ihan vapaaehtoisesti ja menisit lataamoon muutamaks kuukaudeks. Siel on hyvät lääkket ja lämmin ruoka tulee useita kertoja päivässä. Turha sitä tääl on kärvistellä ja kärsiä, kun hoitoakin on olemassa.
ja yritinkin soittaa omalle lääkärille mutta en saaanu aikaa kun ensi viikolle. voisiko sitä mennä päivystyksen kautta hakemaan apua? ja kuinka helposti pääsee "lataamoon" vapaa ehtoisesti?
Ilman muuta kannattaa hakea apua päivystyksen kautta.
Et sinä ole mielisairas, sinulla on ilmeisesti mielialahäiriö, mutta se on eri asia kuin varsinainen mielisairaus. Ja mitä sitten vaikka joku onkin mielisairas; psyykkisesti sairaat ovat aivan yhtä arvokkaita kuin fyysisesti sairaat tai aivan "terveet" ihmiset. Olet herkkä ja haavoittuvainen ihminen, jolla on oikeus saada apua.
Auttaisiko jokin kirjallinen materiaali poikaystävääsi ymmärtämään paremmin tilannettasi? Kaikkea hyvää sinulle!
Lääkkeet ei vielä vaikuta, toisilla menee kauemmin, riippuu sairauden tasosta. Kunhan nyt jaksat vielä hetken.
Puheet poikaystäväsi puolelta voit jättää omaan arvoon, hän ei voi ymmärtää, kun ei ole itse kokenut. Mielisairaus on jotain aivan muuta kuin masennus.
Jos tuntuu todella pahalta, mene terveyskeskuksen päivystykseen ja esität siellä asian niin vakavasti, että kirjoittavat heti lähetteen psykiatriselle.
Mullakin on karvapallo ja en kyllä haluaisi sitä kenenkään muun omaksi. Istu ja rapsuta ja päätä hoitaa sitä vielä muutama kuukausi.
.. juttu tuo masennus. Sitä on niin vaikea muiden nähdä miten paha olo toisella on jos ei ole itse kokenut samaa. Minuakaan ei läheiset silloin ymmärtäneet vaikka pyysin apua useampaan otteeseen. Eivät ottaneet tosissaan.
Pois lähteminen on kuitenkin huono idea. Jos ja kun masennuksesta pääsee yli niin elämästä voi oppia nauttimaan aivan uudella tavalla. Näin itselle ainakin kävi. En osaa sanoa miten masennuksen saa vain lähtemään pois. Se on pitkä prosessi mutta ei todellakaan mahdoton tehtävä. Itsellä auttoi kun aloin etsiä hyviä asioita elämästä ja itsestä. Niitä hyviä asioita kyllä on vaikkei siltä yhtään tuntuskaan. Sitä ikäänku vaeltaa sumussa näkemättä ympärilleen. Vasta sitten jälkeenpäin kun on toipunut näkee miten järki oli sumentunut sillon :o Ei kannata jäädä odottamaan että joku tulee ja vie pahan olon pois koska sitä saa sitten tosiaan odottaa.
Mp3 soittimen hankkiminen helpotti myös hieman koska maailma on kauniimpi musiikkia kuunnellessa :) Toivon tosiaan että olosi helpottaa. Äläkä ihmeessä jätä sitä koiraasi. Ei niitä lutusia saa hyljätä. Voimia!!!!!!
Jokaisen masennuslääkkeitä käyttävän kannattaa lukea huolella tämä ja keskustella asiasta lääkärinsä kanssa.
http://tinyurl.com/axqk3
siinä on. Syö masennuslääkkeitä - kokeilee ainakin jos ne vaikka auttaisi - minua ainakin ovat auttaneet.
paikka. Et kyllä kertonut ikääsi, joten en tiedä menetkö aikuisten vai nuorten puolelle. Poikaystäväsi käytös on todella törkeää. Itse lopetin masennuslääkkeiden syönnin, kun halusin lääkkeistä eroon ja seurauksena oli psykoosiin mennyt masennus, joten älä lopeta lääkkeiden syötiä. Osastolla tulee aika pitkäksi, joten mene sinne vasta kun et muuten selviä. Mielestäni tarvitsisit sen poikaystäväsi kainaloa- "turvallista" paikkaa juuri nyt.Elämä ei ole mullekaan helppoa kaikki on sekaisin, mutta jatketaan hetki kerrallaan.
.. samaa Efexoria aluksi 75mg, mutta kun oireet eivät helpottaneet sitä lisättiin puolella eli aamuisin 150mg Parinviikon kuluttua mulla oli jo mielestäni kohtalainen mutta mulle lisättiin vielä 75mg Siis mulle meni yhteensä 225mg Se oli mulle liikaa tuntui että olin taas alkuvaiheessa, nukuin ja voin pahoin Niimpä alettiin sit taas purkamaan määriä Tällähetkellä mulle menee 150mg ja se tuntuu ihan hyvältä
Sitä vaan pitää jaksaa itte kuunnella itseään ja sanoa lääkärille miltä itsestä tuntuu.