Masennuinpa taas kerran kun näin ensimmäistä kertaa sukulaisteni vauvan. Edellisen kerran masennuin kuin näin toisen sukulaiseni vauvan tässä hiljattain. Ja sitä ennen eräs kolmaskin sukulaiseni sai vauvan. Ja sitä ennen eräs kaverini jne... Koko ajan kuulee vauvauutisia ja näkee onnellisia vanhempia vauvoineen...
Suurin haaveeni olisi saada oma lapsi... ja jos se vain minusta olisi kiinni ja Luoja soisi, niin minulla olisi jo lapsi jos ei parikin. Mutta kun elämä on mutkikasta.
Olen kai siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen saanut opiskella ja tehdä töitä -missään välissä ei ole ollut "sopiva" hetki hankkia lasta -siis mieheni mielestä. Aloitin vasta opiskelut uudella alalla. Tieto opiskelupaikasta tuli minulle yllätyksenä. Olimme jo suunnitelleet vähän toisenlaista elämää; avioliittoa ja lasta. No, naimisiin menimme, mutta vauva-asiaa lykättiin...
Mielestäni elämää ei voi sillä tavalla suunnitella, että valitsisi itse sopivan hetken milloin tulee raskaaksi. Ei se aina mene niin. Mieheni mielestä on silti järkevämpää odottaa. Ja olen itsekin vähän huolissani, että miten opiskelujeni ja motivaationi käy, jos hankimme lapsen kesken opiskelujeni...
Mieli on ollut maassa jo pitkään ja tänään taas tuli lisää masennuksen ja ehkä myös kateudenkin aihetta. Itkeskellyt olen tämänkin iltapäivän.
Kohtalotovereita?
Suurin haaveeni olisi saada oma lapsi... ja jos se vain minusta olisi kiinni ja Luoja soisi, niin minulla olisi jo lapsi jos ei parikin. Mutta kun elämä on mutkikasta.
Olen kai siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen saanut opiskella ja tehdä töitä -missään välissä ei ole ollut "sopiva" hetki hankkia lasta -siis mieheni mielestä. Aloitin vasta opiskelut uudella alalla. Tieto opiskelupaikasta tuli minulle yllätyksenä. Olimme jo suunnitelleet vähän toisenlaista elämää; avioliittoa ja lasta. No, naimisiin menimme, mutta vauva-asiaa lykättiin...
Mielestäni elämää ei voi sillä tavalla suunnitella, että valitsisi itse sopivan hetken milloin tulee raskaaksi. Ei se aina mene niin. Mieheni mielestä on silti järkevämpää odottaa. Ja olen itsekin vähän huolissani, että miten opiskelujeni ja motivaationi käy, jos hankimme lapsen kesken opiskelujeni...
Mieli on ollut maassa jo pitkään ja tänään taas tuli lisää masennuksen ja ehkä myös kateudenkin aihetta. Itkeskellyt olen tämänkin iltapäivän.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
...masennukseen.
Tiedän toki tuon avunantajan, mutta siihen en ajatellut tällä kertaa turvautua. Turhia kaloreita - yritän olla dieetillä. Ja aion onnistua. Jos en voi lasta saada, haluan edes olla hoikka.
Ukko ei suostu lapsen hankintaan, joten olen ottanut itselleni toisen elämäntehtävän; laihdutuksen. Jos en kerta saa kulkea onnellisena ja ylpeänä maha pystyssä, niin aion sitten kulkea onnellisena ja hyvännäköisenä hoikkana. Aion laihduttaa takaisin niihin mittoihin mitä joskus avioliittoni alkuaikoina olin...
...että sitten JOS ja KUN joskus tulee raskaaksi ja painoa tulee, niin ei nyt ihan mahdoton mätisäkki sittenkään ole. Ja jos muutamia raskaudenaikaisia kiloja sattuu jäämään niin se ei ole niin maata kaatavaa.
Vähän samat asetelmat; muut saa vauvan, mutta en minä..Minulla on vakituinen työ,ihana mies ja kaiken pitäisi olla kunnossa..Ajattelin vielä opiskella, mutta en ole vielä hakenut mihinkään kouluun..Ei vielä niin paljoa "huvita" eikä ole kiire..Ikää ei ole vielä niin paljoa, että hoppu olisi, mutta kun tunnen olevani valmis..Olen jo pitkään halunnut oman nyytin..Nimetkin olen miettinyt jo valmiiksi; jos tulee tyttö niin se on Nea Jessica Johanna ja jos on poika niin se on Jose Petteri Mikael..Minäkin olen itkeskellyt tämän iltapäivän (taas vaihteeksi)..Eikä varmaan helpota kun lueskelee täällä juttuja (Jos kohtalon tovereita ei lasketa mukaan)..
Voimia sinulle..Et ole yksin..Ehkä joku päivä heräämme pieni kääre vieressä.. :)
Voimia ja jaksamista myös sinulle. Kyllä se onni vielä meillekin koittaa :)