Saatteko lastenhoitoapua?

samaa mieltä kanssasi, jokainen hoitakoon itse lapsensa. Olen ottanut MLL.sta lapsenvahdin, pakollisia lääkärikäyntejä varten, koska se on ainoa mahdollisuus. Teet hienosti, kun autat, äiti tarvitsee joskus omaakin aikaa. Isovanhemmat ovat usein työelämässä ja tarvitsevat omaakin vapaa-aikaa, joten ne jotka työntävät kersansa joka viikonloppu ovat tosi ajattelemattomia, jos tämä ei ole mummien ja pappojen oma tahto.

äitinä, kirjoitti:

samaa mieltä kanssasi, jokainen hoitakoon itse lapsensa. Olen ottanut MLL.sta lapsenvahdin, pakollisia lääkärikäyntejä varten, koska se on ainoa mahdollisuus. Teet hienosti, kun autat, äiti tarvitsee joskus omaakin aikaa. Isovanhemmat ovat usein työelämässä ja tarvitsevat omaakin vapaa-aikaa, joten ne jotka työntävät kersansa joka viikonloppu ovat tosi ajattelemattomia, jos tämä ei ole mummien ja pappojen oma tahto.

Lue lisää

ole mitään "velvollisuutta" hoitaa lapsenlapsiaan, mutta luulisi heidän haluavan viettää aikaa lasten kanssa rakkaudesta omiin lapsenlapsiin. Tottakai jokainen hoitaa omat lapsensa, voisi sitä kuitenkin joskus tarjota apua. Pieni apukin on suuri apu. Lapseni eivät koskaan ole olleet missään hoidossa/ yökylässä.Olen hoitanut heidät ja koko huushollin itse,ilman kenenkään apuja. Mll:n lastenhoitajat ovat aika kalliita minun kukkarolleni, mutta täytyy kai pistää harkintaan. Eipä sitä vaan loputtomiin tahdo jaksaa, uupumus iskee jossain vaiheessa. Minusta tuntuu, että alan olla siinä rajoilla.

Minä hoidan miellelläni lapsenlastani. Tyttäreni on yksinhuoltaja, ollut jo heti raskauden alusta.
Kertoessaan että hän on raskaana sanoin oman kantani eli kyllä me yksi lapsi hoidetaan.
Tyttäreni on kolmivuorotyössä, itse käyn vaan päivävuorossa. Hoidan lasta aamulla, illalla, yöllä, milloin vaan tyttäreni sitä tarvitsee työnsä puolesta. Lapsi on päivisin tarhassa paitsi tietenkin kun äiti on vapaalla on myös lapsi kotona.
En voisi edes kuvitella ettenkö hoitaisi lasta ja siten auttaisi omaa lastani.
Rakastan lapsenlastani ja sehän isovanhemmuudessa on parasta, ei tarvitse kuin rakastaa ( vaikkaki joudun jokus rajaoja laittamaan ). Lapsenlapseni on aivan ihana 1v. 8kk. napero.

mummu kirjoitti:

Minä hoidan miellelläni lapsenlastani. Tyttäreni on yksinhuoltaja, ollut jo heti raskauden alusta.
Kertoessaan että hän on raskaana sanoin oman kantani eli kyllä me yksi lapsi hoidetaan.
Tyttäreni on kolmivuorotyössä, itse käyn vaan päivävuorossa. Hoidan lasta aamulla, illalla, yöllä, milloin vaan tyttäreni sitä tarvitsee työnsä puolesta. Lapsi on päivisin tarhassa paitsi tietenkin kun äiti on vapaalla on myös lapsi kotona.
En voisi edes kuvitella ettenkö hoitaisi lasta ja siten auttaisi omaa lastani.
Rakastan lapsenlastani ja sehän isovanhemmuudessa on parasta, ei tarvitse kuin rakastaa ( vaikkaki joudun jokus rajaoja laittamaan ). Lapsenlapseni on aivan ihana 1v. 8kk. napero.

Lue lisää

Meillä on jatkuva ristiriita tyttäreni kanssa. Hän on kahden lapsen yksinhuoltaja. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä kuusi vuotta sitten sattuneen aivohalvauksen vuoksi. Tyttäreni edellyttää, että otan lapset (9 ja 5 v) milloin tahansa kuinka lyhyellä varoitusajalla tahansa hoitoon, kun kerran olen kaiket päivät kotona.

Toinen käteni jäi käyttökelvottomaksi halvauksen jälkeen, mutta eihän se paljon muuten haittaa kuin ruuaanlaittoa, kun lapset ovat noin isoja. Pahinta on se, että tarvitsen hirveästi unta, väsyn varsinkin kun yritän vastata kahden vilkkaan lapsen kysymyksiin yhtä aikaa. Jaksan pari kolme tuntia kerralla, tai yhden lapsen pitemmän aikaa, mutta näitä jaksamiseni ongelmia tyttäreni ei suostu ymmärtämään.

Vaikeata, kun toisaalta viihdyn lasten kanssa ja lapset minun kanssani. Toissapäivänä hain pienemmän tarhasta, ja hän oli kuulemma koko päivän hehkuttanut, että mummu tulee hakemaan hänet.

Nuori äiti kirjoitti:

ole mitään "velvollisuutta" hoitaa lapsenlapsiaan, mutta luulisi heidän haluavan viettää aikaa lasten kanssa rakkaudesta omiin lapsenlapsiin. Tottakai jokainen hoitaa omat lapsensa, voisi sitä kuitenkin joskus tarjota apua. Pieni apukin on suuri apu. Lapseni eivät koskaan ole olleet missään hoidossa/ yökylässä.Olen hoitanut heidät ja koko huushollin itse,ilman kenenkään apuja. Mll:n lastenhoitajat ovat aika kalliita minun kukkarolleni, mutta täytyy kai pistää harkintaan. Eipä sitä vaan loputtomiin tahdo jaksaa, uupumus iskee jossain vaiheessa. Minusta tuntuu, että alan olla siinä rajoilla.

Lue lisää

Totta, ettei olekaan velvollisuutta, mutta luulisi oman vanhemman jo auttamisen halusta haluta auttaa omaa lastaan. Yksinhuoltajalla on todella raskasta ja vielä kahden taaperon kanssa, itse en voisi olla auttamatta.
Minä olen myös yhden lapsen nuori yh, saan apua vanhemmiltani jatkuvasti, ja olen siitä todella kiitollinen. Kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään yksin, ihmisten pitäisi auttaa toisiaan, varsinkin lähesten.
Minulla on itselläni kaksi kummipoikaa, ja minä hoidan heitäkin ( muita lapsia) aika ajoin, juuri siksi, että näiden vanhemmat saavat huilata, mutta pääasiassa siksi, että HALUAN olla niiden lasten kanssa, viettää aikaa ja tutustua heihin kunnolla, jo siksikin, että minulle tarjottiin kunnia olla heidän kumminsa.
Minä kyllä voin ymmärtää sinua joka joudut olemaan yksin, ja olen pahoillani sun puolesta, se ei ole oikein.
Onko lasten isä/isät(?) poissa kuvioista? Saisitko vaikka neuvolan kautta apua? Entä muu sukusi?

Inka kirjoitti:

Meillä on jatkuva ristiriita tyttäreni kanssa. Hän on kahden lapsen yksinhuoltaja. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä kuusi vuotta sitten sattuneen aivohalvauksen vuoksi. Tyttäreni edellyttää, että otan lapset (9 ja 5 v) milloin tahansa kuinka lyhyellä varoitusajalla tahansa hoitoon, kun kerran olen kaiket päivät kotona.

Toinen käteni jäi käyttökelvottomaksi halvauksen jälkeen, mutta eihän se paljon muuten haittaa kuin ruuaanlaittoa, kun lapset ovat noin isoja. Pahinta on se, että tarvitsen hirveästi unta, väsyn varsinkin kun yritän vastata kahden vilkkaan lapsen kysymyksiin yhtä aikaa. Jaksan pari kolme tuntia kerralla, tai yhden lapsen pitemmän aikaa, mutta näitä jaksamiseni ongelmia tyttäreni ei suostu ymmärtämään.

Vaikeata, kun toisaalta viihdyn lasten kanssa ja lapset minun kanssani. Toissapäivänä hain pienemmän tarhasta, ja hän oli kuulemma koko päivän hehkuttanut, että mummu tulee hakemaan hänet.

Lue lisää

niin jaksamista sulle että pystyt sanomaan tyttärellesi EI silloin kun sinusta siltä tuntuu.
Itse hoidan lapsenlastani silloin kun tyttäreni ei työasioiden vuoksi oysty itse sitä tekemään. Mutta jos hänellä on menoa esim. viettämään iltaa on ne kerrat tosi harvassa koska tunnen että itsekin tarvitsen omaa-aikaa.

´Nitta` kirjoitti:

Totta, ettei olekaan velvollisuutta, mutta luulisi oman vanhemman jo auttamisen halusta haluta auttaa omaa lastaan. Yksinhuoltajalla on todella raskasta ja vielä kahden taaperon kanssa, itse en voisi olla auttamatta.
Minä olen myös yhden lapsen nuori yh, saan apua vanhemmiltani jatkuvasti, ja olen siitä todella kiitollinen. Kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään yksin, ihmisten pitäisi auttaa toisiaan, varsinkin lähesten.
Minulla on itselläni kaksi kummipoikaa, ja minä hoidan heitäkin ( muita lapsia) aika ajoin, juuri siksi, että näiden vanhemmat saavat huilata, mutta pääasiassa siksi, että HALUAN olla niiden lasten kanssa, viettää aikaa ja tutustua heihin kunnolla, jo siksikin, että minulle tarjottiin kunnia olla heidän kumminsa.
Minä kyllä voin ymmärtää sinua joka joudut olemaan yksin, ja olen pahoillani sun puolesta, se ei ole oikein.
Onko lasten isä/isät(?) poissa kuvioista? Saisitko vaikka neuvolan kautta apua? Entä muu sukusi?

Lue lisää

seukkaatko vai harrastatko irtoseksiä?

Ensin pitää sanoa että eihän alkuperäinen ole itse valinnut halusiko syntyä - ja halusiko syntyä äitinsä lapseksi. Totta kai hänen äitinsä on hoitanut lapsensa jonka aikanaan teki- onhan lapsi hoidettava.
Sitten voi kysyä että ollaanko tässä ihmisinä niinkun kalat jotka laskevat mätinsä ja maitinsa ja sitten saadaan pärjätä loppuelämä omillaan, ihmisen kohdalla täysi-ikäisestä, ilman velvoitteita jälkeläisiinsä, tapahtui tälle mitä vaan?


"Eikö se riitä, vaan pitääkö hänen hoitaa vielä sinunkin tekeleesi? "

Täällä palstalla on varsin usein sellainen menttaliteetti näissä lapsenhoitoasioissa että kun joku valittaa omaa uupumustaan ja avun puutetta niin saa päin pläsiä näitä "mitäs teit lapsia, pitääkö jonkun toisen hoitaa sun lapses, olisit ajatellut ensin"-kommentteja.

Alkuperäisellä kirjoittajalla lienee kyse pienehköstä tuesta, muutamasta tunnista edes joskus, ei mistään jatkuvasta hoidosta. Saatikka "sysäämisestä toisten niskoille". Ei tosiaan ole kenenkään etu että äiti ajetaan piippuun.

Ja jos nyky-yhteiskunnassa vaalitaan myyttiä entisaikojen rauta-naisista jotka uupumatta jaksoivat katraansa hoitaa eivätkä valittaneet, siihen sananen vielä että kyllä entisajan naiset olivat moninkertaisesti toisten naisten avun piirissä nykysisareensa verrattuna, siinä otti paikkansa myös isovanhemmat. Siksi ne sitten jaksoivatkin raataa ja purra närettä. Näin on ihmiskunnan historiassa suurin osa olemassaolosta menty.

Voi jessus että "köyhä lyö toista köyhää"!

Jos et osaa sanoa mitään asiaan kuuluvaa, ole hiljaa.

´Nitta` kirjoitti:

Jos et osaa sanoa mitään asiaan kuuluvaa, ole hiljaa.

Viesti siis ei ollut Justiinalle, vaan joka kasvattaa egoaan.

`Nitta´ kirjoitti:

Viesti siis ei ollut Justiinalle, vaan joka kasvattaa egoaan.

ole selvää jokaiselle joka osaa viestihierarkiaa lukea..?

voimavaransa lasten suhteen ennen kuin lapsia on? Miulla ei ainakaan ollu mitään käsitystä tästä touhusta ennen kuin itse tulin äidiksi. Kyllä lapsella on myös isäkin mutta useimmiten päävastuu on äideillä. Rankkaa on ollut olla jatkuvasti huonoilla unilla palvelukseen valmiina koko ajan, joten voin kuvitella miten sitten kun on ilman sitä toisen vanhemman tukea. Väsymystäkin jaksaa paremmin, kun toinen (vaikka paljon poissa olisikin) välillä halaa ja sanoo ymmärtävänsä, välittävänsä. Mutta siis itse en kyllä tiedä, miten olisin voinut asiaan ennakkoon valmistautua. Lapset ovat ainakin minulle sellaisia ihania mysteerejä, joista koko ajan oppii jotain uutta, mistä ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Aikamoista vuodatusta kirjoituksessasi. Ensinnäkin kerroppas sinä miten voimavaroja voi kartoittaa? Eipä sitä oikein voi tietää kuinka paljon lapsissa on "käsitöitä" ja kuinka suuri vastuu vanhemmilla on ennenkuin saa itse lapsen.

Äitini ei taida olla mikään lapsirakas, mutta minä en todellakaan ole samanlainen. Ei pelkoa, en ole seuraamassa äitini jalanjälkiä. Minä pidän lapsista ja hoidan välillä muidenkin lapsia omieni lisäksi.

Kaikenlisäksi en ole "tehnyt" lapsia, vaan olemme ne saaneet. He eivät ole mitään rasitteita, enkä ole heitä ollut sysäämässä kenellekkään hoitoon. Lapsemme ovat toivottuja ja rakastettuja. Aika harva ihminen varmaan valitsisi yksinhuoltajuuden. Kuulostaa siltä, ettet arvosta yksinhuoltajia. Ei esim. Sauli Niinistökään olisi halunnut yksinhuoltajaksi mutta niin vain kävi. Onko hän siksi sinusta huono ihminen? Minun ei tarvitse selitellä sinulle omasta taustastani.

Sukulaiseni asuvat kaukana, äitini asuu kävelymatkan päässä.

Kukaan ei ole velvollinen hoitamaan omia vanhempiaan vaikka he ovat hoitaneet/kasvattaneet lapsensa. Eihän kukaan voi vaikuttaa haluaako syntyä vaiko ei ja kenen lapseksi haluaa syntyä.

Minun mottoni on: kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Pidän sen usein mielessäni. Minä autan usein muita, aina se ei vaan ole molemmin puolista. Kun auttaa muita niin saa ehkä joskus itsekin apua.

Nykyään meidän yksinhuoltajienkin pitäisi jaksaa vaikka mitä. Minäkin olen miettinyt lasten laittamista hoitopaikkaan. Siitä kun jollekkin mainitsen niin kysytään heti, että miksi, etkö jaksa hoitaa. Sitä pitäisi vaan jaksaa hoitaa lapset ja kodin vaikka viimeisillä voimilla. Lapsilla ikäeroa 12kk 4pvä, kyllä apu olisi tarpeen. Nyky-yhteiskunnassa kaikesta pitäisi maksaa, jopa läheisten avustakin.