Tiedättekö tunteen, kun on ihastunut johonkuhun, eikä oikein osaa tehdä mitään asian eteen. Sitten sitä ajattelee, että pystyy kyllä pitämään tunteensa ja ittensä kurissa. Yleensä tämä onnistuukin, niin kauan kuin henkilö ei ole näköpiirissä. Sitten yllättäen joudutte samaan tilaan sen kanssa ja se väläyttää aivan ihanan hymyn... Toiselle se tuskin merkitsee kohteliaisuutta tai ystävällisyyttä kummempaa, mutta oma pää menee välittömästi sekaisin.. Ja sitten sitä vuoroin ylitulkitsee ja vähättelee.. Välillä tuo pelkkä hymy ja pieni katse saa olon niin onnellisen ihastuneeksi ja välillä taas todella kurjaksi, kun haluaisi enemmän kuin sen hymyn. Eikä osaa päättää olisiko parempi pysytellä täysin erossa henkilöstä vai käyttää jokainen tarjottu tilaisuus, jotta saa ees hetken pitää sen näköpiirissään. Vaikka välillä vannoisi että nyt pysyn varmasti siitä erossa, silti tilaisuuden tullen toinen vaihtoehto voittaa. Se henkilö tunkeutuu uniin ja ajatuksiin. Huomaamatta katse hakee väkijoukosta juuri häntä. Ja kun hänet näkee, ei pysty enää katsomaan ketään muuta. Ja sitä antais vaikka mitä ees siitä yhestä hymystä.
No joo, tää nyt oli vaan tällästä.. Omaa kaipuuta kai vaan yritän kirjottamalla purkaa..
No joo, tää nyt oli vaan tällästä.. Omaa kaipuuta kai vaan yritän kirjottamalla purkaa..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oi ihanaa! varmaan onnellinen se, jolle tämä oli kohdistettu! Mutta muuten kun minun kirjoittamani teksti.*huokailee syvään*
Tommosta just oli nykyisen tyttöystväni kanssa seitsemän kuukautta ensitapaamisesta siihen kun hän vihdoin teki aloitteen! Jälkeenpäin ollaan naureskeltu asialle, kun molemmilla ihan samat tunteet, mutta hirveä vehtaaminen, että tunteeko toinen mitään vai onko ihan hetero ja kiusaantuisi lähestymisyrityksestä jne. Oltiin sillon työkavereita. Nyt ollaan oltu jo 3 vuotta yhdessä.
Eli, neuvoni on, että yritä rohkaistua ja tehdä joku aloite. Paha mielihän siitä tulee jos torjutaan, mutta toinen mahdollisuus on, että hänkin tuntee samoin. Älkää tuhlatko aikaa epätietoisuuteen! Vaikka onhan siinäkin tosiaan se oma suloisuutensa...
Mun tilanne oli ja meni ihan vaan oman jahkailuni takia. Tyydyin vain katselemaan lumoutuneena, vaikka olisin helposti voinut mennä jututtamaan. Sitten kun juuri olin aikeissa "heti huomenna" ottaa härkää sarvista, niin eikö tämä prinsessa valmistu ja muuta pois.
Kalvaa sielua, mutta ei voi muuta kun yrittää ottaa opikseen:/
"Toiselle se tuskin merkitsee kohteliaisuutta tai ystävällisyyttä kummempaa"
Entä jos se merkitsee hänellekin enemmän?
Tiedätkö suuntautumisesta mitään?
samanlaisia fiiliksiä täälläkin :/
Millaisissa tilanteissa törmäät kyseiseen henkilöön? Olisiko mahdollista edes kaverina mennä juttelemaan hänelle, vaikka kysyä kelloa tai jotain? :)
Vastaan nyt yhdistetysti tähän ja edellisen kommentoijan kysymyksiin. En siis tiedä hänen suuntautumisestaan mitään, oon joskus nähnyt hänet jonkun pojan kanssa, mutta mitäpä siitä taas voi päätellä.. Ei yhtään mitään.. Ja törmäilen häneen lähinnä koulussa ja baarissa, milloin nyt tulee käytyä. Kai sitä voisi kaverimielellä mennä jotain kysymään tai juttelemaan, mutta jostain kumman syystä puheentuottamisesta vastaavat aivosolut ja lihakset menee jotenkin ihmeellisesti jumiin hänen läheisyydessään :) tai vaihtoehtosesti ulos tulee jotain typerää.. Mikä siinä on ettei edes kasvojen lihakset voi toimia normaalisti kun joku tietty henkilö tulee lähelle? Ja jos se vaikka huomaa sut, kun et sitä odottanut, niin sitä vaan jotenkin häkeltyy, eikä osaa tehdä mitään.. Tässä ykskin päivä vastahymy näytti varmaan todella typerältä.. *nolona*
Ihan totta puhut. Varsinkin jos on tekemisissä jonkin yhteisen projektin kautta, ja pitäisi suhtautua asiallisesti... mutta kun ajatukset ja kosketus mielellään vaeltaisi ihan muihin asioihin. Huoh.
hyvin kuvailtu!
miten ihmeessä osasitkin kuvailla sen noin hyvin? just noin se menee mullakin! sillä erolla että vaihdetaan aina sillon tällön muutama sana ja tiedän tämän maailman ihanimman tytön olevan lesbo. hymyjä on tullu vaihdettua mutta en osaa en sitten millään tulkita onko se jotain kaverimeininkiä vai jotain enemmän!
Osasitpa hienosti pukea sanoiksi minun(kin) tunteeni!
Hän on ajatuksissa ja unissa...en tiedä milloin nähdään (hänen työnsä kautta,toivottavasti).Turku ei ole niin pikkukaupunki että vois "vahingossa" törmäillä
Voi niin tuttua. Kanssani samassa koulussa on ihana tummahiuksinen tyttö, jota olen katsellu ja joka on tullut uniini. Väkijoukosta hänen kasvonsa etsin ja kun ne löydän aivan kuin pysähdyn siihen. Kumpa saisin sanottua hänelle jotain.
Näinpä. Samassa tilanteessa ollaan. Olisi helpompaa jos en tuntisi sitä sähköä välissä. Kun toinen on mun pomo ja hieman vanhempikin. Olisi edes varattu, mutta eih. Olisi helpompi ehdä töitä yhdessä. Toisestakin kun näkee että hän tuntee saman sähkön ja menee sekasin sanoissa ja on jännittynyt. Se olen vain minä joka olen varattu! Epäreilua mennä innokkaana töihin vain siksi että nääkee toisen, vaikka palkkaahan siitä saa vaan... Viihdyn hänen seurassa vaikka viihtyisin enempikin ja haluaisin tuon jännitteen poijes. Mun pieni pää menee vain sekasin enkä pysty olemaan normaali. Ja tottakai hän tunkeutuu vielä uniinikin!
tiedän tasan tarkkaan sen tunteen, oikein hyvin. Minä reppana kun vielä ihastun onnettoman helposti... Mulla on aivan iiiiiihana työkaveri, joka aiheuttaa minussa kuvailemiasi tuntemuksia! Pari päivää sitten hän laittoi käden olkapäälleni ja tuli ihan lähelle...kuljin varmaan hölmö hymy naamalla koko loppu päivän!
Hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti, siksi en edes halua että asiat etenevät..en halua satuttaa ketään. Kai sitä silti saa haaveilla..? Haaveileeko kukaan muu sellaisesta, jota tietää että ei voi koskaan saada?
kahden lapsen äiti mielessä myös... ja naimisissa tietenkin. eihän se kuitenkaan estä haaveilemasta, sillä työkaverina hän on tosi ymmärtäväinen ja aina minun puolella... ei tässä tilanteessa voi kuitenkaan kuin pysyä taka-alalla, koska hänen asiansa ovat kuten ovat, hänen puoleltaan tarvittaisi aloitetta. eiköhän mukavan ja sovinnaisen, työn puitteissa tapahtuvan yhdessäolon ole pakko riittää omat epätoivoiset mielikuvat siihen lisäksi...
..ja sä tanssit ihanasti mun kanssa :)
viemään sut tanssilattialle vielä uudelleen!
ota musta kiinni kun tanssitaan :D
Sama ongelma. Ja jos kaverit tietää asiasta niin ne sanoo et unohda se ja jatka elämääs, mutta kun sen toisen näkee väkisinkin. Ja sit kun ajattelee tosiaan et nyt en enä kaipaa häntä, se on kaveri, niin silti sitä vaan kääntää oman mielipiteen. Ja taas sattuu kun ei se taaskaan jäänyt kuin parin sanan vaihdoksi.
Eli juu, sama "ongelma" kuin sinulla. Mutta toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin sulle.
Kuulostaa niin tutulta. Aivan kuin olisin itse pistänyt paperille ylös tuntojani.
Niin monta kertaa istuit vieressäni ja paloin halusta koskettaa sinua. Kun katsoit silmiini ja hipaisit ohimennen tuntui kuin maailma olisi kiepahtanut hetkessä ympäri. Sinun hymysi ja naurusi lämmittää vieläkin mieltäni ja lakkaamatta etsin sinua muiden ihmisten joukosta. Sinä ihana tummahiuksinen söpöläinen. En sinua pysty unohtamaan, enkä tiedä haluaisinkokaan. Herätit minussa tunteen, jota en ollut tuntenut enää moniin vuosiin.