Te joilla on ollut joskus syömishäiriö, millaisia jälkiä se on jättänyt kroppaanne? Siis ulkoisesti? Itselläni sellainen tilanne..muutaman vuoden anoreksiaa sairastanut (järkyttäviä määriä rankkaa liikutaa päivittäin, hyvin vähän ruokaa..). Laihduin tod nopeeta päälle 10 kg ja olin vuosia alipainonen. No, rasvan lisäksi siinä paloi lihaksetkin ja nyt mun jaloissa takareisissä on sellasta "löysää" nahkaa, ikäänkuin sisältö olis tyhjentyny mut iho ei pysyny laihtumisen perässä. Ei näytä kivalta:( Oon ku ihmeen kaupalla nyt parantumassa ja haluan tosissani pitää itsestäni huolta (sairastin n.4 vuotta). Mutta nyt mietin saanko kroppaani ikinä näyttämään terveeltä ja sellaselta että oisin siihen tyytyväinen..Liikunnan olen saanut nyt pidettyä kohtalaisella tasolla ja yritän syödä paljon, mutta tietysti terveellisesti. Miten te toiset syömishäiriöstä toipuneet..miltä kroppanne näyttää nykyään? Onko teillä edelleen vaikeuksia hyväksyä omaa kroppaanne? Mulla ainakin on, vaikka kovasti yritänkin muuttaa ajatteluani sen suhteen..
Syömishäiriöstä toipuminen+vartalo
*Mimosainen*
41716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ajatteleppa siltä kannalta että tuohon riittää korjaukseksi lisää sisältöä ihon sisään (esim lihaksia tjsp)
Se kun on nyt kolmatta kertaa paksuna(raskaana) ja nahkaa on liikaa on paljon vittumaisempi tilanne.
Tähän ei auta kuin plastiikkakirurgia, mutta sinulla 99,99% varmuudella tehostettu punttitreeni tehoaa.
hyvin ja ihokudos uusiutuu. Minäkin olen varsin tyytyväinen kroppaani ilman vaatteitakin, vaikka olen yhden lapsenkin pyöräyttänyt.
on ikää?
Mulla rankka liikunta ja vähäinen syöminen sai aikaan sen, et tosiaan lihakset pienentyi; mulla niistä tuli "suipot", et varsinaista löysää ei tullut.Uskoisin, että vartalotyypillä on osuutta siihen, et miten keho käyttäytyy.
Et esimerkiksi jos on ns.päärynävartaloinen, laihtuminen näkyy eniten yläkropasta, niinku mulla. Ja luonnolliset "turvatyynyt" reisissä ja lantiossa lähtivät viimeisenä.
Itse olen tässä toipumassa ja palautumassa. Huomaan sen, että kroppani tarvitsee proteiinia. Koitan pitää huolen siitä, että sitä saan riittävästi ruuasta. Jos olen pelkällä kasvisruoalla liikenteessä, tulen ärtyiseksi ja uuvun helposti.
Lisäksi mua on auttanut se, että olen jättänyt aerobicin ja juoksemisen vähemmälle. Ja siirtynyt liikunnassa enemmänkin terapeuttisempiin ja rentouttavimpiin lajeihin,näin ei ole tarvinnt jättää liikuntaa kokonaan:)
Hyvä oivallus parantumisen tiellä oli se, kun opin uskomaan, että katastrofia EI tapahdu, vaikka löysäänkin tiukasta ruokavaliosta&liikunnasta. Kun tuntui vain siltä, että on Pakko sitä ja pakko tätä. Se tuntuu voitolta, kun voi syödä nautinnolla aterian.
Jos syöminen tuntuu joskus hankalalta,koitan kääntää sen hyväksi, esimerkiksi olen ruokarukouksen ja kiitän siitä, että minulla on mahdollisuus syödä tämä ateria (kaikilla ei ole).
Sitten yksi tasapainoittava ajatus parantumisen tiellä on ollut oman vastuun tajuaminen. Että jos esimerkiksi en halua syödä, se on päätös, jonka itse teen ja vastuu siitä on myös minulla. Minulla on mielestäni vastuu huolehtia siitä, että saan joka päivä ravintoa, polttoainetta, energiaa elämiseen. Sitä minun ei kuulu riistää itseltäni. TIetysti sen lisäksi ihminen tasapainottelee koko ajan levon, työn,perheen, harrastusten ym., elämän toimintojen välillä. Minun vastuulla on mahdollisimman oikeudenmukaisesti kohdella itseäni kaikilla elämän osa-alueilla.Lepoa ja fyysistä aktiivisuutta, sopivassa suhteessa.
Huh! Tulipa tilitys ja taisi mennä aiheen vierestäkin osa.. :) hyvää jatkoa kaikille!
-K