aivan liikaa

Kirjoitat täyttä asiaa! Vauvan pitäisi olla se pääasia, syntyi hän sitten lopulta normaalisti alateitse, toimenpidesynnytyksen "tuloksena" tai sektiolla.

Jokainen synnytys etenee omalla tavallaan, liikaa ei kannata etukäteen suunnitella. Tulee vain suuria pettymyksiä, kun kaikki ei sitten menekään kuten oli ajatellut. Ehkäpä se vain on nykyaikana niin, että kaikkeen pitäisi voida itse vaikuttaa. Sitten tällainen alkukantainen mutta niin luonnollinen asia kuin synnytys pelottaa nimenomaan siksi, ettei sen kulkua voi etukäteen itse määrätä. Parasta olisi ennakkoluuloton ja henkilökunnan osaamiseen luottava asenne synnytykseen lähdettässä!

Minun mielestäni taas on erittäin hyvä, että synnytyksistä puhutaan, jopa liikaakin. Useimmat raskaana olevat naiset kuitenkin miettivät synnytystä paljon ja kuinka kamalalta se sitten tuntuisikaan, jos ei saisi kuulla siitä mitään. Tietäisit vain, että sieltä se tule jotenkin päin.

Itse olen nyt rv 38 ja synnytystä tulee mietittyä aika paljonkin (eihän tässä enää liikoja aikoja siihen ole) ja olen saanut näiltä palstoilta hyvää vertaistukea (kiitos siitä teille 'kanssasisarille'). Olisi ihan hirveätä, jos joutuisi elämään kaikkien näiden synnytystä koskevien ajatusten ja pelkojen kanssa ihan yksin.

On totta, että täältä löytyy myös paljon ikäviäkin kokemuksia, mutta se taas helpotta heidän elämäänsä saada purkaa tuntemuksiaan ja etsiä vertaistukea vastaavaa kokeneilta tai sitten vain ihan lohdutusta. Ja kuitenkin löytyy myös erittäin hyviä synnytyskokemuksia, jotka monet ovat helpottaneen ja huojentaneet myös omaa mieltäni. Vaikka synnytyksessä lapsen ulos saaminen onkin se pääasia, niin kyllä siinä äitikin joutuu koetukselle.

Kiitos teille, jotka jaksatte kokemuksianne jakaa. Ja muistakaa te tulevat äidit joilla synnytys on vielä edessä: synnytyksessä pääasia on lapsen ulos saaminen, tavalla ei ole väliä. Mikään tapa ei ole toistaan parempi eikä mikään tapa tee teistä huonoa tai epäonnistunutta äitiä!

Ei siitä synnytyksestä liikaa puhuta,jokaisen pitäisi vaan muistaa että se on yksilöllistä.Onhan odottavan äitin ihan hyvä ajatella ja valmistautua synnytykseen.

Itseä pelotti synnytys, mutta kun "lähtö" tuli kaikki pelko katosi ja tuli kihelmöivä ajatus siitä että me saamme lapsen.Minusta tulee äiti.

Se että syntyykö lapsi tavallisesti vai sektiolla, mitä sillä on väliä kunhan on terve!!