Sairauksien keskellä

Paikat kuntoon kirj.Karen Kingston
saat apua arjen hommiin.
Älä syyllisty, äläkä anna sen rojumäärän hallita sinua, hallitse sinä rojut. Ota niiltä luulot pois! (siis rojuilta)
Jos paikkakunnallasi on netti-ruokakauppa, käytä sitä. Tai jos kauppias toimittaa kotiin. Käytä pesulaa, palkkaa siivooja, mitä suotta yksin rehkit.
Häntä pystyyn!

Kysyppäs asuipaikkasi kotipalvelusta, löytyy netistä kaupunkisi sivuilta.
Sieltä voit saada esim. siivousapua, siellä on myös sairaanhoitajia jos perheesi tarvitsee kotisairaanhoitoa. Sekä myös ostoskuriiri joka tuo ostokset kotiin.
Kerro heille koko tilanteenne ja jos saat heiltä palvelua, se räätälöidään juuri tiedän perheellenne.
Maksu tulee palvelun määrän mukaan.

Tietysti voit käyttää yksityisiä siivouspalveluita, jos on varaa.

Myös MLL;sta voi kysyä lastehoitopalveluita.

Ja jos jostain näistä saat apua, ota tenavat mukaan ja mene vaikka ulos leikkimään heidän kanssaan kun kotiapu tulee.

Entä sukulaiset, voivatko he silloin tällöin tulla auttelemaan?

Alat olla kestävyytesi rajoilla. Jos jostain täytyisi tinkiä, minä tinkisin siivouksesta ennen kuin ruuan monipuolisuudesta.
Ei kaiken tarvitse olla aina tip top, lasten kanssa vietetty aika on tärkeämpää.
Äläkä syyllistä itseäsi, ethän ole tilannetta aiheuttanut.
Hae apua.

Minusta tuntuu, mitä nyt tyttäreni (lapset 9 ja 5) tuttavaperheitä ajattelen, että sinä kelpaisit esimerkiksi kenelle tahansa.

Toisaalta, sinä voisit ottaa vähän oppia näistä rennommin suhtautuvista äideistä. Nyt täytyy siteerata Dr.Philiä, joka amerikkalaisuudestaan huolimatta on ihan täyspäinen. Yksi hänen vakiolauseistaan on : Jos perheen äiti ei ole onnellinen ja tyytyväinen, kukaan perheestä ei oli. Väsynyt äiti ei voi olla kovin onnellinen.

Toinen viisaus: Tiedät varmaan miten tärkeä olet lapsillesi. Vastuuntuntoisena äitinä sinun täytyy pitää hyvää huolta sellaisesta, mikä on lapsillesi tärkeätä.

Helppo tietysti sanoa, mutta ei välttämättä toteuttaa.

Et kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat. Kun he ovat kouluiässä, voi jo antaa pieniä tehtäviä, ja muutenkin elämä minun kokemukseni mukaan rauhoittuu, kunnes murrosikä alkaa.

Asutteko niin, että lapset voivat olla keskenään ulkona leikkimässä. Tai onko jotakin isompia naapurin tyttöjä, jotka voisivat olla ulkona heidän kanssaan.

Eräs terveysintoilija äiti kertoi, että kun hän on oikein väsynyt, hän keittää kattilallisen kokojyväviljasta tehtyä makaronia, tekee nopean kastikkeen pakasteeseen valmiiksi ruskistamastaan jauhelihasta sekä laittaa lapset raastamaan porkkanoita.

Sen tiedän, ettei sinun syyllisyyttä ainakaan tarvitse tuntea, ellei sitten itsesi uuvuttamisesta. Käy nyt vielä läpi kaikki tahot, mistä voit saada apua. Onko teidän seurakunnassanne minkäänlaisia tukipalveluja. Tuettu loma itsellesi ja miehellesi Lomarenkaan tms kautta, ja lapsille kodinhoitaja siksi aikaa.

Olisiko mahdollista että miehesi pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka yrittäjillä ne ehkä ovat kovin pieniä? Voisitko sinä saada jotakin työtä kodin ulkopuolella? Jos onnistuisi, tulisitteko taloudellisesti toimeen?

Mieti nyt kaikki mahdollisuudet, käy keskustelemassa sosiaalitoimistossa ja vaikka mielenterveystoimistossa. Puhuminen selvittää ajatuksia.

Voimia sinulle ja perheellesi!

meillä oli 3 vuotta sitten ERITTÄIN raskasta aikaa....oli 3 pientä lasta ja rahallisesti tiukkaa...kaikki sairastelimme ja itse kärsin syvästä masennuksesta...kaikki tuntui niin toivottomalta....
sain alussa kunnanperhetyöntekijöiltä lastenhoito/ruuanlaitto apua...mutta kun masennukseni pitkitty...ei perhetyöntekijät loputtomiin voinet meillä käydä...niin käännyin kunnan muitten tahojen puoleen...kun kävin psykolokin kanssa juttelemassa tilanteestamme hän ehdotti että laitettais isommat lapset (tytöt 2 ja 3v) kunnalliseen päiväkotiin ja saisin ite olla vauvan kanssa kotona.tytöt oli joka toinen päivä eli 3x/vko päiväkodissa ja muuten minä hoidin...samoja tuntemuksia oli silloin myös itselläni...koin jatkuvaa syyllisyyttä ettei ole puhdasta...ruoka mitä miloinkin jaksoi laittaa...mutta isosiskonu jaksoi minua tukea ja sanoi monestikin että ei ne lapset siiihen sotkuun tai vähän ykspuolisempaan ruokaan kuole kun sisko itse muisti kuinka kotona syöty päivästä toiseen pottuja ja esim. ruskiaa kastiketta...hedelmiä ja marjoja/vihanneksia on syöty sitten pihtailematta...mut ite lämmin ruoka ei todellakaan ola ole ollut mikään "ruusunen" ja terveitä on kaikki lapset!!!!!!!!!!!samoin tuo lasten ulokilu...siittä podin myös niin huonoo ommaatuntoo...joka paikassa kun toitotettin kuinka tärkeää se on...nyt kun lapset osaavat olla keskenään ulkona olen laittanut ne pihalle, mutta jos teillä sellainen piha esim. ettei siihen voi lapsia keskenään laittaa tai ovat niin pieniä niin ei ne siihen kuole jos eivät ulkoile....kun tietää että jos kaikki olisi ok ja sinä voimissa niin tilanne olisi aivan toinen...eli älä vaadi itseltä liikoja!!!!!kun saavat jotain ruokaa että nälkää lähtee ja rakkautta niin lapset ovat pieneen tyytyväisiä!!!!! minulla kävi vielä niin että kun olin kotiäiti ja kotihoidontukeahan silloin saa niin sain siltikin TAPPELUJEN kautta kelalta sen samasen hoitotuen vaikka lapset oli hoidossa kun hoito katsottiin perheen tukimuodoksi!!!!!
kun kertoo esim.terveyskeskuksen psykologille kuinka perhe sairastellee ja työt olisi tehtävä niin ainakin minua se ymmärsi ihanasti!!!!!!!yritä hakea hoito/siivous apua mistä suinkin voisit saada ja jos rahallisesti tiukkaa niin me kävimme soskusta kun lääkkeisiin meni niin paljon rahaa kuukaudessa että oltiin puilla paljailla!!!!!!!!!elämä on joskus rankkaa mutta kokemuksesta sanon että kun niistä rankoista ajoista selviää on elämä taas sitäkin ihanampaa!!!!!!!!!!!OIKEIN PALJON VOIMIA KOKO PERHEELLE!!!!!!!!!!älkää jääkö yksin vaikeuksien kans vaan rohkeasti puhumaan ihmisille joilta voisi apua saada!!!!!!!!!!!!!!!!!

http://www.helsinki.fi/yliopistolehti/2005/11/artikkeli.htm