Esitän kysymyksen oman elämänkokemuksen perusteella:
Entäpä jos maailmankaikkeus on pienempi kuin me luulemme?
Entäpä jos tähdet ovatkin lähempänä kuin me luulemme?
Jospa me asummekin kerrosmaailmankaikkeudessa.
Me ihmiset omaamme kolmiulotteisen näkökyvyn ja sen mukaan on meidän maailmankaikkeutemme määritelty, mutta minä esitän väitteen, että me asumme maailmankaikkeudessa, jossa ulottuvuuksia on huomattavasti enemmän kuin luulemme.
Tutkijat ovat laskeneet matkoja esim. aurinkoon tai kuuhun ja tähtiin. Laskennassa käytetään valonnopeutta, m/s, josta saamme valovuodet.
Eli tämän mukaan tähdet ovat meille kauempana kuin luulemme. Mutta ne voivat olla lähempänäkin johtuen siitä, että ovat toisessa ulottuvuudessa, minkä meidän silmämme näkevät.
Vain ulottuvuushypyn takana.
Ajatuksen nopeuttahan ei ole niin paljon tutkittu, mutta jokainen tietää, että ajatellessa aurinkoa, näkee auringon silmissään heti. Siihen ei mene valovuosia.
Siihen menee vain sekunnin murto-osa.
Siksi luulen, että ihmiset jotka näkevät ufoja, ovat ajatusmaailmaltaan ja näkökyvyltään tehneet sen ulottuvuushypyn eli pystyvät elämään useammassa ulottuvuudessa kuin moni muu.
Jokainen meistä on nähnyt tavallisia tai vähemmän tavallisia ilmiöitä maassa tai taivaalla.
Esim. minä olen nähnyt revotulikaaren, jota ympyröi musta kehä. Kehä pyöri kaaren ympärillä ja kaaren katkettua imi kehä itseensä sen revontulen pätkän eli söi sen sisäänsä.
Tälläkin ilmiöllä on tieteellinen selitys.
Mutta sillä voi olla toinenkin selitys.
Entäpä jos näinkin sen taivaan portin/ulottuvuusportin. Sen portin, josta raamattu kertoo.
Minä en osaa kertoa tieteellisesti näitä asioita.
Enkä usko, että kaikkien tarvitseekaan.
Osa meistä ihmisistä näkee ja ymmärtää nämä asiat moniulotteisesti, eivätkä kaipaa tieteellistä selitystä.
Osa taas etsii koko elämänsä järkiperäisiä syitä erilaisille ilmiöille, mutta tuleeko heistä sen viisaampia?
Kun luulemme meidän kolmiulotteisessa maailmassamme, että tähdet ovat niin hirveän kaukana, niin emme edes kykene pohtimaan sitä,
että ne saattavat olla vain hypyn päässä.
Toisen ulottuvuuden takana. Ulottuvuuden, johon voi olla lyhyempi matka kuin tiedämme.
Miettikää tätä. Maailmankaikkeus ympäröi meitä ja voi olla vain ajatusmatkan päässä.
Entäpä jos maailmankaikkeus on pienempi kuin me luulemme?
Entäpä jos tähdet ovatkin lähempänä kuin me luulemme?
Jospa me asummekin kerrosmaailmankaikkeudessa.
Me ihmiset omaamme kolmiulotteisen näkökyvyn ja sen mukaan on meidän maailmankaikkeutemme määritelty, mutta minä esitän väitteen, että me asumme maailmankaikkeudessa, jossa ulottuvuuksia on huomattavasti enemmän kuin luulemme.
Tutkijat ovat laskeneet matkoja esim. aurinkoon tai kuuhun ja tähtiin. Laskennassa käytetään valonnopeutta, m/s, josta saamme valovuodet.
Eli tämän mukaan tähdet ovat meille kauempana kuin luulemme. Mutta ne voivat olla lähempänäkin johtuen siitä, että ovat toisessa ulottuvuudessa, minkä meidän silmämme näkevät.
Vain ulottuvuushypyn takana.
Ajatuksen nopeuttahan ei ole niin paljon tutkittu, mutta jokainen tietää, että ajatellessa aurinkoa, näkee auringon silmissään heti. Siihen ei mene valovuosia.
Siihen menee vain sekunnin murto-osa.
Siksi luulen, että ihmiset jotka näkevät ufoja, ovat ajatusmaailmaltaan ja näkökyvyltään tehneet sen ulottuvuushypyn eli pystyvät elämään useammassa ulottuvuudessa kuin moni muu.
Jokainen meistä on nähnyt tavallisia tai vähemmän tavallisia ilmiöitä maassa tai taivaalla.
Esim. minä olen nähnyt revotulikaaren, jota ympyröi musta kehä. Kehä pyöri kaaren ympärillä ja kaaren katkettua imi kehä itseensä sen revontulen pätkän eli söi sen sisäänsä.
Tälläkin ilmiöllä on tieteellinen selitys.
Mutta sillä voi olla toinenkin selitys.
Entäpä jos näinkin sen taivaan portin/ulottuvuusportin. Sen portin, josta raamattu kertoo.
Minä en osaa kertoa tieteellisesti näitä asioita.
Enkä usko, että kaikkien tarvitseekaan.
Osa meistä ihmisistä näkee ja ymmärtää nämä asiat moniulotteisesti, eivätkä kaipaa tieteellistä selitystä.
Osa taas etsii koko elämänsä järkiperäisiä syitä erilaisille ilmiöille, mutta tuleeko heistä sen viisaampia?
Kun luulemme meidän kolmiulotteisessa maailmassamme, että tähdet ovat niin hirveän kaukana, niin emme edes kykene pohtimaan sitä,
että ne saattavat olla vain hypyn päässä.
Toisen ulottuvuuden takana. Ulottuvuuden, johon voi olla lyhyempi matka kuin tiedämme.
Miettikää tätä. Maailmankaikkeus ympäröi meitä ja voi olla vain ajatusmatkan päässä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä ajatus , mutta tähtitieteilijät ovat mitanneet aika tarkasti ton kaiken . Mutta uskon myös kuten säkin tohon kerros- maailmankaikkeuteen.
harhauttaakin meidät kolmiulotteisesti näkevät laskemaan matkat pitemmiksi kuin ne ovatkaan?
Me näemme kaiken tutkijoita myöten kauempana kuin onkaan. Tutkimukset ja laskelmathan ovat tehty meidän maailmankuvan mukaan.
Ja siihen kuvaan ei mahdu ajatus hypystä näkymättömään, joka voi olla näkyväistä jollekin.
Esim. minä mittaan metrimitalla matkan puuhun ja olen opetettu näkemään sen matkan silmin.
Kun katson ikkunasta ulos, näen puun sen lähellä ja määrittelen matkan opitulla tavalla.
Mutta, silloin kun näen sen puun ajattelen sitä heti sillä silmänräpäyksellä.
Telepatia, ajatus on meille tuntematon matka.
"jos maailmankaikkeus on pienempi kuin me luulemme?"
"jos tähdet ovatkin lähempänä kuin me luulemme?"
Emme luule, tiedämme kuinka kaukana tähdet ovat.
Moniulotteisuus mielenkiintoista, sitäkin tutkitaan, mutta se ei etäisyyksiin ja vastaaviin perusasioihin vaikuta, tähdet ovat kaukana toiset galaksit vielä kauempana:
"maailmankaikkeuden "todellinen" ulottuvuuksien lukumäärä: 10 vai 11?"
http://www.tsv.fi/ttapaht/994/pekonen.htm
että tiedämme?
Tähän sinulla ei taida löytyä vastausta.
Me tiedämme sen, mikä on meidän maailmankuvamme.
Me näemme sen meidän tavoin, kolmiulotteisesti ja mittaamme sen myös niin.
Mietipä ajatuksen voimaa.
Kuinka paljon matka aurinkoon lyhenee ajattelemalla siitä valonnopeudesta?
Onko tätä tutkittu?
Ajatuksen nopeus voittaa valon nopeuden miljoonakertaisesti.
Niitä on monta perustuen valonnopeuteen, painovoimaan jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruustutkimusasema
Ajatus on nopea(kuinka nopea?)Tiedät, että tuolla jossain on SiriusB, se ei ole edes kovin kaukana, mutta et näe sitä, vaikka kuinka ajattelisit, tarvitset miljardien ja taas miljardien... kaukana olevien kohteiden näkemiseen apuvälineitä, et edes tietäisi niistä ilman apuvälineitä, et ehkä osaisi edes ajatella niitä.
Tämäkin tiedetään, mutta siihen menee aikaa, koska etäisyydet ovat valtavia,
"Itseasiassa omaan Linnunrataamme on törmäämässä yksi yhdeksästä linnunrataa lähinnä olevasta kääpiögalaksista, nimeltään Jousimiehen galaksi. Nimensä Jousimiehen galaksi on saanut samalla suunnalla olevan Jousimiehen tähdistön perusteella. Jousimiehen galaksi on halkaisijaltaan vain noin kymmenesosa Linnunradasta. Se sijaitsee lähes yhtä lähellä Linnunrataa kuin maapallo Linnunradan keskustaa."
http://www.sarkanniemi.fi/oppimateriaali/tahtiakatemia/galaksit/galatorm.htm
http://www.sarkanniemi.fi/oppimateriaali/tahtiakatemia/frames.html
että etäisyydet ovat kaukana?
Nyt tulee mieleen meidän rajoittunut maailmankuva ja rajoittunut kyky hahmoittaa etäisyyksiä.
Sinähän tiedät, että etäisyyden määritelmä on meidän ihmisten luoma.
Mutta kysyn, onko se välttämättä oikea?
Tämän asian asetan kyseenalaiseksi.
Se minkä ihmiskunta on määritellyt oikeaksi, ei ole välttämättä oikea koko maailmankaikkeudessa.
Sinä esität minulle kauniita laskelmia ja tutkimuksia, mutta kysypä itseltäsi, voiko olla mahdollista, että ne eivät ole oikeita ja tarpeeksi päteviä?
Heitä rajoittunut mieli romukoppaan ja ala visioida ja nähdä maailmankaikkeus ajatuksennopeudella.
Minuun eivät nuo tutkimukset vetoa, koska tiedän sen, ettemme ole täällä yksin.
Minä näen asiat ehkä enemmän visuaalisena, henkisen puolen tavoiteltavina.
Sama asia voidaan konkretisoida:
me kumpikin nähdään kesäinen koivu.
Sinä näet sen biologosen kehityksen tuloksena ja tavallisena runkona, jolla on kesällä lehdet.
Puuna, joka on meille hyödyke.
Minä näen sen luojan luomana elämän välikappaleena. Esimerkkinä siitä, kuinka elämä uudelleen ja taas uudelleen syntyy.
Minä näen siinä koivussa sielun ja tunnen rakkauden siteen välillämme.
Kun minä rakastan sitä, se voi hyvin. Kun vihaan sitä, se kuolee.
Minä näen siinä elämän alkulähteen ja sen välttämättömyyden elämän kiertokulussa.
Kun se puhkeaa lehteen, elämä syttyy aina uudelleen.
Ajatuksen tasolla teoria eri ulottuvuuksista universumissa, ajatusmatkailu jne. ovat kieltämättä ihan mielenkiintoisia.
Käytännön tasolla tavallisen pulliaisen päähän ei välttämättä kuitenkaan mahdu idea ajatuksennopeudella paikasta toiseen liikkumisesta.
Ihan esimerkkinä, asun 10 km:n päässä työpaikastani (näillä nykyisin käytössä olevilla, mahdollisesti puutteellisilla ja rajoittuneilla mittareilla ja yksiköillä laskettuna). En minä kotiin täältä töistä sen nopeammin pääse vaikka kuinka miettisin ja ajattelisin olevani kotona. Kyllä se kotimatka vie vähintään sen 20 minuuttia, vaikka aivot sauhuten visioisi. Mieluusti otan kylläkin vastaan ideoita siitä, kuinka pääsisin kotiin ja töihin sekunnissa.
Että reippahasti vain predavinciläiseen ajatteluun?
Sinänsä ilahduttavaa, sillä se on osoitus kyseenalaistamisesta - tuosta suurten keksintöjen ja oivallusten perustasta. "Ainahan eppäillä soppii", sanottiin jo Tuntemattomassa Sotilaassakin.
Nykyinen käsitys avaruuden etäisyyksistä ei välttämättä ole tosi, mutta onpahan ainakin toistaiseksi parhaiten perusteltu. Kun Leonardo-veitikka ensimmäistä kertaa esitteli omia näkemyksiään, tehokkaita vasta-argumentteja löytyi vain yksi: sightseeing kidutuskammiossa, jossa venytyspenkin ominaisuusesittely puolsi voimakkaasti kehiin perustuvan maailmankaikkeuden oikeellisuutta.
Tällaisista ylen konkreettisista vastaväitemetodeista luopumisen vuoksi moderni maailmankäsitys on muodostunut juuri ajattelun kautta. Siihen perustuu jopa käsitelty 'seeing-is-believing' -funtsinta: itseasiassa meillä on vain kaksiulotteinen näkökyky, mutta aivot muokkaavat sen mielessä kolmiulotteiseksi. Tämä 3D-ominaisuus on siis itsessään jo ajattelun tulosta.
Ajattelu on muuta kuin näkeminen tai aistiminen yleensä - aistit ovat vain välineitä, joiden hyvinkin suppean informaation pohjalta luomme käsityksen ympäristöstämme. Saattaa olla, että ajattelu syvimmällään on ainoaa reaaliaikaista toimintaa, minkä voimme kokea. Jos luomme katseemme vaikkapa nyt tuohon hälpättimeen muutaman kymmenen sentin päässä meistä, emme näe sitä sellaisena kuin se on täsmälleen tällä hetkellä: näemme sen sellaisena, kuin se oli kun siitä heijastuvat valonsäteet kohtaavat öögamme... olkoonkin, että aikaa kulunee ziljoonasosasekuntia.
Ajatusnopeusmatkailun ongelma on ihmiskunnalla aistimuskeskeinen: meidän tulisi kyetä liikkumaan aika haipakkaa, mutta edellytämme että saamamme info on nykyaistein ymmärrettävissä. Että voisimme vaikkapa siis piirtää kuvan 12 987 212 valovuoden päässä möllöttävästä boltsista. Tällöin kyseessä ei oikeastaan olisi ajatusten, vaan aistien siirto. Ennenkuin perustamme FuntsaMatkat Oy:n (erikoistarjouksessa nyt äkkilähdöt Cirius B:lle), meidän tulisi miettiä millainen tuote itsessään on.
Hieman hintelästi mainio universumin supistamisajatuksesi palvelee myös mahdollisia vieraiden sivilisaatioiden visiteerauksien probleemeitakin. Ajatushaipakkatrippailun ideanahan on nimenomaan suurien etäisyyksien taittaminen tuossa tuokiossa: se ei siis edellytä kohteiden läheisyyttä. Myös se, voiko käypäläinen luoda itsestään jonkinlaisen audiovisuaalisen ilmentymän matkakohteessa, on kyseenalaista.
suuret ajatukset ovat suurta energiaa. Tässäpä miettimistä, monet eivät tietenkään usko asiaan mutta aika näyttää senkin viellä toteen.
Nykyteorian mukaan universumi syntyi suuressa alkupossahduksessa. Startin kiihdytysvaiheessa oli tarjon vain puhdasta energiaa. Tämä alkoi sitten - ehkä aikansa kuluksi - tiivistyä hipuiksi, ja prosessi jatkui muunmuassa hepuiksi ja mirkuiksi, jotka tälläkin omituisella pallolla pähkäilevät päivät pääksytysten koko prosessin pohjimmaista mielekkyyttä ja/tai syytä.
Kiinteinkin kivi on pohjimmiltaan energiaa - fuusiovoimassa pyrimmekin juuri tämän miljardeja ajast'aikoja kestäneen prosessin kääntämiseen.
Näin ollen syvemmän ajattelun olemus onkin mielenkiintoinen pohdittavaksi. Koska KAIKKI on perua energiasta, tulee siis myös funtsinnan olla. Näin ollen se, että ajattelu olisi energiaa ei olisi uskon asia, vaan pääteltävissä oleva fakta.
Mutta onko se? Syvempi, abstrakti ajattelu voidaan nähdä myös energian synnyttämänä, mittaamattomissa olevana uutena jonakin. Tällöin energia olisi muokkaantunut ja metaformotoitunut pohjimmiltaan käsittämättömäksi pläjäykseksi, jonka perusolemusta voidaan yrittää ymmärtää vain - niin, ajattelemalla. Tästä taas voidaan joutua koko ajattelun ja energian käsitteiden laajentamiseen.
Miten selitetään telepatiat ja meditaation eräät vaikuttavat ilmiöt, kuten levitaatio. Näistäkin on monia todistettuja tapahtumia kautta historian. Nämät ilmiöt todistavat asian energiaksi.
Tiedepiireissä puhutaan pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta,joita tuntuu olevan suurin osa ympärillämme osevasta kokonaisuudesta.Näkyvää ainetta olisi vain muutama prosentti.Herää kymysys että jos näin on,ja laskelmien mukaan niin tuntuu olevan,elämme siis keskellä tuntematonta viidakkoa ja spekuloimme ajankuluksemme teoriatasolla tietämättä oikeastaan yhtään mitään todellista asiaa.
tämä varmaan selittää noiden skeptikoiden alituisen epäilyn kaikeen mitä ei voi nähdä ja havaita.
Humanoideilla on käytössä ylivertainen teknologia, jolla hallitsevat niin materiaalin kuin antimateriaali käytön. Tälläinen tekniikka ei sovi näille epäilijöille sillä kaikki pitää itse nähdä, ja eihän nyt sellainen voi olla tottakaan - eihän ?
laitetaan mukaan hieman teoriaa:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/teorioita.htm
Etäisyyksistä:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/kosmologia.htm
Kvanttigravitaatio: avain tietoisuuteen?
http://www.qnet.fi/mpeltonen/kvantgravi.htm
D-teorian solumainen avaruus:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria.htm
Nollapistekenttä yhdistää?
http://www.minaolen.com/lehti/art2_102.html
tekstit jossa on asiat esitetty hyvin mielenkiintoisella tavalla. Toivottavasti avartaa käsityksiäsi ja laajentaa mieltäsi ottamaan vastaan muutakin tietoa, ilman tieteen kapeakatseisuutta asioista.