Minua on pyydetty kummiksi lapselle joka kastetaan (molemmat vanhemmat ev.lut.). Minä kuulun väestörekisteriin joten virallinen kummi en tietenkään voi olla. Mutta onko kokemuksia miten pappi reagoi jos olen kummin paikalla "kummina"? Vanhemmat toivovat tätä kovasti.
Sen kyllä tiedän, ettei kirkonkirjoihin merkitä eikä kummitodistusta saa mutta nimi paperissa ei minusta vielä kummia tee.
Sen kyllä tiedän, ettei kirkonkirjoihin merkitä eikä kummitodistusta saa mutta nimi paperissa ei minusta vielä kummia tee.
Vastaukset 19
Vanhimmat
takia liittyä kirkkoon, niin voisit olla oikea kummi?
... minulla on omiakin lapsia eikä heitäkään ole kastettu joten en näe mitään mieltä liittyä kirkkoon sen vuoksi, että voisin olla "oikea" kummi jollekin toiselle. En muutenkaan ymmärtänyt tuota oikea kummi -asiaa, eikä kummi ole oikea jos ei kuulu kirkkoon. Itsehän se kummius luodaan, ei kirkonkirjat. Ja ihan kelpo ihminen olen ilman kirkkoakin.
siis ei oo mitään järkeä liittyä kirkkoon vaan kummiuden takia jos ei usko mihinkään kirkon oppeihin, mutta toisaalta: miksi sitten ylipäätään haluaa olla minkäänlainen kummi/tus?
Miksi ei haluaisi olla kummi?!
Meidän syntyvälle lapselle tulee kaksi ei-kirkkoon-kuuluvaa ateistikummia!
He ovat lapsen ja vanhempien elämässä mukana/tukena ja kristillisen kasvatuksen sijaan huolehtivat enemminkin eettisestä kasvatuksesta vanhempien ohella..
Kummi on myös se henkilö minulle joka muistaa lapsen merkkipäivät, on tämän tukena esim. murrosiässä, jos omille vanhemmille on vaikea puhua ja huolehtii lapsen edusta jos vanhemmjille sattuisi jotain..
kummius ei välttämättä sovi sellaisen ihmisen arvomaailmaan joka on kirkosta eronnut (HUOM: kaikki kirkosta eronneet EIVÄT ole kuitenkaan ateisteja)
Miksi ei sopisi kirkosta eronneen, taikka ateistin arvomaailmaan?
Ei ehkä perinteisellä tavalla, mutta juurihan tuossa selvitin, mitä kummius minun kohdallani/minun mielestäni tarkoittaa.
Ja se kyllä sopii kyllä mielestäni, kenen tahansa arvomaailmaan... oli kirkossa, eli ei.
Enkä missään vaiheessa väittänyt että kaikki kirkosta eronneet olisivat ateisteja. Eivätkä kaikki ateistit ole kirkosta eronneita... :)
Kummius on alunperin kirkollinen tehtävä ja Kummin tehtävä on auttaa perhettä lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Aikaisemmin jopa ottaa lapsi omakseen jos vanhemmille sattuisi jotain.
Papin reagoimista asiaan ei voi tietää, toisaalta miksi hänen pitäisikään tietää sinun erityistä asemaasi ristiäisvieraiden joukossa ja jatkossa lapsen elämässä... Ehkäpä, jos käytät käsitettä "kummi" vaikkakin sitten lainausmerkeissä voi se pappiakin häiritä, mutta varmaan voit olla puhumatta itsestäsi "kummina" kun et oikea semmoinen voi olla. Muutenhan on oikein hyvä, jos lapsella on hyviä aikuisia ystäviä vanhempien tukena kasvatuksen viidakossa; kummin tehtäviinhän kuuluu kristillinen kasvatus, sinä voinet olla mukana muussa kasvattamisessa. Eihän kaiken tarvitsekaan olla kirjoihin ja kansiin merkittyä, kai se tunnepuoli on tärkeämpää :)
Moi!
Kummisanaa voivat käyttää muutkin kuin kristityt. Olen itse neljän lapsen kummi, vaikka en kuulu kirkkoon itse. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä "kummiin" joka muistaa lapsia ja on paikalla tarvittaessa.He hoitavat itse, tai lapsen toinen kirkkoon kuuluva kummi, halutessaan uskontokasvatuksen. Olen jopa ihan virallisesti kirkonkirjoissa, osa papeista avarakatseisempia tähän vastanneet ihmiset! Suvaitsevaisuutta ihmiset! ;)
Kummin tärkein tehtävä on olla lasta varten olemassa, ei uskonnon tuputtaminen. Sen lapsi ehtii itsekin tultuaan siihen ikään, että asiasta jotakin ymmärtää!
kun nimenomaan on "uskonnollinen tuputus"
Minä en katso sitä tarpeelliseksi, enkä hyväksikään. Lapsella on epäviralliset, lapsen etua vaalivat ja kasvamista seuraavat ja tukevat epäviralliset kummit, mutta uskontoa ei lapselle tuputeta. Lapsi löytäköön itse oman uskonsa , sitten kun on vanhempi ja osaa itse päättää..
Sitäpaitsi: ei ketään voi pakottaa uskomaan! Eikä sen puoleen kieltää uskomasta..
Jokainen löytäköön oman uskonsa itse.
Jos todella on niin, että sinut on kasteilmoituksessa kirjattu kummiksi, vaikka et kuulu kirkkoon, on tehty yksiselitteinen virkavirhe. Tässä ei ole kysymys pappien suvaitsevaisuudesta tai avarakatseisuudesta, vaan menettelytavasta ja kirkkolaista. Totta kai kummi-sanaa käytetään monenlaisissa yhteyksissä, se vaan ei poista sitä tosiasiaa, että kasteen yhteydessä ja kristinuskon perinteessä kummi on ennen kaikkea kristillisen kasvatuksen tukija ja toteuttaja (mikä ei tietenkään tarkoita minkään tuputtamista, vaan esim. esirukousta lapsen puolesta). On hyvin loogista, että minimi tässä asiassa on kirkon jäsenyys. Teet aivan oikein, kun omalla kohdallasi kirjoitat kummi-sanan lainausmerkkeihin. Kun muistat lasta ja olet paikalla tarvittaessa toimit toki esimerkillisenä aikuisena ystävänä, mikä ei siis ole sama asia kuin kummeus.
Yksi kummi muiden kummien lisäksi, joka ei kuulu kirkkoon. Todistusta et kirkolta saa, mutta ainakin me olemme vanhempina tehneet oman todituksemme ko. kummeille. Ei pappi sinua pihalle käännytä tai mulkoile tai estä sinua olemasta läsnä kastetilaisuudessa. Puheessaan hän voi jotenkin aihetta sivuta, mutta ei sen erikoisempaa.
Miksi pappi pahastuisi, jos joku haluaa olla lapsen läheinen, vaikka ei kuulu kirkkoon?
Lapsen vanhemmat voivat keskustella papin kanssa asiasta.
Ei kuitenkaan kukaan voi sinua estää olemasta mukana tilaisuudessa ja antamasta "kumminlahjaa".
Virallisen kummin tulee olla seurakunnan jäsen, mutta ystäväksi lapselle voi tulla minkä uskonsuunnan edustaja tahansa.
Miettiessäni lapseni kummeja tärkein asia oli se, että tulevat kummit ovat meille vanhemmille läheisiä, hyviä ja ihania ihmisiä siis sellaisia tyyppejä, jotka ovat hyvin paljon samoilla linjoilla kasvatuksellisissa asoissa ja ylipäätään elämässä. Tämä oli peruste kummin valinnalle.
Kirkon jäykkä suhtautuminen kummiuteen on aika vanhanaikaista, koska kuka tahansa saa olla kummi, jos vain ristiäisten ajaksi liittyy kirkkoon. Eli marssii kirkkoherranvirastoon, allekirjoittaa paperit ja seuraavana päivänä tulee allekirjoittamaan eroanomukset. Ei siinä mitään uskon asioita kysellä. Tiedän erään ihmisen, joka toimi juuri näin. Kummia ei kuitenkaan "eroteta", vaikka ei enää kirkkoon kuuluisikaan.
Papille kummin uskon asiat ei kuulu. Kyllä vauvan vanhemmat tietävät, jos tuleva kummi ei kuulu kirkkoon. Vanhemmat etsivät kummiksi "hyvää tyyppiä" ei mitään jeesustelijaa.
"marssii kirkkoherranvirastoon, allekirjoittaa paperit ja seuraavana päivänä tulee allekirjoittamaan eroanomukset" Onpa aika falskia toimintaa ! Eikö yhtään hävetä ? Pieni määrä rehellisyyttä olisi nyt paikallaan.
se toimii. Täysin rehellistä, mutta se, onko se järkevää ja tarkoituksenmukaista, onkin täysin eri asia. Jos minä olisin ollut kehittelemässä tälläistä pykälää kummiusasiaan, varmaan hävettäisikin.
Jos minä pyytäisin kummiksi kirkkoon kuulumatonta henkilöä, en ehkä edellyttäisi häntä käymään läpi tuota rumbaa, vaan toimisin jollain muulla tavalla. Minusta siis tuo byrokratia on aivan naurettava.
Meillä papeilla on tässä hyvin erilaisia käytäntöjä. Luulisin, että useimmat toimivat niin kuin minä eli tällainen lapsen aikuinen ystävä voi tulla halutessaan siihen kastemaljan äärelle ja olla siunaamassa lasta. Toimituksen jälkeen onnittelen mutta en anna kummitodistusta. Keskustelu kastavan papin kanssa selvittää asiaa. Sen tiedän, että on myös pappeja, jotka eivät kirkkoon kuulumatonta lapsen aikuista ystävää "päästä" mukaan vaan hänen on istuttava penkissä muun juhlaväen joukossa.
... Meidän toisella lapsella oli neljä kummia, joista vain kaksi kuului kirkkoon.
Kirkkoherran virastosta kasteaikaa varatessa meiltä kyseltiin toiveita kenet haluamme kastavaksi papiksi. Sanoin haluavani sellaisen, joka ei katso kieroon sitä, että lapsen vieressä seisoo myös ei kristittyjä "kummeja" ja kirkosta eronnut isä.
Saatin suvaitsevainen ihana pappi ja ihanan rennot kastejuhlat, kun pappi oli tietoinen tilanteesta ja toiveistamme!