Olen pian ottamassa koiraa, josta olen haaveillut viimeiset 10 vuotta, mutta miten ihmeessä saan vanhempani uskomaan että elämä ei suinkaan lopu siihen,kun koira tulee taloon?? Asun kyllä jo omillani, mutta en haluaisi että vanhempani pelkäävät tulevaisuuteni olevan "tuhoon tuomittu" koiran takia, kun se kuitenkin jonkin verran rajoittaa menemistä.. Ja kun vielä opiskelenkin. Kaikki hoitopaikat sun muut olen selvittänyt mutta se ei näytä riittävän.. Pitäisi olla myös paikka mihin koiran vie jos ei sitä pysty pitämään (vanhempani pelkäävät että se päätyy heille), mutta en todellakaan aio luopua koirastani paitsi jostain erittäin pakottavasta syystä (todella paha astma tms.vaikka allergiaa ei olekaan..). Onko joillain ollut samanlaista tilannetta? Vai ajattelenko nyt vain liikaa vanhempiani kun on kyse omasta elämästä.. :P
Vanhemmat ei hyväksy....
...koiraa
8725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuuluu, otatko koiran vai et!!! Etkö kertonut eläväsi omillasi? Elä siis, äläkä muilta lupaa siihen ruikuta!
haluaa vanhempiansa huolestuttaa? Tuskin kukaan, kenellä on vanhempiinsa hyvät välit.
Omatkin vanhemmat aikoinaan kysy, että miksi ihmeessä otin koiran enne kuin näkivät suloisen koiran. Nyt he kyselevät, milloin tuon koiran hoitoon :D Meillä aikoinaan on ollut karkeakarvainen kettuterrieri. Niillä olis varmaa nytkin koira, jos olisivat hiukkasen enmmän kotona. Mutta ovat ihastuksissani koirastani. Odottavat koiraa enemmän käymään kuin mua :)
koiria odotetaan enemmän entä mua :) kun aloin lisäämään laumaani ja pomppu tuli,oltiin niin vastaan mutta nyt se on koko perheen valopilkku:) ja kun sitte vielä yhden hain tallinnasta koiratarhalta sitä eivät porukat meinanneet sulattaa mitenkään mutta nyt on kaikki toisin.kesällä kun lähdin koirien kans mökille,äidiltä pääsi itku kun ei koirat tuu hoitoon moneen päivään...:)
aluksi olivat vähän että et kai ole tosissasi koiraa ottamassa mutta nyt ovat ihan innoissaan aina kun mennään käymään. Kyllä ne aloittajankin vanhemmat sitten lopettavat murehtimisen kun koira tulee ja kaikki menee hyvin!
Sä elät itteäs varten,ei sun vanhempias. Joo,10 käskyssä lukee että: kunnoita vanhempiasi,se ei tarkoita sitä että ne määräis miten sä elät ja olet!
Jos sä haluat sen koiran sä otat sen,piste! Aikuinen ihminen ei tarvitse vanhempien lupia.
Jos ne suuttuu,niin antaa suuttua,ei ne kauaa oo vihasia.
Munki faija kielsi tulemasta kotiin enää ikinä,jos lähen ulkomaille. No mä lähin ja kyl sain sit takasin tultuani mennä kotiin,oli jo leppyny.
Samoilla linjoilla olen wildonen kanssa. Otat vaan sen koiran, eikä sun sitä niille tarvi selitellä, kun olet jo sitä kerta kuitenkin yrittänyt, eikä tuntunut menevän jakeluun.
Kun itse aikoinani aloin puhumaan koiran hankkimisesta, tyrmättiin ajatus täysin (vaikka hyväähän ne vain tarkoitti). Ajattelin sitten, että en puhu mitään enää aiheesta, ennen kuin koira on jo tulossa. Jonkun ajan kuluttua varasin pennun ja maksoin varausmaksut. Sitten muutamaa viikkoa ennen koiran tuloa ilmoitin, että nyt se koira sitten tulee, eikä sille enää mitään voi. Ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset =) Tuhahtelua, huokailua jne. mutta kun toin sitten koiran näytille, niin kylläpä olivat myytyjä =) Nykyään ovat aina oikein innoissaan kun koiran kanssa tulen kylään. Tuntuu, että välillä kyselevät enemmän vieläkin koiran kuulumisia kuin omiani. Meillä on aina ollut koiria lapsuuden kodissani, että ei itse koiran hankinta siinä mielessä ollut vieras ajatus heille. Ajattelivat varmaan juuri sitä, kuinka paljon koira rajoittaa elämää jne. mutta ovat kyllä huomanneet, etten pidä koirien pitoa vaivana, vaan ilona, harrastuksena ja elämäntapana.
Eiköhän ne sunkin vanhemmat helly, kun sitten pennun heidän nokan eteensä kiikutat ja näkevät omin silimin, että hyvin teillä menee kaikinpuolin =)
Eli kun ekan koiran sain niin kyllä siitä vähän natistiin isän kanssa :)
Nyt taas kun poika tuli meille (ja asun myös omillani nykyään) isä ihmetteli että mikä niissä koirissa on niin ihmeellistä että haluaa elämänsä uhrata sille.
En välittänyt napinasta ja sanoin että oma on elämäni ja teen sillä mitä haluan, eli otettiin koira.
Ei ole napissut koiran oton jälkeen koska tietää että todellakin olen sen kanssa 20tuntia vuodokaudesta (paitsi nukkuessa).
Kyllä se valitus laantuu kun olet itsepäinen ja koiran otat, he huomaavat että osaat siitä huolehtia. :)
Onnea koiranhankintaan! ;)