Hei,
Olen 16-vuotias tyttö.
Omistan jonkinlaisia mielenterveys ongelmia. Olen nyt kahden vuoden ajan käynyt erilaisissa terapioissa. Ensin kävin nuorisopsykiatrin poliklinikalla tavallisen psykologin luona, mutta siellä en oikein saanut suutani avatuksi, joten minut passitettiin psykoterapiaan, jossa sain ilmaista itseäni kuvien avulla.
Minua ei masentanut silloin niinkään paljoa, sain jotenkin tunteeni kuriin. Terapeuttini katsoi vuoden käyntien jälkeen, että olisin tervehtynyt ja niin minustakin vahvasti tuntui. Minä lopetin siis terapiassa käynnit.
Nyttemmin olen tullut jälleen kerran erittäin masentuneeksi, polttelen käsivarsiani, sillä se oikeasti tuntuu auttavan minua TODELLA paljon. En voisi ehkä kuvitella eläväni ilman tätä keinoa. Se saa unohtamaan henkiset kivut ja siirtämään ne syrjemmälle oikeaa (fyysistä) kipua varten.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Aina kun masennun, se on aivan sanoinkuvaamattoman hirvittävä tunne. En saa happea, joudun haukkomaan ilmaa, ahdistun, sydämeen pistää, epätoivo valtaa ja itken silmäni kuivaksi. Tämän jälkeen pääni tulee kipeäksi, jolloin tuskin edes näen eteeni.
Tälläkin hetkellä olen erittäin masentunut, en näe mitään toivoa itsessäni ja ainut, mitä haluaisin, on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Haluaisin entisen riemukkaan elämäni takaisin.
Toivon, että joku päivä saisin oikeasti kuolla pois, miksi helvetissä edes unelmoin hyvästä koulutuksesta ja tulevaisuudesta?
Tiedän, että olen tässäkin asiassa asettanut riman liian korkealle, enkä tule pärjäämään.
Eniten minua masentaa tämä suhde, missä elän. Poikaystäväni loukkaa minua aivan hirvittävillä tavoilla ja välillä mietin, olenko masokisti kun roikun tässä suhteessa vieläkin. En vain pysty jättämään, rakastan tätä poikaa silti niin kovasti, että elämäni säpälöityisi vieläkin enemmän, kun ainutkin toivo häipyisi.
Mitä mieltä olette? Mitä minun kannattaisi itseni suhteen tehdä?
Kiitoksia KOVASTI kaikille vastanneille ja tämän viestin lukeneille!
Masennusta, ahdistusta, paskaa
5
379
Vastaukset
- Moduuli2
Kiva että sanot omistavasi. Se on mun mielestä tosi hieno asia. Vaikeudet ei kylläkään aina kasvata ihmistä. Ehkä sulla nyt on sellainen huonompi jakso?
- Nimetön
Hei! Tuntuu aika hurjalta nuo pahanolontunteesi, joihin saat helpotusta vain kivun tunteesta. Mielestäni sinun kannattaisi uudelleen hakeutua ammattiavun piiriin. Vaikka oletkin nuori, niin silti voinet kysyä myös masennuslääkkeistä. Tosin nuoruudessa saattavat ympäristönkin tekijät, aikuiseksi kasvaminen jne tuoda ahdistuksia, eikä niitä voi oikein lääkitä depressiolääkkeellä pois. Mutta hae apua ihmeessä!!! Ja kulta pieni; maailma on miehiä täynnä, älä anna kenenkään tehdä pahaa itsellesi! Löydät varmasti sellaisen joka yhtä lailla rakastaa sinua, mutta kohtelee myös sinua kunnioittavasti. ---- Nuorena rakkaussuhde tuntuu niin ainutkertaiselta, mutta näin lähes nelikymppisenä naisena huomaa, että niin niitä rakkkauksia sittenkin tulee ja menee. Vaikka myönnän itsekin heikkouteni irrottautua huonoista suhteista.
- Module
Jep, kiitoksia paljon lohduttavista sanoistasi.
Olen nyt aluksi ainakin ottanut "etäisyyttä" poikaystävääni, enkä ota häneen mitään yhteyttä, odotan miten tässä käy. Ehkä pikkuhiljaa pystyn hänestä myöskin luopumaan.
Lääkitystä minulla on ollut kahdenlaista. Alussa Cipralex 100 mg, sitten vaihdettiin Zoloft 150 mg. Enemmän noista tuo Zoloft oli minulle avuksi, mutta ei sekään mitään radikaaleja muutoksia tehnyt, kuten masennuslääkkeet ei yleensä teekkään. Lääkäri oli kuitenkin jossain vaiheessa sitä mieltä, että voin lopettaa pikkuhiljaa vähentämällä, jos minusta siltä tuntuu.
Niin lopetin, enkä alussa huomannut mitään erilaista.
Nykyään syön vain lisäravinnetta, E-EPA nimistä. Se on auttanut minua keskittymään lähinnä koulutöihin, mutta ei muuta. - Ihaa
Module kirjoitti:
Jep, kiitoksia paljon lohduttavista sanoistasi.
Olen nyt aluksi ainakin ottanut "etäisyyttä" poikaystävääni, enkä ota häneen mitään yhteyttä, odotan miten tässä käy. Ehkä pikkuhiljaa pystyn hänestä myöskin luopumaan.
Lääkitystä minulla on ollut kahdenlaista. Alussa Cipralex 100 mg, sitten vaihdettiin Zoloft 150 mg. Enemmän noista tuo Zoloft oli minulle avuksi, mutta ei sekään mitään radikaaleja muutoksia tehnyt, kuten masennuslääkkeet ei yleensä teekkään. Lääkäri oli kuitenkin jossain vaiheessa sitä mieltä, että voin lopettaa pikkuhiljaa vähentämällä, jos minusta siltä tuntuu.
Niin lopetin, enkä alussa huomannut mitään erilaista.
Nykyään syön vain lisäravinnetta, E-EPA nimistä. Se on auttanut minua keskittymään lähinnä koulutöihin, mutta ei muuta.Heips!
Viestiäsi lukiessa, mietin mistä masennuksesi mahtaa johtua..? Itsellänikin on mielenterveysongelmia, jotka johtuvat lapsuudessa kokemistani tapahtumista. Usein tervehtymisen tärkein ehto on se, että pystyy kohtaamaan menneisyyden möröt. Psykoterapiastakin on hyötyä vain kohtalaisen terveelle ihmiselle, joka pystyy prosessoimaan omia tunteitaan, ehkä et ollut aikaisemmin vielä valmis... Mistä masennuksesi johtuukin, niin koita jaksaa ja hae ihmeessä apua. On jo terveyden merkki sulta, että tiedät tarvitsevas apua. Ja jätä ihmeessä se poikaystäväs, tuskin voit arvostaa itseäs jos hänkään ei arvosta sua ja toisinpäin! - Module
Ihaa kirjoitti:
Heips!
Viestiäsi lukiessa, mietin mistä masennuksesi mahtaa johtua..? Itsellänikin on mielenterveysongelmia, jotka johtuvat lapsuudessa kokemistani tapahtumista. Usein tervehtymisen tärkein ehto on se, että pystyy kohtaamaan menneisyyden möröt. Psykoterapiastakin on hyötyä vain kohtalaisen terveelle ihmiselle, joka pystyy prosessoimaan omia tunteitaan, ehkä et ollut aikaisemmin vielä valmis... Mistä masennuksesi johtuukin, niin koita jaksaa ja hae ihmeessä apua. On jo terveyden merkki sulta, että tiedät tarvitsevas apua. Ja jätä ihmeessä se poikaystäväs, tuskin voit arvostaa itseäs jos hänkään ei arvosta sua ja toisinpäin!Masennukseni johtuu siitä, että on sattunut monenlaisia vastoinkäymisiä elämässäni, ymmärrät varmaan, jos jätän ne kertomatta, sillä ne ovat kovin arkoja asioita minulle.
Lisäksi olen melko yksinäinen, enkä ole halukas kovin sosiaalisiin suhteisiin ihmisten kanssa.
Minulla ei ole mitään tekemistä elämässäni, ei edes harrastusta, sillä en sellaisten apriin uskalla lähteä. Ennen olin hyvinkin aktiivinen vaikkapa urheilun suhteen.
Lisäksi se, etten uskalla lähteä tästä suhteesta, sillä pelkään, etten tule ikinä kokemaan enää sellaista tunnetta, mikä suhteen alussa oli. Olen myöskin turvautunut liikaa poikaystävääni ja pidän häntä tavallaan itsestäänselvyytenä, mikä vaikeuttaa asioita entistä enemmän.
En ole mitenkään erityisen näköinen, en ruma, mutta ei minua huomatakkaan, joten uuden rakkauden löytäminen tuntuu olevan kova haaste minulle. Haluan tulla rakastetuksi. Se olisi haaveeni nro.1.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511407- 639770
- 1435537
- 1443784
- 753740
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373625- 403378
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243173- 632783
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792573