http://www.uta.fi/utain/2004s/16/15669.html
"Huumesodassa ei voi voittaa
Katriina Kettunen
Eettisesti ei ole oikein, että valtiokoneisto yrittää estää yksilöä käyttämästä huumeita. Ainakaan se ei ole viisasta taloudellisesti.
Näin kuuluu tiivistetysti yhdysvaltalaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin kanta huumeisiin, jonka hän toi ensimmäisen kerran julki jo vuonna 1972 Newsweek-lehdessä.
Friedmanin kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Yhdysvaltojen harjoittamaan huumepolitiikkaan. Artikkelin julkaisuvuonna nuorison kasvaneesta päihteidenkäytöstä huolestunut presidentti Nixon julisti sodan huumeita vastaan. Tarkoituksena oli poistaa huumeet Yhdysvalloista ja yksi tärkeimmistä strategioista oli huumekasvien hävittäminen Kolumbiassa, Perussa ja Boliviassa.
Kaksikymmentä vuotta huumesodan käynnistymisen jälkeen Friedman pysyy kannassaan. Ennustukset ovat muuttuneet näkyviksi faktoiksi: korruptio ja rikollisuus ovat lisääntyneet, eikä huumeiden käyttö ole merkittävästi vähentynyt, hän väittää. Sota on syönyt dollarin poikineen ja Friedmanin mukaan huumerikollisista pullistelevat vankilat kasvattavat kustannuksia entisestään.
Käytännössä huumesota on koventanut otteita niin huumeiden tuottajia, salakuljettajia, myyjiä kuin käyttäjiäkin kohtaan. Kriitikoiden mukaan se on myös aiheuttanut suoranaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Uskaliaimmat väittävät koko kampanjan olevan vain peitetarina hallituksen omien intressien ajamiseksi. Samanlaista kritiikkiä on kohdistettu sotaan terrorismia vastaan.
Ekonomistin etiikka?
Friedman soveltaa huumeisiin samaa liberaalia talouspolitiikkaa kuin mihin tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön. Huumeiden kielto lailla on taloudellisesti kannattamaton ja pitäisi kumota. Tämän osoitti jo alkoholin kieltolaki aikanaan.
Friedmanin mukaan ”kielletty hedelmä” houkuttelee etenkin nuoria huumeiden pariin. Laillisten huumeiden myyntiä voitaisiin sen sijaan kontrolloida samaan tapaan kuin esimerkiksi alkoholin myyntiä Pohjoismaissa. Tapahtuipa laillistamisen myötä käyttäjien lukumäärälle mitä tahansa, ainakin jo koukussa olevien asema paranisi.
Arkijärjen mukaan huumeiden laillistaminen lisäisi niiden käyttöä. Laillisesti kaupatut huumeet olisivat huomattavasti halvempia kuin laittomat, verotettiin niitä kuinka ankarasti tahansa. Samoin huumeiden saatavuus ja laatu paranisivat ja huumeiden käyttöön liittyvä stigma hälvenisi laskien kynnystä kokeilla huumeita.
Suomessa Friedmanin ajatuksiin on tarttunut löyhästi kansanedustaja Osmo Soininvaara. Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan kolumnissa (SK 24/1998) Soininvaara myöntää, että myös Suomessa kansanterveydellisiä seikkoja suurempi ongelma on huumeiden synnyttämä rikollisuus. Siitä kärsii käyttäjien ohella koko yhteiskunta.
Soininvaara tyytyy toteamaan, että huumeiden laillistaminen olisi looginen, joskin eettisesti ongelmallinen keino huumemarkkinoiden tuhoamiseksi. Suoran kannanoton sijaan hän kyselee, ”miltä tuntuisi myydä heroiinia terveille nuorukaisille valtion huumemyymälässä?” "
Kannattaa lukea myös muut jutut.
"Huumesodassa ei voi voittaa
Katriina Kettunen
Eettisesti ei ole oikein, että valtiokoneisto yrittää estää yksilöä käyttämästä huumeita. Ainakaan se ei ole viisasta taloudellisesti.
Näin kuuluu tiivistetysti yhdysvaltalaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin kanta huumeisiin, jonka hän toi ensimmäisen kerran julki jo vuonna 1972 Newsweek-lehdessä.
Friedmanin kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Yhdysvaltojen harjoittamaan huumepolitiikkaan. Artikkelin julkaisuvuonna nuorison kasvaneesta päihteidenkäytöstä huolestunut presidentti Nixon julisti sodan huumeita vastaan. Tarkoituksena oli poistaa huumeet Yhdysvalloista ja yksi tärkeimmistä strategioista oli huumekasvien hävittäminen Kolumbiassa, Perussa ja Boliviassa.
Kaksikymmentä vuotta huumesodan käynnistymisen jälkeen Friedman pysyy kannassaan. Ennustukset ovat muuttuneet näkyviksi faktoiksi: korruptio ja rikollisuus ovat lisääntyneet, eikä huumeiden käyttö ole merkittävästi vähentynyt, hän väittää. Sota on syönyt dollarin poikineen ja Friedmanin mukaan huumerikollisista pullistelevat vankilat kasvattavat kustannuksia entisestään.
Käytännössä huumesota on koventanut otteita niin huumeiden tuottajia, salakuljettajia, myyjiä kuin käyttäjiäkin kohtaan. Kriitikoiden mukaan se on myös aiheuttanut suoranaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Uskaliaimmat väittävät koko kampanjan olevan vain peitetarina hallituksen omien intressien ajamiseksi. Samanlaista kritiikkiä on kohdistettu sotaan terrorismia vastaan.
Ekonomistin etiikka?
Friedman soveltaa huumeisiin samaa liberaalia talouspolitiikkaa kuin mihin tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön. Huumeiden kielto lailla on taloudellisesti kannattamaton ja pitäisi kumota. Tämän osoitti jo alkoholin kieltolaki aikanaan.
Friedmanin mukaan ”kielletty hedelmä” houkuttelee etenkin nuoria huumeiden pariin. Laillisten huumeiden myyntiä voitaisiin sen sijaan kontrolloida samaan tapaan kuin esimerkiksi alkoholin myyntiä Pohjoismaissa. Tapahtuipa laillistamisen myötä käyttäjien lukumäärälle mitä tahansa, ainakin jo koukussa olevien asema paranisi.
Arkijärjen mukaan huumeiden laillistaminen lisäisi niiden käyttöä. Laillisesti kaupatut huumeet olisivat huomattavasti halvempia kuin laittomat, verotettiin niitä kuinka ankarasti tahansa. Samoin huumeiden saatavuus ja laatu paranisivat ja huumeiden käyttöön liittyvä stigma hälvenisi laskien kynnystä kokeilla huumeita.
Suomessa Friedmanin ajatuksiin on tarttunut löyhästi kansanedustaja Osmo Soininvaara. Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan kolumnissa (SK 24/1998) Soininvaara myöntää, että myös Suomessa kansanterveydellisiä seikkoja suurempi ongelma on huumeiden synnyttämä rikollisuus. Siitä kärsii käyttäjien ohella koko yhteiskunta.
Soininvaara tyytyy toteamaan, että huumeiden laillistaminen olisi looginen, joskin eettisesti ongelmallinen keino huumemarkkinoiden tuhoamiseksi. Suoran kannanoton sijaan hän kyselee, ”miltä tuntuisi myydä heroiinia terveille nuorukaisille valtion huumemyymälässä?” "
Kannattaa lukea myös muut jutut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Valtio saattaa jonkun mielestä haluta, että terve nuorukainen käyttää valtion omia huumeita, että yllä pysyy kuri ja järjestys eli ihmiset käyvät töissä, jos siihen kykenevät ja muut seuraavat tätä työssäkäyntiä tukien sitä parhaan kykynsä mukaan... Ei ihme, että ns. toisen luokan kansalaiset mm. alkoholistit leimataan kateellisiksi.
Ihmettelen edelleen miksi ratkaisumalleissa on vain täyskielto tai täyssalliminen. Looginen tapa olisi puuttua käyttökulttuuriin- ja määrään ja luoda turvaraja jonka ylittäminen olisi hankalampaa tai laitontakin, ei niinkään tehdä asiaa ehdottomasti laittomaksi. Samoin alkoholin tapainen "juokaa juuri niin paljon kuin lystää, sehän on rikoksissa lieventävä asianhaara" kontrollistaluopuminen on järjetöntä yhteiskunnan suunnalta. Alkoholiakin pitää kontrolloida, mielellään henkilökohtaisia juomamääriä myöten. Vapaa jakelu pannaan vaikka sinänsä jakelua ei tulisi estää koska tuloksena on rikolliset markkinat...
Toisin sanoen yhteiskunnan kannattaisi
- Taata aineen kohtuukäyttömäärän saatavuus ei-rikollisilta tahoilta
- Estää liikakäyttö vaikka sitten ankarin voimatoimin.
Itse kannattaisin mallia jossa on olemassa tietynlaisia "lepokoteja" joissa saa kokeilla rajoitetussa ympäristössä haluamiaan aineita täyshoidossa. Lepokodissa ei saa olla niin pitkään että asiasta tulisi ongelma ja vierailut viedään rekisteriin ja lepokotiin ei pääse kuin tietyin aikavälein jottei riippuvuutta synny. Siitä kuinka suljettu ja kontrolloitu "lepokoti" on riippukoon aineen haitallisuudesta ja riippuvuuspotentiaalista, kannabikselle riittää coffeeshop, amfetamiinille ehkä suljettua osastoa vastaava mesta.
Esim. amerikan villin lännen vähemmän tunnettua historiaa ovat oopium-salongit joita pistivät pystyyn yritteliäät itämaalaiset. He kontrolloivat oopiumin käyttöä niin ettei riippuvainen menettänyt täysin kontrollia elämästään, ennenkaikkea siksi että heidän kotimaassaan ongelmia oli tullut ja oopium-salongit oli kielletty. Tuona aikana käyttäjät eivät menettäneet kuin korkeintaan rahansa, sinänsä noista salongeista ei ollut haittaa normaalille elämälle.
Tästähän on joissain maissa tehtykin tavallaan, narkomaaneille on järjestetty tiloja joissa voi piikittää ja paikalla on hoitaja tai lääkäri sekä usein tavattavissa sosiaalityöntekijä. Matskua löytyy puhtaista neuloista aina oppaisiin ja teekupilliseen saakka. Monen paraneminen on alkanut sieltä. Tosin yksistään tuo ei tietenkään riitä mihinkään - ko. maissa esim. lääkkeellinen vieroitushoito on hoidettu mallikkaasti.
Perusidea oli hyvä.
Vaan yksi kohta:
"Estää liikakäyttö vaikka sitten ankarin voimatoimin."
Riippuvuus on sairaus, jota ei tulisi hoitaa voimatoimin - se vaan ei toimi. Ihminen on saatava ymmärtämään, että kaikki ei ole hyvin ja tämän jälkeen paraneminen lähtee yksilöstä itsestään. Apu ja tuki on tehokkaampaa.
Ja toinen:
"amfetamiinille ehkä suljettua osastoa vastaava mesta"
Lyöppä parit viivat vauhtia nokkaan ja mene johonkin suljettuun tilaan. Mahdollisesti vielä ilman juttuseuraa. Onnea.
Nuo kokkeli, esso, vauhti ja muut nostavat. Hankalampi laittaa mitään kontrolloitua tilaa jossa istuu ja kokeilee ainetta. Voi olla liikaa meno päällä. Ehkä joku "huumekokeiludisko"? Psykedeelien kanssa voisi vielä toimia, muttei nostavien.
"Riippuvuus on sairaus, jota ei tulisi hoitaa voimatoimin - se vaan ei toimi."
Olen samaa mieltä, tarkennan ajatustani joka on : Riippuvuuteen johtavia polkuja pitää kontrolloida voimatoimin, riippuvuus on lähinnä järjestelmään jääneen aukon vahinkotulos ja se hoidetaan hoidolla.
Toisin sanoen rajattomaan diilaamiseen (tai yleensäkin diilaamiseen) edelleen kriminalisointi. Suurten määrien hallussapito kriminalisoiduksi (ellei ole lisenssiä esim. virallisella jakeluportaalla). "Hoitokodin" huijauksesta rangaistuksia jne jne.
Tarkoitus on siis sellainen systeemi jossa narkomaniaan ajautumisen tiellä on monta suljettua porttia joita vartioidaan voimalla - mutta etenkin nykyiset narkomaanit ja ne harvat jotka toimivassa kontrollissa ajautuvat narkomaniaan esim. marginaaliin työnnetyn huumekaupan ansiosta todellakin HOIDETAAN eikä lähetetä vain rundiin tai linnaan. Tämä on olennainen osa enkä tietenkään tullut sitä maininneeksi.
Realistinen ja konkreettisesti mahdollinen optimitilanne on jotakuinkin sellainen että kokeilijoita, satunnaiskäyttäjiä ja "maksimi sallittu määrä" käyttäjiä on jotakuinkin yhtä paljon kuin nykyisin käyttäjiä, mutta narkomaaneja vain ehkä 1/10 nykyisestä tai jopa vähemmän - ja hekin hoidettuja eivätkä krimipolulla. Tällöin huumeiden aiheuttamat ongelmat ovat pessimistisestikin arvioiden enää neljännes entisestä. Rikollinen porras melko tarkkaan nujerrettu ja kuolee tarpeettomana koska ainoat jotka sitä enää tukisivat ovat narkomaanit ja hehän saavat tässä mallissa jo hoitoa. Jäljelle jää lähinnä periaate-elämäntapanarkki-huumeidenkäyttäjät jotka fiilistelevät krimitunnelmien takia kuosia laittomasti pitäessään kiinni 1900-luvun nuoruuden fiiliksistään.
Diilereille ja käyttäjille määristä riippumatta tulee kuolemantuomio, joka myös toimeenpannaan. Siellä ei ole huumeongelmaa.
Aivan. Meillä Suomessa on ongelmia. Malesiassa ei ole ongelmia, sillä se on sivistysvaltio. Käykäämme Malesian tietä. Verratkaapa vaikka Malesiaa Hollantiin! Mikä ero! Toinen on sivistysvaltio. Toinen ei. Toisessa narkit heiluvat kaduilla. Toisessa kaduilla heiluvilta narkeilta pudotetaan pää! Malesian tie on meidän tie! Holaa Maleesiaaa! Miettikääää! MIETTIKÄÄÄ! Kuolema kannabisnarkeille, perkele!
Tämä odottaa nistejä?
http://media.putlife.com/armstrong-murder264
siellä näkyi seuraava lista:
music downloads
free music downloads
free music mp3
funny video clips
listen to music
porno movie
payday loans
credit reports
cash advance
bad credit loans
credit cards
Ei hullumpaa, alampa nistiksi.
Ei helvetti, tosiaan... nisteillä on selkeästi hauskempaa :D
Jos tuo on sinusta voitto niin et taida kovin terve ainakaan olla...
Mikään tai kukaan ei voita jos ihmisiä teloitetaan. Ei mikään.