Kansainvälinen adoptio on lapsikauppaa, jonka seurauksena noin 100-lasta syrjäytyy Suomessa vuosittain. Nämä syrjäytyvät lapset jäävät käytännössä yhteiskunnan harteille pysyvänä taakkana. Monen syrjäytyminen alkaa jo kotoa, jossa he kokevat psykologista, fyysista ja jopa seksuaalista väkivaltaa, ja vammautuvat pysyvästi tämän seurauksena.
Kansainvälinen adoptio tulee näin maksamaan suuresti yhteiskunnalle näiden lasten syrjäytyessä. Kyseessä ovat erittäin suuret sekä taloudelliset että emotionaaliset kustannukset. Moni lapsi vammautuu käytännössä pysyvästi seksuaalisen ja psykologisen väkivallan seurauksena. Tämä johtaa puolestaan näiden lasten erittäin vaikeaan oireiluun, joka on suureksi taakaksi koko yhteiskunnalle!
Kansainvälisestä lapsikaupasta kärsii siis SEKÄ lapsi ETTÄ yhteiskunta! Kyse on MERKITTÄVÄSTÄ sekä taloudellisesta että psykologisesta taakasta kummallekin osapuolelle!
Kansainvälinen adoptio tulee näin maksamaan suuresti yhteiskunnalle näiden lasten syrjäytyessä. Kyseessä ovat erittäin suuret sekä taloudelliset että emotionaaliset kustannukset. Moni lapsi vammautuu käytännössä pysyvästi seksuaalisen ja psykologisen väkivallan seurauksena. Tämä johtaa puolestaan näiden lasten erittäin vaikeaan oireiluun, joka on suureksi taakaksi koko yhteiskunnalle!
Kansainvälisestä lapsikaupasta kärsii siis SEKÄ lapsi ETTÄ yhteiskunta! Kyse on MERKITTÄVÄSTÄ sekä taloudellisesta että psykologisesta taakasta kummallekin osapuolelle!
Vastaukset 14
Vanhimmat
rahasta? Eikö olisi tärkeämpää puhua siitä miten auttaa ja tukea näitä lapsia.
En jaksa uskoa että noita tapauksia on noin paljon.
Totta kai epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa, niin biologisten kuin adoptioavanhempienkin kohdalla. Ei siinä mitään eroa ole. Ainoa ero on vaan siinä että se kyysy paljon enempi kärsivällisyyttä ja kypsyyttä kasvatta adoptiolasta kuin omaansa, sehän on kaikille selvä asia varmasti.
Se on ikävää jos lapsen ja vanehmepinen välille ei synny sidettä, olipa se sitten biogogisten tai adotiovanhempien lapsista kyse. Lapsi kärsii aina jos tuota luottavaista ja empaattista sidettä ei synny.
Joten kaikki vaan tukemaan ja auttamaan näitä lapsia. Empatia tarkoittaa juuri sitä että voi rakastaa yhtä paljon toisten lapsia kuin omiaankin.
Eikö ole niin päin että lastenkotiin jääminen aiheuttaa suuremman syrjäytymisen kuin perheeseen pääseminen.
Pienempi mahdollisuus joutua psyykkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi on sitäpaitsi adoptioperheissä, kuin bioperheissä, onhan adoptioperheet ainakin tutkittu. Tästä löytyy varmasti tutkimustuloksiakin.
Taidat olla niin oman navan tuijottaja, ettet osaa ajatella muuta kuin omaa itseään ja omaa rahaansa. Etkä varmaan auta ketään konkreettisesti, osallistu keräyksiin, kummitoimintaan tms.
että lastenkodin lapset ovat täysin yhteiskunnan kustantamia, jos pääsee perheeseen, kun kulut menee perheelle.
Siis, mistä sinä oikein valitat???
vaan aivan yhtä suuri. Tutkimukset ovat ulkokohtaisia. Mistä muuten tiedät, ettei kirjoittaja, jolle vastasit, ole itse adoptiolapsi?
Olisi erittäin, erittäin ystävällistä että kaikki, jotka vetoavat joihinkin tutkimuksiin, kertoisivat mistä tutkimuksista on kysymys - muuten on ihan yhtä tyhjän kanssa vedota niihin.
Yksittäiset adoptiot voivat onnistua tai epäonnistua, riippuen varmasti
- adoptoidun taustasta (onko paljon traumaattisia kokemuksia ennen adoptiota),
- adoptoidun luonteista (miten elämän yleensä kokee ja näkee ts. 'onko vajaa lasi aina puoliksi tyhjä vai täysi'...),
- perheestä johon lapsi adoptoidaan (osaako vanhemmat tukea lasta, hakea apua tarvittaessa...),
- ympäristöstä (miten paljon negatiivista palautetta adoptoitu saa ympäristöstään)
- jne. jne.
Yksittäisen adoptoidun kohtalosta tai mielipiteestä ei voida tehdä yleistystä kuten ei yksittäisen biologisenkaan lapsen kohdalla.
Siksi, jos adoptio ei ole omalla kohdalla ollut onnistunut ratkaisu, toivoisin kirjoittajilta hiukan tarkempaa selitystä eikä vain syytöksiä: miksi adoptio ei ollut mielestäsi onnistunut ratkaisu, miten sitten olisi halunut elämääsi elää (realistiset vaihtoehdot).
Mikset halua perusteluita niiltä adoptoiduilta, jotka pitävät adoptiota hyvänä. Viime aikanahan näitäkin kirjoituksia on ollut täällä. Kukaan ei kyseenalaista niitä. Sitten on vielä väitetty, että tällä palstalla ei saa kirjoittaa adoptiopositiivisia juttuja...
Olenko minä ainoa, joka näkee melkoista vinoutta suomalaisessa adoptiosuhtautumisessa?
mitä tarkoitatt tuolla "vinoutta suomalaisessa adotiosuhtautumisessa".
PS: Itse olen adoptoitu ja minulle se oli "pelastus", mutta uskon ettei kaikissa adoptiotapauksissa aina ene niinkuin pitäisi.
Se on kiinni niin monista asianhaaroista, kuinka tulee onnistumaan. Uskon että suurimmalla osin onnistuu ihan suht koht hyvin. Mitä nuorempi lapsi sitä helpommin uskon sen onnistuvan, mutta on paljon muitakin seikkoja jotka vaikuttavat onnistumiseen.
Tottahan toki mielelläni luen ADOPTOIDUILTA kirjoituksia siitä miksi kokevat adoption myönteisenä. Miksi pitäisi kyseenalaistaa sitä jos joku kokee että asiat ovat menneet OMAN adoption kohdalla positiivisesti ?
En minä kyseenalaista yksittäisten ADOPTOITUJEN mielipiteitä siitäkään jos joku heistä kokee adoption olleen omalla kohdallaan väärä ratkaisu.
Kyseenalaista sitä että joku TÄYSIN ULKOPUOLINEN (ei-adoptoitu) on puhuvinaan kaikkien adoptoijen suulla että adoptio on AINA väärin tai että siitä seuraa AINA syrjäytymistä tms.
Adoptiokrittiikki on aivan eri asia kuin adoptiovastaisuus: krittikissä mielestäni tuodaan esille asioita joissa on parantamisen varaa ja jotka pitää korjata, adoptiovastaiset ihmiset taas haluavat lakkauttaa koko adoptiosysteemin.
Sinäkin voisit varmaan kertoa mitä omakohtaisia kokemuksia sinulla on, minkä pohjalta olet muodostanut mielipiteesi.
Minä muodostan mielipiteeni sille että olemme 10 vuotta sitten adoptoineet ensimmäisen lapsemme ja jo silloin miettineet asiaa pitkän tovin eettiseltä yms. kannalta - ja päätyneet adoptioon.
Lapsemme voivat hyvin, ainakin toistaiseksi, tulevaisuudestahan ei kukaan voi sanoa mitään.
Puhumme kuitenkin, ja olemme aina puhuneet, kotonamme lastemma kanssa avoimesti adoptiosta, syistä miksi lapsemme biovanhemmat ovat heidät hylänneet, siitä miksi halusimme adoptoida, tuntemattomien biovanhempien ikävästä ja monista monista muista asioista. Emme oleta lastemme olevan meille kiitollisia meille vaan olemme itse kiitollisia siitä että heidät on meidän hoiviimme luotettu. Ja elämme hyvin tuikitavallista lapsiperheen elämää.
olen jo kirjoittanut monta viestiä ,joten tässä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013821842
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013840955
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013850181
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013850541
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013904616
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013905275
Eikös teidän vanhempi lapsi ole vasta 8-vuotias?
10 v sitten aloitimme adoptioprosessimme, lauseeni oli huonosti jäsennelty.
Voit käyttää sanaa hylänneet vain, jos lapsesi on ns löytölapsi, jonka äiti tai vanhemmat ovat jättäneet korissa kirkon eteen tms paikkaan, josta hänet on sitten löydetty. Muussa tapauksessa neutraali sana on antaa adoptioon.
Miksi muuten lapsi pitää adoptoida? Minusta kasvatusvanhempana toimiminen on paljon rehellisempää ja oloissamme myös hyödyllisempää kuin adoptoiminen. Suomessa on pulaa sijaisvanhemmista eikä adoptiovanhemmista, koska adoptiojonossa on paljon halukkaita, mutta mitään ylitarjontaa adoptioon annettavista lapsista ei todellakaan ole.
Tiedätkö muuten, että moni uskonto ei hyväksy adoptointia? Adoptointi on kotoisin roomalaisesta yhtieskunnasta, ja tapa levisi roomalaisen oikeuden myötä länsimaihin. Rooman valtakunnan aikana adoptoitiin lähinnä aikuisia, että saataisiin perillinen suvun nimelle ja omaisuudelle. Adoptoidun oli sitä ennen näytettävä olevansa adoption arvoinen.
Esim juutalaisuus ei hyväksy adoptiota. Orvoista huolehditaan, mutta jokainen säilyy omassa suvussaan. Geneettiset juuret koetaan tärkeiksi.
Hylänneet - antaa adoptioon, tiedän kyllä sanojen eron.
Adoptoiminen on eri asia kuin sijaisvanhempana oleminen, molemmat mielestäni arvokkaita asioita.
Minulle ei ole merkitystä sillä mitä uskonnot sanovat adoptiosta.
"Kansainvälinen adoptio on lapsikauppaa, jonka seurauksena noin 100-lasta syrjäytyy Suomessa vuosittain."
Ja se lähde oli...?