Olen miettinyt että moni suosittelee lääkitystä tällä palstalla ensimmäiseksi hoidoksi jos joku tuntee olonsa masentuneeksi. En tietenkään sano että se olisi huono asia että suositellaan hoitoa, mutta vähän arvelluttaa.
En tahtoisi kuulla heti että mene pois terve ihminen valittamasta, sillä tiedän kyllä mitä masennus on sitä itsekin pitkään sairastaneena. Olen kuitenkin voinut hyvin jo melko pitkään syömättä yhtään lääkettä. En halua kuolla ja olo on muutenkin toiveikas. Eikä tämä johdu keväästä vaan siitä että todella olen pääsemässä yli masennuksesta. Hoito jota sain oli terapia melko lyhyt kestoinen.
Tästä johtuen en ymmärrä miksi terapiaan ei pääse helposti. Se voi tulla halvemmaksi yhteiskunnalle ja siinä tartutaan todelliseen ongelmaan. En voi tietenkään vähätellä terapian ja lääkehoidon tärkeyttä yhdessä jos tilanne on vakava ja vaatii sitä.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan. Mielestäni siis lääkitys aloitetaan liiankin heppoisin perustein, kysyt vain ja pilleripurkki on jo kourassa. Selkään taputus ja seuraava potilas sisään. Siltä tämä vaikuttaa...?
Jaksamista kaikille!
En tahtoisi kuulla heti että mene pois terve ihminen valittamasta, sillä tiedän kyllä mitä masennus on sitä itsekin pitkään sairastaneena. Olen kuitenkin voinut hyvin jo melko pitkään syömättä yhtään lääkettä. En halua kuolla ja olo on muutenkin toiveikas. Eikä tämä johdu keväästä vaan siitä että todella olen pääsemässä yli masennuksesta. Hoito jota sain oli terapia melko lyhyt kestoinen.
Tästä johtuen en ymmärrä miksi terapiaan ei pääse helposti. Se voi tulla halvemmaksi yhteiskunnalle ja siinä tartutaan todelliseen ongelmaan. En voi tietenkään vähätellä terapian ja lääkehoidon tärkeyttä yhdessä jos tilanne on vakava ja vaatii sitä.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan. Mielestäni siis lääkitys aloitetaan liiankin heppoisin perustein, kysyt vain ja pilleripurkki on jo kourassa. Selkään taputus ja seuraava potilas sisään. Siltä tämä vaikuttaa...?
Jaksamista kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
että olet selvinnyt ilman lääkkeitä - minä en ole. Lopetin masennuslääkkeeni pikkuhiljaa annosta pienentäen. Puolivuotta siitä kun olin lopettanut masennuslääkkeet olin psykoosissa. Minun ei olisi missään nimessä pitänyt lopettaa masennuslääkkeitä, mutta koska en halua syödä lääkkeitä ylipäätään halusin niistä eroon ja nyt minulla on entistä enemmän lääkkeitä syötävänä.
Jaksamista vain sinulle ja kaikki mahdollinen tuki mitä tarvitset!
Tuota minä itse mietin että miten helppoa on elää jälkeenpäin kun pitää ne nyt jossain vaiheessa lopettaa. En uskaltanut ottaa lääkkeitä enkä halunnut.
No jaksakaa kaikki odottaa että auringon säteet vielä kultaavat mielen, se ei ole ikinä liian kaukana! :)