Olen kahden lapsen äiti, pojat 9kk ja 2v6kk. Tuntuu etten saa minkäänlaista otetta elämästä, en osaa enää nauttia mistään, pelkään ja kaikki ahdistaa; rahatilanne, työttömyys...
Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein. En osaa olla hyvä äiti enkä avovaimo.
Pyykit tulee pestyä, ruoka laitettua ja koti siivottua, mutta silti tunnen etten pysty antamaan itsestäni tarpeeksi toisille, en pysty iloitsemaan siitä mitä minulla on vaan pelkään aina että lapset ja mies vihaa mua, ja että mies etsii jostain uuden naisen joka ei aina nalkuta alkoholin juomisesta, ja siitä kun kukaan ei välitä miltä munsta tuntuu, mitä minulle kuuluu.
Olen kaikille vain kahden lapsen äiti, en ole enää minä, vaan äiti. En osaa olla onnellinen ja nauttia elämästä. Tuntuu kun en enää tuntisi itseäni, elän jonkun muun elämää jossa minun tulee huolehtia että muilla on kaikki hyvin, ei minun tunteilla ja tarpeilla niin väliä.
En osaa hakea mistään apua kun en osaa kertoa mikä mua vaivaa; kaikkihan on muiden näkökannalta hyvin, itsestä vaan ei tunnu siltä.
Miten pystyisin nauttimaan lapsistani ja elämään elämääni? Miten ajatukset saisi taas selviksi? Miten oppia näkemään ympärilläni kaikki hyvä eikä aina pelätä sitä pahinta?
Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein. En osaa olla hyvä äiti enkä avovaimo.
Pyykit tulee pestyä, ruoka laitettua ja koti siivottua, mutta silti tunnen etten pysty antamaan itsestäni tarpeeksi toisille, en pysty iloitsemaan siitä mitä minulla on vaan pelkään aina että lapset ja mies vihaa mua, ja että mies etsii jostain uuden naisen joka ei aina nalkuta alkoholin juomisesta, ja siitä kun kukaan ei välitä miltä munsta tuntuu, mitä minulle kuuluu.
Olen kaikille vain kahden lapsen äiti, en ole enää minä, vaan äiti. En osaa olla onnellinen ja nauttia elämästä. Tuntuu kun en enää tuntisi itseäni, elän jonkun muun elämää jossa minun tulee huolehtia että muilla on kaikki hyvin, ei minun tunteilla ja tarpeilla niin väliä.
En osaa hakea mistään apua kun en osaa kertoa mikä mua vaivaa; kaikkihan on muiden näkökannalta hyvin, itsestä vaan ei tunnu siltä.
Miten pystyisin nauttimaan lapsistani ja elämään elämääni? Miten ajatukset saisi taas selviksi? Miten oppia näkemään ympärilläni kaikki hyvä eikä aina pelätä sitä pahinta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on sitä arkea ja äitiyttä ja sitä jatkuu kymmenen vuotta eteenpäin.Älä vaan hanki enempää lapsia niin olet nopeammin niistä irti.
tuttuakin tutumpaa on tuo tunne joo. Sulla on selvästikin masennus. Mullakin on. Tunne on tosi kurja eikä sille osaa tehdä mitään. Itsellä on sellainen homma, että joudun oikein pakottamaan itseni, jos pitää jotain tehdä. Lapset hoidan tottakai, mutta kaikki muu saakin sitten jäädä vähemmälle. Itsestäni en välitä oikeastaan yhtään. Kohta on pakko tallustaa tohtorille hakemaan roppia. Kyllä sinäkin varmasti pärjäät ja jos oikein pahalta tuntuu, käy lääkärissä. Keskustelukin on hyvä, jos sinulla on joku kenen kanssa jutella. Älä pidä kaikkea sisälläsi.
tunteneena voin sanoa, että masennuksesta ei pääse muuten kuin sen läpikäymällä.
Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan, tai paikalliseen mielenterveystoimistoon, josta saa keskusteluapua.
Myöskin olisi hyvä, jos saisit välillä omaa aikaa tehdä mitä haluat, toteuttaa itseäsi.Tapaa ystäviäsi, ulkoile yritä etsiä iloa pienistä asioista, vaikkapa tämän päiväisestä auringonpaisteesta!
Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!
muuten sellanenkin, että esim. aamulla kaikki on hyvin ja olo tuntuu normaalilta mutta jo parin tunnin kuluttua ahdistus valtaa mielen. Tulee kaikkia tyhmiä ajatuksia päähän, että esim. miten pärjään kunlapset ovat murkkuiässä vaikka siihen on vielä toistakymmentävuotta aikaa =)ja kaikekea tuollaista.
Jotenkin vaan tuntuu ettei itse pysty tekemään asialle mitään. Tietää kuitenkin että jotain pitäisi tehdä että olo korjaantuisi. Jotenkin sitä kuitenkin menettää täysin toimintakykynsä asioiden hoitamisen suhteen. Minä aloitin juuri E-Epan ja Karnosiinin syönnin ja testaan parhaillaan josko niistä olisi apua. Jos eivät auta, kokeilen seuraavaksi lääkitystä. Sen auttaa varmuudella, mutta koitan vielä toistaiseksi välttää sitä.
Voisit ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon. Joskus mieliala huom. ei psyykelääkkeet vaan mielialalääkkeet voivat olla hyvä juttukin. Turhaan sitä pitää itsellänsä huonoa oloa.
Jos et halua lääkitystä, niin ota siitäkin huolimatta yhteyttä mielenterveystoimistoon. Siellä osaavat auttaa ja saat oikeaa apua. Mutta tärkeintä, että haet apua. Ennen kuin masennus syvenee. Sitten siihen on todella vaikea puuttua.