Maanviljelijä Markus Päyhönen

Markus Päyhönen oli maanviljelijä. Hän oli jo vanha ja sairas mies, mutta siitä huolimatta lannoitti peltonsa omalla paskallaan. Kuulaina kevätöinä saattoi nähdä Markuksen kyykkivän ja ähkivän pellollaan. Uloste virtasi Markuksen perseestä vuolaana ripulivirtana ja pelto sai tarvitsemansa ravinteet. Markuksen uloste olikin erityisen ravinteikasta. Kaikki naapurit kadehtivat Markusta, koska ihmeellisen paskansa ansiosta hän korjasi joka vuosi seudun rikkaimman sadon.

Markus oli jo pitkään kironnut Suomen kitsasta luontoa, joka antaa vain yhden sadon vuodessa. Eteläisissä maissa saattoi viljellä ympäri vuoden ja vuosituotto oli siten suurempi. Se harmitti Markusta, sillä hän oli hyvin kilpailuhenkinen. Eräänä pimeänä syysyönä Markus valvoi sängyssään pohtien voiton maksimointia. Silloin hän sai oivan aatteen. Markus keksi, että hän voisi kasvattaa vehnää ympäri vuoden, jos hän kylväisi siemenet perseeseensä. Hänellähän oli perse jo valmiiksi täynnä mitä mainiointa lannoitetta. Kastelukin oli helposti järjestettävissä, sillä Markuksen penis oli niin pitkä, että sen saattoi helposti työntää perseeseen. Näin virtsa tulisi suoraan peräsuoleen ja kastelisi kuinvan paskan. Kun Markus vielä lainaisi naapuriltaan Petteriltä solariumin, hän voisi pimeinä talvi-iltoina antaa vehnälle valoa. Kaikki olisi siten valmista.

Heti seuraavana päivänä Markus kylvi perseeseesnsä vehnää, asetti peniksensä kasteluasemiin ja kävi lainaamassa Petteriltä solariumin. Ei mennyt kauakaan, kun Markuksen perseestä jo tunki esille roimia vehnänkorsia. Markus oli iloinen.

Kerran Markuksen eno Seppo tuli tapaamaan Markusta. Markus päätti maksimoida voitot ja kylvi vehnää Seponkin perseeseen. Sepon uloste oli huonolaatuista, joten Markus työnsi omaa paskaansa Sepon perseeseen. Näin ensimmäisestä sadosta tuli poikkeuksellisen suuri.

Tästä kaikesta on kulunut jo vuosia. Vielä nykyäänkin Markus joka vuosi kylvää perseeseensä vehnää. Jos Seppo-eno joskus sattuu vierailemaan, Markus kylvää hänenkin perseeseensä vehnää. Markuksen tulot ovat kolminkertaistuneet ja naapurit ovat tulleet entistä kateellisemmiksi. Markus kykenee kilpailemaan jopa etelän hedelmällisten seutujen viljelijöiden kanssa. Markus on lopultakin saanut rauhan.