Muilla kokemuksia

Muuten totta puhut. Mutta vähän turhauttaa naisten ynseys. :(

ihmettelevä kirjoitti:

Muuten totta puhut. Mutta vähän turhauttaa naisten ynseys. :(

ole henk.kohtaista, käyttäytyminen kielii ihmisestä itsestään eikä siitä, kenelle se on osoitettu.

Muakin deitti vedätti. Oli niin aikuista naista, rehellinen, tasapainonen sydämellinen ja vaikka mitä. Sit se olikin yhtäkkiä yks törkee kielenkäyttäjä ja laittoi koko deittailun poikki.Olin aivan järkyttyny. Mähän olin tietty jo ihastunu ollut siihen, kertonut sille vaikka mitä itestäni ja kyllä se satutti mua rankasti.En tajunnu miten se nainen, joka niin hempeesti kirjoitteli ja joka oli munhu ihastunu yhtäkkiä alkoikin ilman syitä vedätellä vittuja ja perkeleitä ja ettei halua kirjoitella. Se oli mun eka kerta kun vastasin deitti-ilmoitukseen enkä silloin tajunnu, että naiset vedättää naisia kirjoittelemalla useille sillei, että on ihastunut yms. ja sit yhtäkkiä laittaa joihinki välit poikki ja vielä perekelitä tai vittuja syyttä suotta heitellen. Mut en mä tajua mitä varten ne naiset laittaa niitä deitti-ilmoituksia, jotka vaan etsii toisesta asioita, jotta voisi kelata sen pois. ne naiset kun ei kykene sillei ollenkaan tutustumaan toiseen sellaisena kuin se toinen on, vaan ne vaan etsii jotain sellasta, mitä ei ole olemassakaan ja haluaa pelkästään toisesta sitä, että etsii siitä asioita millä sen voisi pois kelata. Epäluulosuus on se asenne kun ne suhtautuu niihin, jotka niille vastaa.

jotain pelottavaa catsy_666....hui

pilvi kirjoitti:

jotain pelottavaa catsy_666....hui

Se mikä muita pelottaa, vetää toisia puoleensa. Minun kovuuteni on samalla syy siihin miksi minusta tappelee kaksi naista (joihin kumpaankaan en ole tyytyväinen).

ilmiöön kirjoitti:

Muakin deitti vedätti. Oli niin aikuista naista, rehellinen, tasapainonen sydämellinen ja vaikka mitä. Sit se olikin yhtäkkiä yks törkee kielenkäyttäjä ja laittoi koko deittailun poikki.Olin aivan järkyttyny. Mähän olin tietty jo ihastunu ollut siihen, kertonut sille vaikka mitä itestäni ja kyllä se satutti mua rankasti.En tajunnu miten se nainen, joka niin hempeesti kirjoitteli ja joka oli munhu ihastunu yhtäkkiä alkoikin ilman syitä vedätellä vittuja ja perkeleitä ja ettei halua kirjoitella. Se oli mun eka kerta kun vastasin deitti-ilmoitukseen enkä silloin tajunnu, että naiset vedättää naisia kirjoittelemalla useille sillei, että on ihastunut yms. ja sit yhtäkkiä laittaa joihinki välit poikki ja vielä perekelitä tai vittuja syyttä suotta heitellen. Mut en mä tajua mitä varten ne naiset laittaa niitä deitti-ilmoituksia, jotka vaan etsii toisesta asioita, jotta voisi kelata sen pois. ne naiset kun ei kykene sillei ollenkaan tutustumaan toiseen sellaisena kuin se toinen on, vaan ne vaan etsii jotain sellasta, mitä ei ole olemassakaan ja haluaa pelkästään toisesta sitä, että etsii siitä asioita millä sen voisi pois kelata. Epäluulosuus on se asenne kun ne suhtautuu niihin, jotka niille vastaa.

Lue lisää

että kirjoittelit jonkun ukon kanssa...on sitä hassumpiakin asioita sattunut...

Ajatusten lukija sitä ei ole, jokus vaan pitäisi olla...
vastasin sen naisen ilmoitukseen, alettiin kirjoitella. Kirjotusten perusteella se ei tuntunu ilmoituksessaan valehdelleen ku ilmoitti olevansa tasapainonen aikuinen, rehellinen ja sydämellinen nainen (melkein kaikki noin laittaa deitti-ilmotukseen, mut en tajunnu ettei ihmiset kirjoita niihin aina totta tai sit ne vaa
aattelee olevansa sellasia muttei oikeesti ole). Tosi nopeesti ihastuttiin toisiimme ja sit jo läheteltiin tekstareita, puhuttiin ja valokuvat vaihdettiin. Se kirjoitti, et se ei kirjoittele kenenkään muun kans ku mun kans ainoostaan. rakastuin siihen naiseen ja se munhu. Tiiättehän.. aamulla se oli ekaksi mielessä ja siltä oli jo tekstari tullut ku heräsin... toivotteli rakkaalleen hyviä huomenia... Se oli munhu yhtä rakastunu kuin mä siihen. Asuttiin eri kaupungeissa, mut mä ehdotin sille tapaamista, ku tahdoin tietty tavata sen ja pakkohan se on tavata, et muutenki tietää et me todella ollaan sopivat toisillemme.
Mut sillä oli aina jotain järkeenkäypiä esteitä sille, ettei voitu tavata. Sit ku oltiin jo
kuukauden tätä kirjoittamispuhumistekstarisuhdetta jatkettu, nii mä enemmän pyysin sitä tapaamiseen kun olin nii rakastunu. Siinä vaiheessa se ekan kerran täys yllättäen laittoi suhteen poikki perkeleitä ja vittuja sadatellen, kun en kuulemma luottanu häneen ku tahdoin sitä tapaamista.
Mähän kyllä luotin koska koko ajan tunsin sen rakkauden sen puheissa, tekstareissa ja kirjeissä.
Mut oon kuitenki aikuinen, enkä halua jotain epätodellista suhdetta, jossa ei tavata
elellen huumassa vain kirjoitellen ja puhuen... Sit se viikon kuluttua kirjoitti, pyysi anteeksi
ja tahtoi taas jatkaa, kertoi rakkauden tunteistaan mua kohtaan ja sanoi että tavataan, jos vielä tahon. Tottakai annoin anteeksi, ku olin niin rakastunu siihen.
Siitä me sit alettiin taas se sama et kirjoteltiin, tekstailtiin ja puhuttiin. Se oli munhu aivan rakastunu niinku mä siihen, eikä sen rakastumisesta ollut mulla epäilystäkään
sen puheiden ja kirjoitusten perusteella, vaan tunteistaan munhu se kokoajan kertoi ja nii aidosti, et mä todella uskoin siihen kaikkeen.
Mut nytki sillä oli koko ajan jotain esteitä tapaamiselle.
Selitin sille, ettei me voida jotain eroottista tekstarihellyyttä mailirakkautta ja puhelinrakkautta ainoostaan toisillemme jakaa, vaan suhteen tulee olla todellinen, jossa elämää jaetaan todellisesti toisiamme tavaten. Sit sen vastaus oli taas yhtäkkisesti sadattelua, perkeleitä, vittua ja laittoi välit poikki mitään selittämättä.

Olin siihen oikeesti nii rakastunu ja mun tunteet oli nii tosia. Koko juttu sattui aivan helvetisti.
Inhottavinta oli ku en tienny, et mikä ihme se nainen oikeen oli, et vedättikö se mua, et se halusiki vaan sellasta kirjeiden ja puheluiden kaltaista eroottista suhdetta, siis se koko deitti-ilmotus oliki vaan vedätystä jolla se sai naisia tähän juttuunsa?
Oliko sillä tällasia suhteita muitakin kuin mä? Vai oliko se oikeesti munhu rakastunu? Oliko sillä mielenterveysongelmia? Miksi se teki mulle siten? Miten joku pystyy puhuessaan ja kirjoituksisaan näyttelemään niin tasapainosta, fiksua, rehellistä ja tuntevaa naista, mut sit onki vedättäjä?
Koko sen ajan sillä oli edelleen se deitti-ilmoitus netissä. En pyytäny sitä poistamaan, koska aattelin, et se poistaisi sen omasta alotteestaan viimestään sitten ku me tavattaisiin. Siellä se sen ilmotus oli vielä kuukausia senkin jälkeen ku se oli tehny mulle sen minkä teki. Tekiköhän se sitä muillekin? Mun mielestä se oli oikeesti lesbo, eikä mikää
nettilesbo, jolla on mies kotona ja leikkii vaa netissä lesboa... Oliko sillä sit vaimo, jonka selän takana se harrasti tällasia
kaukorakkauksia: mä en saanu koskaan soittaa sille, vaa se aina soitti mulle (se perusteli sen mulle ja uskoin sen selityksen), tekstareita sain lähettää kyllä milloin halusin, mut
mailiosoitekin oli sillä kokoajan nikkiosoite enkä saanu lähettää sen oikeaan sähkisosoitteeseen mailejä. totuuttahan en voi tietää ku en ole ajatustenlukija.
Se siis heti alussa kirjoitti olevansa lesbo, sinkku, etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania ja ettei kirjoittele muiden
deitti-ilmoitukseen vastanneiden kans.
Ku se jätti munt silleen yhtäkkiä sadatellen syyttä suotta ja selittämättä yhtään mitään, nii
kirjotin sille vielä ihan murtuneena, rakkaudella ja kyselin mikä sillä oli ja miks se pelkäs tapaamista... Olin tosi huolissani ekaksi siitä ja mietin vaikka mitä asioita mitä sillä vois elämässään olla ku se ei halua tavata ja oikeaa suhdetta, vaa haluaa vaan puhelin ja kirjerakkautta ku kuitenki itse oli deitti-ilmoituksensa kirjottanu etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania.
Kirjotin sille siitäki mahollisuudesta, et jos se on jättäny jotain kertomatta omasta
fysiikastaan (olin nähny vaa kasvokuvan), niin hyväksysin senkin, et jos se vaikka istuis pyörätuolissa, nii ei sekään mitään muuttais, ku rakastan sitä kuitenki. Mut ei se vastannu koskaan.

Sitä rakastu toiseen ihan tosissaan, vaikkei ollut ees tavannu sitä... Sit ku se itekin koko ajan sanoi olevansa rakastunu, laittoi
jatkuvasti ihania tekstareita, puhui ihanasti, kirjotti kui rakastunu... Siksi se juttu sattui ja helvetisti. Ku ei ees tiedä, mitä se nainen oli ja miksi se niin teki mulle...
se sattui. jos se oli vedättäjä nii ois voinu vaikka suoraan kirjottaa vadättäneensä, nii sekin ois ollut parempi kuin se et teki niiku se teki ja mä jäin tuhannen kysymyksen kans itkeen yksikseni. Jos sillä ois ollut oikeita ja todellisia syitä käyttäytymiseensä ja jos se ois ollut aikuinen tasapainonen ja rehellinen ihminen, niinku antoi ymmärtää olevansa, nii silloin se ois kertonut ja selittänyt niitä syitä käyttäytymiseensä, eikä ois toiminu vastuuntunnottomasti kui murrosikäinen ja tasapainoton. Nii et se sitten oli joko vedättäjä tai sit sillä oli mielenterveysongelmia.

Ois ollu parempi, jos oisin ollut ajatustenlukija, nii oisin säilyny tuskalta.
Sen vaan sanon, et jos jonkun kans alkaa kirjotella, niin sopikaa tapaamisesta mahdollisimman nopeesti jos ootte toisistanne kiinnostuneita mut tehkää se ennenkui rakastutte tai ihastutte. Ku toisen näkee, nii sit tietää sopiiko yhteen, eikä muutenkaan ole sit
pelkoo siitä et toinen vedättää. Toipuminen tosta jutusta oli rankkaa... Epätietosuus
oli pahinta, ku ei tienny miksi se niin teki. En tiedä tänä päivänäkään et tulinko vedätetyksi vai en. Oisinpa ollu ajatustenlukija.

Huijattu? kirjoitti:

Ajatusten lukija sitä ei ole, jokus vaan pitäisi olla...
vastasin sen naisen ilmoitukseen, alettiin kirjoitella. Kirjotusten perusteella se ei tuntunu ilmoituksessaan valehdelleen ku ilmoitti olevansa tasapainonen aikuinen, rehellinen ja sydämellinen nainen (melkein kaikki noin laittaa deitti-ilmotukseen, mut en tajunnu ettei ihmiset kirjoita niihin aina totta tai sit ne vaa
aattelee olevansa sellasia muttei oikeesti ole). Tosi nopeesti ihastuttiin toisiimme ja sit jo läheteltiin tekstareita, puhuttiin ja valokuvat vaihdettiin. Se kirjoitti, et se ei kirjoittele kenenkään muun kans ku mun kans ainoostaan. rakastuin siihen naiseen ja se munhu. Tiiättehän.. aamulla se oli ekaksi mielessä ja siltä oli jo tekstari tullut ku heräsin... toivotteli rakkaalleen hyviä huomenia... Se oli munhu yhtä rakastunu kuin mä siihen. Asuttiin eri kaupungeissa, mut mä ehdotin sille tapaamista, ku tahdoin tietty tavata sen ja pakkohan se on tavata, et muutenki tietää et me todella ollaan sopivat toisillemme.
Mut sillä oli aina jotain järkeenkäypiä esteitä sille, ettei voitu tavata. Sit ku oltiin jo
kuukauden tätä kirjoittamispuhumistekstarisuhdetta jatkettu, nii mä enemmän pyysin sitä tapaamiseen kun olin nii rakastunu. Siinä vaiheessa se ekan kerran täys yllättäen laittoi suhteen poikki perkeleitä ja vittuja sadatellen, kun en kuulemma luottanu häneen ku tahdoin sitä tapaamista.
Mähän kyllä luotin koska koko ajan tunsin sen rakkauden sen puheissa, tekstareissa ja kirjeissä.
Mut oon kuitenki aikuinen, enkä halua jotain epätodellista suhdetta, jossa ei tavata
elellen huumassa vain kirjoitellen ja puhuen... Sit se viikon kuluttua kirjoitti, pyysi anteeksi
ja tahtoi taas jatkaa, kertoi rakkauden tunteistaan mua kohtaan ja sanoi että tavataan, jos vielä tahon. Tottakai annoin anteeksi, ku olin niin rakastunu siihen.
Siitä me sit alettiin taas se sama et kirjoteltiin, tekstailtiin ja puhuttiin. Se oli munhu aivan rakastunu niinku mä siihen, eikä sen rakastumisesta ollut mulla epäilystäkään
sen puheiden ja kirjoitusten perusteella, vaan tunteistaan munhu se kokoajan kertoi ja nii aidosti, et mä todella uskoin siihen kaikkeen.
Mut nytki sillä oli koko ajan jotain esteitä tapaamiselle.
Selitin sille, ettei me voida jotain eroottista tekstarihellyyttä mailirakkautta ja puhelinrakkautta ainoostaan toisillemme jakaa, vaan suhteen tulee olla todellinen, jossa elämää jaetaan todellisesti toisiamme tavaten. Sit sen vastaus oli taas yhtäkkisesti sadattelua, perkeleitä, vittua ja laittoi välit poikki mitään selittämättä.

Olin siihen oikeesti nii rakastunu ja mun tunteet oli nii tosia. Koko juttu sattui aivan helvetisti.
Inhottavinta oli ku en tienny, et mikä ihme se nainen oikeen oli, et vedättikö se mua, et se halusiki vaan sellasta kirjeiden ja puheluiden kaltaista eroottista suhdetta, siis se koko deitti-ilmotus oliki vaan vedätystä jolla se sai naisia tähän juttuunsa?
Oliko sillä tällasia suhteita muitakin kuin mä? Vai oliko se oikeesti munhu rakastunu? Oliko sillä mielenterveysongelmia? Miksi se teki mulle siten? Miten joku pystyy puhuessaan ja kirjoituksisaan näyttelemään niin tasapainosta, fiksua, rehellistä ja tuntevaa naista, mut sit onki vedättäjä?
Koko sen ajan sillä oli edelleen se deitti-ilmoitus netissä. En pyytäny sitä poistamaan, koska aattelin, et se poistaisi sen omasta alotteestaan viimestään sitten ku me tavattaisiin. Siellä se sen ilmotus oli vielä kuukausia senkin jälkeen ku se oli tehny mulle sen minkä teki. Tekiköhän se sitä muillekin? Mun mielestä se oli oikeesti lesbo, eikä mikää
nettilesbo, jolla on mies kotona ja leikkii vaa netissä lesboa... Oliko sillä sit vaimo, jonka selän takana se harrasti tällasia
kaukorakkauksia: mä en saanu koskaan soittaa sille, vaa se aina soitti mulle (se perusteli sen mulle ja uskoin sen selityksen), tekstareita sain lähettää kyllä milloin halusin, mut
mailiosoitekin oli sillä kokoajan nikkiosoite enkä saanu lähettää sen oikeaan sähkisosoitteeseen mailejä. totuuttahan en voi tietää ku en ole ajatustenlukija.
Se siis heti alussa kirjoitti olevansa lesbo, sinkku, etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania ja ettei kirjoittele muiden
deitti-ilmoitukseen vastanneiden kans.
Ku se jätti munt silleen yhtäkkiä sadatellen syyttä suotta ja selittämättä yhtään mitään, nii
kirjotin sille vielä ihan murtuneena, rakkaudella ja kyselin mikä sillä oli ja miks se pelkäs tapaamista... Olin tosi huolissani ekaksi siitä ja mietin vaikka mitä asioita mitä sillä vois elämässään olla ku se ei halua tavata ja oikeaa suhdetta, vaa haluaa vaan puhelin ja kirjerakkautta ku kuitenki itse oli deitti-ilmoituksensa kirjottanu etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania.
Kirjotin sille siitäki mahollisuudesta, et jos se on jättäny jotain kertomatta omasta
fysiikastaan (olin nähny vaa kasvokuvan), niin hyväksysin senkin, et jos se vaikka istuis pyörätuolissa, nii ei sekään mitään muuttais, ku rakastan sitä kuitenki. Mut ei se vastannu koskaan.

Sitä rakastu toiseen ihan tosissaan, vaikkei ollut ees tavannu sitä... Sit ku se itekin koko ajan sanoi olevansa rakastunu, laittoi
jatkuvasti ihania tekstareita, puhui ihanasti, kirjotti kui rakastunu... Siksi se juttu sattui ja helvetisti. Ku ei ees tiedä, mitä se nainen oli ja miksi se niin teki mulle...
se sattui. jos se oli vedättäjä nii ois voinu vaikka suoraan kirjottaa vadättäneensä, nii sekin ois ollut parempi kuin se et teki niiku se teki ja mä jäin tuhannen kysymyksen kans itkeen yksikseni. Jos sillä ois ollut oikeita ja todellisia syitä käyttäytymiseensä ja jos se ois ollut aikuinen tasapainonen ja rehellinen ihminen, niinku antoi ymmärtää olevansa, nii silloin se ois kertonut ja selittänyt niitä syitä käyttäytymiseensä, eikä ois toiminu vastuuntunnottomasti kui murrosikäinen ja tasapainoton. Nii et se sitten oli joko vedättäjä tai sit sillä oli mielenterveysongelmia.

Ois ollu parempi, jos oisin ollut ajatustenlukija, nii oisin säilyny tuskalta.
Sen vaan sanon, et jos jonkun kans alkaa kirjotella, niin sopikaa tapaamisesta mahdollisimman nopeesti jos ootte toisistanne kiinnostuneita mut tehkää se ennenkui rakastutte tai ihastutte. Ku toisen näkee, nii sit tietää sopiiko yhteen, eikä muutenkaan ole sit
pelkoo siitä et toinen vedättää. Toipuminen tosta jutusta oli rankkaa... Epätietosuus
oli pahinta, ku ei tienny miksi se niin teki. En tiedä tänä päivänäkään et tulinko vedätetyksi vai en. Oisinpa ollu ajatustenlukija.

Lue lisää

Ottamatta kantaa muuhun tässä asiassa kysyn, onko yleistäkin että rakastutaan toiseen pelkän kirjoittelun ja soittojen perusteella? Itse en sellaiseen kykene, mutta ilmeisesti näinkin voi tapahtua. Toki mielenkiinto ihmiseen saattaa herätä jo ennen tapaamista, mutta itselläni se rakastuminen tapahtuu sitten vasta kun on ihmisen nähnyt.

rakkautta? kirjoitti:

Ottamatta kantaa muuhun tässä asiassa kysyn, onko yleistäkin että rakastutaan toiseen pelkän kirjoittelun ja soittojen perusteella? Itse en sellaiseen kykene, mutta ilmeisesti näinkin voi tapahtua. Toki mielenkiinto ihmiseen saattaa herätä jo ennen tapaamista, mutta itselläni se rakastuminen tapahtuu sitten vasta kun on ihmisen nähnyt.

Lue lisää

En usko sen olevan yleistä.
Olin kyllä kuullu sellaista tapahtuneen muille, enkä kauheesti aiemmin uskonu et se vois olla totta. Sit ku se tapahtui ittelle, nii sitä oli ihmeissään siinä ekaksi... en usko sitä tapahtuvan toista kertaa ittellekään... mut tosi rakastuminen ja tosi rakkautta se oli mulla, nii uskomatonta kui se onki, se oli aivan todellista ja aitoo pohjista myöten lähtevää rakkautta... sellasta mitä ei koe elämässään kai montakaan kertaa ylipäänsä... Kyllä sitä tapahtuu...

Huijattu? kirjoitti:

En usko sen olevan yleistä.
Olin kyllä kuullu sellaista tapahtuneen muille, enkä kauheesti aiemmin uskonu et se vois olla totta. Sit ku se tapahtui ittelle, nii sitä oli ihmeissään siinä ekaksi... en usko sitä tapahtuvan toista kertaa ittellekään... mut tosi rakastuminen ja tosi rakkautta se oli mulla, nii uskomatonta kui se onki, se oli aivan todellista ja aitoo pohjista myöten lähtevää rakkautta... sellasta mitä ei koe elämässään kai montakaan kertaa ylipäänsä... Kyllä sitä tapahtuu...

Lue lisää

netin kautta. Kannattaa tosiaan tavata melko pian eikä kirjoitella ja soitella pitkään, sillä on toinenkin juttu toin vedätyksen mahdollisuuden lisäksi. Jos pitkään kirjoittelee ja puhelimessa puhelee toisen kanssa, niin voi muodostaa toisesta mielikuvan joka ei paljoakaan vastaa sitä, minkälainen se toinen on todellisuudessa. Sitten kun tapaa toisen niin voikin olla uudelleen tutustuminen edessä.

Tinni-Tunni

Huijattu? kirjoitti:

Ajatusten lukija sitä ei ole, jokus vaan pitäisi olla...
vastasin sen naisen ilmoitukseen, alettiin kirjoitella. Kirjotusten perusteella se ei tuntunu ilmoituksessaan valehdelleen ku ilmoitti olevansa tasapainonen aikuinen, rehellinen ja sydämellinen nainen (melkein kaikki noin laittaa deitti-ilmotukseen, mut en tajunnu ettei ihmiset kirjoita niihin aina totta tai sit ne vaa
aattelee olevansa sellasia muttei oikeesti ole). Tosi nopeesti ihastuttiin toisiimme ja sit jo läheteltiin tekstareita, puhuttiin ja valokuvat vaihdettiin. Se kirjoitti, et se ei kirjoittele kenenkään muun kans ku mun kans ainoostaan. rakastuin siihen naiseen ja se munhu. Tiiättehän.. aamulla se oli ekaksi mielessä ja siltä oli jo tekstari tullut ku heräsin... toivotteli rakkaalleen hyviä huomenia... Se oli munhu yhtä rakastunu kuin mä siihen. Asuttiin eri kaupungeissa, mut mä ehdotin sille tapaamista, ku tahdoin tietty tavata sen ja pakkohan se on tavata, et muutenki tietää et me todella ollaan sopivat toisillemme.
Mut sillä oli aina jotain järkeenkäypiä esteitä sille, ettei voitu tavata. Sit ku oltiin jo
kuukauden tätä kirjoittamispuhumistekstarisuhdetta jatkettu, nii mä enemmän pyysin sitä tapaamiseen kun olin nii rakastunu. Siinä vaiheessa se ekan kerran täys yllättäen laittoi suhteen poikki perkeleitä ja vittuja sadatellen, kun en kuulemma luottanu häneen ku tahdoin sitä tapaamista.
Mähän kyllä luotin koska koko ajan tunsin sen rakkauden sen puheissa, tekstareissa ja kirjeissä.
Mut oon kuitenki aikuinen, enkä halua jotain epätodellista suhdetta, jossa ei tavata
elellen huumassa vain kirjoitellen ja puhuen... Sit se viikon kuluttua kirjoitti, pyysi anteeksi
ja tahtoi taas jatkaa, kertoi rakkauden tunteistaan mua kohtaan ja sanoi että tavataan, jos vielä tahon. Tottakai annoin anteeksi, ku olin niin rakastunu siihen.
Siitä me sit alettiin taas se sama et kirjoteltiin, tekstailtiin ja puhuttiin. Se oli munhu aivan rakastunu niinku mä siihen, eikä sen rakastumisesta ollut mulla epäilystäkään
sen puheiden ja kirjoitusten perusteella, vaan tunteistaan munhu se kokoajan kertoi ja nii aidosti, et mä todella uskoin siihen kaikkeen.
Mut nytki sillä oli koko ajan jotain esteitä tapaamiselle.
Selitin sille, ettei me voida jotain eroottista tekstarihellyyttä mailirakkautta ja puhelinrakkautta ainoostaan toisillemme jakaa, vaan suhteen tulee olla todellinen, jossa elämää jaetaan todellisesti toisiamme tavaten. Sit sen vastaus oli taas yhtäkkisesti sadattelua, perkeleitä, vittua ja laittoi välit poikki mitään selittämättä.

Olin siihen oikeesti nii rakastunu ja mun tunteet oli nii tosia. Koko juttu sattui aivan helvetisti.
Inhottavinta oli ku en tienny, et mikä ihme se nainen oikeen oli, et vedättikö se mua, et se halusiki vaan sellasta kirjeiden ja puheluiden kaltaista eroottista suhdetta, siis se koko deitti-ilmotus oliki vaan vedätystä jolla se sai naisia tähän juttuunsa?
Oliko sillä tällasia suhteita muitakin kuin mä? Vai oliko se oikeesti munhu rakastunu? Oliko sillä mielenterveysongelmia? Miksi se teki mulle siten? Miten joku pystyy puhuessaan ja kirjoituksisaan näyttelemään niin tasapainosta, fiksua, rehellistä ja tuntevaa naista, mut sit onki vedättäjä?
Koko sen ajan sillä oli edelleen se deitti-ilmoitus netissä. En pyytäny sitä poistamaan, koska aattelin, et se poistaisi sen omasta alotteestaan viimestään sitten ku me tavattaisiin. Siellä se sen ilmotus oli vielä kuukausia senkin jälkeen ku se oli tehny mulle sen minkä teki. Tekiköhän se sitä muillekin? Mun mielestä se oli oikeesti lesbo, eikä mikää
nettilesbo, jolla on mies kotona ja leikkii vaa netissä lesboa... Oliko sillä sit vaimo, jonka selän takana se harrasti tällasia
kaukorakkauksia: mä en saanu koskaan soittaa sille, vaa se aina soitti mulle (se perusteli sen mulle ja uskoin sen selityksen), tekstareita sain lähettää kyllä milloin halusin, mut
mailiosoitekin oli sillä kokoajan nikkiosoite enkä saanu lähettää sen oikeaan sähkisosoitteeseen mailejä. totuuttahan en voi tietää ku en ole ajatustenlukija.
Se siis heti alussa kirjoitti olevansa lesbo, sinkku, etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania ja ettei kirjoittele muiden
deitti-ilmoitukseen vastanneiden kans.
Ku se jätti munt silleen yhtäkkiä sadatellen syyttä suotta ja selittämättä yhtään mitään, nii
kirjotin sille vielä ihan murtuneena, rakkaudella ja kyselin mikä sillä oli ja miks se pelkäs tapaamista... Olin tosi huolissani ekaksi siitä ja mietin vaikka mitä asioita mitä sillä vois elämässään olla ku se ei halua tavata ja oikeaa suhdetta, vaa haluaa vaan puhelin ja kirjerakkautta ku kuitenki itse oli deitti-ilmoituksensa kirjottanu etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania.
Kirjotin sille siitäki mahollisuudesta, et jos se on jättäny jotain kertomatta omasta
fysiikastaan (olin nähny vaa kasvokuvan), niin hyväksysin senkin, et jos se vaikka istuis pyörätuolissa, nii ei sekään mitään muuttais, ku rakastan sitä kuitenki. Mut ei se vastannu koskaan.

Sitä rakastu toiseen ihan tosissaan, vaikkei ollut ees tavannu sitä... Sit ku se itekin koko ajan sanoi olevansa rakastunu, laittoi
jatkuvasti ihania tekstareita, puhui ihanasti, kirjotti kui rakastunu... Siksi se juttu sattui ja helvetisti. Ku ei ees tiedä, mitä se nainen oli ja miksi se niin teki mulle...
se sattui. jos se oli vedättäjä nii ois voinu vaikka suoraan kirjottaa vadättäneensä, nii sekin ois ollut parempi kuin se et teki niiku se teki ja mä jäin tuhannen kysymyksen kans itkeen yksikseni. Jos sillä ois ollut oikeita ja todellisia syitä käyttäytymiseensä ja jos se ois ollut aikuinen tasapainonen ja rehellinen ihminen, niinku antoi ymmärtää olevansa, nii silloin se ois kertonut ja selittänyt niitä syitä käyttäytymiseensä, eikä ois toiminu vastuuntunnottomasti kui murrosikäinen ja tasapainoton. Nii et se sitten oli joko vedättäjä tai sit sillä oli mielenterveysongelmia.

Ois ollu parempi, jos oisin ollut ajatustenlukija, nii oisin säilyny tuskalta.
Sen vaan sanon, et jos jonkun kans alkaa kirjotella, niin sopikaa tapaamisesta mahdollisimman nopeesti jos ootte toisistanne kiinnostuneita mut tehkää se ennenkui rakastutte tai ihastutte. Ku toisen näkee, nii sit tietää sopiiko yhteen, eikä muutenkaan ole sit
pelkoo siitä et toinen vedättää. Toipuminen tosta jutusta oli rankkaa... Epätietosuus
oli pahinta, ku ei tienny miksi se niin teki. En tiedä tänä päivänäkään et tulinko vedätetyksi vai en. Oisinpa ollu ajatustenlukija.

Lue lisää

Meissä on niitä, joille kaikki, ihan kaikki on mahdollista niin kauan kunnes sitä aletaan elää vähitellen todeksi, ihan aikuistenoikeestimaailmassa.
Kaiken voi muuttaa toivelistan mukaiseksi, hyvin toimivaksi. Tehdyn saa tekemättömäksi, uusia käytäntöjä ja tapoja voi aloittaa vaikka heti nyt.

On niin helppoa
elää jonkinlaista suhteentapaista tekstareita heittelemällä, sähköpostitse pohtimalla ja vuodattamalla syviä tunteita, riutua.
Soittelu antaa potkua, vie voimat, palauttaa uskon, melkein kuin kohtaisi!...tapaamisiin kun ei ole halukkuutta.
Tapailun arkikiireen, työpaineen, ystäväverkoston ylläpidon, velvollisuuksien, harrastusten, opiskelun, levon blaa blaah aikatauluttaminen juuri itselle sopivaksi on kivaa, nautinnollista riutumista sekin.
Pidemmät tapaamiset vetävät vertoja loistokkuudessaan viikonloppulomalle tai kaupunkimatkalle. Se suunnittelu täydellisestä yhdessä olemisesta, laatuajasta toisillemme ja se kaipuu, ikävä ja tarve ennen ja jälkeen tuon tilapäisen ylellisyyden.

Tarvitsemme nostetta arkeen, yleviä tuokioita tavanomaisuuden joukkoon jaksaaksemme sitä mikä on _todellinen_ valitsemamme elämä.
Siksi kaikki tuo kuorrutus, jonka tiedämme olevan poissuljettu todellisista valinnoistamme. Uskottelemme itsellemme ja valehtelemme toiselle. Vihjaamme ympäripyöreästi tulevasta vielä paremmasta sitten joskus. Lupaamme varovasti puhumatta itseämme pussiin. Siinä on oltava aistit terävinä. On itselle hyödyllistä pysyä omassa ylhäisessä itsenäisyydessään ja toivoa että leikkitoverilla on toiveita vapautensa suhteen. Varatut kiinnostavat, heidän kanssaan leikistä voi vetäytyä hyveellisyyteen vedoten. Laskunmaksun aika tuskin koskaan koittaa. Voin jatkaa keinotodellisuudessa elämistä itsepäisesti omat elämänvalintani pitäen kenenkään häiritsemättä säröäänillään.

Haastavampaa on yrittää tehdä parhaansa heti alusta alkaen. Olla oma itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, muutama keskinkertaisuus mukana. Antaa toisen, tasaveroisen ihmisen myös olla aito.
Vaativampaa on käyttää pohdintani siihen mitä voin tehdä meidän suhteemme lujittamiseksi.
Mitkä ovat arvoni, mikä on tärkeintä elämässäni?
Mihin asioihin käytän aikani, mitä karsin, mitä säilytän? Palvelenko kaikkia vai panostanko meihin?

Rohkeampaa on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat ilon pipanat, arkitason järjestelyt vastuksineen ja onnistumiseen. Kohdata yhdessä isot murheet, kokea ennalta-arvaamaton elämän virran eteemme kuljettama. Elää rehellisesti joskus raadollistakin elämää. Tarkoittaa kohtaamisemme elettäväksi elämäksi.

Huijattu? kirjoitti:

Ajatusten lukija sitä ei ole, jokus vaan pitäisi olla...
vastasin sen naisen ilmoitukseen, alettiin kirjoitella. Kirjotusten perusteella se ei tuntunu ilmoituksessaan valehdelleen ku ilmoitti olevansa tasapainonen aikuinen, rehellinen ja sydämellinen nainen (melkein kaikki noin laittaa deitti-ilmotukseen, mut en tajunnu ettei ihmiset kirjoita niihin aina totta tai sit ne vaa
aattelee olevansa sellasia muttei oikeesti ole). Tosi nopeesti ihastuttiin toisiimme ja sit jo läheteltiin tekstareita, puhuttiin ja valokuvat vaihdettiin. Se kirjoitti, et se ei kirjoittele kenenkään muun kans ku mun kans ainoostaan. rakastuin siihen naiseen ja se munhu. Tiiättehän.. aamulla se oli ekaksi mielessä ja siltä oli jo tekstari tullut ku heräsin... toivotteli rakkaalleen hyviä huomenia... Se oli munhu yhtä rakastunu kuin mä siihen. Asuttiin eri kaupungeissa, mut mä ehdotin sille tapaamista, ku tahdoin tietty tavata sen ja pakkohan se on tavata, et muutenki tietää et me todella ollaan sopivat toisillemme.
Mut sillä oli aina jotain järkeenkäypiä esteitä sille, ettei voitu tavata. Sit ku oltiin jo
kuukauden tätä kirjoittamispuhumistekstarisuhdetta jatkettu, nii mä enemmän pyysin sitä tapaamiseen kun olin nii rakastunu. Siinä vaiheessa se ekan kerran täys yllättäen laittoi suhteen poikki perkeleitä ja vittuja sadatellen, kun en kuulemma luottanu häneen ku tahdoin sitä tapaamista.
Mähän kyllä luotin koska koko ajan tunsin sen rakkauden sen puheissa, tekstareissa ja kirjeissä.
Mut oon kuitenki aikuinen, enkä halua jotain epätodellista suhdetta, jossa ei tavata
elellen huumassa vain kirjoitellen ja puhuen... Sit se viikon kuluttua kirjoitti, pyysi anteeksi
ja tahtoi taas jatkaa, kertoi rakkauden tunteistaan mua kohtaan ja sanoi että tavataan, jos vielä tahon. Tottakai annoin anteeksi, ku olin niin rakastunu siihen.
Siitä me sit alettiin taas se sama et kirjoteltiin, tekstailtiin ja puhuttiin. Se oli munhu aivan rakastunu niinku mä siihen, eikä sen rakastumisesta ollut mulla epäilystäkään
sen puheiden ja kirjoitusten perusteella, vaan tunteistaan munhu se kokoajan kertoi ja nii aidosti, et mä todella uskoin siihen kaikkeen.
Mut nytki sillä oli koko ajan jotain esteitä tapaamiselle.
Selitin sille, ettei me voida jotain eroottista tekstarihellyyttä mailirakkautta ja puhelinrakkautta ainoostaan toisillemme jakaa, vaan suhteen tulee olla todellinen, jossa elämää jaetaan todellisesti toisiamme tavaten. Sit sen vastaus oli taas yhtäkkisesti sadattelua, perkeleitä, vittua ja laittoi välit poikki mitään selittämättä.

Olin siihen oikeesti nii rakastunu ja mun tunteet oli nii tosia. Koko juttu sattui aivan helvetisti.
Inhottavinta oli ku en tienny, et mikä ihme se nainen oikeen oli, et vedättikö se mua, et se halusiki vaan sellasta kirjeiden ja puheluiden kaltaista eroottista suhdetta, siis se koko deitti-ilmotus oliki vaan vedätystä jolla se sai naisia tähän juttuunsa?
Oliko sillä tällasia suhteita muitakin kuin mä? Vai oliko se oikeesti munhu rakastunu? Oliko sillä mielenterveysongelmia? Miksi se teki mulle siten? Miten joku pystyy puhuessaan ja kirjoituksisaan näyttelemään niin tasapainosta, fiksua, rehellistä ja tuntevaa naista, mut sit onki vedättäjä?
Koko sen ajan sillä oli edelleen se deitti-ilmoitus netissä. En pyytäny sitä poistamaan, koska aattelin, et se poistaisi sen omasta alotteestaan viimestään sitten ku me tavattaisiin. Siellä se sen ilmotus oli vielä kuukausia senkin jälkeen ku se oli tehny mulle sen minkä teki. Tekiköhän se sitä muillekin? Mun mielestä se oli oikeesti lesbo, eikä mikää
nettilesbo, jolla on mies kotona ja leikkii vaa netissä lesboa... Oliko sillä sit vaimo, jonka selän takana se harrasti tällasia
kaukorakkauksia: mä en saanu koskaan soittaa sille, vaa se aina soitti mulle (se perusteli sen mulle ja uskoin sen selityksen), tekstareita sain lähettää kyllä milloin halusin, mut
mailiosoitekin oli sillä kokoajan nikkiosoite enkä saanu lähettää sen oikeaan sähkisosoitteeseen mailejä. totuuttahan en voi tietää ku en ole ajatustenlukija.
Se siis heti alussa kirjoitti olevansa lesbo, sinkku, etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania ja ettei kirjoittele muiden
deitti-ilmoitukseen vastanneiden kans.
Ku se jätti munt silleen yhtäkkiä sadatellen syyttä suotta ja selittämättä yhtään mitään, nii
kirjotin sille vielä ihan murtuneena, rakkaudella ja kyselin mikä sillä oli ja miks se pelkäs tapaamista... Olin tosi huolissani ekaksi siitä ja mietin vaikka mitä asioita mitä sillä vois elämässään olla ku se ei halua tavata ja oikeaa suhdetta, vaa haluaa vaan puhelin ja kirjerakkautta ku kuitenki itse oli deitti-ilmoituksensa kirjottanu etsivänsä tositarkotuksella elämänkumppania.
Kirjotin sille siitäki mahollisuudesta, et jos se on jättäny jotain kertomatta omasta
fysiikastaan (olin nähny vaa kasvokuvan), niin hyväksysin senkin, et jos se vaikka istuis pyörätuolissa, nii ei sekään mitään muuttais, ku rakastan sitä kuitenki. Mut ei se vastannu koskaan.

Sitä rakastu toiseen ihan tosissaan, vaikkei ollut ees tavannu sitä... Sit ku se itekin koko ajan sanoi olevansa rakastunu, laittoi
jatkuvasti ihania tekstareita, puhui ihanasti, kirjotti kui rakastunu... Siksi se juttu sattui ja helvetisti. Ku ei ees tiedä, mitä se nainen oli ja miksi se niin teki mulle...
se sattui. jos se oli vedättäjä nii ois voinu vaikka suoraan kirjottaa vadättäneensä, nii sekin ois ollut parempi kuin se et teki niiku se teki ja mä jäin tuhannen kysymyksen kans itkeen yksikseni. Jos sillä ois ollut oikeita ja todellisia syitä käyttäytymiseensä ja jos se ois ollut aikuinen tasapainonen ja rehellinen ihminen, niinku antoi ymmärtää olevansa, nii silloin se ois kertonut ja selittänyt niitä syitä käyttäytymiseensä, eikä ois toiminu vastuuntunnottomasti kui murrosikäinen ja tasapainoton. Nii et se sitten oli joko vedättäjä tai sit sillä oli mielenterveysongelmia.

Ois ollu parempi, jos oisin ollut ajatustenlukija, nii oisin säilyny tuskalta.
Sen vaan sanon, et jos jonkun kans alkaa kirjotella, niin sopikaa tapaamisesta mahdollisimman nopeesti jos ootte toisistanne kiinnostuneita mut tehkää se ennenkui rakastutte tai ihastutte. Ku toisen näkee, nii sit tietää sopiiko yhteen, eikä muutenkaan ole sit
pelkoo siitä et toinen vedättää. Toipuminen tosta jutusta oli rankkaa... Epätietosuus
oli pahinta, ku ei tienny miksi se niin teki. En tiedä tänä päivänäkään et tulinko vedätetyksi vai en. Oisinpa ollu ajatustenlukija.

Lue lisää

Nettisuhteissa rakastutaan useimmiten itsensä luomaan kuvaan toisesta, ja nämä tunteet eivät ole aitoja eivätkä kestä "päivänvaloa" eli tapaamista. On rakastuttu rakkauteen, ei rakkauden kohteeseen. Tätähän se on usein teini-iässä, sielua riuduttavaa kaukorakkautta. Mutta se rakkaus ei perustu todellisuuteen. Kuinkahan moni on rakastunut tai ihastunut netissä, meilaillaan ja tekstaillaan ja soitellaan ja kaikki on niin ihanaa? Jopa itsetyydytysfantasiat voivat tuntua niin tosilta kun ajattelee tätä rakkauden kohdetta.

Mutta sitten tavataan ja kaikki romahtaa kuin korttitalo (ei aina). Voi jopa tuntea lähes inhoa tuota toista kohtaan kun tapaa hänet, näkee hänet ja puhuu hänen kanssaan kasvokkain. Toisen olemus ei olekkaan sitä miksi sen oli itse kuvitellut. Eikä sitten kolahdakkaan yhtään vaikka oli jo valmiiksi rakastunut. Kyllä moni nettirakkaus kuolee kun tavataan kasvokkain.

vain kirjoitti:

Nettisuhteissa rakastutaan useimmiten itsensä luomaan kuvaan toisesta, ja nämä tunteet eivät ole aitoja eivätkä kestä "päivänvaloa" eli tapaamista. On rakastuttu rakkauteen, ei rakkauden kohteeseen. Tätähän se on usein teini-iässä, sielua riuduttavaa kaukorakkautta. Mutta se rakkaus ei perustu todellisuuteen. Kuinkahan moni on rakastunut tai ihastunut netissä, meilaillaan ja tekstaillaan ja soitellaan ja kaikki on niin ihanaa? Jopa itsetyydytysfantasiat voivat tuntua niin tosilta kun ajattelee tätä rakkauden kohdetta.

Mutta sitten tavataan ja kaikki romahtaa kuin korttitalo (ei aina). Voi jopa tuntea lähes inhoa tuota toista kohtaan kun tapaa hänet, näkee hänet ja puhuu hänen kanssaan kasvokkain. Toisen olemus ei olekkaan sitä miksi sen oli itse kuvitellut. Eikä sitten kolahdakkaan yhtään vaikka oli jo valmiiksi rakastunut. Kyllä moni nettirakkaus kuolee kun tavataan kasvokkain.

Lue lisää

Oon niin samaa mieltä sun kans. Siks pyysinki sitä naista heti alusta asti, et tavattaisiin,
ku me molemmat oltiin toisistamme kiinnostuneita. En kaipaa nettirakkauksia ja sanoinki sen sille
heti aluksi ja se myös kirjoitti ettei ittekään haluu nettirakkautta vaan sekin haluu todellisen naisen ja kumppanin.
Kirjotin sille aivan alusta lähtien ainaki kymmenen kertaa siitä, et me ei voi ihastua tällei tapaamatta, koska
sitä ei voi tietää vasta ku tapaamalla et käykö meidän kemiat yhteen, ku tapaamisella voiki käydä nii, ettei sitten
toinen olekaan sen olonen et siihen ihastuisi, et ihastus kirjeiden perusteella voi romahtaa tapaamisella ja siks
on tärkeetä tavata mahollisimman pian. Sehän oli samaa mieltä mun kans näissä asioissa koko ajan.
Mut niin se vaan toimi, et ei millään, ei millään se suostunu tapaamaan... sillä riitti niitä selityksiä.

Nii monet kerrat sille kirjotin ja puhuin siitä, et on järjetöntä tuntee tällei toista kohtaan, ku tapaaminen voi kuitenki sit vielä muuttaa kaiken ja etten haluu tällaista, vaan realistista aikuista elämää, enkä tällasta tunteiden paloa, jossa ei ole todellisuuspohjaa. Se vaan oli samaa mieltä mun kans, mut heti perään sillä oli selityksii siihen miksei ny juuri voida tavata ja että myöhemmin juteltais siitä tapaamisesta. Sit ku taas myöhemmin otin asian esiin, niin sit taas sama juttu... Yhessä vaiheessa sanoin, et nyt lopetetaan tää tällanen suhde ja aletaan aikusiksi, kosken haluu tällasta vaan oikeeta elämää ja ellei se pysty oikeeseen aikusen elämään ja tapaan mua ja kattoon sovitaanko me toisille, niin sit meidän on parempi lopettaa. Joo. Sit se sano, et lopetetaan. Mut sit se seuraavana päivänä taas laittoi tekstaria ja soitti ja sano ettei saa mua mielestään ja on munhu rakastunu ja pyysi taas niin lirkutellen ihanasti antaa mun sille aikaa vähän ja etten lopettais tätä sen kans...

Todellista ihmistä, ihmissuhdetta sitä kaipaa ja tarvii. Siks on tärkeetä, et ihmiset tapais mahollisimman
pian ku alkaa kirjotteleen. Jos toinen ei haluu tapaamista, nii kannattaa sitte lopettaa se kirjottelu,
eikä mennä mukaan siihen jos toinen vaa lähettää viestejä jotka on sulosia kui mitkäki. siinä
voi tulla vedätetyksi, kuten mulle kävi.

Virtuaalisuhde. kirjoitti:

Meissä on niitä, joille kaikki, ihan kaikki on mahdollista niin kauan kunnes sitä aletaan elää vähitellen todeksi, ihan aikuistenoikeestimaailmassa.
Kaiken voi muuttaa toivelistan mukaiseksi, hyvin toimivaksi. Tehdyn saa tekemättömäksi, uusia käytäntöjä ja tapoja voi aloittaa vaikka heti nyt.

On niin helppoa
elää jonkinlaista suhteentapaista tekstareita heittelemällä, sähköpostitse pohtimalla ja vuodattamalla syviä tunteita, riutua.
Soittelu antaa potkua, vie voimat, palauttaa uskon, melkein kuin kohtaisi!...tapaamisiin kun ei ole halukkuutta.
Tapailun arkikiireen, työpaineen, ystäväverkoston ylläpidon, velvollisuuksien, harrastusten, opiskelun, levon blaa blaah aikatauluttaminen juuri itselle sopivaksi on kivaa, nautinnollista riutumista sekin.
Pidemmät tapaamiset vetävät vertoja loistokkuudessaan viikonloppulomalle tai kaupunkimatkalle. Se suunnittelu täydellisestä yhdessä olemisesta, laatuajasta toisillemme ja se kaipuu, ikävä ja tarve ennen ja jälkeen tuon tilapäisen ylellisyyden.

Tarvitsemme nostetta arkeen, yleviä tuokioita tavanomaisuuden joukkoon jaksaaksemme sitä mikä on _todellinen_ valitsemamme elämä.
Siksi kaikki tuo kuorrutus, jonka tiedämme olevan poissuljettu todellisista valinnoistamme. Uskottelemme itsellemme ja valehtelemme toiselle. Vihjaamme ympäripyöreästi tulevasta vielä paremmasta sitten joskus. Lupaamme varovasti puhumatta itseämme pussiin. Siinä on oltava aistit terävinä. On itselle hyödyllistä pysyä omassa ylhäisessä itsenäisyydessään ja toivoa että leikkitoverilla on toiveita vapautensa suhteen. Varatut kiinnostavat, heidän kanssaan leikistä voi vetäytyä hyveellisyyteen vedoten. Laskunmaksun aika tuskin koskaan koittaa. Voin jatkaa keinotodellisuudessa elämistä itsepäisesti omat elämänvalintani pitäen kenenkään häiritsemättä säröäänillään.

Haastavampaa on yrittää tehdä parhaansa heti alusta alkaen. Olla oma itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, muutama keskinkertaisuus mukana. Antaa toisen, tasaveroisen ihmisen myös olla aito.
Vaativampaa on käyttää pohdintani siihen mitä voin tehdä meidän suhteemme lujittamiseksi.
Mitkä ovat arvoni, mikä on tärkeintä elämässäni?
Mihin asioihin käytän aikani, mitä karsin, mitä säilytän? Palvelenko kaikkia vai panostanko meihin?

Rohkeampaa on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat ilon pipanat, arkitason järjestelyt vastuksineen ja onnistumiseen. Kohdata yhdessä isot murheet, kokea ennalta-arvaamaton elämän virran eteemme kuljettama. Elää rehellisesti joskus raadollistakin elämää. Tarkoittaa kohtaamisemme elettäväksi elämäksi.

Lue lisää

Kiitos sun pohdinnastasi tähän ilmiöön laajemmin.
Oon sunkin kans samaa mieltä... olla oikeesti ja aidosti oma ittensä sellasena kui on, se on ainoo lähtökohta ihmissuhteelle ja rakkaudelle.

Mulle koko kokemuksessa onki näin jälkeenpäin tärkeetä se, et mä tunsin aidosti ja rakastuin tosi palolla. Se oli aitoa. Mä olen nainen, joka tuntee aidosti, eikä vedätä toisia.
Munssa on kyky rakastaa ja luottaa ihmiseen. Sille en voi ny mitään, et törmäsin deitti-ilmotuksen kautta sellaseen naiseen, joka oli sitä mitä oli... en tosiaan tiedä mitä se nainen oli.. mielenterveysongelmiako vai vedättäjä... mut sen tiedän, et mä en tehny mitään väärin enkä naurettavaa, vaan päinvastoin ku rakastuin ja luotin nii tosissani ja aidosti omana ittenäni itteeni antaen. Nii paljon ku se sattuiki silloin sitten.