Wahlgrenin teoria koliikista

...omilla (3) lapsillani käytin tuota ennakointia ja nou probleemou.

brunner kirjoitti:

...omilla (3) lapsillani käytin tuota ennakointia ja nou probleemou.

pullolapselle ei voi koko ajan olla tuputtamassa ruokaa. Toisaalta varsinaista koliikkia onkin yleensä vain pullolapsilla.

Miina kirjoitti:

pullolapselle ei voi koko ajan olla tuputtamassa ruokaa. Toisaalta varsinaista koliikkia onkin yleensä vain pullolapsilla.

Tutkimusten mukaan koliikkia esiintyy yhtä paljon rinta- ja pullolapsilla. Siitä on myös päätelty, ettei esim. äidin ruokavaliolla ole merkitystä koliikin syntyyn. Koliikkia esiintyy vain noin kymmenesosalla vauvoista eikä näillä tapauksilla ole mitään yhteistä tekijää, jota voisi pitää koliikin aiheuttajana. Jos äidin ruokavalio tai äidinmaidonkorvike aiheuttaisi koliikkia, se olisi kyllä jo tutkimuksissa helposti havaittu.

Oletko lukenut kyseessä olevan kirjan?

Koliikissa ei Wahlgrenin teorian mukaan ole kyse NÄLÄSTÄ, vaan henkiinjäämisahdistuksesta. Vaikka nämä kaksi asiaa kytkeytyvät toisiinsa, ne eivät silti ole yksi ja sama asia. Vauva voi saada taulukoiden mukaan tarpeeksi ruokaa ja jopa kieltäytyä itse enemmästä, mutta kärsii silti ahdistuksesta, jonka ainoa liennytyskeino on ruokaa, ruokaa ja vielä enemmän ruokaa, kunnes korvista pursuaa. Kivuista kärsivä, syömään kykenemätön vauva voidaan tyynnyttää tilaan, jossa hän kykenee syömään.

Ainakin kannattaa kokeilla, sillä koliikki on hirvittävää kärsimystä sekä vauvalle että vanhemmille. Wahlgrenin neuvoman kolmen päivän kuurin jälkeen pitäisi jo päivän paistaa risukasaan. Ja kolme päivää kovaa työtä on aina parempi kuin kolme kuukautta yhtä huutoa.

päkä kirjoitti:

Oletko lukenut kyseessä olevan kirjan?

Koliikissa ei Wahlgrenin teorian mukaan ole kyse NÄLÄSTÄ, vaan henkiinjäämisahdistuksesta. Vaikka nämä kaksi asiaa kytkeytyvät toisiinsa, ne eivät silti ole yksi ja sama asia. Vauva voi saada taulukoiden mukaan tarpeeksi ruokaa ja jopa kieltäytyä itse enemmästä, mutta kärsii silti ahdistuksesta, jonka ainoa liennytyskeino on ruokaa, ruokaa ja vielä enemmän ruokaa, kunnes korvista pursuaa. Kivuista kärsivä, syömään kykenemätön vauva voidaan tyynnyttää tilaan, jossa hän kykenee syömään.

Ainakin kannattaa kokeilla, sillä koliikki on hirvittävää kärsimystä sekä vauvalle että vanhemmille. Wahlgrenin neuvoman kolmen päivän kuurin jälkeen pitäisi jo päivän paistaa risukasaan. Ja kolme päivää kovaa työtä on aina parempi kuin kolme kuukautta yhtä huutoa.

Lue lisää

Lisäisin Anna Wahlgrenin teoriaan liittyen vielä sen, ettei siinä syyllistetä vanhempia. Koliikki ei synny jollekin lapselle siksi, että vanhemmat olisivat hoitaneet sitä jotenkin huonosti tai väärin, esim. "pitäneet nälässä". Ei toki.

Wahlgrenin teorian mukaan "jokaisen lapsen jokainen huuto on kysymys" ja jotkut lapset yksinkertaisesti kysyvät useammin kuin toiset. Toisia ns. henkiinjäämisahdistus vaivaa enemmän kuin toisia, aivan kuin linnunpesässäkin on jokunen poikanen, joka piipittää hätäänsä kuuluvammin kuin sisaruksensa ja vie ruokapaloja toisten nenän edestä.

Suosittelen tutustumaan Wahlgrenin Lapsikirjaan. Sen teoria on joka tapauksessa paras tähän asti kuulemistani ja mikä parasta: se antaa selkeät toimintaohjeet vanhemmille ja lupaa apua jo kolmen päivän kuurin jälkeen - ja tämä lupaus koskee JOKAISTA vauvaa eikä vain joitakin, kuten muiden hoitokeinojen kohdalla.

Koliikille ei ole löydetty mitään "fyysistä" syytä tutkimuksista huolimatta, joten se voi hyvinkin olla psykosomaattinen oireyhtymä, kuten Wahlgren esittää. Koliikkivauvojen runsas ilman kertyminen suolistoon ja kivut johtuvat ennemmin huutamisesta ja stressistä kuin jostain fyysisestä vaivasta. Tutkikaa toki vaikka Googlen avulla koliikkiin liittyviä tieteellisiä tutkimuksia. Väite vauvojen suolen kehittymättömyydestä on perätön. Tipat yms. hoitokeinot ovat lumelääkettä. Tieteellisten tutkimusten mukaan siis.

päkä kirjoitti:

Lisäisin Anna Wahlgrenin teoriaan liittyen vielä sen, ettei siinä syyllistetä vanhempia. Koliikki ei synny jollekin lapselle siksi, että vanhemmat olisivat hoitaneet sitä jotenkin huonosti tai väärin, esim. "pitäneet nälässä". Ei toki.

Wahlgrenin teorian mukaan "jokaisen lapsen jokainen huuto on kysymys" ja jotkut lapset yksinkertaisesti kysyvät useammin kuin toiset. Toisia ns. henkiinjäämisahdistus vaivaa enemmän kuin toisia, aivan kuin linnunpesässäkin on jokunen poikanen, joka piipittää hätäänsä kuuluvammin kuin sisaruksensa ja vie ruokapaloja toisten nenän edestä.

Suosittelen tutustumaan Wahlgrenin Lapsikirjaan. Sen teoria on joka tapauksessa paras tähän asti kuulemistani ja mikä parasta: se antaa selkeät toimintaohjeet vanhemmille ja lupaa apua jo kolmen päivän kuurin jälkeen - ja tämä lupaus koskee JOKAISTA vauvaa eikä vain joitakin, kuten muiden hoitokeinojen kohdalla.

Koliikille ei ole löydetty mitään "fyysistä" syytä tutkimuksista huolimatta, joten se voi hyvinkin olla psykosomaattinen oireyhtymä, kuten Wahlgren esittää. Koliikkivauvojen runsas ilman kertyminen suolistoon ja kivut johtuvat ennemmin huutamisesta ja stressistä kuin jostain fyysisestä vaivasta. Tutkikaa toki vaikka Googlen avulla koliikkiin liittyviä tieteellisiä tutkimuksia. Väite vauvojen suolen kehittymättömyydestä on perätön. Tipat yms. hoitokeinot ovat lumelääkettä. Tieteellisten tutkimusten mukaan siis.

Lue lisää

kirjaa kirjastossa lainattavissa? Ja mikä tuo "hoitokeino" on vauvalle? Syöttää tätä 3 päivää koko ajan..??

tätä kirjoitti:

kirjaa kirjastossa lainattavissa? Ja mikä tuo "hoitokeino" on vauvalle? Syöttää tätä 3 päivää koko ajan..??

Totta kai kirjan voi lainata kirjastosta, mutta ei hän mikään imetyksen asiantuntija ainakaan ole. Minä voisin pitää itseäni jo imetysasiantuntijana, sillä takana on yhteensä 8 vuotta imetystä viidestä lapsesta. Ja ruuan tuputtaminen ei todellakaan helpottanut meidän koliikkivauvoja, päinvastoin. Aika auttoi. Neljän kuukauden iässä lapset olivat jo kuin eri ihmisiä.

anya kirjoitti:

Totta kai kirjan voi lainata kirjastosta, mutta ei hän mikään imetyksen asiantuntija ainakaan ole. Minä voisin pitää itseäni jo imetysasiantuntijana, sillä takana on yhteensä 8 vuotta imetystä viidestä lapsesta. Ja ruuan tuputtaminen ei todellakaan helpottanut meidän koliikkivauvoja, päinvastoin. Aika auttoi. Neljän kuukauden iässä lapset olivat jo kuin eri ihmisiä.

Lue lisää

Wahlgren on imettänyt 9 lasta, joten asiantuntija hänkin, mikäli asiantuntijuutta pelkällä omalla kokemuksella voi mitata.

Mielestäni oma kokemus ei riitä, vaan tarvitaan laajempia tutkimuksia jonkin tietyn hoitokeinon todellisesta tehokkuudesta. Minua tämä aihe kiinnostaa kovasti ja siksi kysyinkin palstalaisten omakohtaisia kokemuksia. Kertokaa vain lisää jos olette Wahlgrenin ohjeita kokeilleet.

Erään tutkimuksen mukaan koliikin syntyyn voisi vaikuttaa myös liiallinen ruokinta, missä tosin pääpaino on liian usein tapahtuvassa ruokinnassa eikä niinkään kokonaismäärässä. Tällöin vauva ei myöskään nuku riittävän pitkiä unijaksoja, vaan herää syömään vähän väliä pieniä annoksia. Se tuskin on pidemmän päälle hyväksi, sillä vauvan elimistö tarvitsee kipeästi myös riittävää lepoa.

Kerään nyt mielenkiinnolla omaa kokemusta, sillä pieni tyttäreni on pian kolmiviikkoinen ja olen hoitanut häntä syntymästä lähtien Wahgrenin vakiomallia noudattaen (tosin improvisoiden). Vauva on kolmipäiväisestä lähtien kärsinyt vatsavaivoista, jotka loppuvat aina ilman purkautumiseen joko yläkautta röyhtäisynä tai pulautuksena tai alakautta ulosteena tai pieraisuna. EN KUITENKAAN ANNA VAUVAN HUUTAA TUSKISSAAN enkä ryhdy turhaan kanniskelemaan, vaan annan aina lisää maitoa, kun vauva alkaa vääntelehtimään tuskissaan. Tähän mennessä se on tehonnut joka kerta. Kun vauva ei yli 12 tuntiin ole ulostanut (ja itkee selvästi täyttä suolta), annan hänelle laitoksella opittua vatsahierontaa, joka saa suolen toimimaan varmasti.

Tämän minikokemukseni mukaan vauvan vatsavaivat johtuvat ilmasta. Se pitää saada purkautumaan heti (röyhtäys!), mutta ellei onnistu, niin lisää rintaa, jotta vauva rauhoittuu eikä ala huutamaan (mikä lisää ilmaa suolistoon). Pätevä kätilö laitoksella neuvoi, että vauvan huudattaminen (jopa lyhyenkin aikaa) on paras keino hankkia vatsavaivoja, joten kaikki keinot ovat sallittuja vauvan rauhoittamiseksi.

Näin laitoksella, että kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta jo vastasyntyneitä huudatetaan aika lailla. Omani lienee ainoa, joka ei koko neljän päivän oleskelun aika itkenyt kunnolla kertaakaan. Joka inahdukseen nostin lapsen oitis imemään ja nyt minulla on säteilevän tyytyväinen kolmiviikkoinen, joka ei itke mitään muuta kuin silloin tällöin iskeviä vatsavaivoja (jotka nekin hoidellaan nopeasti). Saa nähdä miten jatkossa sujuu. Kerron sitten lisää.

anya kirjoitti:

Totta kai kirjan voi lainata kirjastosta, mutta ei hän mikään imetyksen asiantuntija ainakaan ole. Minä voisin pitää itseäni jo imetysasiantuntijana, sillä takana on yhteensä 8 vuotta imetystä viidestä lapsesta. Ja ruuan tuputtaminen ei todellakaan helpottanut meidän koliikkivauvoja, päinvastoin. Aika auttoi. Neljän kuukauden iässä lapset olivat jo kuin eri ihmisiä.

Lue lisää

Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksestasi lisää. Kokeilitko koliikkilapsillesi todella Wahlgrenin vakiomallia vai tarkoitatko ruoan tuputtamista yleensä? Mitä muuta kokeilit? Aika raskas kokemus sinulla, jos kaikki viisi lastasi kärsivät koliikista. Aika on toivottavasti jo takanapäin.