Biologista sodankäyntiä

Pienenä söin mandariineja ja muita sitruksia missä sattui ja syljeskelin siemenet kukkapurkkeihin. Yhdestä tällaisesta siemenestä sitten alkoi kasvaa taimi, ja nyt (olen 18) taimi on yli kaksimetrinen hoikka puu. Puu on mulla isossa kukkaruukussa olohuoneessa, ja se on saanut olla rauhassa mun kolmevuotiailta kissaveljeksiltä, koska ruukun suojana oli kanaverkkoa.
Joulun alla söin sohvalla taateleita ja tuikkasin yhden siemenen sitrusruukkuun ihan huvin vuoksi, jos se alkaisi kasvaa. Viime viikolla huomasin että ruukusta pistää esiin muutaman sentin korkuinen taimi! En muistanut, mitä siemeniä olin purkkiin laittanut, joten otin kanaverkon pois ja kaivoin taimen läheltä. Taatelinsiemenestähän se oli alkunsa saanut. Riemastuin, kuka nyt ei taatelipalmua haluaisi, ja päätin siirtää sen seuraavana päivänä eri astiaan.

Seuraavana päivänä ruukussa oli kuoppa ja taatelipalmu oli kadonnut. Suutuin kissoilleni ja masennuin. Nyt en löydä kivellisiä taateleita mistään, eli joudun odottamaan ensi jouluun uutta taatelipuuta. Eikä tässä kaikki, vaan kissat on keksineet uuden holokaustin kohteen. Ne kaivelee sitruspuun juuria esiin ja syö niitä! Ja sitten saan taas siivota oksennuksia ties mistä.
Ennenkuin teen kissoistani lapaset yritän saada niitä pysymään pois puuni läheltä. Tätä varten laitoin appelsiininkuoria puun juurelle... ja karvapalloseni heittelivät kuoret pois, söivät juuria ja oksensivat matolle. Nyt silppusin puun juurelle sipulin ja se näyttää auttavan, mutta ei näytä kovin nätiltä.

Onko mitään ideoita millä saan kissani pidettyä pois ruukulta sen aikaa että löydän kanaverkkoa?