Mikähän siinäkin on, ettei ihminen osaa pitää suutaan kiinni edes joskus?! Tänäänkin taas, piti höpötellä asioita, en kenenkään salaisuuksia, omiani vaan, mutta silti. Sitten aina illalla kotona ihmettelee, että mitähän varten minä senkin asian kerroin? Ihan tuntemattomalle, kenelle asia ei millään tavalla kuulu. Voivoi jos minulta jotain erehtyy kysymään.. Sitten kotona taas mietin: taas tuli lörpöteltyä, omia asioitani. Kovaan ääneen mielipiteitäni, sammakoita, kaikkea turhaa.
Monesti ne sammakot kuuluvat juuri niihin korviin, joihin ei ole tarkoitettu..
Voi kun joskus oppisin pitämään pääni kiinni.
Monesti ne sammakot kuuluvat juuri niihin korviin, joihin ei ole tarkoitettu..
Voi kun joskus oppisin pitämään pääni kiinni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joskus vaan sitä tulee lauottua textiä menemään "tuiki tuntemattomallekkin" niin ilot, surut ja kyllä ne sammakotkin sieltä välillä loikkii.... sillä hetkellä se tuntuu hyvältä syystä tai toisesta...
Illalla kun muksut on nukkumassa ja rupee kelailemaan päivän asioita ja "kömmähdyksiä" niin melkeimpä syvä puna levii naamaan syystä että "oho... mitähän puheeni sille ja sille kuuluu?"
Joskus vaan tulee tarve purkautua jollekkin... oli se sit tuttu tai tuntematon:)
Uskon jot meitä on monia!
;-)
vaarallista? :o)
Itsekin puhelen aika avoimesti asioistani tuntemattomillekin, jonkinlaisella (pienellä) suodattimella kylläkin.. Tietääkseni ei kukaan ole pahasti hyväkseen käyttänyt sanomisiani. Jos joku katsoo tarpeelliseksi puhua eteenpäin, niin kaappini on puheenkestävä. :o)
Mieluummin itsekin keskustelen ihmisten kanssa jotka ei kyräile ja harkitse joka sanaa. Muutoin tuntuu, että ihminen ei halua olla kanssani tekemisissä kun ei anna itsestään mitään. Avoimia lörpöttäjiä (mikä ei mielestäni ole sama kuin höpöttäjä ja hössöttäjä..) saisi olla enemmänkin tässä maassa!