Mikä velmu se tuo Kone Oy:n Herlin oikein on? Eihän sitä näytä koskevan edes ne vähäisetkään lain rippeet, joita sentään joskus sovelletaan muihin varakkaisiin vaikuttajiin, vai onko kysymyksessä liian isot varpaat, joiden tallomista varjellaan kaikin keinoin?
Olen jo parin vuosikymmenen ajan seurannut tilannetta Suomessa ja todennut, että laki ei missään nimessä ole sama kaikille. Toisin sanoen lain soveltaminen on jo pitkään ollut syvältä, mutta härskiydessään tämä tapaus taitaa viedä voiton kaikista muista. Tuntuu jopa siltä, että kiperissä tilanteissa lakia saa maksamalla siitä. Onko Suomi pikkuhiljaa muuttumassa yhdeksi maailman verestävimmäksi peräpukamaksi, mitä lain soveltamiseen tulee?
Herlinhän kumppaneineen osti miljoonilla euroilla Partekin osakkeita juuri vähän ennen yrityskauppaa. Luultavasti heidän puhtaana saamansa rahallinen hyöty oli miljoonia euroja. Nyt on sitten vaan kylmän rauhallisesti todettu, että ei ole mitään näyttöä sisäpiiritietouden hyväksi käyttämisestä. Kaiken huippuna tv:n uutisissa kerrottiin surkuhupainen juttu kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehestä, joka oli valtion edustajana hoitamassa Kone Oy:n ja Partekin välistä yrityskauppaa. Todettiin vaan, että tuon ko. virkamiehen muisti pätkii ja yllätys yllätys juuri sillä kohtaa, jossa olisi pitänyt muistaa yrityskauppaa koskevia päivämääriä. Mitään arkistoituja dokumenttejahan ei tietenkään tapahtumasta löydy. Mitenkä siis voisi mitään näyttöä löytyä, kun ei kukaan muista mitään, eikä ole paperillekaan mitään präntättynä? Liekö ohjeet virkamiehen muistikäyttäytymisellekin tulleet valtion ylemmältä taholta? Mitä merkitystä tuollaisilla sätkynukkevirkamiehillä on?
Jos tavallinen pulliainen yrittää pikku veronkiertoa, jossa rahallinen hyöty puhtaana käteen on sadan euron luokkaa, niin johan alkaa tulla sanktioita ja korotettua veron maksamista useaksi vuodeksi eteenpäin.
Viime aikojen talouskummajaisista voi päätellä, että Hyvän Veljen ja todella Hyvän Veljen raja on jossain TJ Groupin johtoportaan ja Kone Oy:n Herlinin välimaastossa. Valtionsyyttäjähän palautti TJ Groupin jutun Korkeimpaan Oikeuteen sen jälkeen, kun Käräjäoikeus oli antanut päätekijöille vain minimaaliset sakkorangaistukset. Herlinin tapauksessa näyttää käyvän niin, että tapausta ei käsitellä edes Käräjäoikeudessa.
Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri M. Pekkarinen vakuuttaa, että tästä lähtien valtiota koskevat yrityskaupat tullaan käsittelemään asiallisemmin, eikä enää mitään tällaisia epäselvyyksiä pääse tapahtumaan. Toisin sanoen ne, jotka ovat talousrikoksensa tehneet jo aikaisemmin, ovat täysin turvassa. Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että kaikki riippuu edelleenkin siitä, ketä kauppaa käyvät henkilöt ovat.
Jos te korkean tason päättäjät, vaikuttajat ja oikeuden edustajat koskaan vaivaudutte käymään täällä nettisivuilla kartoittamassa kansalaisten todellisia tuntemuksia, niin pyydän, että älkää kuitenkaan pitäkö meitä täysin hölmöinä! Jokainen kansalainenhan nauraa noillekin perusteluille, joilla Herlin kumppaneineen päästettiin, kuin koira veräjästä. Paljon fiksumman kuvan antaisitte itsestänne myöntämällä, että laki ei suinkaan ole sama kaikille ja sillä siisti.
Toistaiseksi olen sentään vielä vetänyt Suomen lipun salkoon aina itsenäisyyspäivänä. Tästä lähtien en enää viitsi tehdä sitäkään – ainakaan siihen asti, kunnes tämä surullisen kuuluisa ja katkeruutta synnyttänyt yrityskauppa on perinpohjin käsitelty oikeudessa.
Olen jo parin vuosikymmenen ajan seurannut tilannetta Suomessa ja todennut, että laki ei missään nimessä ole sama kaikille. Toisin sanoen lain soveltaminen on jo pitkään ollut syvältä, mutta härskiydessään tämä tapaus taitaa viedä voiton kaikista muista. Tuntuu jopa siltä, että kiperissä tilanteissa lakia saa maksamalla siitä. Onko Suomi pikkuhiljaa muuttumassa yhdeksi maailman verestävimmäksi peräpukamaksi, mitä lain soveltamiseen tulee?
Herlinhän kumppaneineen osti miljoonilla euroilla Partekin osakkeita juuri vähän ennen yrityskauppaa. Luultavasti heidän puhtaana saamansa rahallinen hyöty oli miljoonia euroja. Nyt on sitten vaan kylmän rauhallisesti todettu, että ei ole mitään näyttöä sisäpiiritietouden hyväksi käyttämisestä. Kaiken huippuna tv:n uutisissa kerrottiin surkuhupainen juttu kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehestä, joka oli valtion edustajana hoitamassa Kone Oy:n ja Partekin välistä yrityskauppaa. Todettiin vaan, että tuon ko. virkamiehen muisti pätkii ja yllätys yllätys juuri sillä kohtaa, jossa olisi pitänyt muistaa yrityskauppaa koskevia päivämääriä. Mitään arkistoituja dokumenttejahan ei tietenkään tapahtumasta löydy. Mitenkä siis voisi mitään näyttöä löytyä, kun ei kukaan muista mitään, eikä ole paperillekaan mitään präntättynä? Liekö ohjeet virkamiehen muistikäyttäytymisellekin tulleet valtion ylemmältä taholta? Mitä merkitystä tuollaisilla sätkynukkevirkamiehillä on?
Jos tavallinen pulliainen yrittää pikku veronkiertoa, jossa rahallinen hyöty puhtaana käteen on sadan euron luokkaa, niin johan alkaa tulla sanktioita ja korotettua veron maksamista useaksi vuodeksi eteenpäin.
Viime aikojen talouskummajaisista voi päätellä, että Hyvän Veljen ja todella Hyvän Veljen raja on jossain TJ Groupin johtoportaan ja Kone Oy:n Herlinin välimaastossa. Valtionsyyttäjähän palautti TJ Groupin jutun Korkeimpaan Oikeuteen sen jälkeen, kun Käräjäoikeus oli antanut päätekijöille vain minimaaliset sakkorangaistukset. Herlinin tapauksessa näyttää käyvän niin, että tapausta ei käsitellä edes Käräjäoikeudessa.
Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri M. Pekkarinen vakuuttaa, että tästä lähtien valtiota koskevat yrityskaupat tullaan käsittelemään asiallisemmin, eikä enää mitään tällaisia epäselvyyksiä pääse tapahtumaan. Toisin sanoen ne, jotka ovat talousrikoksensa tehneet jo aikaisemmin, ovat täysin turvassa. Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että kaikki riippuu edelleenkin siitä, ketä kauppaa käyvät henkilöt ovat.
Jos te korkean tason päättäjät, vaikuttajat ja oikeuden edustajat koskaan vaivaudutte käymään täällä nettisivuilla kartoittamassa kansalaisten todellisia tuntemuksia, niin pyydän, että älkää kuitenkaan pitäkö meitä täysin hölmöinä! Jokainen kansalainenhan nauraa noillekin perusteluille, joilla Herlin kumppaneineen päästettiin, kuin koira veräjästä. Paljon fiksumman kuvan antaisitte itsestänne myöntämällä, että laki ei suinkaan ole sama kaikille ja sillä siisti.
Toistaiseksi olen sentään vielä vetänyt Suomen lipun salkoon aina itsenäisyyspäivänä. Tästä lähtien en enää viitsi tehdä sitäkään – ainakaan siihen asti, kunnes tämä surullisen kuuluisa ja katkeruutta synnyttänyt yrityskauppa on perinpohjin käsitelty oikeudessa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
myyjä oli tyhmä ja ostaja viisas. Uusi omistaja pilkkoi yhtiön ja myi rönsyt pois ja teki tilin. Suomen valtio on myynyt kansallista omaisuuttamme pilkkahintaan ja hölmöillyt toden teolla.
Hei!
Kirjoituksesi oli niin kohdalleen menevä, että en malta olla kiittämästä sinua siitä. Kirjoituksesi olisi paikallaan myös lehtiin.Jotta Pekkarinen ja Tapiokin voisivat tutustua kansan käsityksiin.
Joo, kyllä tuo Kone/Partek-kauppa panee taas miettimään. Mihin enää oikeuslaitosta tarvitaan, kun tavallinen kansalainenkin pystyy otsaluullaan päättelemään, mistä on kysymys - ja jutut jätetään käsittelemättä sillä perusteella, että ei ole näyttöä?
Minäkin yritysten osakkeiden pörssiarvoja jonkin verran seuraavana muistan hyvin tuon kaupan. Heti silloin, kun kuulin Kone Oy:n ostaneen Partekin, plarasin parin viikon takaiset sanomalehtien taloussivut läpi ja totesin, että Partekin osakkeilla käyty kaupanteko oli kasvanut huimasti juuri hiukan ennen kaupan julkistamista. Ajattelin heti, että sisäpiiriä, sisäpiiriä. Enpä tainnut aivan väärässä ollakaan.
Kuinkahan monta oikeusjuttua Suomessa selvitetään vain toteamalla, että ei ole näyttöä?
eipä se television ajankohtaisohjelmassakin esitelty korkeimman oikeuden uuden presidentin valitsemistapakaan varmaan ole omiaan kasvattamaan kansalaisten luottamusta oikeuslaitosta kohtaan
Tämän aamuisessa radiolähetyksessä (Kuusimäki)haastateltavana.Kertoi että tuomareita kohta aletaan kurssittamaan jotta voitaisiin käsitellä talousrikoksia.Puutetta on esitutkinta voimasta , voi voi...Vanhat konnuudet saa rauhassa hautautua ihan oikeuslaitoksen valvovan silmän alla. Holtitonta on meno!
semmostako Kuusimäki kertoi? eikös justiin vähän aikaa sitten joku esittänyt, että aletaan oikeusistuimistakin saneerata liikaa väkeä pois. minäkin olen sitä mieltä, että turhat pois, jolloin seurustelukumppaneita on vähemmän ja aikaa jää enemmän esim. talousrikosten selvittelyyn
Ohjelma oli YKKÖS AAMU, Toimittaja Kejonen. Luulempa että tulee pitkin päivää mutta tuskin täysimittaisena. Voi kuunnella Ylen sivulta http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/id253.shtml tämän päivän.
hyvä! täytyypä kuunnella. vieläköhän ne voisivat jälkikäteen kurssittaa jonkun penkomaan Koneen ja Partekin välistä kauppaa?
Rikospoliisin talousrikoksiin perehtynyt osasto kyllä omalta osaltaan tekee erittäin hyvää työtä. Joskus tuntuu jopa siltä, että rikospoliisi omalla sektorillaan on ratkaissut koko jutun.
Valitettavasti sitten usein vaan käy niin, että kun juttu etenee oikeuskäsittelyyn, niin syyttäjät ja tuomarit toteavatkin, että eihän näyttö riitäkään, tai sitten on resurssipulaa jutun selvittämiseksi. Tämähän taas johtuu siitä Hyvä Veli-verkostosta. Mitä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisesti syytetty on, sitä todennäköisemmin hänellä on omassa verkostossaan vaikutusvaltaisia päättäjiä, olivat ne sitten Vapaamuurareita, korkean tason poliittisia päättäjiä, tai oikeuslaitoksen edustajia. Aikanaan sitten autettu taas tarvittaessa auttaa auttajaansa jne.
Onhan tv:nkin ajankohtaisohjelmissa useinkin rivien välistä ollut luettavissa, että tiettyihin juttuihin on käsketty painaa jarrua valtakunnan ylimmiltä tahoilta.
Että tällainen oikeusvaltio se Suomikin on.
Meitä suomalaisia usein arvostellaan siitä että annetaan tällaista tapahtua. Siis sitä että annetaan toisten hyötyä raakasti meidän kustannuksella. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä kun oikeuslaitoskaan ei voi mitään? Pitäisikö seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestää sellaista ehdokasta joka ei antaisi tällaista tapahtuvan? Mitä muuta voisi tehdä?
Kansanedustajat ei voi tehdä mitään asian hyväksi.Jos uusi innokas kansanedustaja yrittäiskin selvittää tällaista talousrikosta niin vanhat kokeneemmat sanois sille heti että älä turhaan hakkaa päätä seinään - tällainen on kuule isojen poikien peliä.Ja sitten juttu jää taas siihen.
juuri niinhän se on.alkuinnostuksen kadottua uudet edustajat huolehtivat vaan siitä,että tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa,jolloin työssäkin on mukavampi olla,eikä saa niuhottajan mainetta.sitten taas seuraavien vaalien alla nostetaan vähän profiilia,että tulisi uudelleen valituksi
Eilisessä aamu Tv:ssä oli haastateltavana kaksi tuomaria, aiheena talousrikollisuus ja tomitseminen. Tuomareiden näkemykset jo keskustelussa menivät kovasti ristiin. Puhuttiin lautamiesten tarpeellisuudesta ns: vaikeissa rikostapauksissa. Toinen oli sitä mieltä että pienempien rikosten kohdalla olisi lautamiehet mukana, mutta isoissa talousrikoksissa ei. Toinen tuomareista oli justiin päinvastaisessa käsityksessä, kertoi että pienet rikokset on niin simppeleitä että ne pystisi tuomaroimaan ilman lautamiehiäkin, mutta isoissa rikoksissa olisi lautamiehet mukana.
Se enään puuttuisi että lautamiehet, jotka ovat mukana kansan edustajana ja kotrollina , poistettaisiin, isojen talousrikosten käsittelyiden ollessa meneillää. Siitä viimeaikaisen menon jatkumona olisi täydellinen hyväveli kerhon pyörittäminen. Minulla on kertakaikkijaan mennyt luottamus ja usko suomalaisen okeuslaitokse toimivuuteen.
Aiheita löytyisi paljonkin jos katsottaisiin vuosia taaksekinpäin, kuinka omistajat valehtelivat pörssiyhtiöidensa taloudelliset tilansa vedättivät näin kurssit pilviin ja sitten pokkana möivät osakkeensa pois. Penet sijoittajat serasivat vain katseella menoa ja nuolivat tappiot. Nyt nämä kyseiset valehtelijat on arvostettuja yritys enkeleitä.
Että semmoista menoa SUOMESSA !
Ajatellaanpa tilannetta hieman oikeuslaitoksen edustajienkin kannalta. Hehän tekevät hyvin vaativaa työtä ja oma ura on tärkeä heillekin.
Tarvitaan erittäin suurta rohkeutta ja kansalaiskuntoa ryhdyttäessä nostamaan syytettä jotain valtakunnan talouselämän supervaikuttajaa vastaan, vaikka olisikin aivan selvästä rikoksesta kysymys. Joka tällaiseen ryhtyy, saa varautua siihen, että esimiesten ja muiltakin tahoilta alkaa sadella huomautuksia ja neuvoja siitä, kuinka tapaus on hoidettava. Arvattavasti yleisin neuvo on se, että jätetään tämä juttu tähän ja selitetään jollain tavalla, että ei voida tehdä mitään. Samalla ilmeisesti annetaan informaatiota siitä, kuinka hankalaksi niskuroivan ja kannassaan pysyvän alaisen tulevaisuudesta tulisi. Siinä varmaan alkaa käydä eri vaihtoehdot mielessä. Kuinka käy urakehityksen, minkälainen hv- (hyväveli)verkosto syytetyllä olisi ja minkä verran heidän ja syytetyn kanssa täytyisi jatkossa olla tekemisissä? Entä miten kävisi omalle perhe-elämälle jne. ? Nopeastikin ajatuksia kelaamalla tulisi siihen tulokseen, että tulevaisuus olisi melko epävarma. Helpompi siis on antaa periksi ja jättää juttu siihen.
On paljon helpompi syyttää ja tuomita jotain tuntemattomia, ns. tavallisia ihmisiä esim. rattijuopumuksesta, tai heidän tekemistään talousrikoksista, kuin asettua vastahankaan jonkun tunnetun vaikuttajan kanssa, vaikka omatunto sanoisikin toisin. Mieluummin kohtaa kansalaisten taholta tulevan arvostelun ja ilkkumisen epämääräisistä perusteluista, kuin vaarantaa tulevaisuutensa. Ei myöskään tarvitse pelätä kanssakäymistä syytetyn, tai hänen verkostonsa kanssa,
Niin se vain on. Onhan sen varmaan jokainen todennut omassa työssäänkin, että on paljon helpompi hoitaa helppoja, ns. rutiinihommia, kuin esim. alkaa taistella esimiestään vastaan, vaikka tietäisikin olevansa oikeassa. Siispä näin ajatellen ymmärtää tuomareidenkin tekemiä ”hullunkurisia” päätöksiä.
Valitettavasti vaan myöskin vääjäämätön totuus on se , että laki ei ole sama kaikille.
Vaativaa työtä tekevät, mutta mikseivät kanna vastuuta virheellisistä päätöksistään.
Kun otetaan huomioon kohtuus, niin ei tarvitse seuloa kuka on iso ja kuka pieni herra ja miten häneen on sitten suhtaudutaan.
Jos ihminen, tuomarikin, erottaa oikean ja väärän, niin ei tarvita tuomarin koulutusta muutoin kuin mielivaltaisten päätösten tekon.
SAATANAN TUNARIT !
"Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri M. Pekkarinen vakuuttaa, että tästä lähtien valtiota koskevat yrityskaupat tullaan käsittelemään asiallisemmin, eikä enää mitään tällaisia epäselvyyksiä pääse tapahtumaan."
Voiko enää naivimpaa ja leväperäisempää asennetta odottaa korkean tason poliitikolta? Tuo kommenttihan selvälle suomen kielelle käännettynä tarkoittaa: Olipa hyvä, että minä en silloin ollut kauppa- ja teollisuusministerinä, joten näin jälkikäteen en enää voi (ei tarvitse) tehdä asialle yhtään mitään. Samalla tuosta kommentista paistaa läpi kaino pyyntö: Älkää isokenkäiset enää tehkö tällaista, jotta meidän ei jatkossakaan tarvitse ryhtyä kiusallisiin toimenpiteisiin!
Kyllähän totuus on se, että Pekkarinen pystyisi näin jälkikäteenkin puuttumaan tähänkin taloussotkuun, jos vain olisi poliittista tahtoa ja rohkeutta asettaa itsensä likoon. Toisaalta Pekkarisenkin hymistelevän asenteen ymmärtää. Hänenkin poliittinen tulevaisuutensa vaarantuisi, eikä ehkä jatkossa olisikaan enää ministerin paikkoja tiedossa.
Ja kuinka monesti ministeri Mönkäre oli TV:ssä todistamassa kuinka valtion omistaja ohjaus on hyvin hoidettu , varmaan muistat. Nyttemmin saa raha-automaattiyhdistys nauttia Mönköreen taloustieteestä. NO se oli sivu seikka.
Ne oikeus käsittelyt on vielä kesken niiden ryhdikkäitten osalta joista tällä palstalla, arvatenkin käymme keskustelua.
Se on kuitenkin jotain edistystä että omistaja ohjaus siirretään eduskunnan kansliaa.
Eduskunnassa on paljon ovia mitä kautta toivon mukaan viimeinkin TAPIO saataisiin pihalle.
Seurataan!