Liian isot varpaatko?

myyjä oli tyhmä ja ostaja viisas. Uusi omistaja pilkkoi yhtiön ja myi rönsyt pois ja teki tilin. Suomen valtio on myynyt kansallista omaisuuttamme pilkkahintaan ja hölmöillyt toden teolla.

Hei!
Kirjoituksesi oli niin kohdalleen menevä, että en malta olla kiittämästä sinua siitä. Kirjoituksesi olisi paikallaan myös lehtiin.Jotta Pekkarinen ja Tapiokin voisivat tutustua kansan käsityksiin.

Joo, kyllä tuo Kone/Partek-kauppa panee taas miettimään. Mihin enää oikeuslaitosta tarvitaan, kun tavallinen kansalainenkin pystyy otsaluullaan päättelemään, mistä on kysymys - ja jutut jätetään käsittelemättä sillä perusteella, että ei ole näyttöä?

Minäkin yritysten osakkeiden pörssiarvoja jonkin verran seuraavana muistan hyvin tuon kaupan. Heti silloin, kun kuulin Kone Oy:n ostaneen Partekin, plarasin parin viikon takaiset sanomalehtien taloussivut läpi ja totesin, että Partekin osakkeilla käyty kaupanteko oli kasvanut huimasti juuri hiukan ennen kaupan julkistamista. Ajattelin heti, että sisäpiiriä, sisäpiiriä. Enpä tainnut aivan väärässä ollakaan.

Kuinkahan monta oikeusjuttua Suomessa selvitetään vain toteamalla, että ei ole näyttöä?

Rikospoliisin talousrikoksiin perehtynyt osasto kyllä omalta osaltaan tekee erittäin hyvää työtä. Joskus tuntuu jopa siltä, että rikospoliisi omalla sektorillaan on ratkaissut koko jutun.

Valitettavasti sitten usein vaan käy niin, että kun juttu etenee oikeuskäsittelyyn, niin syyttäjät ja tuomarit toteavatkin, että eihän näyttö riitäkään, tai sitten on resurssipulaa jutun selvittämiseksi. Tämähän taas johtuu siitä Hyvä Veli-verkostosta. Mitä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisesti syytetty on, sitä todennäköisemmin hänellä on omassa verkostossaan vaikutusvaltaisia päättäjiä, olivat ne sitten Vapaamuurareita, korkean tason poliittisia päättäjiä, tai oikeuslaitoksen edustajia. Aikanaan sitten autettu taas tarvittaessa auttaa auttajaansa jne.

Onhan tv:nkin ajankohtaisohjelmissa useinkin rivien välistä ollut luettavissa, että tiettyihin juttuihin on käsketty painaa jarrua valtakunnan ylimmiltä tahoilta.

Että tällainen oikeusvaltio se Suomikin on.

Meitä suomalaisia usein arvostellaan siitä että annetaan tällaista tapahtua. Siis sitä että annetaan toisten hyötyä raakasti meidän kustannuksella. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä kun oikeuslaitoskaan ei voi mitään? Pitäisikö seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestää sellaista ehdokasta joka ei antaisi tällaista tapahtuvan? Mitä muuta voisi tehdä?

Ajatellaanpa tilannetta hieman oikeuslaitoksen edustajienkin kannalta. Hehän tekevät hyvin vaativaa työtä ja oma ura on tärkeä heillekin.

Tarvitaan erittäin suurta rohkeutta ja kansalaiskuntoa ryhdyttäessä nostamaan syytettä jotain valtakunnan talouselämän supervaikuttajaa vastaan, vaikka olisikin aivan selvästä rikoksesta kysymys. Joka tällaiseen ryhtyy, saa varautua siihen, että esimiesten ja muiltakin tahoilta alkaa sadella huomautuksia ja neuvoja siitä, kuinka tapaus on hoidettava. Arvattavasti yleisin neuvo on se, että jätetään tämä juttu tähän ja selitetään jollain tavalla, että ei voida tehdä mitään. Samalla ilmeisesti annetaan informaatiota siitä, kuinka hankalaksi niskuroivan ja kannassaan pysyvän alaisen tulevaisuudesta tulisi. Siinä varmaan alkaa käydä eri vaihtoehdot mielessä. Kuinka käy urakehityksen, minkälainen hv- (hyväveli)verkosto syytetyllä olisi ja minkä verran heidän ja syytetyn kanssa täytyisi jatkossa olla tekemisissä? Entä miten kävisi omalle perhe-elämälle jne. ? Nopeastikin ajatuksia kelaamalla tulisi siihen tulokseen, että tulevaisuus olisi melko epävarma. Helpompi siis on antaa periksi ja jättää juttu siihen.

On paljon helpompi syyttää ja tuomita jotain tuntemattomia, ns. tavallisia ihmisiä esim. rattijuopumuksesta, tai heidän tekemistään talousrikoksista, kuin asettua vastahankaan jonkun tunnetun vaikuttajan kanssa, vaikka omatunto sanoisikin toisin. Mieluummin kohtaa kansalaisten taholta tulevan arvostelun ja ilkkumisen epämääräisistä perusteluista, kuin vaarantaa tulevaisuutensa. Ei myöskään tarvitse pelätä kanssakäymistä syytetyn, tai hänen verkostonsa kanssa,

Niin se vain on. Onhan sen varmaan jokainen todennut omassa työssäänkin, että on paljon helpompi hoitaa helppoja, ns. rutiinihommia, kuin esim. alkaa taistella esimiestään vastaan, vaikka tietäisikin olevansa oikeassa. Siispä näin ajatellen ymmärtää tuomareidenkin tekemiä ”hullunkurisia” päätöksiä.

Valitettavasti vaan myöskin vääjäämätön totuus on se , että laki ei ole sama kaikille.

"Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri M. Pekkarinen vakuuttaa, että tästä lähtien valtiota koskevat yrityskaupat tullaan käsittelemään asiallisemmin, eikä enää mitään tällaisia epäselvyyksiä pääse tapahtumaan."

Voiko enää naivimpaa ja leväperäisempää asennetta odottaa korkean tason poliitikolta? Tuo kommenttihan selvälle suomen kielelle käännettynä tarkoittaa: Olipa hyvä, että minä en silloin ollut kauppa- ja teollisuusministerinä, joten näin jälkikäteen en enää voi (ei tarvitse) tehdä asialle yhtään mitään. Samalla tuosta kommentista paistaa läpi kaino pyyntö: Älkää isokenkäiset enää tehkö tällaista, jotta meidän ei jatkossakaan tarvitse ryhtyä kiusallisiin toimenpiteisiin!

Kyllähän totuus on se, että Pekkarinen pystyisi näin jälkikäteenkin puuttumaan tähänkin taloussotkuun, jos vain olisi poliittista tahtoa ja rohkeutta asettaa itsensä likoon. Toisaalta Pekkarisenkin hymistelevän asenteen ymmärtää. Hänenkin poliittinen tulevaisuutensa vaarantuisi, eikä ehkä jatkossa olisikaan enää ministerin paikkoja tiedossa.