Ikää 39 ja hiihtoa muutama talvi takana, mutta vain muutaman hassun kilometrin verran vuodessa. Surkea yleiskunto ja aivan riittävästi ylipainoa. Suksien huoltamisesta en ole aikaisemmin tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Pari vuotta vanhoja luistelusuksiani ei oltu koskaan pohjustettu saati sitten voideltu Siinäpä lähtökohdat tähän talveen.
Jostain syystä, mitenkään suunnittelematta, tänä talvena, hiihtohomma sitten kolahti.
Pöljyyksissäni olin mennyt mukaan työpaikan hiihtoporukkaan jossa porukan kilometrit lasketaan yhteen. Edellisenä keväänä olin myös saanut vaimoltani lahjaksi sykemittarin joka oli pölyttynyt lipaston päällä siitä lähtien. Jostain syystä köytin sen mittarin ekalle lenkille lähtiessäni päälle ja lähdin hiihtämään joulukuun 5. päivä töiden jälkeen.
Tuntui että kuolen sinne korpeen. Keskisyke 155 ja jalat tärisivät kuin horkassa. Ajattelin että on tämä hullun hommaa mutta hulluhan ei anna periksi kun oma kunnia on kyseessä. Hiihdin tuolla ekalla viikolla 26 km ja 8 km oli pisin lenkki. Kilometrit otettiin tietty ylös kun työporukassa hiihdettiin. Opiskellessani sitten sitä sykemittaria huomasin että sen tiedot voi siirtää nettipäiväkirjaan. Jumankekka, sieltähän sai graafeja ja muuta statistiikkaa, mitä muuta sitä enää tarvii jotta pieni insinörtti on onnellinen.
Kolmisen viikkoa piti pakottaa itsensä lähtemään sinne ladulle jotta niitä kilometrejä kertyisi. Graafeja tutkin ja ihmettelin. Tunsin kyllä että kunto parani ja tilastotkin tukivat niitä tuntemuksia siellä ladulla. Riippuvuus kehittyi pikkuhiljaa mutta lopullisen addiktion epäilen kuitenkin syntyneen 30.12 kun ensimmäisen kerran hiihdin yli kympin lenkin. 14 km keskisykkeellä 153 oli saavutus johon en olisi koskaan uskonut pystyväni. Lenkin jälkeen olin vielä tolpillani ja kohtuullisen hyvävoimainen. Joulukuussa tuli 104 km täyteen ja olin todella ylpeä itsestäni.
Tammikuun puolessa välissä tuli työpaikan kahvipöytäkeskustelussa esiin se etten ole koskaan voidellut suksiani. Työkaverit pyörittelivät päätään, naureskelivat ja päivittelivät sitä kuinka tollo olen ollut kun en ole suksiani voidellut. Arvelivat että sukseni ovat jo pilalla. Pakkohan siitä oli sitten lähteä voiteita, silitysrautoja ja voitelutelineitä hankkimaan. Neuvoja voiteluun aloin tietysti etsiä netistä ja löysin tämän palstan. Kaikki asd:n neuvot luin moneen otteeseen ja Vauhdin sekä Tokon voiteluohjeet netistä myös. Ja sitten uskaltauduin voitelemaan. Puhdistin pohjat ja päättelin että aika pian ne olisi syytä uudelleen hioa, sen verran olivat pohjat jo reunoilta kuluneet. Kiire oli kuitenkin kokeilemaan, joten pohjustin kolmeen kertaan, siklasin ja harjasin välissä. Sitten pari kerrosta violettiä ja taas siklausta ja harjausta. Lopuksi pikaluisto ja kiillotus päälle. Naama punaisena innosta lähdin sitten hiihtämään parin asteen pakkaseen ja hämmästys oli suuri. Samalla sykkeellä vauhti parani noin 35-40 sek kilometrille! Siis aivan käsittämätöntä!
Tammikuun lopussa hiihdin 18 km 126 lyönnin keskisykkeellä nautinnollisen rauhallisella vauhdilla. Viimeisellä viikolla kilometrejä kertyi 100 eli saman verran kuin koko joulukuussa. Ladulla vietin viikolla kaikenkaikkiaan 9.5 tuntia, kaloreita paloi kilon verran ihraa. Harjoittelin pikkuhiljaa wassua ja tuntui että sekin tekniikka alkoi pikkuhiljaa avautumaan. Aivan naamattoman hieno viikko ja endorfiinit aivan tapissa eli siis aivan upeat fiilikset!
Eläessäni en olisi uskonut että tähän hommaan tällä tavalla hurahdan. Hiihtohan oli aina sitä pakkopullaa ja "väkisinhiihtoa". Olin aina ladulla ihmetellyt niitä pappoja jotka vastaan tullessaan hymyilivät naama messingillä. En ihmettele enää. On suorastaan hämmästyttävän hienoa hiihtää tunti, pari todella hitaasti ja rauhallisesti suksea liuttaen ja maisemia katsellen. Aivan yksi lysti sille kuinka lujaa muut hiihtävät kunhan itsellä on hyvä olla eivätkä kehkot huuda happea. Ja silti maisema vaihtuu ja kilometrit kertyy melkein kuin itsekseen.
Nyt kilometrejä kaikenkaikkiaan kasassa 350 ja tuskainen pakkasviikko takana. Aivan hirvittävät vieroitusoireet kun ei ole päässyt viikkoon hiihtämään. Suksetkin on valmiiksi laitettu viimeisen päälle jo ajat sitten ja sääennustetta tihraan monta kertaa päivässä ja odotan milloin pakkanen vähän hellittäisi. Vaimokin on huomannut muutoksen miehessä ja ajatus alkoi kytemään myös hänen mielessään vaikka ei ole koskaan luisteluhiihtoa kokeillut. Lauantaina käytiin sitten ostamassa luistelukamat myös hänelle. Tohkeissani olen ne vaimonkin sukset jo kuuteen kertaan voidellut, siklannut ja harjannut. Nyt sitten odotetaan molemmat aivan hermona sitä että päästäisiin taas ladulle.
Toivotaan että pian pakkanen hellittää ja hiihtohuumetta saa pian lisää! Luistavia kevätkelejä kaikille samanhenkisille palstalaisille!
Erään hiihtoniilon tarina...
9
1564
Vastaukset
- hiihtoellu
Mukava lukea toisten "heräämisistä". Osasit kyllä kiteyttää hyvin nuo hiihdon aiheuttamat positiiviset fiilikset. Kyllä se on ihme, ettei ihmiset löydä tätä hienoa lajia, vaan möllötetään sisällä. Sulla on oikea asenne, tärkeintä on tehdä hyvä olo itselleen. Se on meille kuntoilijoille tärkeintä ja se liikunnan riemu pitää löytää, jos aikoo harrastaa jotain pitempiaikaisesti.
Tsemppiä sulle ja ihania kilometrejä.
P.S. Lopputalvesta alkaa sitten keljuttaa, kun hiihtokelit loppuu. :( Ja loppusyksystä odottelet sitten kuin kuuta nousevaa, että milloin se talvi oikein tulee. ;) - heguli
Tsemppiä valitsemallasi tiellä! Kannustavaa luettavaa meille kaikille. Pakkasista ei kannata ottaa ongelmaa: satsaa kunnon hiihtopukuun ja kerrospukeutumiseen sekä tarvittaessa hengityssuojaimeen. -25 asteeseen asti pystyy hiihtämään kunnon varustuksilla vielä ihan mukavasti, kunhan muistaa ottaa rauhallisesti. Jos menee kolmeenkymppiin ja yli niin sitten ei ole enää hiihtokaan hirmu mukavaan, ainakaan pitkät lenkit.
- Ihme-hiihtäjä
Kiitos Ellu ja Heguli kannustuksesta!
Minustakin on ollut mukava lukea tältä palstalta muiden vastaavia tarinoita ja juuri siksi päätin kertoa omat kokemukseni. Päivän hyvä työ on tehty jos joku saa siitä ajatuksen mieleensä kytemään tai vähän lisää intoa omaan hiihtelyynsä. Kuten monessa muussakin hommassa niin myös hiihdossa alku tuntui hankalalta mutta vaivannäkö palkitsi ainakin minut ruhtinaallisesti! Pakko myöntää että minäkin jo hiukan murehdin sitä lumien lähtöä ja mietin mitä sitten tilalle.
Hiihtopuvun ostin jo edellisenä talvena mutta vasta nyt sille on ollut oikeata käyttöä. Vaimolle ostimme kunnollisen puvun nyt samalla kun ostimme välineet. Kun nyt vain pääsimme vaimonkin kanssa sitä luistelua kokeilemaan. Ei pitäisi olla ainakaan välineistä tai voitelusta kiinni. :-)
Keskiviikon sää näyttäisi jo siltä että pääsee metsään sujuttelemaan!
- suksittelija
Tunne on tuttu. Se on ihan niinku kipeenä olis jos on niin kylmä ettei voi lähtee ladulle. Kyllä täs on tullu käytyä kovilla pakkasillaki ladulla mutta pitää vain koittaa sovittaa vauhti ja vaatetus sopivaksi. Hyviä kelejä sulle ja vaimolle lopputalveksi. Toivottavasti kevättalvella löytyy viä hankikelitki. Silloin on aivan mahtava lähtee aikaisin aamulla suksille.
- joko ikä painaa...
Mie hurahin hiihtoon joskus nelikymppisenä, nyt on 10 aktiivia vuotta takana. Luistelen (suksilla) 1500 - 200 km talvessa, 15 - 30 km lenkkejä n. viidesti viikossa. Pari vuotta sitten tais mennä ylikunnon puolelle, kun sippasin moneks viikkoo keväällä. Miten pitäs huomioida ikä, joko tuo puoli vuosisataa vaikuttaa? Onko kokemuksia muilta senioreilta? Mielestäni on juuri niin, että ei matka tapa vaan aika... Joskus on ollut rytmihäiriöitä ym., mutta AINA hiihtolenkiltä palattua on suorastaan taivaallisen endorfiininen olo!
- hiihtelijä..
Kuule olet asian ytimessä! Oli todella mukava lukea juttusi tässä pakkasiltaa viettäessä, ja todeta että muilla menee samalla lailla kärvistellessä pakkasilta. Kerron oman lähes vastaavan tarinani.
Olen 29v mies. Viime vuoden helmikuussa koin vastaavan heräämisen. Ostaa pamautin sukset ja hitsailin voitelutelineen. Pohjustin vehkeet ja ehdin pari viikkoa nautiskella, lähinnä opetella. Sitten tuli kuukauden lentsu ja tympi kun ei päässyt ladulle. No ei vielä niin raskaasti kun en ollut päässyt vielä "sisään" tähän lajiin. Sitten maaliskuussa hiihtelin lisää ja alkoi voitelukin onnistumaan. Koin muutamia unelmakelejä, jolloin suksi lensi. Jäänyt mieleen viimeiset kerrat kun oikein nauratti alamäessä kuinka suksi voikaan lentää! Ja harmitti kun tuli kevät. Kilometrejä ei ehtinyt kertyä kuin pari sataa.
Vaan kuntoilu jäi päälle. Aloin takomaan tossua toisen eteen pyörätiellä ja kunto koheni rajusti. Kesällä osallistuin jo muutamaan juoksutapahtumaankin. Ja sisimmässä odotin talvea taas...
Nyt sitten jouluksi hommattiin sykemittarit molemmille. Vaimolle ja itselle. Ja kuntoilu on kovaa. Vaimonkin sain innsotumaan hiihtoon, kun hommattiin kunnon vehkeet ja voitelu onnistuu.
Ei ole hiihtänyt sitten koulun pakkohiihtojen, kun siittä oli jäänyt niin huono maku. Sama juttu itellä. Ikinä ei vehkeitä voideltu ja sitten piti losuta ylikuumissa toppapuvuissa.
Nyt vielä investoin kisasukset tässä pari viikkoa sitten niin rapsahti samat 30-40 sekkaa kilometriajasta pois. Kyllä se on mahtavaa vetää pitkällä liu'ulla just tommosta 1,5-2 tunnin lenkkiä kun hiki virtaa. Ja sitten kotiin saunaan ähisemään tyytyväisenä!
Hiihto on mahtava laji, valitettavasti se on vain myöskin välinelaji. Tätä eivät kaikki ymmärrä, mutta se on vain hyväksyttävä että voiteluun ja välineisiin täytyy uhrata hieman aikaa ja rahaa, jotta homma on mielekästä.
Loppusi vaan nämä pirun pakkaset!- T.Tasatyöntö
Minulle kolahti myös hiihto muutama vuosi sitten. Nyt se on jo elämäntapa. Kesällä hiihdän rullasuksilla ja voin sanoa, että se on liki yhtä mukavaa kuin talvellakin. Perinteisen rullilla 3-4 kertaa viikossa, juoksut ja muutamat sauvarinneharjoitukset päälle. Kun talvi sitten saapuu on se vaan mukavaa aloitella, kun on pohjakunto jo valmiiksi kohdillaan. Suosittelen rullasuksia kaikille lajista kiinnostuneille.
Otsa hiessä... mutta ei rypyssä!!!!!
- tarina
Mahtavaa!
Koin saman herätyksen kolme vuotta sitten 38-vuotiaana. Ostaa pamautin yllättäen sukset ja menin ladulle. Pieni kuolema, 4 km hiihtoa kolme kertaa pysähtyen puuskuttamaan, eihän tämä näin vaikeaa ole! Ensimmäisenä talvena 250 km kuitenkin pikku hiljaa eteenpäin. Jopa Puoli-Pirkankin sivakoin 45 km, viimeisten joukossa maaliin aivan katki.
Seuraavana talvena sitten lisää pökköä. Uudet paremmat sukset, voiteita ja teline. Netistä ohjeita ja kokeilua. Jopa onnistuu liutus, kun välineet pelaa. Hiihtoa jo 600 km, Puoli-Pirkka puolenvälin paikkeilla tulosluettelossa. Tämähän on kivaa. Kunto nousee ja vyötärö tiivistyy.
Eiku lisää. Sitten taas yhdet uudet kalikat. 1100 km kaudessa ja pulverit koko-Pirkkaan, 90 km ja muutama kymmenen ukkoa jäi taaksekin.
Lisää ... Tänä talvena sitten jo tavoitteellista treeniä, oikein tulostavoite ja kaikkea. Sitten jo tammikuun alussa tukossa, ylikunto ja flunssa päälle. Hiihtämään silti. Vuoteeseen. Kolme viikkoa piloilla. Nyt levätään ja koitetaan palutella kevyesti, josko Pirkkaan ehtisi toipua.
Eli varoituksen sana muillekin hurahtaneille.
Muistakaa palauttavat treenit ja lepo!!!!!!
Sykkeet peruslenkeillä riittävän alhaiset, omaa pk-vauhtia ja välilä kunnolla allekin. Vain yksi teholenkki viikossa. Kävelläkin saa.
Mukavampi olisi hiihdellä hiljaa kuin kärvistellä ylikunnossa ja tukossa ... onneksi pakkanen pani ja nyt tuntuu taas "normaaalilta" Eli josko ulkaltautuisi kevyelle, pikku lenkille tänään ... - ryyppäämisen
15 v. sitten hiihtelen n. 2000 km talvessa lumilla.
Kyllä hiihto on helvetin paljon asiallisempaa touhua
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä1311315Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa373853Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1093019Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie1192374Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin812035Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh1961761Sofia Virralle täydet 12 pistettä!
Kun ei jäänyt mukaan vähemmistöjen sortamista epäsuorasti tukevaan joukkueeseen. Urheilijoiden pitäisi olla esikuvia.2991006Miksi Hotelli Kainuuta dissataan?
Ihmetyttää tämä jatkuva yhden yrityksen arvosteleminen. Ikäänkuin mikään ei olisi hyvin. Kuitenkin yritys työllistää, ta17770Toisten elämän moralisointi
Eikö kukin voisi keskittyä lähinnä omaan elämäänsä? Jos jollakulla muulla on tunteita, ajatuksia, tai tekoja oman suhte143725- 53699