tuntemuksiani!

ikää yhdeksäntoista.. tytär kaksi ja puoli vuotias.. avoerosta kaksi kuukautta.. abortista kaksi päivää.. siinä mulle monta elämän suurta asiaa!!

abortti oli mulle todella vaikea asia, monen unettoman tuskaisen yön tulos.. monet itkut itketty päätöstä tehdessä.
raskaus oli pitkällä, lauantaina kun se tehtiin oli raskausviikkoja 19 5, eli lupa piti hakea ja se hyväksyttiin. raskaus keskeytettiin emättimeen laitettavilla lääkkeillä. eli sikiö täytyi synnyttää.. se oli ja tulee olemaan elämäni hirvein kokemus jota en toivoisi kenellekkään. tiedän että minulla menee aikaa päästä asiasta yli, mutta onneksi elämästä löytyy oma pieni aurinko kahden ja puolen vuoden ikäinen pikkutyttö.. tarinani voi olla vähä sekavasti kirjoitettu kun mielentila ei ole mitä parhain joten kyselkää jos jokin jäi vaivaamaan.. keskustelen mielelläni asiasta.. ja otan mielelläni vastaan sähköpostiosotteita saman kokeneilta. asiasta olisi kiva keskustella..

hyviä pakkaspäivän jatkoja!
91009
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

En muuta voi sanoa kuin koita jaksaa ja kyllä se elämä vielä voittaa.Aikaa se kyllä vaatii,älä murehdi menetettyä nauti siitä mitä sinulla on.

Äänestä

Kyllä kaikki hyvin päin muuttuu. Tsemppiä ja jaksammisia!

Äänestä

mä oon 16v. tyttö,mulle tehtiin abortti 29pvä joulukuuta -05.se oli ihan kauheeta.mulla raskausviikkoja oli 9.ei kai siitä koskaan pääse yli.

Äänestä

Abortti jo ihan alkuraskaudessakin on kamala kokemus, vaikka silloin ei edes pysty tietämään, millä hetkellä sikiö/alkio tulee ulos. Epämääräistä vuotoa vaan. Kaavinnasta ei tiedä senkään vertaa.

En pysty edes kuvittelemaan, millaista se on noin myöhäisillä viikoilla. Sikiöhän on jo ihan pienen ihmisen näköinen ja aika isokin. Kamalaa! Jouduitko olemaan ihan täysissä tajuissasi, kun synnytit, vai saitko jotain lääkitystä? Jouduitko/halusitko nähdä syntyneen sikiön?

Jaksamista ja aurinkoisia pakkaspäiviä!

Äänestä
  • hei..

    abortti on mielestäni "kamala" asia, plkoot raskaus kuinka pitkällä tahansa. Minulla se meni todella pitkälle, melkein viimeisiin mahdollisiin keskeytys päiviin.
    eli lääkkeellinen keskeytys oli kyseessä ja täysin tajuissani jouduin olemaan koko ajan, se oli kuin normaali käynnistetty synnytys. supistukset olivat minulla ainakin tuskallisemmat kuin tyttäreni syntyessä.
    en nähnyt sikiötä, eivät edes kysyeet enkä edes olisi varmasti halunnutkaan. kivut olivat sen verran tuskalliset.
    ainut asia mitä ihmettelen on se että laittoivat samantien kotiin tapahtuneen jälkeen.

    Äänestä

kuinka ne suostui tekemään sinulle abortin, kun eikös ehdoton takaraja ole 16rv ja sekin vain lääkärin luvalla ja vain jos lapsen tiedetään olevan sairas? itseni olisi saatava vain luuri kauniiseen käteen ja soitettava neuvolaan. en pysty pitämään lasta, en pysty huolehtimaan siitä, kun hädin tuskin osaan huolehtia itsestäni. ja haluaisin käydä edes jonkun koulun ennen lapsien tuloa. ja sitä paitsi tiedän ettei lapseni ole terve.
Voimia ja jaksamista sinulle! Kunpa minäkin uskaltaisin soittaa sinne lääkärille (olen lääkäri- ja sairaalakammoinen)..

Äänestä
  • Abortin rajana on 22 tai 24 viikkoa Suomessa. Vissiin 24 viikkoa.
    Olen abortin kannalla, jos nainen sen haluaa...mutta en enää noin myöhäisen, ellei kyseessä ole terveyttä uhkaava asia, esim. sikiön kehitysvamma tai äidin terveyttä uhkaava tekijä, koska sikiö voi jäädä henkiin jo tuon ikäisenä...

    Ja jos kävisikin niin, että abortoi elävän sikiön, sitä kun ei saa tappaa, vaan pitää odottaa, että se kuolee...aika kauheeta...mutta valitettavan yleistä.

    Äänestä

Kirjoittakaa mulle kokemuksistanne yms.olisi kiva jakaa jonkun kanssa nämä asiat jne.olen itse 20v ja koht 16vkol raskaana..mailatkaa ihmeessä!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nennu<3 kirjoitti:

ikää yhdeksäntoista.. tytär kaksi ja puoli vuotias.. avoerosta kaksi kuukautta.. abortista kaksi päivää.. siinä mulle monta elämän suurta asiaa!!

abortti oli mulle todella vaikea asia, monen unettoman tuskaisen yön tulos.. monet itkut itketty päätöstä tehdessä.
raskaus oli pitkällä, lauantaina kun se tehtiin oli raskausviikkoja 19 5, eli lupa piti hakea ja se hyväksyttiin. raskaus keskeytettiin emättimeen laitettavilla lääkkeillä. eli sikiö täytyi synnyttää.. se oli ja tulee olemaan elämäni hirvein kokemus jota en toivoisi kenellekkään. tiedän että minulla menee aikaa päästä asiasta yli, mutta onneksi elämästä löytyy oma pieni aurinko kahden ja puolen vuoden ikäinen pikkutyttö.. tarinani voi olla vähä sekavasti kirjoitettu kun mielentila ei ole mitä parhain joten kyselkää jos jokin jäi vaivaamaan.. keskustelen mielelläni asiasta.. ja otan mielelläni vastaan sähköpostiosotteita saman kokeneilta. asiasta olisi kiva keskustella..

hyviä pakkaspäivän jatkoja!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu