Onko paini hyvä laji?

Mukaan vaan molemmat lapset! Monet tytöt harjoittelevat poikien kanssa, jos ei omassa seurassa muita tyttöjä ole. Ja vaikka olisikin, ainakin meillä tytöt ja pojat harjoittelevat silti yhdessä. Suomessakin on kansainvälisestikin hyvin pärjääviä naispainijoita ja kyllä, suurin osa tytöistä harjoittelee tosissaan!

Nyt kun olen salin reunalla treenejä seuraillut vuosikausia, niin ainut mikä harmittaa, on se, etteivät omat vanhempani aikoinaan tajunneet viedä mua painin pariin! (hehe, silloin ei varmaankaan oltu edes kuultu tyttöpainijoista..)

Tyttöpainijan äiti kirjoitti:

Mukaan vaan molemmat lapset! Monet tytöt harjoittelevat poikien kanssa, jos ei omassa seurassa muita tyttöjä ole. Ja vaikka olisikin, ainakin meillä tytöt ja pojat harjoittelevat silti yhdessä. Suomessakin on kansainvälisestikin hyvin pärjääviä naispainijoita ja kyllä, suurin osa tytöistä harjoittelee tosissaan!

Nyt kun olen salin reunalla treenejä seuraillut vuosikausia, niin ainut mikä harmittaa, on se, etteivät omat vanhempani aikoinaan tajunneet viedä mua painin pariin! (hehe, silloin ei varmaankaan oltu edes kuultu tyttöpainijoista..)

Lue lisää

Onneksi nyt on kuntopainia useisa seuroissa niin, että päästään treenaamaan...

"Paini ja telinevoimistelu antaa parhaat liikunnalliset "eväät" ihan mihin lajiin hyväsä."

Olen samaa mieltä, mutta myös judo antaa hyvät liikunnalliset "eväät" ihan mihin lajiin tahansa, sillä se on hyvin saman typpistä kuin paini vaikk aonkin jonkinverran itsepuolustuspainotteisempaa kuin paini.

Lisäksi toisin kuin yleisesti luullaan myös paini antaa hyvät itsepulustusvalmiudet. Painia saatetaan pitää "vain" urheilulajina, mutta kuten sanoin se antaa hyvä valmiudet kadulle. Miettikää vaikka joku hyvä suomalainen painija esimerkiksi Marko Yli-Hannuksela tai Juha Ahokas kadulle ja joku hyyppäri käy kimppuun. Ei varmasti kauaa kestäisi niin tämä kadunmies lentäisi niskalenkistä maihin.

juippi kirjoitti:

"Paini ja telinevoimistelu antaa parhaat liikunnalliset "eväät" ihan mihin lajiin hyväsä."

Olen samaa mieltä, mutta myös judo antaa hyvät liikunnalliset "eväät" ihan mihin lajiin tahansa, sillä se on hyvin saman typpistä kuin paini vaikk aonkin jonkinverran itsepuolustuspainotteisempaa kuin paini.

Lisäksi toisin kuin yleisesti luullaan myös paini antaa hyvät itsepulustusvalmiudet. Painia saatetaan pitää "vain" urheilulajina, mutta kuten sanoin se antaa hyvä valmiudet kadulle. Miettikää vaikka joku hyvä suomalainen painija esimerkiksi Marko Yli-Hannuksela tai Juha Ahokas kadulle ja joku hyyppäri käy kimppuun. Ei varmasti kauaa kestäisi niin tämä kadunmies lentäisi niskalenkistä maihin.

Lue lisää

itsepuolustukseksi suosittelen kyllä painijoille nopeita kinttuja! Karkuun jos suinkin pääsee. Sillä kun painija puolustaa itseään ja päällekarkaaja loukkaantuu, niin painijalle seuraa takuuvarmasti kovemmat sanktiot kuin tavalliselle tallaajalle.

mutta, mutta kirjoitti:

itsepuolustukseksi suosittelen kyllä painijoille nopeita kinttuja! Karkuun jos suinkin pääsee. Sillä kun painija puolustaa itseään ja päällekarkaaja loukkaantuu, niin painijalle seuraa takuuvarmasti kovemmat sanktiot kuin tavalliselle tallaajalle.

Lue lisää

Miksi juuri painijalle seuraisi suuremmat sanktiot?? Ihan huuli ymmyrkäisenä sitä ihmettelen! Voinko judokana tai muun kamppailulalajin harrastajana tehdä saman ilman suurempia sanktioita? Ja onko ei kamppailulajien ns. aktiiviharrastajille suotuisampa käydä päälle konfliktitilanteissa? Epäilen provoksi tätä silä kaikissa tilanteissa YKSI yritä puhumalla pois tilanteesta KAKSI älä provosoi KOLME jos ei auta lähde pois vilkkaasti (tee poistuminen jo ykkösvaiheessa jos tilanne näyttää uhkaavalta) NELJÄ älä ikinä lähde taistoon kadulla. No joku sanoo että mitäs jos kinni käydään? Jos jaloissa ketterät ominaisuudet niin pyri irti ja pois. Jos et nopeasti pääse pakoon niin pyri yleiseen tilaan ja pois konfliktista ja sovittele tapahtuma, poistu pikaisesti. Herätä huomio muualle.

Razim kirjoitti:

Miksi juuri painijalle seuraisi suuremmat sanktiot?? Ihan huuli ymmyrkäisenä sitä ihmettelen! Voinko judokana tai muun kamppailulalajin harrastajana tehdä saman ilman suurempia sanktioita? Ja onko ei kamppailulajien ns. aktiiviharrastajille suotuisampa käydä päälle konfliktitilanteissa? Epäilen provoksi tätä silä kaikissa tilanteissa YKSI yritä puhumalla pois tilanteesta KAKSI älä provosoi KOLME jos ei auta lähde pois vilkkaasti (tee poistuminen jo ykkösvaiheessa jos tilanne näyttää uhkaavalta) NELJÄ älä ikinä lähde taistoon kadulla. No joku sanoo että mitäs jos kinni käydään? Jos jaloissa ketterät ominaisuudet niin pyri irti ja pois. Jos et nopeasti pääse pakoon niin pyri yleiseen tilaan ja pois konfliktista ja sovittele tapahtuma, poistu pikaisesti. Herätä huomio muualle.

Lue lisää

Eihän lakikirjassa varmaan suoraan lue, että kamppailulajien harrastajille pätkähtää kovemmat tuomiot, mutta monesti ns. oikeuskäytäntö on vain sen osoittanut. Onpa joskus tainnut olla tuomion perusteisiinkin kirjattuna, että kamppailulajien harrastajana vastaajalla oli ollut selvä etu....
Viisainta on ilman muuta työntää ne kourat syvälle taskuun ja pitää ne siellä. Jokainen tavalliseen tallaajaan ristivyöotetta soveltanut tietää, että aika kepeästi ne töppöset irtoaa maasta. Nuo tavan tallaajat vain tahtovat ilmalennon loppuvaiheessa loukata itsensä ja sitä kannattaa kyllä varoa.

Razim kirjoitti:

Miksi juuri painijalle seuraisi suuremmat sanktiot?? Ihan huuli ymmyrkäisenä sitä ihmettelen! Voinko judokana tai muun kamppailulalajin harrastajana tehdä saman ilman suurempia sanktioita? Ja onko ei kamppailulajien ns. aktiiviharrastajille suotuisampa käydä päälle konfliktitilanteissa? Epäilen provoksi tätä silä kaikissa tilanteissa YKSI yritä puhumalla pois tilanteesta KAKSI älä provosoi KOLME jos ei auta lähde pois vilkkaasti (tee poistuminen jo ykkösvaiheessa jos tilanne näyttää uhkaavalta) NELJÄ älä ikinä lähde taistoon kadulla. No joku sanoo että mitäs jos kinni käydään? Jos jaloissa ketterät ominaisuudet niin pyri irti ja pois. Jos et nopeasti pääse pakoon niin pyri yleiseen tilaan ja pois konfliktista ja sovittele tapahtuma, poistu pikaisesti. Herätä huomio muualle.

Lue lisää

Kirjoittamani viesti EI ollut provo. Et vain ymmärtänyt viestiäni täysin, sillä taisin painottaa sillä esimerkillä vähän turhan paljon sitä "tappelu"vaihetta. Tarkoitin että antaa kaiken kaikkiaan hyvät itspuolustusvalmiudet: sekä nopeat jalat että kamppailutaitoa. Nuo luettelemasi asiathan ovat päivänselviä ainakin itselleni. Tuossa nyt on vaan sattuu olemaan pienen pieni aukko: mitäs sitten tehdään kun oletkin umpikujassa ja kaveri alkaa huitomaan sinua? Tuskin antaisit vain hakata itseäsi verille vaan laittaisit vastaan. Eli siinäkin mielessä paini on hyödyllistä.

Meinaan, että lapset harrastvat monipuolisesti eikä jämähdetä yhteen lajiin. Mutta jos yhteen pitää jämähtää, niin paini lienee sitten siihen parhaimpuia. Tosin peruskestävyys pitää hankkia jollakin muulla kuten esim juoksulla tai hiihdolla.

Noista lapsistasi. Poikasi tulee pärjäämään painimaailmassa. Hän isohkona ja hitaana joutuu tekemään töitä enemmän kuin ketterät kaverinsa, mutta aikaa myöten se palkitaan. Ja jos tappiot eivät kauheasti kirvele, ovat kisat mitä parhaimpia treenejä.

Tyttösi taas lienee lahjakas muuallakin, jos on nopeutta ja notkeutta, eli hänelle on kaikki helppoa, myös paini. Mutta hän ei ehkä opikaan tekemään töitä ja ilman työntekoa ei painissa pitemmän päälle pärjää lahjakkaimmatkaan.

Mutta nuorten lasten tapauksissa harjoitusten tulee olla leikinomaisia ja siellä pitää olla hauskaa. Sen työnteon aika on sitten myöhemmin.

tämmöistä kirjoitti:

Meinaan, että lapset harrastvat monipuolisesti eikä jämähdetä yhteen lajiin. Mutta jos yhteen pitää jämähtää, niin paini lienee sitten siihen parhaimpuia. Tosin peruskestävyys pitää hankkia jollakin muulla kuten esim juoksulla tai hiihdolla.

Noista lapsistasi. Poikasi tulee pärjäämään painimaailmassa. Hän isohkona ja hitaana joutuu tekemään töitä enemmän kuin ketterät kaverinsa, mutta aikaa myöten se palkitaan. Ja jos tappiot eivät kauheasti kirvele, ovat kisat mitä parhaimpia treenejä.

Tyttösi taas lienee lahjakas muuallakin, jos on nopeutta ja notkeutta, eli hänelle on kaikki helppoa, myös paini. Mutta hän ei ehkä opikaan tekemään töitä ja ilman työntekoa ei painissa pitemmän päälle pärjää lahjakkaimmatkaan.

Mutta nuorten lasten tapauksissa harjoitusten tulee olla leikinomaisia ja siellä pitää olla hauskaa. Sen työnteon aika on sitten myöhemmin.

Lue lisää

Juu, harmittaa ettei vanhempani vieneet minuakaan painisalille nuorena.olin tosin hirmu heiveröinen.Äitini on vieläkin että älä mene sinne salille kun saattaa sattua ja saat kuitenkin pienempänä nokkiisi.Nyt sitten aikuisella iällä joudun ottamaan takaisin vaikka en painia niin judoa ja muita kamppailulajeja.Innostakaa junioreita terveellisiin harrastuksiin oli se sitten mikä vain ja kannattaa käydä useampaakin katsomassa ja kokeilemassa tietenkin lasten mielenkiinnon mukaan.tietenkin liikaharrastus on huonosta.Ja sitten se, että menkää ihmeessä katsomaan ainakin kilpailuja vaikka koko perheellä.Itselläni into kilpailemiseen loppui siihen kun ei ollut isä tai äiti katsomassa, niillehän sitä lapsena haluaa näyttää, että on minustakin johonkin vaikka olenkin pieni.Reeni-iloja myös aikuisille.

liikkaope 76kg/25v/173cm kirjoitti:

Juu, harmittaa ettei vanhempani vieneet minuakaan painisalille nuorena.olin tosin hirmu heiveröinen.Äitini on vieläkin että älä mene sinne salille kun saattaa sattua ja saat kuitenkin pienempänä nokkiisi.Nyt sitten aikuisella iällä joudun ottamaan takaisin vaikka en painia niin judoa ja muita kamppailulajeja.Innostakaa junioreita terveellisiin harrastuksiin oli se sitten mikä vain ja kannattaa käydä useampaakin katsomassa ja kokeilemassa tietenkin lasten mielenkiinnon mukaan.tietenkin liikaharrastus on huonosta.Ja sitten se, että menkää ihmeessä katsomaan ainakin kilpailuja vaikka koko perheellä.Itselläni into kilpailemiseen loppui siihen kun ei ollut isä tai äiti katsomassa, niillehän sitä lapsena haluaa näyttää, että on minustakin johonkin vaikka olenkin pieni.Reeni-iloja myös aikuisille.

Lue lisää

Tuo mitä sanoit isästä ja äidistä katsomossa pitää todella hyvin paikkansa. Sama pätee myös treeneihin.
Minä vein lapseni jo eskari-iässä painisalille. Aluksi vahdin häntä sillä silmällä, että viihtyykö hän ja jaksaako seurata ja pysyykö muiden tahdissa. Kaikki meni hyvin sen osalta.

Koska salille oli pitkä matka, niin harkkojen ajaksi ei kannattanut ajaa kotiin. Aluksi yritin käydä kaupoilla, mutta aina ei kauppa-asioita ollut, joten otin mukaan kirjan ja istuin harkkojen ajan salilla. Touhu molskilla oli kuitenkin niin mielenkiintoista, että lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Seurasin opetusta ja opin lajin saloja itsekin. Kotimatkalla kommentoin, kyselin, kehuin ja kannustin. Itse kuskasin kisoihin ja sielläkin toimin "henkisenä valmentajana" ja onnistuin aina kääntämään karvaimmatkain tappiot voitoiksi, löytämällä hyviä asioita jokaisesta ottelusta.

Sitten vaihdoin työpaikkaa. En enää ehtinyt istua salilla ja käydä kisoissa. Lapsi kulki seuran muiden aikuisten mukana. Ja pian huomasin, ettei paini hänelle enää maistu. Ei harjoitukset eikä ennen niin odotetut kisamatkatkaan. Minulla on huono omatunto, mutta asialle ei enää voi mitään.

Kerroin tämän siksi, että muut välttäisivät virheeni. Olkaa mukana mahdollisimman paljon, kannustakaa ja selittäkää tappiot voitoiksi. Vanhempien kiinnostus on paras kannustin.

Maisteri kirjoitti:

Tuo mitä sanoit isästä ja äidistä katsomossa pitää todella hyvin paikkansa. Sama pätee myös treeneihin.
Minä vein lapseni jo eskari-iässä painisalille. Aluksi vahdin häntä sillä silmällä, että viihtyykö hän ja jaksaako seurata ja pysyykö muiden tahdissa. Kaikki meni hyvin sen osalta.

Koska salille oli pitkä matka, niin harkkojen ajaksi ei kannattanut ajaa kotiin. Aluksi yritin käydä kaupoilla, mutta aina ei kauppa-asioita ollut, joten otin mukaan kirjan ja istuin harkkojen ajan salilla. Touhu molskilla oli kuitenkin niin mielenkiintoista, että lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Seurasin opetusta ja opin lajin saloja itsekin. Kotimatkalla kommentoin, kyselin, kehuin ja kannustin. Itse kuskasin kisoihin ja sielläkin toimin "henkisenä valmentajana" ja onnistuin aina kääntämään karvaimmatkain tappiot voitoiksi, löytämällä hyviä asioita jokaisesta ottelusta.

Sitten vaihdoin työpaikkaa. En enää ehtinyt istua salilla ja käydä kisoissa. Lapsi kulki seuran muiden aikuisten mukana. Ja pian huomasin, ettei paini hänelle enää maistu. Ei harjoitukset eikä ennen niin odotetut kisamatkatkaan. Minulla on huono omatunto, mutta asialle ei enää voi mitään.

Kerroin tämän siksi, että muut välttäisivät virheeni. Olkaa mukana mahdollisimman paljon, kannustakaa ja selittäkää tappiot voitoiksi. Vanhempien kiinnostus on paras kannustin.

Lue lisää

Minullakin on kohtalaisen pitkä matka painisalille, joten yleensä pyörähdän äkkiä ruokakaupassa ja sitten tulen salille.

Ja kyllä ne omat tykkäävät, kun heitä seuraa. Monasti huomaan heidän oikein tarkkailevan huomasinko heidän harjoittelevan jotakin uutta liikettä tms.

Ja onhan se touhu siellä molskilla mielenkiintoista seuratakin, äkkiä se aika vierähtää katsellessa ja muiden vanhempien kanssa jutellessa. Tulee porukatkin tutuksi.

Ja kisamatkoille totta kai lähden mukaan. Sen verran pieniä ja huoltamisen tarpeessa kuitenkin ovat.

KKK kirjoitti:

Minullakin on kohtalaisen pitkä matka painisalille, joten yleensä pyörähdän äkkiä ruokakaupassa ja sitten tulen salille.

Ja kyllä ne omat tykkäävät, kun heitä seuraa. Monasti huomaan heidän oikein tarkkailevan huomasinko heidän harjoittelevan jotakin uutta liikettä tms.

Ja onhan se touhu siellä molskilla mielenkiintoista seuratakin, äkkiä se aika vierähtää katsellessa ja muiden vanhempien kanssa jutellessa. Tulee porukatkin tutuksi.

Ja kisamatkoille totta kai lähden mukaan. Sen verran pieniä ja huoltamisen tarpeessa kuitenkin ovat.

Lue lisää

Poika paininut lähes 10 vuotta,mutta silti hänelle on tärkeätä,että kisoissa on jompikumpi vanhemmista mukana.
Henkinen tuki on todella tärkeää.
Ja mielestäni moni vanhempi voisi miettiä,miksi urheilukiinnostus loppuu murkkuna.Olkaa kiinnnostuneita tästä nuoresta.
Tiedän itse omasta "urheilu-urastani"...(ei ollut paini)...eivät ole omat vanhempani koskaan kuskaileet treeneihin tai olleet edes katsomassa kisoja.

painifani kirjoitti:

Poika paininut lähes 10 vuotta,mutta silti hänelle on tärkeätä,että kisoissa on jompikumpi vanhemmista mukana.
Henkinen tuki on todella tärkeää.
Ja mielestäni moni vanhempi voisi miettiä,miksi urheilukiinnostus loppuu murkkuna.Olkaa kiinnnostuneita tästä nuoresta.
Tiedän itse omasta "urheilu-urastani"...(ei ollut paini)...eivät ole omat vanhempani koskaan kuskaileet treeneihin tai olleet edes katsomassa kisoja.

Lue lisää

olisko tuossa yksi syy murkkuikäisten urheilun lopettamiseen? kun lapsi tulee tiettyyn ikään, ajatellaan, että kyllähän noin iso nyt pärjää vaikka kisoissa yksin tai ettei harjoituksia enää tarvi seurata. ja kun vanhemman kiinnostus loppuu, loppuu lapsenkin.

tuumailija kirjoitti:

olisko tuossa yksi syy murkkuikäisten urheilun lopettamiseen? kun lapsi tulee tiettyyn ikään, ajatellaan, että kyllähän noin iso nyt pärjää vaikka kisoissa yksin tai ettei harjoituksia enää tarvi seurata. ja kun vanhemman kiinnostus loppuu, loppuu lapsenkin.

Lue lisää

Mahdollisesti voi olla yksi vaikuttava tekijä.Murrosikäinenhän on tavallaan samanlaisessa muutosvaiheessa kuin 3-5 vuotias jolle identiteetti on muodostumassa joten tarvitsee aikuisen läsnäoloa,kannustusta ja tukea.Halutaan olla omia itsejä ja pidetään aikuinen kauempana jotta saadaan tilaa kasvaa kuten uhmaikäinenkin.Kyllä tottakai pärjätään joskus kisaporukallakin, mutta tärkeitä asioitahan ihmisen elämässä oli sitten aikuinen tai lapsi on se että tärkeät ihmiset ovat niissä myös mukana.Lapset tekevät asioita itsensä lisäksi myös vanhemmilleen ja jos ei ole ketään kenelle näyttää mitä on saanut aikaiseksi on se tekeminen tietenkin puoliksi hukkaan mennyttä.Kuin taiteilija joka tekee taulun vain itselleen tai joukolle joka ei osaa täysin sitä työtä arvostaa.
On tietenkin monia muitakin syitä miksi lopetetaan yksi iso on tietenkin kaverit jotka ei harrasta mitään tai sitten jotain muuta...

Liikkaope kirjoitti:

Mahdollisesti voi olla yksi vaikuttava tekijä.Murrosikäinenhän on tavallaan samanlaisessa muutosvaiheessa kuin 3-5 vuotias jolle identiteetti on muodostumassa joten tarvitsee aikuisen läsnäoloa,kannustusta ja tukea.Halutaan olla omia itsejä ja pidetään aikuinen kauempana jotta saadaan tilaa kasvaa kuten uhmaikäinenkin.Kyllä tottakai pärjätään joskus kisaporukallakin, mutta tärkeitä asioitahan ihmisen elämässä oli sitten aikuinen tai lapsi on se että tärkeät ihmiset ovat niissä myös mukana.Lapset tekevät asioita itsensä lisäksi myös vanhemmilleen ja jos ei ole ketään kenelle näyttää mitä on saanut aikaiseksi on se tekeminen tietenkin puoliksi hukkaan mennyttä.Kuin taiteilija joka tekee taulun vain itselleen tai joukolle joka ei osaa täysin sitä työtä arvostaa.
On tietenkin monia muitakin syitä miksi lopetetaan yksi iso on tietenkin kaverit jotka ei harrasta mitään tai sitten jotain muuta...

Lue lisää

tätä juttua. Meidän seurassa olen ei-toivottu henkilö, kun haluan olla lapseni tukena. Hän ei ole mikään lälläri-painija vaan ihan on KLL:ssä mitaleilla ja SM:issäkin pärjännyt. On Tullareissa mestari ja Veikko Rantasissakin pärjäilly. Silti vaan seura katselee pitkin nenän vartta mukanaoloani. Alkuun kukkan ei uskonut painijaani. Vaan näiden menestysten jälkeen muuttivat mieltään pojan suhteen vaan minua vaan halveksitaan. Minulla on ennestään yksi tosi menestynyt kaveri. Häntä minä valmensin alusta tähän päivään henkisesti ja hyvä tuli. Luenkin tuon seuran ylenkatseen pikkuihmisten tiliin. Kaipa siellä jotkut ymmärtävät ja tajuavat panokseni.
Kateus vaan on niin ilkeä tekijä, jotta se voi pilata vaikkapa tulevan Olympialistin uran. Minun lapseni ei pärjännyt joten tuonkin kuvatuksen lapsen ura on tuhottava -mentaliteetti on vallalla. Käsittämätöäntä, mutta totta

Liikkaope kirjoitti:

Mahdollisesti voi olla yksi vaikuttava tekijä.Murrosikäinenhän on tavallaan samanlaisessa muutosvaiheessa kuin 3-5 vuotias jolle identiteetti on muodostumassa joten tarvitsee aikuisen läsnäoloa,kannustusta ja tukea.Halutaan olla omia itsejä ja pidetään aikuinen kauempana jotta saadaan tilaa kasvaa kuten uhmaikäinenkin.Kyllä tottakai pärjätään joskus kisaporukallakin, mutta tärkeitä asioitahan ihmisen elämässä oli sitten aikuinen tai lapsi on se että tärkeät ihmiset ovat niissä myös mukana.Lapset tekevät asioita itsensä lisäksi myös vanhemmilleen ja jos ei ole ketään kenelle näyttää mitä on saanut aikaiseksi on se tekeminen tietenkin puoliksi hukkaan mennyttä.Kuin taiteilija joka tekee taulun vain itselleen tai joukolle joka ei osaa täysin sitä työtä arvostaa.
On tietenkin monia muitakin syitä miksi lopetetaan yksi iso on tietenkin kaverit jotka ei harrasta mitään tai sitten jotain muuta...

Lue lisää

On olemassa myös niitä poikia, jotka alkavat tuossa 14-15 v sanomaan isukille ja äiskälle, että voisitteko jäädä kotiin. Heitä tavallaan "hävettää" kun oma äiti on mukana joka kisoissa paapomassa. Tavallaan on ihan tervettäkin, että tuossa murkkuikäisenä jo haluaa irtaantua vanhemmista kohti itsenäisyyttä.

Mutta. On niitä sitten ihan päinvastaisiakin tapauksia. Eikä siinä mitään. Erot ovat tässäkin kovin yksilöllisiä - ja hyvä niin.

Itse näkisin asian niin, että vanhempien kannustus on enemmän kuin tervetullutta. Se Painivalmennus kannattaa kuitenkin jättää heti suosiolla valmentajille. Olen nähnyt liian monen pikkupojan menevän ihan sekaisin kun isä on ottanutkin yhtäkkiä sivusta sen valmentajan roolin. Kannustaminen ja valmentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Lisäksi; Kyllä 14:n ikävuoden jälkeenkin olisi hyvä jos vanhemmat olisivat kisoissa kannustamassa. Mutta ihan JOKA kisaan ja leireille ei enää tarvinne lähteä mukaan. Riittää kun käy kauden aikana seuraamassa jälkikasvunsa 3-4 tärkeintä kisaa.

Tässä muuten olikin muuten pitkästä aikaa hyvä ja freeshi aihe tällä palstalla. Hyvä te.

junttamies kirjoitti:

On olemassa myös niitä poikia, jotka alkavat tuossa 14-15 v sanomaan isukille ja äiskälle, että voisitteko jäädä kotiin. Heitä tavallaan "hävettää" kun oma äiti on mukana joka kisoissa paapomassa. Tavallaan on ihan tervettäkin, että tuossa murkkuikäisenä jo haluaa irtaantua vanhemmista kohti itsenäisyyttä.

Mutta. On niitä sitten ihan päinvastaisiakin tapauksia. Eikä siinä mitään. Erot ovat tässäkin kovin yksilöllisiä - ja hyvä niin.

Itse näkisin asian niin, että vanhempien kannustus on enemmän kuin tervetullutta. Se Painivalmennus kannattaa kuitenkin jättää heti suosiolla valmentajille. Olen nähnyt liian monen pikkupojan menevän ihan sekaisin kun isä on ottanutkin yhtäkkiä sivusta sen valmentajan roolin. Kannustaminen ja valmentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Lisäksi; Kyllä 14:n ikävuoden jälkeenkin olisi hyvä jos vanhemmat olisivat kisoissa kannustamassa. Mutta ihan JOKA kisaan ja leireille ei enää tarvinne lähteä mukaan. Riittää kun käy kauden aikana seuraamassa jälkikasvunsa 3-4 tärkeintä kisaa.

Tässä muuten olikin muuten pitkästä aikaa hyvä ja freeshi aihe tällä palstalla. Hyvä te.

Lue lisää

kenestä on kyse. Ilman muuta. Haluan kuitenkin, että seurassa on työskentelyrauha. Siksi siirryn sivuun ihan suosiolla. Tulevan painijani suhteen olen ryhtynyt erikoisjärjestelyihin. Mutta nitä ei olisi tarvittu, mikäli tätä kateutta ei olisi olemassa. Paha saa palkkansa ja "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää". Uskon huomiseen ja painijoihini. He ovat jo näyttäneet, mihin pystyvät.

ei ymmärrä kirjoitti:

tätä juttua. Meidän seurassa olen ei-toivottu henkilö, kun haluan olla lapseni tukena. Hän ei ole mikään lälläri-painija vaan ihan on KLL:ssä mitaleilla ja SM:issäkin pärjännyt. On Tullareissa mestari ja Veikko Rantasissakin pärjäilly. Silti vaan seura katselee pitkin nenän vartta mukanaoloani. Alkuun kukkan ei uskonut painijaani. Vaan näiden menestysten jälkeen muuttivat mieltään pojan suhteen vaan minua vaan halveksitaan. Minulla on ennestään yksi tosi menestynyt kaveri. Häntä minä valmensin alusta tähän päivään henkisesti ja hyvä tuli. Luenkin tuon seuran ylenkatseen pikkuihmisten tiliin. Kaipa siellä jotkut ymmärtävät ja tajuavat panokseni.
Kateus vaan on niin ilkeä tekijä, jotta se voi pilata vaikkapa tulevan Olympialistin uran. Minun lapseni ei pärjännyt joten tuonkin kuvatuksen lapsen ura on tuhottava -mentaliteetti on vallalla. Käsittämätöäntä, mutta totta

Lue lisää

Aivan käsittämätön kommentti?

junttamies kirjoitti:

On olemassa myös niitä poikia, jotka alkavat tuossa 14-15 v sanomaan isukille ja äiskälle, että voisitteko jäädä kotiin. Heitä tavallaan "hävettää" kun oma äiti on mukana joka kisoissa paapomassa. Tavallaan on ihan tervettäkin, että tuossa murkkuikäisenä jo haluaa irtaantua vanhemmista kohti itsenäisyyttä.

Mutta. On niitä sitten ihan päinvastaisiakin tapauksia. Eikä siinä mitään. Erot ovat tässäkin kovin yksilöllisiä - ja hyvä niin.

Itse näkisin asian niin, että vanhempien kannustus on enemmän kuin tervetullutta. Se Painivalmennus kannattaa kuitenkin jättää heti suosiolla valmentajille. Olen nähnyt liian monen pikkupojan menevän ihan sekaisin kun isä on ottanutkin yhtäkkiä sivusta sen valmentajan roolin. Kannustaminen ja valmentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Lisäksi; Kyllä 14:n ikävuoden jälkeenkin olisi hyvä jos vanhemmat olisivat kisoissa kannustamassa. Mutta ihan JOKA kisaan ja leireille ei enää tarvinne lähteä mukaan. Riittää kun käy kauden aikana seuraamassa jälkikasvunsa 3-4 tärkeintä kisaa.

Tässä muuten olikin muuten pitkästä aikaa hyvä ja freeshi aihe tällä palstalla. Hyvä te.

Lue lisää

usein sanovatkin.Päästään irti ja katselemaan maailmaa turvallisesti ilman että joku on "valvomassa". siis vanhemmat.Valmennuksesta olen samaa mieltä.Valmentaminen kannattaa jättää niille jotka osaavat sen.Valmentajan kannattaa kuitenkin keskustella myös vanhempien kanssa joskus että tietää miten ýleisesti on menossa jotta voi mahdollisesti tukea jollain tavalla sitten niitä joilla on vaikeuksia muussa elämässä.Myös se että vanhemmilla on joitain yllättäviä käsityksiä valmentajasta tai seurasta saattavat tulla esiin keskusteluissa ja niitä voidaan ratkoa.Menestymiseen tarvitaan muutakin kuin pelkkää treeniä. menestyjiä ja ennen kaikkea terveitä ihmisiä saadaan kokonaisvaltaisella työllä.

junttamies kirjoitti:

On olemassa myös niitä poikia, jotka alkavat tuossa 14-15 v sanomaan isukille ja äiskälle, että voisitteko jäädä kotiin. Heitä tavallaan "hävettää" kun oma äiti on mukana joka kisoissa paapomassa. Tavallaan on ihan tervettäkin, että tuossa murkkuikäisenä jo haluaa irtaantua vanhemmista kohti itsenäisyyttä.

Mutta. On niitä sitten ihan päinvastaisiakin tapauksia. Eikä siinä mitään. Erot ovat tässäkin kovin yksilöllisiä - ja hyvä niin.

Itse näkisin asian niin, että vanhempien kannustus on enemmän kuin tervetullutta. Se Painivalmennus kannattaa kuitenkin jättää heti suosiolla valmentajille. Olen nähnyt liian monen pikkupojan menevän ihan sekaisin kun isä on ottanutkin yhtäkkiä sivusta sen valmentajan roolin. Kannustaminen ja valmentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Lisäksi; Kyllä 14:n ikävuoden jälkeenkin olisi hyvä jos vanhemmat olisivat kisoissa kannustamassa. Mutta ihan JOKA kisaan ja leireille ei enää tarvinne lähteä mukaan. Riittää kun käy kauden aikana seuraamassa jälkikasvunsa 3-4 tärkeintä kisaa.

Tässä muuten olikin muuten pitkästä aikaa hyvä ja freeshi aihe tällä palstalla. Hyvä te.

Lue lisää

että valkun mielestä valmennus pitää jäädä valkuille. minä kun olen (salaa tietysti) ollut kateellinen niille pojille, joiden isät ovat ex-painijoita ja joita "treenaavat" ja neuvovat poikiaan myös kotona ja kisoissa. meidän "oma" valmentaja kun häipyy tuomaritehtäviin kisoissa ja sitten sen "valkun" roolin ottaa yksi toinen valmentaja, joka ei suutaan auki saa kuin omille lapsilleen.

itse en osaa opettaa, vaikka väliin haluaisinkin, kun huomaan, että nämä painijoiden lapset osaavat paljon sellaista, mitä ei ole edes vielä opetettu. ja huomaa sen poikakin. pari viikkoa sitten sanoi,että miten xx on tuon (tarkoitti jotakin heittoa) oppinut, ei mulle ainakaan oo opetettu ja yhtä aikaa ovat aloittaneet.

Maisteri kirjoitti:

Tuo mitä sanoit isästä ja äidistä katsomossa pitää todella hyvin paikkansa. Sama pätee myös treeneihin.
Minä vein lapseni jo eskari-iässä painisalille. Aluksi vahdin häntä sillä silmällä, että viihtyykö hän ja jaksaako seurata ja pysyykö muiden tahdissa. Kaikki meni hyvin sen osalta.

Koska salille oli pitkä matka, niin harkkojen ajaksi ei kannattanut ajaa kotiin. Aluksi yritin käydä kaupoilla, mutta aina ei kauppa-asioita ollut, joten otin mukaan kirjan ja istuin harkkojen ajan salilla. Touhu molskilla oli kuitenkin niin mielenkiintoista, että lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Seurasin opetusta ja opin lajin saloja itsekin. Kotimatkalla kommentoin, kyselin, kehuin ja kannustin. Itse kuskasin kisoihin ja sielläkin toimin "henkisenä valmentajana" ja onnistuin aina kääntämään karvaimmatkain tappiot voitoiksi, löytämällä hyviä asioita jokaisesta ottelusta.

Sitten vaihdoin työpaikkaa. En enää ehtinyt istua salilla ja käydä kisoissa. Lapsi kulki seuran muiden aikuisten mukana. Ja pian huomasin, ettei paini hänelle enää maistu. Ei harjoitukset eikä ennen niin odotetut kisamatkatkaan. Minulla on huono omatunto, mutta asialle ei enää voi mitään.

Kerroin tämän siksi, että muut välttäisivät virheeni. Olkaa mukana mahdollisimman paljon, kannustakaa ja selittäkää tappiot voitoiksi. Vanhempien kiinnostus on paras kannustin.

Lue lisää

Kaikki mitä kirjoitit pitää yleisellä tasolla paikkansa määrättyyn ikään asti.

Mitä nuorempi lapsi on sitä enemmän hän tarvitsee isän ja äidin kannatusta, niin treenien kun kilpailuidenkin suhteen.
Unohtamatta niitä lapsia jotka jo seitsen vuotiaina tulevat yksin bussilla pitkienkin matkojen takaa, raahaten painikassejaan vuodesta toiseen.

Mitä lähemmäs "aikuisuutta" tullaan sitä vähemmän nuori kaipaa vanhempiensa läsnäoloa. Vanhemmat voivat osoittaa kiinnostuneisuuttaan nuoren harrastusta kohtaan myös kotona, keskustelemalla miten treenit meni, millainen treenikausi on menossa jne. Ei 16 v.-17 v. halua vanhempiaan Kaveriporukkaansa sen enempään kun painiporukkaansa.

Mielestäni täysikäisyyden kynnyksellä oleva nuori ei kyllä enään paini hyvin kisoissa siksi, että mielyttäisi vanhempiaan tai valmentajiaan "Alakouluikäinen tekee korkeintaan niin" vaan kyllä se on voittamisen nälkä, rajojensa kokeilu otteluissa, näyttäminen itselle, jne.

Mitä painin lopettamiseen tulee.
Vanhempien aktiivisuudella on suurin merkitys "alakouluikäisellä".
Mitä taas tulee vanhempiin poikiin, niin peruskoulun päättyminen on suurin syy...Nuorella alkaa uusi elämä lapsuudesta pois, opiskelu, työ jne.

ei painitaustaa-perhe kirjoitti:

että valkun mielestä valmennus pitää jäädä valkuille. minä kun olen (salaa tietysti) ollut kateellinen niille pojille, joiden isät ovat ex-painijoita ja joita "treenaavat" ja neuvovat poikiaan myös kotona ja kisoissa. meidän "oma" valmentaja kun häipyy tuomaritehtäviin kisoissa ja sitten sen "valkun" roolin ottaa yksi toinen valmentaja, joka ei suutaan auki saa kuin omille lapsilleen.

itse en osaa opettaa, vaikka väliin haluaisinkin, kun huomaan, että nämä painijoiden lapset osaavat paljon sellaista, mitä ei ole edes vielä opetettu. ja huomaa sen poikakin. pari viikkoa sitten sanoi,että miten xx on tuon (tarkoitti jotakin heittoa) oppinut, ei mulle ainakaan oo opetettu ja yhtä aikaa ovat aloittaneet.

Lue lisää

Monissa kilpailuissa valmentajat joutuvat tuomareiksi, koska muuten jäisivät koko kisat pitämättä.
Kiitos kaikille tuomareille jotka jaksavat vuodesta toiseen jatkaa epäkiitollista työtään.

Mitä tulee huoltajan/valmentajan rooliin ottelun aikana "kulmalla" kun ottelijoina ovat nuoret "rooli on lähinnä kannustava". Ei kulmalla paljon painimaan opeteta tai taktisia kuvioita rakenneta.
Vähän vanhemmille voi "takoa" painiasennoista tai vastustajien heikoista kohdista, mutta sekin on aivan marginaalista.

Mitä painiliikkeiden oppimiseen tulee.
Aloittelojoiden kilpailu tilanteessa, kahden tasavahvan ottelijan välillä suoritettu heitto vaatii satoja/tuhansia onnistuneita heittoja harjoitustilanteissa.

Viedään asiaa viellä eteen päin.
Normaalisti heittoihin antaa käskyn ihmisen pikkuaivot. mutta esim. SM-tasolla kahden tasavahvan ottekijan välillä, onnistuneeseen heitton antaa käsky selkäydin. elikkä heittoon lähtö on niin nopea ettei edes omat aivot anna käskyä, vaan ihminen pystyy varastoimaan pienen määrän "reaktiotiotoa" selkäytimeen. Se vaatii jo "10/100 tuhansia" toistoja.

Jokaisella painijalla on ns. lempiliikkeensä.
Kun tätä lempiliikettä on harjoiteltu sinne selkytimeen asti. niin sen herkkyytä voi parantaa harjoittelemalla muita liikkeitä. Kun sitä "miljoonia kertoja" harjoiteltua lempiliikettä työntää taka alalle, niin se pyrkii säilyttämään asemansa "selkäytimen ja pikkuaivojen "johtajana"

Kaikkea hullua sitä tuleekin innostuessan höpötettyä !

Örömönkiäinen kirjoitti:

Kaikki mitä kirjoitit pitää yleisellä tasolla paikkansa määrättyyn ikään asti.

Mitä nuorempi lapsi on sitä enemmän hän tarvitsee isän ja äidin kannatusta, niin treenien kun kilpailuidenkin suhteen.
Unohtamatta niitä lapsia jotka jo seitsen vuotiaina tulevat yksin bussilla pitkienkin matkojen takaa, raahaten painikassejaan vuodesta toiseen.

Mitä lähemmäs "aikuisuutta" tullaan sitä vähemmän nuori kaipaa vanhempiensa läsnäoloa. Vanhemmat voivat osoittaa kiinnostuneisuuttaan nuoren harrastusta kohtaan myös kotona, keskustelemalla miten treenit meni, millainen treenikausi on menossa jne. Ei 16 v.-17 v. halua vanhempiaan Kaveriporukkaansa sen enempään kun painiporukkaansa.

Mielestäni täysikäisyyden kynnyksellä oleva nuori ei kyllä enään paini hyvin kisoissa siksi, että mielyttäisi vanhempiaan tai valmentajiaan "Alakouluikäinen tekee korkeintaan niin" vaan kyllä se on voittamisen nälkä, rajojensa kokeilu otteluissa, näyttäminen itselle, jne.

Mitä painin lopettamiseen tulee.
Vanhempien aktiivisuudella on suurin merkitys "alakouluikäisellä".
Mitä taas tulee vanhempiin poikiin, niin peruskoulun päättyminen on suurin syy...Nuorella alkaa uusi elämä lapsuudesta pois, opiskelu, työ jne.

Lue lisää

Tuossa iässä tulee mukaan, viina, laulu ja naiset.

Syitä kirjoitti:

Tuossa iässä tulee mukaan, viina, laulu ja naiset.

Kuuluvat kategoriaan jne.

Örömönkiäinen kirjoitti:

Monissa kilpailuissa valmentajat joutuvat tuomareiksi, koska muuten jäisivät koko kisat pitämättä.
Kiitos kaikille tuomareille jotka jaksavat vuodesta toiseen jatkaa epäkiitollista työtään.

Mitä tulee huoltajan/valmentajan rooliin ottelun aikana "kulmalla" kun ottelijoina ovat nuoret "rooli on lähinnä kannustava". Ei kulmalla paljon painimaan opeteta tai taktisia kuvioita rakenneta.
Vähän vanhemmille voi "takoa" painiasennoista tai vastustajien heikoista kohdista, mutta sekin on aivan marginaalista.

Mitä painiliikkeiden oppimiseen tulee.
Aloittelojoiden kilpailu tilanteessa, kahden tasavahvan ottelijan välillä suoritettu heitto vaatii satoja/tuhansia onnistuneita heittoja harjoitustilanteissa.

Viedään asiaa viellä eteen päin.
Normaalisti heittoihin antaa käskyn ihmisen pikkuaivot. mutta esim. SM-tasolla kahden tasavahvan ottekijan välillä, onnistuneeseen heitton antaa käsky selkäydin. elikkä heittoon lähtö on niin nopea ettei edes omat aivot anna käskyä, vaan ihminen pystyy varastoimaan pienen määrän "reaktiotiotoa" selkäytimeen. Se vaatii jo "10/100 tuhansia" toistoja.

Jokaisella painijalla on ns. lempiliikkeensä.
Kun tätä lempiliikettä on harjoiteltu sinne selkytimeen asti. niin sen herkkyytä voi parantaa harjoittelemalla muita liikkeitä. Kun sitä "miljoonia kertoja" harjoiteltua lempiliikettä työntää taka alalle, niin se pyrkii säilyttämään asemansa "selkäytimen ja pikkuaivojen "johtajana"

Kaikkea hullua sitä tuleekin innostuessan höpötettyä !

Lue lisää

Minun poikani lempiliike on niskalenkki, paljon muuta ei käsivarsiheiton lisäksi osaakaan, mutta hän onkin aloittelija. Olen kyllä itsekin huomannut samaan aikaan aloittaneiden pyörittelevän kisoissa vastustajiaan liikkeillä, joita ei ole harjoituksissa opetettu. Ja nimenomaan nämä lapset ovat niitä ex-painjoiden lapsia. Ei kai siinä mitään pahaa ole, kyllä minäkin opettaisin lisää, jos osaisin, mutta kun en osaa.

Eri asia sitten on, missä vaiheessa kuuluu aloittelijoiden mitäkin osata. Omani on käynyt salilla vasta reilun vuoden ja "repertuaariin" taitaa kuulua sitten vielä "puolinelson" (älkää kysykö mikä se on) ja "puikkaus", sen tiedän.

aloittelijan äiti kirjoitti:

Minun poikani lempiliike on niskalenkki, paljon muuta ei käsivarsiheiton lisäksi osaakaan, mutta hän onkin aloittelija. Olen kyllä itsekin huomannut samaan aikaan aloittaneiden pyörittelevän kisoissa vastustajiaan liikkeillä, joita ei ole harjoituksissa opetettu. Ja nimenomaan nämä lapset ovat niitä ex-painjoiden lapsia. Ei kai siinä mitään pahaa ole, kyllä minäkin opettaisin lisää, jos osaisin, mutta kun en osaa.

Eri asia sitten on, missä vaiheessa kuuluu aloittelijoiden mitäkin osata. Omani on käynyt salilla vasta reilun vuoden ja "repertuaariin" taitaa kuulua sitten vielä "puolinelson" (älkää kysykö mikä se on) ja "puikkaus", sen tiedän.

Lue lisää

Nuoren painijan kannalta on ensiarvioisen tärkeää oppia ensin oman kehon hallinta. Vasta sitten voi oppia heitot oikein ja laadukkaasti. Jos jonkun heiton oppii väärin, sen korjaamisessa on kymmenkertainen työ verrattuna uuden oppimiseen.

Iästä riippuen, Vuodessa opittu niskalenkki käsivarsiheitto "taaksemeno puikkaamalla ja siihen pari vääntöä on oikea ja hyvä linja valmentajaltasi.

Kyllä ne muutkin liikkeet sieltä tulee kun aika on kypsä.

jk. pelkässä käsivarsiheitossa on niin monia eri variaatioita etten viitsinyt edes ryhtyä laskemaan.

ei välttämättä tarkoita, että joka ilta oltais jossain harkoissa. Pienillä ne lajit rytmittyy luonnostaan, painiharkoissa on kesätauko ja silloin pelataan futaa ja suunnistettaan tai harrastetaan yleisurheilua, hiihdossa syksy on peruskuntokautta ennen lumentuloa ja taas lumien mentyä voi keskittyä muihin lajeihin...
Sitten, kun ikää tulee lisää on pakko ruveta karsimaan, mutta silloin on jo varmasti selvinnyt mikä se ykkös- ja kakkoslaji voisi olla...

Monipuolisuus onkin valttia!! Monipuolisuus muistakaa vielä kerran monipuolisuus!! Jos pitäydytte yhdessä lajissa kehittyminen on pääsääntöisesti heikompaa. Nyt nostaa joku sormensa ja sanoo että ei ei! Sellaiset henkilöt voisivat miettiä sitä että mikä lapsen kehityksen kannalta on parasta eikä lajin silloisen tarpeen mukaista. Lapsien kehitystähän tässä ollaan tukemassa eikä omia suuntaviivoja voittoon tai ties mihin. Voitot ja muu saavuttaminen tulee sitten jälkeenpäin. Ymmärtämystä kaivattaisiin siihen että harrastetaan innolla ja myöhemmin tulee se palo ja panostaminen todella lajiin.
Ei kai kenenkään ole tarkoitus polttaa sitä paloa ennenaikaisesti loppuun? Täälä on keskusteltu erikokoisten painijoiden eri arvoisuudesta mm. sillä aspektilla että ei ole tasapuolisesti kilpailuja kaikille. Sanoisin kuten joku aikaisemminkin mainitsi että soitelkaa keskenänne niiden joiden osalta oletetaan olevan vähäisempää osanottoa sarjoissa. Sopikaa että näihin kisoihin mennään. Tämä on tärkeää sekä poikien että eritoten tyttöjen osalta. Jos tytöt haluavat päästä oikeasti painissa pitkälle niin siinä ei riitä se että käydään kyläkisoja vaan on lähdettävä etäämmälle. Kuin myös saqmana viikonloppuna eri puolella suomea samaan aikaan pidettävät kisat tytöille syövät kilpailun tasoa. Koska vähäiset osallistujat jakaantuvcat eri puolelle suomea eikä todellista ottelutuntumaa saada koskaan. Miettikääpä tarkkaan tätä. Oikeat asiat arvoon eikä turhaa marinaa. Oikotietä hyväksi painiojaksi ei ole!

Mutsi kirjoitti:

ei välttämättä tarkoita, että joka ilta oltais jossain harkoissa. Pienillä ne lajit rytmittyy luonnostaan, painiharkoissa on kesätauko ja silloin pelataan futaa ja suunnistettaan tai harrastetaan yleisurheilua, hiihdossa syksy on peruskuntokautta ennen lumentuloa ja taas lumien mentyä voi keskittyä muihin lajeihin...
Sitten, kun ikää tulee lisää on pakko ruveta karsimaan, mutta silloin on jo varmasti selvinnyt mikä se ykkös- ja kakkoslaji voisi olla...

Lue lisää

Montaa lajia harrastvien pienten lasten äitinä tiedän, ettei se tarkoita, että joka ilta ollaan menossa. Meillä esim. kesällä suunnistetaan ja yleisurheillaan, harjoituksia maks 3 krt/vko, useimmiten 2 krt/vko ja sitten viikon tai parin välein jotkut kisat.

Sitten syksyllä alkaa paini 2 krt/vko, kun lumi tulee ja pääsee suksille hiihdetään pari-kolme kertaa viikossa ja silloin paini jää yhteen kertaan viikossa. Ja talvella paini- ja hiihtokisoja viikonloppuisin kun siltä tuntuu.

Ja jos joskus ei huvita lähteä, ei lähdetä. Jos joskus huvittaa ennemmin mennä uimaan kuin painiharjoituksiin, mennään uimaan.

Joskus joutuvat karsimaan lajeja ja tekemään valintoja, mutta vielä voi harrastaa vähän kaikkea, kun mitään ei ota tosissaan.

KKK kirjoitti:

Montaa lajia harrastvien pienten lasten äitinä tiedän, ettei se tarkoita, että joka ilta ollaan menossa. Meillä esim. kesällä suunnistetaan ja yleisurheillaan, harjoituksia maks 3 krt/vko, useimmiten 2 krt/vko ja sitten viikon tai parin välein jotkut kisat.

Sitten syksyllä alkaa paini 2 krt/vko, kun lumi tulee ja pääsee suksille hiihdetään pari-kolme kertaa viikossa ja silloin paini jää yhteen kertaan viikossa. Ja talvella paini- ja hiihtokisoja viikonloppuisin kun siltä tuntuu.

Ja jos joskus ei huvita lähteä, ei lähdetä. Jos joskus huvittaa ennemmin mennä uimaan kuin painiharjoituksiin, mennään uimaan.

Joskus joutuvat karsimaan lajeja ja tekemään valintoja, mutta vielä voi harrastaa vähän kaikkea, kun mitään ei ota tosissaan.

Lue lisää

Meillä harrastetaan kahta eri lajia. Painia kolme kertaa viikossa ja toista urheilulajia kaksi kertaa viikossa. Onneksi yhdet treenit ajottuu sunnuntaihin, joten yksi arki-ilta jää vapaaksi harrastuksista. Vastaavasti taas lauantaisin ollaan hyvin usein painikilpailuissa. Yksi arki-ilta vapaana viikossa... se on kyllä omasta mielestäni todella vähän. Joskus lapsestakin huomaa, ettei millään taas jaksaisi mennä johonkin treeneihin, joskus taas kuulee kuinka vapaailtanaan (sinä ainoana koko viikossa) harmittelee, kun ei tänään oo mitään treenejä. Niissä kun on niin kivaa!

Hyvä niillä, kenenkä harrastukset voivat vuorotella vuodenajan mukaan. Eniten itseäni harmittaa se, että nykyään melkein lajissa kuin lajissa pitää harjoitella useamman kerran viikossa, jos mielii pysyä kehityksessä mukana. Harvassa lajissa käydään treeneissä vaan kerran viikossa.

Mutta, kuten täälläkin on esille tullut, on toisaalta hyvä, että harrastuksia on muitakin kuin vain yksi. Oma lapsenikin tykkää molemmista lajeista eikä ole valmis luopumaan kummastakaan. (Olen kyllä monesti kysynyt.)

No, eipähän kerkiä olla ainakaan niin paljon pahanteossa, kun harrastukset vievät lähes kaiken ajan...

Akka kirjoitti:

Meillä harrastetaan kahta eri lajia. Painia kolme kertaa viikossa ja toista urheilulajia kaksi kertaa viikossa. Onneksi yhdet treenit ajottuu sunnuntaihin, joten yksi arki-ilta jää vapaaksi harrastuksista. Vastaavasti taas lauantaisin ollaan hyvin usein painikilpailuissa. Yksi arki-ilta vapaana viikossa... se on kyllä omasta mielestäni todella vähän. Joskus lapsestakin huomaa, ettei millään taas jaksaisi mennä johonkin treeneihin, joskus taas kuulee kuinka vapaailtanaan (sinä ainoana koko viikossa) harmittelee, kun ei tänään oo mitään treenejä. Niissä kun on niin kivaa!

Hyvä niillä, kenenkä harrastukset voivat vuorotella vuodenajan mukaan. Eniten itseäni harmittaa se, että nykyään melkein lajissa kuin lajissa pitää harjoitella useamman kerran viikossa, jos mielii pysyä kehityksessä mukana. Harvassa lajissa käydään treeneissä vaan kerran viikossa.

Mutta, kuten täälläkin on esille tullut, on toisaalta hyvä, että harrastuksia on muitakin kuin vain yksi. Oma lapsenikin tykkää molemmista lajeista eikä ole valmis luopumaan kummastakaan. (Olen kyllä monesti kysynyt.)

No, eipähän kerkiä olla ainakaan niin paljon pahanteossa, kun harrastukset vievät lähes kaiken ajan...

Lue lisää

iältään 8 ja 6. Oletan, että sinun on paljon vanhempi. Omani pysyvät kovasti kehityksessä mukana, vaikka jättäisivät kaksikin viikkoa painitreenejä väliin, sen verran aloittelijoita vielä ovat. Samoin pärjäävät ihan kohtuullisesti myös siinä hiihdossa, vaikka ei suksilla käytäisi pariin viikkoon. Näin tämän ikäisillä. Luultavasti tahti kovenee, kun ikää tulee, mutta siihen on vielä aikaa.

happijoella sientä on lähes kaikilla aivoissakin---isällä ja pojalla on jo pelkkä sieni aivon tilalla