Miten kertoa miehelle?

Kyllähän niitä lääkkeitä on, mutta ei niitä kenenkään kannate toisten vuoksi alkaa käyttämään jos itselle kaljuuntuminen ei ole ongelma.

Missä iässä muuten haluaisit sitten kaljun miehen?

Olet elävä todiste siitä, että miesten murehtiminen kaljuuntumisestaan EI ole turhaa.. :) Joillekin naisille miesten hiuksilla tai niiden puutteella ei ole niin väliä, mutta aika monelle kumminkin on. Myönsivät sitä tai ei.

Kuitenkin on minusta melkoisen pinnallista, että murehdit miehesi hiustenlähdöstä nyt, kun jo olette yhdessä ja häntä rakastat.. Useimmitenhan tällaiset ulkoiset pikkuseikat vaivaavat lähinnä tutustumisvaiheessa. Tai estävät sen.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka lääkkeitä onkin olemassa, ne lähinnä vain hidastavat kaljuuntumista. Nykylääketieteen keinoin miesystäväsi tuskin mitään paksua teinitukkaa tulisi saamaan.

Mutta jos suhteenne on avoin ja hyvällä pohjalla, niin kyllähän tällaisestakin asiasta varmaan voi keskustella. Kysyt siis mieheltäsi, haittaako häntä hiustenlähtö ja kerrot hoitomahdollisuuksista.

Jahas... Taas on noita turhamaisia pikku-pissiksiä liikkeellä. Hiusrajan nousemisella ja rakkaudella tuntuu olevan sinulle paljon merkitystä. Itseäni lähinnä viestisi säälittää. Varo vaan, että kohta et voi viedä poikaystävääsi näytille kun hänellä on hiusraja noussut.

Ehkä voisit katsoa itse peiliin ja miettiä pyöriikö oma elämäsi ulkonäön ympärillä, tarkkailet joka ryppyä, 100g painonlisäystä jne. Projisoitko omaa epävarmuutta ulkonäön suhteen poikaystävääsi?

Entä jos itse kärsisit jostain perinnöllisestä sairaudesta kuten esim liikalihavuus ja sinua se ei haittaisi ollenkaan mutta poikaystäväsi mainitsisi, että voisit viettää vähän enemmän aikaa juoksumatolla ja jääkaapilla. Miltä tämä tuntuisi? Ei varmaan kovin kivalta.

Pinnallista tuntuu tämä elämä olevan.

kuin aikaisemmat kirjoittajat, että katso peiliin!!! Kuulostaa todellakin, että onko teidän suhteessa ns mittasuhteet oikealla tolalla! Mitä sitten vaikka miehesi kaljuuntuisi, jos kerta miehesi itse on asian kanssa sujut. Tästä huomaa sen, että olet todellakin vasta opettelemassa elämää. Oli tukkaa tai ei, niin tosi rakkaus ei tollaisia mieti. Mitä teet sitten, kun tulee muita vaikeampia asioita eteesi, jätätkö miehesi, jos hän vaikka sairastuisi.

Käy hakemassa gefinaa ja yritä ujuttaa sitä päivitäin miehesi juomiin esim. kahvi, kalja,maito

Mulla on sinällää vaähän sama juttu.. Olen itse 24 ja mieheni 38.
Miehelläni on päälaelta hiukset TODELLA harvat.. Aluksi se tuntui hieman sellaiselta, tai niinkun toivoi jotenkin että ne kasvaisi takaisin. Oikeastaan sitä ajatteli niin, että mitä kaverit tuumaavat kun mulla on puolikalju mies!! Juuri niin naiivia ja pinnallista ajattelua kun nuori nainen vaan osaa.. ;D
Kyllä se rakkaus on sellainen, että harvat hiukset unohtuu hyvin äkkiä, eikä mua asia harmita enää päivääkään.

Mun mielestä sä voisit ihan rennosti vaan sille sanoa: "Pitäisiköhän sun kokeilla jotain ainetta, kun noita hiuksia sulta taitaa vähän lähteä. Kannattais kokeilla nyt kun ne ei vielä ole harvat".
Jos sä sille sanot sen jotenkin aristellen, se huomaa että asia vaivaa sua, mut jos otat itse asian ihan rennosti, se huomaa(tai luulee) ettei se susta kuitenkaan ole mikään big deel.

voi että sää olet tyhmä ja pinnallinen.
katsoppas peiliin