"Kulkukauppias"

Hauskin kauppias oli ehdottomasti yksi yöntimo, joka seisoi pimeässä rappukäytävässä puinen kirahvi kourassa eikä raukka osannut sanoa suomeksi muutakuin osta.

Kaksi miestä tuppas pari kk.tta sitten koputtamatta sisään, käveli kengät jalassa hipihiljaa ympäri taloa ja näin eteisen peilistä keittiööni kuinka ilmeilivät ja elehtivät olohuoneessani keskenään. Pikkusen pojat säikähti kun katseet kohtas peilissä, minä just puhdistin hirvikivääriä keittiössä ja huusin että ´mitä miehiä?´
Asiansa esitti se kaljupää vapisevalla äänellä, ja ruttuista esitettä huonolla tulostimella printattua tarjos, ja kun aikani tenttasin niin sain sen vaikutelman ettei kyseiset herrat tienneet talon remontoimisesta mitään.
Pitäkäähän silmät auki ihmiset.
Molemmat miehet olivat pitkiä, toinen tumma, silmälasipäinen (ei puhunut sanaakaan) ja toinen vaalea melko kalju (se vähä mitä oli päässä ihan sänki) iät n. 35 v.
Tummalla henkilöautolla liikkuvat.
Ois pitäny ottaa rek.nro. ylös, mutta mua niin nauratti ku äijät liukkaasti lähtivät ku sanoin että remontin teen itse jos tulee tarvis.
ps. kiväärissä ei ollut tukkia saati lukkoa paikallaan, joten sen ei ainaskaan pitänyt pelottaa raavaita miehiä.

kävi meillä ja kun kysy, tarvitsisinko mattoa ja kun heti vastasin että ei niin otti ja lähti samantien sanomatta edes hyvästi. Tuskin montaa mattoa saa tulla tavalla myytyä.

ajatellut asiaa näin, että sehän on palvelua parhaimmillaan kun tullaan kotiin esittelemään tuotteita.Aina on vaan haukuttu kulkukauppiaita mutta monesti olisi hyvä jos saisi kotona kokeilla tuotteita, eikä tarvitse lähteä ostamaan vaan kotiovelle tuodaan.

Kyllä ehottomasti ärsyttävimpiä on noi uskonkauppiaat, koska ne tulee monta kertaa vuodessa vaikka kuinka sanoo ettei kiinnosta.
Arveluttavimpia on puolestaan noi ulkomaalaiset, ihonväriin katsomatta, kauppaavat läpipiirrettyjä piirroksiansa.
Siis mielellään vois ottaa vaiks mattokauppiaan vastaan.

Kaikenlaista käy ja saakin käydä.
Jotenkin se leipä on tienattava.
Perunoita ja kalaa olen ostanut.

Sattuipa tässä yksi vuosi että kirjakauppias oli oven takana, kysyi kohteliaasti lupaa saako tulla esittelemään tätä hienoa ja maan mainiota opusta.
Tottakai sitä saa tulla esittelemään mutta mitään en osta sanoin.
Tovin ja mielenkiintoisesti kauppias esitteli tuotettaan ja mielenkiintoinen oli myönnetään,
kauppiaskin oikein innostui kun asiakkaankin mielenkiinto heräsi.
Esitelmän jälkeen kauppias kyseli että tehdäänkö kaupat.
Tähän vastasin että ovellahan sanoin tottakai sitä saa tulla esittelemään mutta mitään en osta.
Mielenkiintoista kuinka nopeasti kulkukauppias poistuu huoneistosta selvästi harmissaan ärräpäitä päästellen

perunakauppiasta, huonekalukauppiasta, ompelukonekauppiasta ja hyvä niin. Pääasia että ihmiset yrittää.

Joulun aikaan pari pikkupoikaa kävi kauppaamassa jonkin urheiluseuran arpoja, muistaakseni pari euroa kappale. Sanoin, etten taida pystyä ostamaan, koska käytän pankkikorttia, joten käteistä ei ollut kuin euro. Pikkupojista toinen hyvyili korviin saakka ja hihitteli ujosti, minkä jälkeen ilmoitti, että voi ehkä antaa euron alennusta jottei minulle tulisi paha mieli.

tässä hiljattain rakennuksella. Mies oli asiallinen ja hauskajuttuinen tosi mukava iso pullea mies ja kaupat tuli ja tyytyväisiä ollaan oltu.

Koulu- ja liikuntaseurat ovat ihan suosiossani, muut eivät. Jos lapset tulevat arpoja, karamelleja, kortteja myymään, niin pyrin ostamaan jotain, edes vähän poikkeuksetta aina, koska mielessäni on liian tuoreeltaan omasta lapsuudesta muistikuva kun kukaan ei ostanut mitään, vaikka neljä tuntia oltiin ovia jo kierrelty.