Haluan kumota sen myytin, että vaimoa ei kiinnosta jos on tekemättömiä kotitöitä tai muita asioita.
Minä siivoan ja laitan ruuat. Käyn kaupassakin. Lastenhoidossa autan minkä ehdin. Hoidan kaikki autoihin ja asumiseen liittyvät asiat. Vaimo lähinnä pesee pyykit ja laittaa tiskit, tosin minä teen niitäkin. Vien tytön joka aamu hoitoon ja haenkin 3-4 krt/vk. Samoin kuljetan poikaa harrastuksiin jne.
Vaimolla ei tee koskaan mieli, minulla usein. En kuitenkaan ole mikään irstas seksipeto, vaan rehellinen, terve suomalainen mies.
Jos tilanne on niin lukossa kuin meillä, ei siinä enää kylpylämatkat ja hääpäivien muistamiset auta. Viimeiset vuodet minä olen kyllä muistanut ja varannut hotellit ym, mutta vaimo ei edes joululahjaa ostanut. Paras kommentti siihen, että oltaisiin juhlistettu 10-vuotishääpäivää, oli "mitä me siellä tehdään, eikö se ole hirveen kalliskin?". Ja vaikka kuinka yritin selittää, ei suostunut lähtemään, eikö olekin romanttista?
Pari kuukautta sitten vaimo oli lähdössä tilannetta karkuun katsomaan omaa kämppää eikä halua puhua mistään. Ei halua riidellä mistään, on hänen kommenttinsa. Ainoa yhteys on kirjeet ja tekstiviestit, joilla saa yhteyttä.
Aina ei niilläkään.
Tällä hetkellä vaimolle tärkeimpiä asioita ovat "työn kunnollinen hoitaminen ja lapsista huolehtiminen", parisuhteella ei ole mitään väliä.
Välillä tuntuu, että olen sielultani nainen ja hän on mies. Tarkoitan siis sitä, että minä olen "pehmeiden arvojen puolesta" ja romantikko ja hän on todellinen juntti. Omia huonoja puoliaan hän ei näe, mutta minulle nassuttaa pienimmästäkin asiasta.
Selvennyksenä vielä, että olen heteromies ja vain naiset saavat minut tuntemaan seksuaalista halua.
Suhteemme alkuaikoina hän oli se, joka hurmasi minut ja teki yleensä aloitten myös seksiin.
Varmasti suurin syy siihen, miksi vaimoni on haluton, liittyy hänen omaan itsetuntoonsa ja tyytyväisyyteensä. Hän pitää itseään rumana, sanoista, eleistä ja teoistani huolimatta. Olen jopa ehdottanut ammattiapua, mutta on liian ylpeä ottamaan sitä vastaan. Selitykseksi on antanut 40:n kriisin ynnä muuta, mutta ei kai sen 5 vuotta pitäisi kestää. Vaihdevuosivaivojakin valittelee, mutta eikö niihinkin saa halutessaan jopa lääkeapua?
Kaikennäköisiä "masennustestejä" ym. olen netistä tulostanut ja täytättänyt, mutta niiden mukaan ei ole syytä huoleen. Epäilen kuitenkin naiseni rehellisyyttä, koska ei uskalla katsoa minua silmiin.
Sanokaapa, hyvät naiset, miten tällainen tilanne puretaan? Itse olen ajatellut kahta vaihtoehtoa:
- asumuseroa ja aikaa vaimolle ajatusten selvittämiseen, suhteeseen siis aikalisä
- avioeroa ja uuden emännän etsimistä
Kun vaimolta kysyin asiasta, hän ei osannut sanoa. Tai sanoi sen verran, että kun kysyin saako tavata toisia ja mitä saa tehdä, vastasi että "ihan mitä vaan". Tarkoittaako se sitä todella, vai onko sekin jokin testi? Että jos sitten alkaa heilastelemaan toisen kanssa, peli on sillä selvä?
Moraalisesti tilanne on kuitenkin *****tin vaikea, koska en halua vaimoani pettää enkä uutta katsella, ennen kuin tilanne on täysin selvä. Elättelen siis vielä toiveita yhteisen sävelen löytymisestä.
En missään nimessä haluaisi erota, mutta en voi elää tunteettomassa suhteessakaan. Rakastan vaimoani, mutta yksipuolinen rakkaus ei kauan kestä. Vaimo haluaa miettimisaikaa, jota tässä on mielestäni ollut jo useampi vuosi. Kuinka kauan vielä pitää odottaa, vai olisiko jo aika lähteä?
Asumuserokin tuntuu vaikealta ratkaisulta, koska rakastan vaimoani joka tavalla ja olen hänestä terveen mustasukkainen. Pelkään siis hänen seksuaaalisuutensa heräävän ja hänen kiinnostuvan jostakin toisesta miehestä, ja lemppaavan minut pihalle.
Panoksena tässä on 15-vuotinen yhdessäolo, kaksi lasta ja molempien toivottavasti onnellisempi tulevaisuus.
Totuushan on aina yksipuolinen näkemys, mutta tämän tekstin olen pyrkinyt kirjoittamaan mahdollisimman objektiivisesti.
Vastatkaa armon naiset, pyydän sitä kaikkien miesten puolesta! Toivon asiallisia kommentteja...
Minä siivoan ja laitan ruuat. Käyn kaupassakin. Lastenhoidossa autan minkä ehdin. Hoidan kaikki autoihin ja asumiseen liittyvät asiat. Vaimo lähinnä pesee pyykit ja laittaa tiskit, tosin minä teen niitäkin. Vien tytön joka aamu hoitoon ja haenkin 3-4 krt/vk. Samoin kuljetan poikaa harrastuksiin jne.
Vaimolla ei tee koskaan mieli, minulla usein. En kuitenkaan ole mikään irstas seksipeto, vaan rehellinen, terve suomalainen mies.
Jos tilanne on niin lukossa kuin meillä, ei siinä enää kylpylämatkat ja hääpäivien muistamiset auta. Viimeiset vuodet minä olen kyllä muistanut ja varannut hotellit ym, mutta vaimo ei edes joululahjaa ostanut. Paras kommentti siihen, että oltaisiin juhlistettu 10-vuotishääpäivää, oli "mitä me siellä tehdään, eikö se ole hirveen kalliskin?". Ja vaikka kuinka yritin selittää, ei suostunut lähtemään, eikö olekin romanttista?
Pari kuukautta sitten vaimo oli lähdössä tilannetta karkuun katsomaan omaa kämppää eikä halua puhua mistään. Ei halua riidellä mistään, on hänen kommenttinsa. Ainoa yhteys on kirjeet ja tekstiviestit, joilla saa yhteyttä.
Aina ei niilläkään.
Tällä hetkellä vaimolle tärkeimpiä asioita ovat "työn kunnollinen hoitaminen ja lapsista huolehtiminen", parisuhteella ei ole mitään väliä.
Välillä tuntuu, että olen sielultani nainen ja hän on mies. Tarkoitan siis sitä, että minä olen "pehmeiden arvojen puolesta" ja romantikko ja hän on todellinen juntti. Omia huonoja puoliaan hän ei näe, mutta minulle nassuttaa pienimmästäkin asiasta.
Selvennyksenä vielä, että olen heteromies ja vain naiset saavat minut tuntemaan seksuaalista halua.
Suhteemme alkuaikoina hän oli se, joka hurmasi minut ja teki yleensä aloitten myös seksiin.
Varmasti suurin syy siihen, miksi vaimoni on haluton, liittyy hänen omaan itsetuntoonsa ja tyytyväisyyteensä. Hän pitää itseään rumana, sanoista, eleistä ja teoistani huolimatta. Olen jopa ehdottanut ammattiapua, mutta on liian ylpeä ottamaan sitä vastaan. Selitykseksi on antanut 40:n kriisin ynnä muuta, mutta ei kai sen 5 vuotta pitäisi kestää. Vaihdevuosivaivojakin valittelee, mutta eikö niihinkin saa halutessaan jopa lääkeapua?
Kaikennäköisiä "masennustestejä" ym. olen netistä tulostanut ja täytättänyt, mutta niiden mukaan ei ole syytä huoleen. Epäilen kuitenkin naiseni rehellisyyttä, koska ei uskalla katsoa minua silmiin.
Sanokaapa, hyvät naiset, miten tällainen tilanne puretaan? Itse olen ajatellut kahta vaihtoehtoa:
- asumuseroa ja aikaa vaimolle ajatusten selvittämiseen, suhteeseen siis aikalisä
- avioeroa ja uuden emännän etsimistä
Kun vaimolta kysyin asiasta, hän ei osannut sanoa. Tai sanoi sen verran, että kun kysyin saako tavata toisia ja mitä saa tehdä, vastasi että "ihan mitä vaan". Tarkoittaako se sitä todella, vai onko sekin jokin testi? Että jos sitten alkaa heilastelemaan toisen kanssa, peli on sillä selvä?
Moraalisesti tilanne on kuitenkin *****tin vaikea, koska en halua vaimoani pettää enkä uutta katsella, ennen kuin tilanne on täysin selvä. Elättelen siis vielä toiveita yhteisen sävelen löytymisestä.
En missään nimessä haluaisi erota, mutta en voi elää tunteettomassa suhteessakaan. Rakastan vaimoani, mutta yksipuolinen rakkaus ei kauan kestä. Vaimo haluaa miettimisaikaa, jota tässä on mielestäni ollut jo useampi vuosi. Kuinka kauan vielä pitää odottaa, vai olisiko jo aika lähteä?
Asumuserokin tuntuu vaikealta ratkaisulta, koska rakastan vaimoani joka tavalla ja olen hänestä terveen mustasukkainen. Pelkään siis hänen seksuaaalisuutensa heräävän ja hänen kiinnostuvan jostakin toisesta miehestä, ja lemppaavan minut pihalle.
Panoksena tässä on 15-vuotinen yhdessäolo, kaksi lasta ja molempien toivottavasti onnellisempi tulevaisuus.
Totuushan on aina yksipuolinen näkemys, mutta tämän tekstin olen pyrkinyt kirjoittamaan mahdollisimman objektiivisesti.
Vastatkaa armon naiset, pyydän sitä kaikkien miesten puolesta! Toivon asiallisia kommentteja...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et voi tehdä ratkaisuja vaimosi puolesta, voit tehdä niitä vain omasta puolestasi. Mieti siis mitä haluat ja mitkä asiat sulle merkitsevät eniten. Kestätkö vaimosi tunteettomuutta ja elämää ilman seksiä? Kestätkö vastaavasti elää ilman vaimoasi jos eroatte? Kestätkö sen että hänen halunsa heräävät jos eroatte ja hän ei vain halunnut enää sinua? Haluatko hänen olevan onnellinen vai haluatko hänen olevan onnellinen vain sinun kanssasi? Vai haluatko hänen olevan asumuserossa onneton ja palaavan luoksesi lujaa täysin halukkaana? Uskotko siihen oikeasti?
Aika paljon kysymyksiä mutta mun mielestä niitä kannattaa aika tarkkaan miettiä.
Ei ihme, ettei akkasi sinua halua. Olet aivan lapatossu ja nössö. Jos mies riehuu pölyrätin kanssa, se ei ole yhtään seksikästä. Miehen täytyy olla mies ja anna naisesi olla nainen. Teillä on sukupuoliroolit sekaisin.
häikkä teillä siellä. Minä olen ollut naimisissa 35 vuotta, koskaan en ole siivonnut, en laittanut ruokaa enkä piiskannut mattoja. Kaupassa olen joskus käynyt, talon ja autot ja veneet huolehdin, ja yleensäkin perheen päälle kuuluvat asiat.
Käymme molemmat työssä ja ansaitsemme saman verran.
Vaimoni hellii minua kaikin tavoin, laittaa mieliruokiani, pesee ja silittää vaatteet, jos olen lähdössä illalla kapakkaan, huolehtii puhtaat vaatteet päälle.
Sängyssä olen kuulemma hyvä.
Minä olen isäntä talossa.
niitä äijänrutkaleita, jotka elävät vielä edellisvuosisadalla, 1800-luvulla tai mitä keskiaikaa se nyt oli, kun naiset eivät vielä käyneet töissä. "koskaan en ole siivonnut"..hah, sen kyllä kuulee. Vaimosi käy työssä kuten sinäkin, ymmärrätkö? Ja kotona sinä sotket varmaan vähintään yhtä paljon kuin vaimosi, lisäksi pölyä ym. kertyy ihan itsekseenkin.. Ei ole mikään vaimon homma yksin laittaa ruuat ja siivota koti.
Turha ruveta natkuttamaan niistä autoista ja veneistä; pikku siivoilua kotoa löytyy joka päivä, pyykkiä ja tiskiä jne. mutta joku veneremontti on kerran vuodessa. Usein vielä vene tai auto on ainoastaan miehen kiinnostuksen kohde, ikään kuin harrastuksena: nainen ei välttämättä ole mitään venettä hinkunut ollenkaan eikä ehkä omista edes ajokorttia.
Jokainen aiheuttaa siivoamista kodissa, jokainen tekee pyykkiä ja tiskiä. Mikä siinä on niin kummallista silloin ymmärtää, että niiden hoitaminen myös jaetaan tasan????
Ketjun aloittajalle en voi kuin peukkua nostaa, vaikutat todella kunnolliselta mieheltä! :) Tilanteesi on ongelmallinen, enkä osaa muuta neuvoa kuin oikein todella vaan keskustella asiasta! Osoita että olet TOSISSASI, ja tarvitset hänen osallistumistaan keskusteluun, jossa punnitsette eri vaihtoehtoja suhteenne pelastamiseksi.
Mitä jos varaisitte ajan parisuhdeneuvojalta, perheterapeutilta tai seksologilta? Anna vaimollesi vaihtoehdoiksi joko yhteinen kriisipalaveri, tai että erotaan samantien, ilman puhumista, jos hän ei kerran millään suostu asioista puhumaan. Silloin hän varmasti ymmärtää sinun olevan tosissasi.
Aika pimeetä että joku ajattelee vielä tolla lailla että on muka perheen pää jne. Ei meilläkään mies auta siivoomisessa tai lasten hoidossa. Silti ei meillä seksielämä toimi vaikka sinun mukaan kaikki edelletykset nyt sit ois.Kotitaloushommia on tosi paljon ja mua painaa vastuu lapsista ja kotihommista. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa hoitaa 3 kerroksen siivoamista,lapsia ja ruoan tekemisiä ym. yksin ja kyllä se vaan väistämättä näkyy vähäisenä seksin määränä kun nukahtaa aivan kuolleena ilta 9:ltä sänkyyn ja aamulla alkaa taas sama rumba. J akyllä se lisäksi ottaa aika hyvin päähän kun toinen ei osallistu mitenkään kotihommiin, et ei sitä kyllä tee ees mieli mitään itsekästä sikaa.
Jos et uskalla koskea pölyrättiin, olet itse nössö. Siivoan osin myös siksi, että vaimo sattuu olemaan pölylle allerginen, se jäi edellisestä viestistäni puuttumaan.
Kommentoit, että anna naisesi olla nainen... Sitähän mä yritän, mutta kun se ei ole sinut itsensä kanssa.
Ja en todellakaan ole lapatossu. Minusta vain asiat on järkevä ratkaista asiallisesti keskustellen, koska vain siitä on todellista hyötyä.
Ikävä sanoa, mutta minä olin juuri tuollainen kun miehestäni eroon halusin. En tuntenut enään mitään häntä kohtaan enkä siis halunnut häntä lähelleni. Näin vain kävi. Kyllä hän varmasti kaikkensa teki, muttei se auttanut, kun tunteet olivat jo menneet.
Minä pyysin asumuseroa että olisimme voineet tunnustella miltä tuntuu ja voimmeko vielä jatkaa, mutta mies ei pystynyt sellaista antamaan. Kun päädyimme asumuseroon, oli syynä jo toinen nainen. Uskon että pieni "kokeilu" ero voi olla hyvä juttu. Kun yhdessä eletään ja ollaan, niin samaa tuntumaa ei saa aikaiseksi. Ei siis voi sanoa että "tässä on ollut jo tarpeeksi aikaa".
Elämä ei aina ole kivaa.
Pintaa syvemmältä. Kirjoitit että vaimosi hurmasi sinut ja teki aloitteen seurustellessanne tai suhteenne alkuvaiheessa. Muistelepa koska sinä olisit tehnyt niin. Ehkä hän haluaa arjen keskellä, että sinä viet ja hän vikisee edes joskus? Minä lähtisin riemusta kiljuen viikonloppureissulle kaksistaan mieheni kanssa, jos tietäisin, että saamme todellakin olla kahdestaan ja joku muu kuin me laittaa ruoan, pesee pyykit, siivoaa, tiskaa, hoitaa lapset jne.
eihän siinä muu selvästikkään auta. Ihan niin kuin monet muutkin vastaavassa tilanteessa
Jos olet todella vesimies,tiedän miltä sinusta tuntuu. Olet hankalassa tilanteessa ja yrität päästä eteenpäin.
Totuus on nyt siinä,että vaimollasi on identiteettikriisi. Hän on unohtanut elämänsä,etkä sinä sille mitään voi. Olet kovasti yrittänyt. Voi olla ettei vaimosi välitä yrityksistäsi,kun hänellä ei näytä olevan myötätuntoa sinua kohtaan.
Olet ihana mies! Varmasti monen naisen arvossa. Autat ihailtavan paljon kotitöissä (vaikka eihän ne naisille nykyään enää kuulukaan) ja olet mukana arjessa ja elämässänne. Arvostat sitä mitä sinulla on. Ole ylpeä itsestäsi,sillä sinun vikaasi vaimosi kiukuttelu ei ole.
Sinun on aika pistää vaimosi huomaamaan kuka tekee ja mitä. Hän ei näe kuinka paljon panostat. Koska hän on tottunut kiltteyteesi,hän pitää sitä normaalina,eikä osaa arvostaa sitä enää. Sinun täytyy rakkaudestasi huolimattaa nostaa itsesi arvoon,jonka ansaitset.Muuten väsyt vielä pahasti ja teet itsesi onnettomaksi. Pidä puolesi!
Tuollaisessa tilanteessa täytyisi tapahtua jotakin järisyttävää,että vaimosi heräisi todellisuuteen. Hän hukkaa omaakin elämäänsä koko ajan. Ottakaa asumusero,mutta päättäkää päivämäärä mihin mennessä kumpikin sanoo mielipiteensä yksin asumisesta.(muuten voi taas kulua vuosia,eikä päätöstä synny koskaan..) Toivon,että vaimosi huomaa kuinka suuri apu olet ollut perheessänne kun hän joutuu yksin tekemään kaikki arjen tehtävät. Näin arvostus sinua kohtaan joko löytyy uudelleen,tai sitten hän ei enää muutu. Jos näin tapahtuu,on tosiaankin parempi että otatte eron ja unohdatte toisenne.Elämä ei ole hukattavaksi. Uusi onni löytyy joko uutena naisystävänä tai sitten uusina harrastuksina.
Älä ole liitossa,jossa arvonimesi on nolla.
Kiitos vastauksestasi. Oma lopullinen päätökseni asumuserosta varmistui tänään. Huomenna olen jo menossa katsomaan ensimmäisiä asuntoja.
Toivottavasti elämä tästä voittaa, nyt on ainakin pelin avaus tehty...