Esikoisemme on nyt vuoden ikäinen ja hän on kauan haaveiltu perheenjäsen, joka viimein vuosi sitten syntyi. Ensin ajattelimme että toinen sisarus siihen heti perään tilattaisiin, mutta sitten tyttöselle tuli koliikki, joka vain kesti ja kesti... Siinä valvottujen öiden lomassa ajattelimme, ettei enää toista ikuna, kunhan vain saadaan tämä siihen ikään että yöt saadaan nukuttua edes joten kuten...
Nyt meillä on aivan ihana päivästä toiseen hymyilevä ja naurava reipas tyttönen, joka tykkää olla muiden lasten kanssa. Tietysti niitä huonompia päiviäkin mahtuu joukkoon. Nyt kuitenkin ajattelimme yrittää jos saataisiin pikkusisko tai pikkuveli aikaiseksi. Olisihan se mukavaa jos olisi leikkikaveri, jolla ei olisi kauheasti ikäeroa. Oma siskoni on minua kahdeksan vuotta nuorempi ja leikit ei kyllä olleet meillä samanlaisia.
Kertokaahan miten olette jaksaneet vauvan ja pienen lapsen kanssa. Itse olen kyllä ajatellut, että kyllä sitä jaksaa vähän vähemmälläkin unella.
Nyt meillä on aivan ihana päivästä toiseen hymyilevä ja naurava reipas tyttönen, joka tykkää olla muiden lasten kanssa. Tietysti niitä huonompia päiviäkin mahtuu joukkoon. Nyt kuitenkin ajattelimme yrittää jos saataisiin pikkusisko tai pikkuveli aikaiseksi. Olisihan se mukavaa jos olisi leikkikaveri, jolla ei olisi kauheasti ikäeroa. Oma siskoni on minua kahdeksan vuotta nuorempi ja leikit ei kyllä olleet meillä samanlaisia.
Kertokaahan miten olette jaksaneet vauvan ja pienen lapsen kanssa. Itse olen kyllä ajatellut, että kyllä sitä jaksaa vähän vähemmälläkin unella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en jaksaisi, mutta pakkohan se olisi jos "vahinko" tapahtuisi. Ihailen äitejä, jotka jaksaa monen pikkuisen kanssa. Itse rakastan liikaa omaa aikaa ja yöunia. Ehkä sitten toinen kun esikoinen lähtee kouluun... tai vähän aikasemmin ;) Eihän sitä tiedä milloin se vauvakuume iskee.