Turhia unelmia

Heräsin taas yöllä, kun Roope yski. Makasin vain hiljaa ja kuuntelin. Olin tuntenut tuon miehen jo kaksi vuotta. Enkä tiennyt mikä hänessä minua viehätti. Hän oli laiha kuin luuranko, mustat pitkät hiukset olivat silmien edessä, hänen kalpeat kasvonsa olivat kuin haamulla… Mutta silti minä rakastin häntä sokeasti. Itse olin hänen vastakohtansa.. Vaaleat kiharat hiukset, yleensä paljon meikkiä ja muutenkin tiptop kunnossa. Olimme asuneet yhteisessä asunnossa vasta kaksi viikkoa… Mutta ne tuntuivat vuosilta. Hän nousi ylös ja meni sytyttämään tupakan. Roope oli polttanut ties vaikka kuinka kauan… Hän ei ole aina ollut noin laiha ja hintelä… Kun tapasimme hän oli komea ja iloinen nuori mies. Mutta nyt hän oli viimeaikoina ollut huonovointisempi. Päätin murehtia kaikkea vasta aamulla ja nukahdin uudelleen.
Kun aamulla heräsin. Hän oli jo lähtenyt töihin. Päätin mennä suihkuun ja sitten laittamaan aamiaista. Kun lopulta pääsin suihkusta, näin että kello oli jo kaksi päivällä!
”Voi helvetti!”
Rupesin laittamaan aamiaisen sijaan päivällistä, kun Roope saapuisi kuitenkin nälissään kotiin ja ihmetteli miksei ruoka olisi jo pöydässä. Minä en ollut niitä ihmisiä jotka kävivät töissä. Oikeastaan opiskelin iltalukiossa, kun minulla ei aamuisin riittänyt energiaa. Olinhan minä töissäkin käynyt… Mutta ainainen kassaneiti ei sopinut minun suunnitelmiini! Joten päätin opiskella itselleni paremmat mahdollisuudet työelämässä. Huomasin siinä ruokaa laittaessani, että minulla oli yhä pyyhe päällä ja vaihdoin pikaisesti farkkuihin ja t-paitaan. Ruuan valmistuessa päätin soittaa äidilleni. En ollut puhunut hänen kanssaan sitten kolmeen viikkoon. Näppäilin numeron ja odotin… Varattu… No ei se mitään.. Kai hän olisi myöhemmin kotona. Roope saapuikin neljältä kotiin ja menin halaamaan ja suutelemaan häntä. Roope oli ihmeissään hyvästä tuulestani ja kysyi huvittuneena:
”Mikäs vittu suhun iski?”
”Musta vaan on ihanaa, ku sä tulit kotia. Tuu syömään.”
Roope iski lasagneen kiinni kuin nälkäinen susi. Kun olimme syöneet rupesin siivoamaan astioita pois. Aioin ruveta tiskaamaan, mutta Roope halasi minua takaapäin ja suuteli niskaani…
No niin… Voitte varmaan kuvitella mihin se hellyydenosoitus päättyi… Makasimme sängyssä kumpikin väsyneinä seksin jälkeen ja katselimme toisiamme. Roope kysyi kuinka minä voin muuten, kun olin viime viikolla voinut huonosti… Se ajatus iski kuin salama! Varmaankin näytin niin pelästyneeltä, että Roopekin kysyi heti:
”Mikä ny? Hei, Sonja?”
Katsoin hänen ruskeisiin silmiinsä ja sanoin puoliksi innostuneena:
”Mä en sit tiä varmasti… Mut mä taidan olla paksuna…”
Jouduin menemään yksin neuvolaan aamulla, koska Roope oli suuttunut minulle. Se ei edes tullut kotiin yöksi. Itku kurkussa astelin kohti vastaanottotiskiä. Sain odottaa kaksi tuntia ennen kuin pääsin lääkärin puheille. Kun olin kertonut mistä oli kyse, minusta otettiin kaikenlaisia verikokeita ym. Lopulta sain kuulla varmistuksen siitä, minä todella olin raskaana! Olin niin iloinen, mutta samalla surullinen ettei Roope voinut hyväksyä uutta tulokasta. Sain lääkäriltä pari lappu nivaskaa raskaudesta ja sain lähteä kotiin. Roope ei ollut vieläkään kotona. Päätin kuitenkin laittaa hernekeittoa ruuaksi ja katoin pöydän kahdelle. Siinä minä odotin ja odotin. Kun kello lähestyi kuutta, Roope saapui kotiin. Hän heitti rotsinsa naulakkoon ja sanoi:
”No? Ookko sä paksuna?”
”Mikä vittu sä kuvettelet olevas? Joku kunkku vai? Sä jätit mut yksin! Enks mä merkkaa sulle vitun vertaa?!!”
Roope seisoi hievahtamatta ja katsoi minua. Olin noussut seisomaan ja kädet lanteilla. Olin niin vihainen! Roopekin huomasi sen ja päätti olla vaiti.
”Eikö sussa oo miestä sanoon ettet haluu penskoja mun kaa?! Vittu mikä luuseri sä oot! Ja mä rakastan sua ihan vitusti…”
Lysähdin takaisin tuolille ja itkin. Roope laskeutui eteeni kontilleen ja yritti halata minua, mutta tyrkkäsin sen pois. Se ei hievahtanutkaan. Roope katsoi minua vakavana ja sanoi:
”En mä sitä. Penska on aina hieno asia… Mut täs on muutaki… ”
Katsoin Roopea vihaisena. Ja huusin sille:
”Mikä vittu voi olla tärkeempää ku meidän penska?!”
”Kuuntele nyt saatana! Mulla on keuhkosyöpä. Mä kuolen ehkä vuoden sisällä.”
Se pysäytti sydämeni. Roopella oli syöpä.


------------------------------------------------

No niin sanokaas mielipiteenne. :) Olen 16-vuotias nuori kirjailian alku... :D