Innostunut päähänpisto oli kolme vuotta sitten muuttaa Helsingin melusta kivaan Jyväskylään. Hyppäsin tyhjän päälle. Minulla on akateeminen loppututkinto viestinnästä, mutta olin valmis tekemään myös muita töitä täällä Jyväskylässä. Olen kolme vuotta etsinyt palkkatyötä, mutta en ole löytänyt. Olisiko täällä keskusteluissa mukana koulutuksen ja työkokemuksen omaavia ihmisiä, jotka kenties ovat kokeneet saman kuin minä? Onko joku ehkä toista mieltä, onko kaupunki mahdollisuuksien mekka, vaan en jotain ole hiffannut? Olen saanut tarpeekseni ja nyt haen työtä Helsingistä. Olen kyllä päässyt tekemään ilmaista työtä, niin että tulee jo korvista ulos. Voiko sitä ihminen olla onnellinen ilman työtä ja rahaa, vaikka Jyväskylä miellyttää? Kertokaa te.
Mission impossible - työn löytäminen Jyväskylästä
Johanna34
232936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kuulostaa tutulta ja todelliselta. Jyväskylässä työt menevät "tutuille ja suhteiden kautta" ja työnhakuilmoitukset ovat vain kulissia varten. Jos haluaa töitä tehdä Jyvässeudulla, on yrittäjän tie paras ja antoisin. Näin uskon.
J-kylässä tuon alan työpaikat on vähissä, ei löydy suhteillakaan. Etsin myös vuosia, en löytänyt. Tein sitten kaikkea muuta. Ainoa vaihtoehto on perustaa oma yritys, mutta ei siinä järkeä. Etelä-Suomi lienee ainoa vaihtoehto. Näytön puute hankaloittaa työnhakua sielläkin. Viestintäalalle on koulutettu ihan liikaa nuoria.
Yksi asia mikä hankaloittaa työllistymistä Jyväskylässä, on työvoimatoimiston passiivuus. Työnhakijoihin ei panosteta yhtään. Puistellaan vaan päätä ja kirjoitetaan samantien päivämäärä seuraavalle ilmoittautumiselle. Olen käynyt neljän kaupungin työkkärissä, joten vertailupohjaa on.
Ainoastaan yksi vinkki tulee mieleen, kysy rekrytointiyrityksistä (EilaKaisla,Varamiespalvelu). Sitä kautta sain yhden tarjouksen, mutta olin silloin jo matkalla etelään...
Olen kuitenkin ollut mukana viestinnän alan töissä täällä Jyväskylässä, kolme kuukautta televisiotoimituksessa ja puoli vuotta Ylellä. En saanut penniäkään palkkaa, mutta jonkun verran sitä näyttöä kuitenkin. Mä olen päättänyt, että en tee enää yhtään ilmaista tuntia työtä, oli se sitten vaikka persidentinsijaisuus. Onneksi muutama juttuni on mennyt läpi lehtiin. Sitä tulikin mieleeni; jos kenellään siellä on loistavia juttuaiheita (huom täytyy olla tosi mielenkiintoisia, että läpäisee lehtien seulat) niin viskatkaa vaan tänne samaan keskusteluun. Olen kirjoittanut Me Naisiin ja Eevan nyt proggis kesken eli sellaisia aiheita metsästän. Kaikille työttömille loistaville ihmisille iloa ja valoa! On pakko uskoa, että vielä tärppää..
Tarjokkaita on ko. alalle liikaa. Näytöt pitää antaa..
jos kirjoittaisit tuosta työnhakuprosessistasi. Siis esimerkkinä tästä tilanteesta, että minkälaista on etsiä akateemisena oman alansa töitä. Nythän noista pätkätöistä puhutaan muutenkin...
Ei sitä nyt Helsinkiin tarvitse välttämättä lähteä. Maassa on muitakin hyviä keskuksia - on Tamperetta, Turkua, Kuopiota, Oulua...
Jyväskylä on yleensäkin alan kuin alan työnsaannin kannalta aivan onneton. Mutta työttömänä viihtyy aikansa, kunhan ei innostu kaljoittelemaan, kuten onnettoman monet.
Pienten yliopistokaupunkien tyypillinen ongelma: koulutusta vastaavia työpaikkoja tarjolla vähän.
Sen jälkeen kun pari vuotta on töitä ettiny ja itsetunto moukaroitu nollaan, ei sieltä työtä saatuaan heti noustakaan. Alkaa pelko työn menetyksestä ja työttömyydestä, töihin panostetaan kun se kerran on saatu. Ja kohta on ressi - öitä ei nukuta ja kipeä koko ajan. Se työttömyyden raapima itsetunto sätkii vielä pitkään työtä tehdessäänkin...
koulutusta vastaavia töitä ole nykysuomessa juuri kenelläkään. Sitä joutuu nöyrtymään pykälää huonompiin hommiin jos näillä seuduin meinaa työllistyä, itse olin aikani vuokrafirmojen leivissä ja nyt taas vaihteeksi vapaaherrana. Nuo vuokrafirmat ovat ihan varteenotettava vaihtoehto, vaikkei palkkaus päätä huimaakaan niin pystyy luomaan suhteita ja tulee niillä liksoilla kohtuudella toimeen.
Ehkä tuolla sinun koulutuksellasi voisi kysellä maakunnista, niihin ei välttämättä ole niin kovaa tunkua kuin suurempiin taajamiin ja alle 80km. suuntaansa on työmatkana vielä siedettävyyden rajoissa.
Voihan sitä suh´t tyytyväinen elämäänsä olla niukallakin toimeentulolla kun ei päästä itseään velkaantumaan, eipähän ole työstressiä ja ne ilonpipanat vain pitää koettaa muualta katsella.
Oletko näihin hakenut, löytyvät työkkärin sivuilta?
http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=6330219&index=1&anchor=6330219
http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=6327984&index=0&anchor=6327984
Itse olen myös kovasti tulossa Jyväskylään ja uskon kaupungin mahdollisuuksiin. Kolme vuotta on kyllä pitkä aika ilman palkkatyötä ja ymmärrän, että usko alkaa olla koetuksella. Ilmaista työtä ei kyllä kannata enää tehdä tuolla kokemuksella ja koulutuksella!
Ehdottaisin, että laatisit/päivittäisit listan kaikista vähänkin vaikutusvaltaisita ihmisistä, joiden kanssa olet työskennellyt Jyväskylässä ja lähestyisit heitä sähköpostitse/ puhelimitse. Juuri nyt saatetaan kaivata sinun taitojasi jossakin proggiksessa...
Yksi meistä monista Jyväskylä-uskovaisista aiis taas tulossa. Hyvä, että uskoa riittää, usko voi siirtää vuoria. Mutta ei se vaan ole siirtänyt, minulla alkaa olla lopussa. Se on sentään lohtu, että niinhän täällä on tilanne hirveän monella.
Juu. näköjään muitakin sekopäitä on kuin minä kolme vuotta sitten. Yksi ystäväni haki juuri töitä, hänellä on loistava, osuva koulutus, paljon työkokemusta. Hakijoita oli 540 ja 10 valittiin. No, tiedätte jo varmaan kuinka kävi? Että tervetuloa vaan kilpailemaan kaikki innokkaat.
Olen kolme vuotta hakenut töitä ihan kaikin mahdollisin keinoin. Tämä kaupunki on täysin tukossa. Hitsaajia tarvitaan. Fil. maistereita ei mihinkään.. J
viestintä on alana mielenkiintoinen, kun täytyisi myös tietää alasta, josta kirjoittaa (sisältöä mukaan). Mediatoimistoa vain perustamaan saman alan kavereiden kanssa.
Viestintäalan töitä syövät:
A) puoli-ilmaiset harjoittelijat erinäisistä oppilaitoksista, joita "maakunnan hyvinvointia edistävä" mediakonserni käyttää surutta hyväkseen.
On tässäkin kylässä moninainen joukko moisia onnekkaita jotka saivat "näyttää näppinsä" ko. paikassa.
B) Toinen ongelma on juttujen levittäminen varsinkin lehdistä toiseen - paikallisuutta ei enää arvosteta millään muotoa, koska sen tekeminen edellyttää paikallistoimittajia ja se vaatii palkanmaksua isommalle joukolle kuin etätyöskennelty huuhaatoimittaminen.
Kyllä Jyväskylästä tekevälle löytyy työtä, kyse on lahjoista ja asenteesta. Itse olen ollut pari päivää koko elämässäni virallisesti työtön, silloinkin tiesin saavani työtä.
Ensinnäkin lahjakkaista ei edes kannata puhua tässä yhteydessä, hehän saavat hommia luonnostaan. Sitten vähemmän lahjakkaat, kun eivät nirsoile, löytävät aina jotain. Kun on valmis tekemään epämääräisempiäkin töitä ja saa hyvän työtodistuksen ja suosituksia siitä, eteneminen mieluisampiin alkaa. Sitä paitsi yrittäjyyskin on keksitty!
Herraskaisuus, uusavuttomuus ja laiskuus ovat tietysti pitkäaikaistyöttömyyden avaimia. Jos välillä on vähän työtön, mitä tuosta, sen pitäisi antaa vaan sisua ja halua ottaa vastaan mitä työtä vain.
Jotkut Jyväskylässä yrittävät synnyttää apatiaa, näytetään niille kieltä.
mutta ei auta joka alalla. Mahdottomuus ajatuksenakin. Kaikille ei ole töitä, se on totuus.
Laiskoille ei riitä töitä eikä niille, jotka eivät hae tarpeeksi sitkeästi. Jos on valmis mihin työhön vaan ja tekee sitä sitten täysillä, ei varmasti joudu pitkäksi aikaa työttömäksi: se on varmaa.
Juu, kyllä minä ajattelin vielä pari vuotta sitten noin. Kävin kaikissa mahdollisissa työhaastatteluissa esim. haastattelussa osa-aika siivoustyöhön, hallia siivoamaan arkiaamuisin. Olisin saanut työstä 160 euroa enemmän kuin työttömänä, se olisi riittänyt minulle. Haastattelussa korostin monta kertaa, että olen todella motivoitunut työhön. Haastattelija soitti minulle perään ja sanoi, että me nyt kuitenkin ajateltiin että kun sinulla on tuo akateeminen tutkinto ja kokemusta haasteellisista töistä, että tämä ei varmaan olisi sopinut sinulle.
Saman vastauksen sain keskustan kahvilassa. Hain myös tehtaaseen liukuhihnalle. Jostain kumman syystä en työtä saanut. Olisiko koulutukseni pieni rasite? Herää kyllä pieni, hento epäilys, että äänessä on vaikkapa hitsaajakoulun käynyt metalliteollisuuteen päätynyt henkilö, joka ihmettelee, että mikä on kun kun minä olen aina saanut niin helposti työtä. Varmaan johtuu lahjakkuudesta ja yritteliäisyydestä. Olenko oikeassa :)? Me työttömät sensijaan olemme niitä keskivertopulliaisia ja laiskoja...Tv. laudaturin ylioppilas, 9,5 keksiarvo, joka puhuu viittä kieltä ja asui viidessä eri Euroopan maassa koska siellä oli töitä! Joo tiedetään, valitus pois ja takaisin Sveitsiin.. L
Mielestäni tässä on yksi nykysuomen suurimpia ongelmia: Ihmiset ylikouluttavat itsensä.
Opinto-ohjaajien ym neuvojien pitäisi varoittaa ylikouluttamiseen liittyvistä riskeistä opiskelemaan lähteviä. Perinteinen ajatteluhan menee niin, että on sitä parempi mitä pidemmälle opiskelee. Nykyisin tuo ei ole mikään itsestäänselvyys. Maistereita löytyy joka oksalta kun kaikki kynnelle kykenevät ovat käyneet yliopiston. Kaikille ei millään riitä töitä. Samalla duunareista on kova pula. Maisteria ei kuitenkaan oteta kovin herkästi duunarin hommiin, koska katsotaan että kyseessä on epätoivoinen luuseri joka ei ole saanut tai ei uskalla tehdä koulutustaan vastaavia hommia ja tuskin viihtyy kovin kauan työpaikassa.
Jos joku oikeasti haluaa tehdä käytännön hommia (tai yleensä 'alemman tason' hommia), niin ei kannata mennä yliopistoon vaan amikseen. Kerran suoritettu yliopistotutkinto on taakka joka seuraa ikuisesti ja jota ei saa tekemättömäksi. Työttömillä akateemisilla saattaa olla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan amikseenkin, mutta jos työssä oleva akateeminen huomaa, että pitäisi sittenkin käytännön hommista enemmän, ei ole oikein mitään mahdollisuutta päästä ammattikouluun.
Siksi olisi parempi, jos ei ole ihan varma siitä että ei koskaan halua tehdä käytännön hommia, mennä ensin amikseen, työskennellä muutama vuosi duunarina ja sitten jatkokouluttaa itseään jos ei duunarin hommat enää kiinnosta.
Jyväskylä on keskeinen paikka kuljetusalalla. Voit jos ei autonkuljetus kiinnosta mennä vaikka ajojärjestelijäksi. Mutta suosittelen rekkakuskin ammattia. Jyväskylässä lähes jokaisella firmalla on puutetta BECE kortillisista ihmisistä. Kursseja alalle järjestää JAO.
Menin Kreikkaan autonvuokrausfirmaan InterRent- Europcariin töihin. Puolessa vuodessa mälläsin kuusi autoa. Yksi per kuukausi. Viimeisen kolaroinnin suoritin firmamme parkkialueella, peruutin minibussia enkä löytänyt jarruja. Bussi kolahti Alfa Romeon kylkeen.En saanut potkuja. Mutta kerrottakoon, että seurustelin pomoni kanssa. Kiitos vinkistä, pistetään harkintaan! Hymy kaikille! M
Suhteista on paljon apua tämän kokoisessa kaupungissa, jotta töitä saa. Tiedän se itse, koska ikinä ei ole ollut pulaa töistä=minulla on suhteita oikeisiin henkilöihin. Se on vain valitettava tosi asia.
Kiva, että edes jollakin on työtä, eikä niissä suhteissa mitään, jokainen käyttäisi, jos sellaisia olisi. Mutta minä olen keksinyt itselleni tekemistä. Laitoin itseni totaaliseen ruokaremonttiin, tutkin päivät pitkät netissä, ahmin tietoa terveydestä. Aloitin liikkumisen ja painokin karisee. Yksi kaunis päivä mieleeni iskostui ajatus, että herranjestas, nythän on aikaa pitää huolta itsestään ja olla sitten tuliteräkunnossa, kun työtä tarjotaan.
Ei hassumpaa, nyt kun kaljoittelu ja röökinpoltto on radikaalisti vähentynyt ja ruoka on kevyttä jää työttömyyskorvauksesta rahaa pieniin kivoihin juttuihin. Kokeilkaa! Kivaa keväänodotusta kaikille!