MUSTASUKKAISUUTTA?

oikeus valita, niin turhaan valittaa.

pitää huutaa?? Vähemmälläkin kuuluu (ja saa huomiota osakseen)

Mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen (johtuen siitä että hän itse nai lähes jokaista lähelleen vahingossakin joutunutta alle 60-vuotiasta naista)
En saanut edes tervehtiä miespuolisia lapsuudenystäviä,hän kävi myös vakoilemassa työpaikallani koska minulla muka sielläkin oli kaikkien 200:n miehen kanssa suhde,hän itse oli ulkomailla töissä ja harrasti siell maksullisia naisia mutta soitteli silti kotiin välillä kymmenenkin kertaa illassa,jos en vastannut puhelimeen (tämä oli 60-lukua joten kännyköitä ei ollut) olin aina tietysti muka nussimassa jonkun miehen luona,hän kirjoitti tarkkaan ylös kellonajat,hän oli myös värvännyt nuoremman sisarensa "salapoliisiksi" joka istyi autossaan talomme parkkipaikalla odottamassa että näkisi minut menevän kotiin jonkun miehen kanssa!
Lapsemme olivat tuolloin tarhakouluiässä,heitä kuulusteltiin myös ja jopa heidän piti tulla puhelimeen jos mieheni soitti yölää ja kertoa oliko minulla mies kotona (en kai olisi ollut niin tyhmä että olisin raahannut kotiin miehiä) Kahdeksanvuotisen avioliittomme aikana en ollut kertaakaan uskoton enkä edes kiinnsotunut kenestäkään miehestä,en jaksanut vaan erosin ja oli pakko jopa vaihtaa paikkakuntaa,eron jälkeenkin hänen vakoilunsa nimittäin jatkui!

Nykyään sinkkunainen kirjoitti:

Mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen (johtuen siitä että hän itse nai lähes jokaista lähelleen vahingossakin joutunutta alle 60-vuotiasta naista)
En saanut edes tervehtiä miespuolisia lapsuudenystäviä,hän kävi myös vakoilemassa työpaikallani koska minulla muka sielläkin oli kaikkien 200:n miehen kanssa suhde,hän itse oli ulkomailla töissä ja harrasti siell maksullisia naisia mutta soitteli silti kotiin välillä kymmenenkin kertaa illassa,jos en vastannut puhelimeen (tämä oli 60-lukua joten kännyköitä ei ollut) olin aina tietysti muka nussimassa jonkun miehen luona,hän kirjoitti tarkkaan ylös kellonajat,hän oli myös värvännyt nuoremman sisarensa "salapoliisiksi" joka istyi autossaan talomme parkkipaikalla odottamassa että näkisi minut menevän kotiin jonkun miehen kanssa!
Lapsemme olivat tuolloin tarhakouluiässä,heitä kuulusteltiin myös ja jopa heidän piti tulla puhelimeen jos mieheni soitti yölää ja kertoa oliko minulla mies kotona (en kai olisi ollut niin tyhmä että olisin raahannut kotiin miehiä) Kahdeksanvuotisen avioliittomme aikana en ollut kertaakaan uskoton enkä edes kiinnsotunut kenestäkään miehestä,en jaksanut vaan erosin ja oli pakko jopa vaihtaa paikkakuntaa,eron jälkeenkin hänen vakoilunsa nimittäin jatkui!

Lue lisää

tuon kaiken myös. hyvin tuttua juttua. Ja keskustellut sellaisten ihmisten kanssa joilla on myös sama ongelma ja aina tähän mennessä pohjalta on löytynyt sama tilanne eli itse ei tiedosteta minkään olevan pielessä vain siinä toisessa voi olla syypää. Tässä luulossa olin pitkään minäkin, ennenkuin silmäni aukesi. Jo se, ettei toinen osapuoli tee loppua leikille ajoissa kertoo rajojen etsimisen puutteesta. Suomeksi sanottuna asiallista keskustelua asiasta, eikä vain asian hyväksymistä. Usein tämä "viaton" osapuoli myöskin menee uuteen suhteeseen jossa homma voi jatkua jälleen uudelleen ja uudelleen jolle hänelle käy tuuri ja löydä ihmistä kenellä on rajat elämässä. Usein myös käy niin, että viaton alkaa käyttäytyä uhrina jos sattuu niin, että väkivalta puuttuu peliin, seuraavassa suhteessa hän vain ihmettelee, miksi kaikki miehet ovat tälläisiä... jatkumo...

En väittänytkään, että aivan joka tapauksessa, mutta suurimmassa osassa kyllä.

olen kokenut kirjoitti:

tuon kaiken myös. hyvin tuttua juttua. Ja keskustellut sellaisten ihmisten kanssa joilla on myös sama ongelma ja aina tähän mennessä pohjalta on löytynyt sama tilanne eli itse ei tiedosteta minkään olevan pielessä vain siinä toisessa voi olla syypää. Tässä luulossa olin pitkään minäkin, ennenkuin silmäni aukesi. Jo se, ettei toinen osapuoli tee loppua leikille ajoissa kertoo rajojen etsimisen puutteesta. Suomeksi sanottuna asiallista keskustelua asiasta, eikä vain asian hyväksymistä. Usein tämä "viaton" osapuoli myöskin menee uuteen suhteeseen jossa homma voi jatkua jälleen uudelleen ja uudelleen jolle hänelle käy tuuri ja löydä ihmistä kenellä on rajat elämässä. Usein myös käy niin, että viaton alkaa käyttäytyä uhrina jos sattuu niin, että väkivalta puuttuu peliin, seuraavassa suhteessa hän vain ihmettelee, miksi kaikki miehet ovat tälläisiä... jatkumo...

En väittänytkään, että aivan joka tapauksessa, mutta suurimmassa osassa kyllä.

Lue lisää

Olin naimissin mennessämme 19-vuotias,en voinut käsittää mieheni käyttäytymistä koska omilla vanhemmillani oli hyvin lämmin ja luottavainen suhde toisiinsa
Väkivaltainenkin mieheni oli,ilman syytä,onneksi pääsin hänestä ajoissa eroon!

olen kokenut kirjoitti:

tuon kaiken myös. hyvin tuttua juttua. Ja keskustellut sellaisten ihmisten kanssa joilla on myös sama ongelma ja aina tähän mennessä pohjalta on löytynyt sama tilanne eli itse ei tiedosteta minkään olevan pielessä vain siinä toisessa voi olla syypää. Tässä luulossa olin pitkään minäkin, ennenkuin silmäni aukesi. Jo se, ettei toinen osapuoli tee loppua leikille ajoissa kertoo rajojen etsimisen puutteesta. Suomeksi sanottuna asiallista keskustelua asiasta, eikä vain asian hyväksymistä. Usein tämä "viaton" osapuoli myöskin menee uuteen suhteeseen jossa homma voi jatkua jälleen uudelleen ja uudelleen jolle hänelle käy tuuri ja löydä ihmistä kenellä on rajat elämässä. Usein myös käy niin, että viaton alkaa käyttäytyä uhrina jos sattuu niin, että väkivalta puuttuu peliin, seuraavassa suhteessa hän vain ihmettelee, miksi kaikki miehet ovat tälläisiä... jatkumo...

En väittänytkään, että aivan joka tapauksessa, mutta suurimmassa osassa kyllä.

Lue lisää

Sinä sen sanoit eli "rajojen etsimisen puutteesta".
Kun suhde asettaa ne "rajat" eli jompi kumpi kumppani luulee omistavansa toisen ja täten asettaa omaan mieleensä ne rajat jopa kaukalon taikka ehkä ahdistaa vangiksi suhteeseen. Oman itsetuntonsa jatkeeksi on soppa valmis ennenkuin se on edes hellalle asetettu.

On vain ajan kysymys koska suhde tarvii eri keinoin lähteä tasapinottumaan ja siitä aina jompi kumpi lähtee toteuttamaan yksilövapauttaan jota se omistaja ei salli.

Olisi aina terveempi että osapuolet suorastaaan kehoittaisivat toisiaan elämään omaa elämää jotta olisivat ja tulisisvat rakastetuksi. No mutta kysymys olisikin sitten mistä "tapella" kun omistukset onkin selvät!!!

Nykyään sinkkunainen kirjoitti:

Olin naimissin mennessämme 19-vuotias,en voinut käsittää mieheni käyttäytymistä koska omilla vanhemmillani oli hyvin lämmin ja luottavainen suhde toisiinsa
Väkivaltainenkin mieheni oli,ilman syytä,onneksi pääsin hänestä ajoissa eroon!

Lue lisää

Samoin oli minulla olin 18v kun kohtasimme ja miehellä ikää 17v enemmän. Ei vain ollut elämänkokemusta tehdä asialle mitään ajallaan. Itselläni ei ollut myöskään kotoota hyviä suhteita turvana ja oljenkortena. Homma meni siis niin, että hyväksyin kaiken hänen tekemänsä kyseenalaistamatta sitä jos olisin luonut rajat sille mitä hän saa tehdä minulle asia olisi mennyt aivan toisin, eli alistuin pahin virhe mitä voi tehdä suhteelle no toinen on toki räyhätä väärällä tavalla. Ainakin minulle tuli tunne, että silloin oli kaksi ihmistä yhdessä jotka eivät koskaan olleet uskaltaneet luottaa toiseen ihmiseen tai olla luotettava toiselle. Luottamushan toimivassa suhteessa on myös elintärkeää ilman sitä suhde ei vain toimi ja käy tälläisiä juttuja. Minusta vaan näin jälkeenpäin ajateltuna en voi syyttää vain häntä epäonnistumisesta en vain ollut kyllin vahva huomioimaan hänen hätäänsä. ja yksinkertaisena naisihmisenä syytin kaikki nämä vuodet mielessäni, että vain hänellä oli ongelma. Se ei mene todellisessa elämässä yleensä niin. Muistan ne tuskaiset katseet, kun hän jotenkin apua pyytäen katsoi minuun. harmi sinäänsä, että hän ehti kuolla ennenkuin lopulta tajusin, että hänhän oli antanut niin paljon minun elämääni kauniita asioita, että en voi olla muuta kuin kiitollinen siitä hetkestä jonka vietimme yhdessä. Suurimmaksi osaksi on hänen ansiotaan se minkälainen olen nyt. pystyn näkemään avarammin ja huomioimaan pienestä silmänräpäyksestäkin jos jollakin mieltä painaa jokin asia. Hän opetti monia asioita joita noudatan vieläkin, oli kärsivällinen ei koskaan hermostunut kanssani jos jotain en heti tajunnut tai osannut hän oli se joka luonnettani on eniten muokannut positiivisempaan päin ja minä tyhmä en osanut häntä tukea, kun hän tukea tarvitsi...häpeän itseäni lopunikää sokeudestani, enkä halua enää koskaan toimia niin. Jopa viimeinen puhelu ennen hänen kuolemaansa hänen äänestään kuului avunpyyntö, vaikka hänellä oli ollut jo pitkään toinen nainen olisin voinut ystävääni auttaa, sillä se hän oli. Nyt tiedän, että mihinkään ei ole vain yhtä syyllistä vaan aina tarvitaan kaksi, ennenkuin on soppa valmis.

Ei kannata syyttää ketään toista jos itse epäonnistuu...

Veikkaan, että aitoja mustasukkaisia ihmisiä on todella vähän on vain epäonnistuneita suhteita

rakakaus kirjoitti:

Sinä sen sanoit eli "rajojen etsimisen puutteesta".
Kun suhde asettaa ne "rajat" eli jompi kumpi kumppani luulee omistavansa toisen ja täten asettaa omaan mieleensä ne rajat jopa kaukalon taikka ehkä ahdistaa vangiksi suhteeseen. Oman itsetuntonsa jatkeeksi on soppa valmis ennenkuin se on edes hellalle asetettu.

On vain ajan kysymys koska suhde tarvii eri keinoin lähteä tasapinottumaan ja siitä aina jompi kumpi lähtee toteuttamaan yksilövapauttaan jota se omistaja ei salli.

Olisi aina terveempi että osapuolet suorastaaan kehoittaisivat toisiaan elämään omaa elämää jotta olisivat ja tulisisvat rakastetuksi. No mutta kysymys olisikin sitten mistä "tapella" kun omistukset onkin selvät!!!

Lue lisää

molempien tulee asettaa rajat elämään, ei välttämättä riitä, että toinen tekee sen. Jos vain myötäilee toisen rajojen perässä huomaamatta omaa tarvettaan, se on tuleva jonain päivänä suurena ongelmana itselleen. Se ehkä purkaantuu aluksi pettämisenä suhteessa ja selitellään itselleen, että kun kotona ei mikään toimi... voi kenties olla suurin syy miksi suhteissa petetään.

Mutta joo jos vain toinen luo ne rajat (se mustasukkainen) hän saa rauhassa tehdä aivan minkälaiset rajoitukset haluaa jos toinen ei sano mitään vastaan vaan alistuu ja myötäilee...

Ja jos niitä ongelmia ei tajua yhdessä suhteessa selvittää itselleen tai yhdessä, niin se on alku monille epäonnistuville suhteille pahimmassa tapauksessa. aina vain uusi suhde loppuu samaan ongelmaan ja syytetään siippaa ja lähdetään seuraavan kanssa...

Yksi tärkeä asia mikä niistä suhteista puuttuu on luottamus toiseen ihmiseen, kenties kumpikaan ei ole ikinä kokenut aitoa luottamuksen tunnetta kehenkään toiseen ihmiseen. Sekin on tärkeää, ei "luottamuksen näytteleminen".

Aivan se loppukommenttisi on ehkä tosi hyvä omalla tavallaan. Se, että ihminen osaisi olla itsekäs ja vaatia rajoja ja oloa itsenäisenä omana itsenä, siten, ettei toínen mainittavasti voisi luonnetta muuttaa omanmukaiseksi, tai ei sortuisi toisen vuoksi olemaan muutakuin on. Joutuisi hyväksymään kumppaninsa sellaisena kun tämä on. Jos molemmat olisivat itsekkäitä se voisi olla erittäin hyvä asia suhteelle, eikös mekin olla eläinkuntaa ja omasta reviiristä kuuluu taistella, siinä taistellessa ei ainakaan suhde kävisi koskaan pitkäpiimäiseksi ;)

oikeastihan kirjoitti:

molempien tulee asettaa rajat elämään, ei välttämättä riitä, että toinen tekee sen. Jos vain myötäilee toisen rajojen perässä huomaamatta omaa tarvettaan, se on tuleva jonain päivänä suurena ongelmana itselleen. Se ehkä purkaantuu aluksi pettämisenä suhteessa ja selitellään itselleen, että kun kotona ei mikään toimi... voi kenties olla suurin syy miksi suhteissa petetään.

Mutta joo jos vain toinen luo ne rajat (se mustasukkainen) hän saa rauhassa tehdä aivan minkälaiset rajoitukset haluaa jos toinen ei sano mitään vastaan vaan alistuu ja myötäilee...

Ja jos niitä ongelmia ei tajua yhdessä suhteessa selvittää itselleen tai yhdessä, niin se on alku monille epäonnistuville suhteille pahimmassa tapauksessa. aina vain uusi suhde loppuu samaan ongelmaan ja syytetään siippaa ja lähdetään seuraavan kanssa...

Yksi tärkeä asia mikä niistä suhteista puuttuu on luottamus toiseen ihmiseen, kenties kumpikaan ei ole ikinä kokenut aitoa luottamuksen tunnetta kehenkään toiseen ihmiseen. Sekin on tärkeää, ei "luottamuksen näytteleminen".

Aivan se loppukommenttisi on ehkä tosi hyvä omalla tavallaan. Se, että ihminen osaisi olla itsekäs ja vaatia rajoja ja oloa itsenäisenä omana itsenä, siten, ettei toínen mainittavasti voisi luonnetta muuttaa omanmukaiseksi, tai ei sortuisi toisen vuoksi olemaan muutakuin on. Joutuisi hyväksymään kumppaninsa sellaisena kun tämä on. Jos molemmat olisivat itsekkäitä se voisi olla erittäin hyvä asia suhteelle, eikös mekin olla eläinkuntaa ja omasta reviiristä kuuluu taistella, siinä taistellessa ei ainakaan suhde kävisi koskaan pitkäpiimäiseksi ;)

Lue lisää

Kiitos! : ) Minä ainakin löysin tekstistä monta omaa virhettäni : /
Vaikka kerran ystäväni häissä myös pappi sanoi,
rakastakaa toisissanne juuri niitä asioita joihin rakastuitte, älkää viekö niitä toisiltanne pois...
Mutta näinhän se yleensä menee, tullaan kadeks toisen menoista, toinen vastaa toisen menoista
ja lopuksi on kriisi kummankin menoista..
Luottamus toiseen on tärkein, ei kenenkään tarvitse kysellä miksi? Vaan milloin tulet?

Kyseessä kaverien kanssa iltaa viettään, ei baaritiskiltä toisen kanssa menoon, jos You know: )

upeata asiaa! kirjoitti:

Kiitos! : ) Minä ainakin löysin tekstistä monta omaa virhettäni : /
Vaikka kerran ystäväni häissä myös pappi sanoi,
rakastakaa toisissanne juuri niitä asioita joihin rakastuitte, älkää viekö niitä toisiltanne pois...
Mutta näinhän se yleensä menee, tullaan kadeks toisen menoista, toinen vastaa toisen menoista
ja lopuksi on kriisi kummankin menoista..
Luottamus toiseen on tärkein, ei kenenkään tarvitse kysellä miksi? Vaan milloin tulet?

Kyseessä kaverien kanssa iltaa viettään, ei baaritiskiltä toisen kanssa menoon, jos You know: )

Lue lisää

alkaa epäilemään toisen luotettavuutta kaikessa. Ja jos on käynyt niin, ettei lapsenakaan ole saanut luottamusta kotoota, niin vaikea sitä on opetella tosta noin vaan.

En tiedä joutavia höpötän, toivoin vaan, että ees joku osasi avata silmänsä ja jättää tekemättä niitä virheitä mitä itse hölmöyksissäni tein, vaan helppoahan se on puhua vaikeampaa elää arvojen mukaan. Elämä on taitolaji, kun parhaansa yrittää voi paljon saada... jos jättää yrittämättä/ jää elämä elämättä...

Pidähän hauska ilta ystävien kanssa ;)

Hauskaa iltaa vain sinulle

oikeastihan kirjoitti:

molempien tulee asettaa rajat elämään, ei välttämättä riitä, että toinen tekee sen. Jos vain myötäilee toisen rajojen perässä huomaamatta omaa tarvettaan, se on tuleva jonain päivänä suurena ongelmana itselleen. Se ehkä purkaantuu aluksi pettämisenä suhteessa ja selitellään itselleen, että kun kotona ei mikään toimi... voi kenties olla suurin syy miksi suhteissa petetään.

Mutta joo jos vain toinen luo ne rajat (se mustasukkainen) hän saa rauhassa tehdä aivan minkälaiset rajoitukset haluaa jos toinen ei sano mitään vastaan vaan alistuu ja myötäilee...

Ja jos niitä ongelmia ei tajua yhdessä suhteessa selvittää itselleen tai yhdessä, niin se on alku monille epäonnistuville suhteille pahimmassa tapauksessa. aina vain uusi suhde loppuu samaan ongelmaan ja syytetään siippaa ja lähdetään seuraavan kanssa...

Yksi tärkeä asia mikä niistä suhteista puuttuu on luottamus toiseen ihmiseen, kenties kumpikaan ei ole ikinä kokenut aitoa luottamuksen tunnetta kehenkään toiseen ihmiseen. Sekin on tärkeää, ei "luottamuksen näytteleminen".

Aivan se loppukommenttisi on ehkä tosi hyvä omalla tavallaan. Se, että ihminen osaisi olla itsekäs ja vaatia rajoja ja oloa itsenäisenä omana itsenä, siten, ettei toínen mainittavasti voisi luonnetta muuttaa omanmukaiseksi, tai ei sortuisi toisen vuoksi olemaan muutakuin on. Joutuisi hyväksymään kumppaninsa sellaisena kun tämä on. Jos molemmat olisivat itsekkäitä se voisi olla erittäin hyvä asia suhteelle, eikös mekin olla eläinkuntaa ja omasta reviiristä kuuluu taistella, siinä taistellessa ei ainakaan suhde kävisi koskaan pitkäpiimäiseksi ;)

Lue lisää

Niin sinä vaivauduit sen kertomaan, mitä tarkoitin. Juuri noinhan se menee.
Tuota että keheittaa toista elämään suhteessa omaa elämää on kai yksi keino saada tilaa itselle kantaa vastuuta omista tunteistaan ja nähdä toisen ottavan vastuuta omista tunteistaan ja vapaudesta rakastaa itseään ja ehkä vielä tilanantajaakin.
"se pettäminen" on aina itsensä etsimistä ja kyvyttömyyden tunnustamista itselle , luulen.

Tuo mainitsemasi luottamus on tosi tärkeää joskus tavoittaa, ja itse luottamushan kehittyy ympäristön luotettavuudesta siis silloin nuoresta alkaen ja kehittynyt itseluottamus taas luo luottamusta ympärilleen ja kumppaniin.

Se on tarkoitus kuvata lopussa että, lähinnä tuoe edellä mainittu itse luottamus ja sen kautta syntynyt isenäisyys ja isellisyys, joiden säilytys suhteessa tuo sen luotetavuus jännitteen kantamaan sitä suhdetta. Mutta molempien tulisi se omata tai sitten vaalia se sellaiseksi.
Itsekkyys jos oikein ymmärrän on liian itsekkeskeistä ja oma hyväistä ja se on tosiaan sitten taistelua kunnes toinen luovuttaa. Tasapaino järkkyy ja valtaa ei pidettäsi yhdessä vaan toinen.

Valta on valistunutta vastuuta, epäitsekkyyttä humanismin keinoin.
Vastuu jakaa aina vastuuta kantajan voimien mukaan.

sen "edellinen" kirjoitti:

Niin sinä vaivauduit sen kertomaan, mitä tarkoitin. Juuri noinhan se menee.
Tuota että keheittaa toista elämään suhteessa omaa elämää on kai yksi keino saada tilaa itselle kantaa vastuuta omista tunteistaan ja nähdä toisen ottavan vastuuta omista tunteistaan ja vapaudesta rakastaa itseään ja ehkä vielä tilanantajaakin.
"se pettäminen" on aina itsensä etsimistä ja kyvyttömyyden tunnustamista itselle , luulen.

Tuo mainitsemasi luottamus on tosi tärkeää joskus tavoittaa, ja itse luottamushan kehittyy ympäristön luotettavuudesta siis silloin nuoresta alkaen ja kehittynyt itseluottamus taas luo luottamusta ympärilleen ja kumppaniin.

Se on tarkoitus kuvata lopussa että, lähinnä tuoe edellä mainittu itse luottamus ja sen kautta syntynyt isenäisyys ja isellisyys, joiden säilytys suhteessa tuo sen luotetavuus jännitteen kantamaan sitä suhdetta. Mutta molempien tulisi se omata tai sitten vaalia se sellaiseksi.
Itsekkyys jos oikein ymmärrän on liian itsekkeskeistä ja oma hyväistä ja se on tosiaan sitten taistelua kunnes toinen luovuttaa. Tasapaino järkkyy ja valtaa ei pidettäsi yhdessä vaan toinen.

Valta on valistunutta vastuuta, epäitsekkyyttä humanismin keinoin.
Vastuu jakaa aina vastuuta kantajan voimien mukaan.

Lue lisää

puhut kuin minun suullani. Ja oikeastihan ei elämä ole niin vaikeaa, ollaan me pohjimmiltaan niin samanlaisia me ihmiset, sekin jota ympäristö kuvittelee erinlaiseksi, oudoksi ja kaikkea muuta, kyllä hänkin pohimmiltaan on samanlainen, ei vaan osaa hahmottaa elämäänsä vielä ihan oikein. "Psykopaatit" ovat erittäin pieni osa väestöä he joilla ei ole mitään kykyä muuttua miksikään millään elämänalueella.

Kun itse uskaltaa luottaa siihen pahimpaan vihamieheensäkin, niin hämmästyttävää on toisen luonteen muuttuminen sinua kohtaan.

Niin itsekkyyttä on kahdenlaista laatuaan. se terve itsekkyys on parasta mitä itselleen voi saada ja se "yksinkertainen itsekkyys" pahin tila mihin ihminen voi joutua jotain sokeaa luuloa itsestään ja tiedoistaan. Ja jos joku läheinen yrittää siinä tilassa oikaista, niin heti on nyrkit pystyssä puolustamassa omaa asemaansa ja tilaansa oikeaksi. Luottamuksen puutehan siinä tilassa on nähtävillä.

Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät asiat terveessä itsekkyydessä, voiko niitä sanoiksi kuvailla? Ajattelin jos vaikka löytäisin uutta pureskeltavaa tällä uudella polullani, etten aina välillä tupsahtaisi sinne ojanpientareelle kuralammikkoon selvittelemään tunteitani ;)

Tiedän, että itseään kuuluu arvostaa, eikä mokiaan tule hävetä vaan kunnialla kantaa nekin osana itseään. Täydellistä ihmistä ei olekkaan siihen ei terveesti itsekäs ihminen pyri. mutta mitä muuta kaikkea listaan voisi kuulua? Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

jos itse ei uskalla luottaa kirjoitti:

alkaa epäilemään toisen luotettavuutta kaikessa. Ja jos on käynyt niin, ettei lapsenakaan ole saanut luottamusta kotoota, niin vaikea sitä on opetella tosta noin vaan.

En tiedä joutavia höpötän, toivoin vaan, että ees joku osasi avata silmänsä ja jättää tekemättä niitä virheitä mitä itse hölmöyksissäni tein, vaan helppoahan se on puhua vaikeampaa elää arvojen mukaan. Elämä on taitolaji, kun parhaansa yrittää voi paljon saada... jos jättää yrittämättä/ jää elämä elämättä...

Pidähän hauska ilta ystävien kanssa ;)

Hauskaa iltaa vain sinulle

Lue lisää

meni luottamuksellisesti ; )))