Minäkin muistan ne Anttilan kuvastot. Slfe niistä tuossa äsken kirjoitti. Ihan samalla tavalla muisti ne kuin minäkin.
Se oli aivan 70-luvun alkua, ja minä itse esimurrosiässä. Jostain syystä minäkin kiinnitin huomioni näihin vanhempiin, kokovartaloliivejä esitteleviin malleihin. Ja jos tarkemmin muistelen, se jokin oli heidän ilmeensä. Siinä oli jotakin salaperäisen tietävää, varautunutta. Minä ajattelin, että he tiesivät, että heitä katsellaan silläkin silmällä.
Nuoret mallit voivat olla viattomia, mutta eivät nämä kokeneemmat naiset enää. He ovat siinä miesten katseltavina, eivätkä vain miesten, vaan myös minunlaisteni keskenkasvuisten poikien. Se niitä naisia arveluttaa, tietävät, mutta minkäs teet. Siinä on oltava, esiteltävä julkisesti naisellisen intiimejä alusvaatteita. Ja itseään siinä samalla.
Minä koin katselijana aivan huikean vallan tunteen. En ole varmaan ainoa pojankolli, joka vei kuvaston salaa huoneeseensa, riisuutui alasti ja katseli kuvia kikkeli sojossa. Semmoiseenkin asiaan olin jo itsessäni tutustunut. Runkkasinko jo, sitä en ihan tarkkaan muista, mutta ainakin minulla jo herkästi kovettui.
Kuvittelin, ellen väärin muista, että he ovat ihan tavallisia naisia. Perheenemäntiä ehkä, jotka ovat tulleet tienaamaan muutaman lisämarkan. Miehensä tieten, totta kai. Mallia tarvitaan ja rouva riisuutuu sermin takana, pukeutuu kaupan liiveihin.
Tulee sitten esiin, kuvattavaksi, ja miettii näkyykö pyöreys, reisien ja käsivarsien pehmeys. Sitä tuli lasten myötä, hieman ylimääräistä, ja siksi tässä ollaan. Tämmöisiä liivejä aikuiset naiset tarvitsee juhlamekon alle kelvatakseen yhä itselleen ja muille.
Ota rento asento, ystävällinen kuvaaja sanoo, ja rouva ottaa. Vaihtaa sitten sermin takana toiset liivit. En kai minä vaan kostu, rouva ajattelee. Kuvaaja katsoo niin kummasti. Vaikka ei kai se tämmöisestä kinkusta kiksejä saa, saa nuorempiakin. Sen kun sormea koukistaa.
Kummasti tämä vaan jännittää. Tai ei enää jännitä, lämmittää. Kivasti meni jo kolmannet vermeet, ne viimeiset on enää odottamassa.
Otetaanko pari alastonkuvaa, kuvaaja ehdottaa, kun homma on selvä. On selvästi pilkettä silmäkulmassa.
Mitä sinä tarkoitat, rouva kysyy ja punastuu. Hänhän on ollut enemmän kuin alasti. Sielu paljaana.
Sinä olet niin kuvauksellinen, kuvaaja hymyilee ystävällisesti. Niin luonnollisesti poseeraat.
En minä tiedä, rouva sanoo, eikä tiedäkään. On kovasti kahden vaiheilla, kun ei ole tottunut. Kumminkin tämä tilanne oli alkanut viehättää. Kun luvan kanssa sai olla.
Ei menisi hyvä tilaisuus hukkaan, kuvaaja perustelee, katsoo vetoavasti. Olisi rullassa muutama ruutu jäljellä.
Eikö niitä voisi johonkin muuhun käyttää, rouva ehdottaa. Hän ei haluaisi tuottaa pettymystä.
Paras ne olisi käyttää johonkin kunnolliseen, kuvaaja sanoo. Riisut tuon etkä ihan heti pukeudu, kuvaaja opastaa, ja rouva tottelee. Riisuu liivit ja hieraisee rintojaan. Hän on selin, ja kuvaaja näppää muutaman otoksen, oikein kumartelee pyllyn takana.
Käänny, niin saadaan näkymä edestäkin, kuvaaja houkuttelee, ja rouva kääntyy. Hän ei itsekään oikein tiedä miksi, mutta kääntyy, kääntää toisen reiden toisen reiden eteen. Oikein huikaisee, kun mies tähtäilee, näpsii kuvia. Jännää ääntä pitää kamera, hän äsken melkein jo alkoi siitä pitää.
Ole vaan luonnollisesti, kuvaaja neuvoo, niin kuin äskenkin.
Rouva on, vaikka näkyykin se, minkä varaisi vain miehelleen. Jopa katsomisen. Mutta kuvaaja tekee työtään. Osaa sen.
Sinulla on naisellisen kaunis vartalo, kuvaaja sanoo ja tähtäilee kameran läpi. Nainen naurahtaa. Ei tämä niin kamalaa olekaan. Oikein kihelmöi tämä omakin rohkeus.
Asetu tuolle jakkaralle istumaan, kuvaaja opastaa. Tulee lähemmäs, asettelee toisen polven jakkaran askelmalle, naisen kyynärpään sirosti polvelle. Rouva säpsähtää miehen kosketusta, mutta käsi on lämmin, ote käsivarresta asiallinen.
Näinhän naiset poseeraa miestenlehdissä, rouvan mielessä välähtää. Hän tajuaa olevansa kuin joku miehisen unelman kohde itsekin. Hymyilee ja häpeää, hymyilee uudestaan kuvaajan innostumiselle.
Herrajestas, kuinka sinä olet herttainen, kuvaaja sanoo. Näistä tulee kauniita kuvia.
Kuvaaja on laskenut kameran lattialle, astuu rouvan selän taakse ja kietoo kätensä tämän uuman ympärille. Kiitos kovasti, hän sanoo.
Rouva naurahtaa, yrittää irrottaa miehen kädet, mutta ei ihan tosissaan yritä. Mies on painanut huulensa hänen niskaansa. Juuri tukan alle.
Mitä sinä nyt, rouva kysyy ja ääni värähtää. Iho on kananlihalla kauttaaltaan. Näin häntä ei ole yritetty iskeä vuosikausiin. Se jotenkin järkyttää, mutta kiehtoo toisaalta. Tämmöinen pahasti kotoutumaan päässyt kinkku. Liivien esittelijä ylipainoisille.
Rouva yrittää katsoa miestä silmiin, mutta ei voikaan. Kuvaajalla on niin miehekkäät, kuumat silmät. Kädet puristavat lujasti. Hän on se, joka on alasti.
Anna vähän hyväillä, mies kuiskuttaa. Kun saatiin niin hyvät kuvatkin.
Rouva ei osaa sanoa siihen mitään. Miehen käsivarret ovat nostaneet tissit pystyyn, nännit töröttävät. Rouva tuijottaa niitä ihmeissään. Miehen kädet hakeutuvat povelle, puristelevat.
Tuntuuko hyvältä, mies kehrää korvaan ja vastaa itse. Eikös tunnukin? Sinä olet ihan syötävän haluttava.
Nainen naurahtaa. Hän on tarttunut miehen käsiin, sanoo olevansa naimisissa.
Sehän tässä kiihottaa, kuvaaja kuiskii ja vetää naista kiinni itseensä. Että kuulut toiselle. Voisit kuulua minullekin. Ihan pikkuisen.
Kuvaajan käsi on rouvan vatsalla, ja se on herkkä paikka. Rouvalle ainakin. Hänellä on kaksi lasta kotona hoidossa. Naapurin rouva tuli katsomaan. Tämän piti kestää pari tuntia. Ja vatsa on niin herkkä paikka. Siinä lähellä on se vielä herkempi.
Sinä taidat harrastaa tätä usein, rouva yrittää viilentää tilannetta. Mies vastaa naisen olevan ihan oma tapauksensa, vastustamaton.
Rouva miettii, koska häntä on viimeksi tällä tavalla haluttu, naisena. Naiseksi hän siinä itsensä tuntee. Vieraan miehen sylissä.
Mitä sinä sitten haluaisit, rouvalta pääsee. Ei itsekään huomannut, kuinka lipsahti. Sehän on melkein kuin lupaisi.
Naitaisiin, mies suhisee hänen korvaansa. Minulla on tuolla laatikossa varmuuskumeja.
Rouvalla on kuuma. Lamput lämmittävät, ja miehen kädet.
En minä osaa, rouva työntää miehen käsiä irti. On työntävinään. En ole tottunut.
Olisit niin kuin miehen kanssa ollaan, kuvaaja henkäilee korvaan. Ei sen kummempaa.
Onko sinulla kumeja, rouva tarkistaa. Hän on vähän kuin sumussa, haluaa olla varma edes jostakin. Vaikka onhan mies kovin itsevarma. Rouvan mielestä se on hyvä. Mies on vienyt kätensä hävylle, eikä rouva estele. Hän tajuaa miehen huomanneen kosteuden. Pääsisi, kun sille antaisi.
On minulla, mies sanoo ja hakee laatikosta, pistää pakkauksen rouvan käteen. Tämä pitää sitä varovasti sormiensa välissä, katsoo ujona, kuinka mies riisuutuu. Hän arvaa, näkee, että miehellä seisoo. Onhan se tavallaan kiinnostavaa.
Tähän se usein johtaa, mies hymyilee. Mutta harvoin näin kivasti.
Nainen naurahtaa. Hän tietää olleensa helppo. Miehellä on täysi erektio ja saman tien hän rullaa kondomin. Rouvakin huomaa olevansa kiihottunut. Ihan polvet tutisevat. Hän ei todellakaan ole tottunut tällaiseen.
Mies tarttuu häntä kädestä, ohjaa korokkeelle. Siellä on nurkassa matala, tukeva, pyöreä pöytä. Sille pitäisi nousta nelinkontin, rouva kauhistelee. Nousee ja levittäytyy, ähkäisee, kun tuntee kuvaajan uteliaat sormet häpyraollaan. Mies huomaisi, kuinka valmis hän on, valmis tälle toiselle.
Nainen painaa päänsä käsiään vasten, kun mies työntyy. On kiireesti tartuttava kiinni pöydän reunoista, kun mies alkaa käyttää. Ihanasti käyttääkin. Naisesta on helpotus, kun mies on niin kiihkeä. Sen tuntee, kiihottuu itsekin, unohtaa itsensä ja lantio alkaa sulaa.
Tämä on kuin kerran joulusaunassa, nainen myötäilee mielessään. Anoppi oli käymässä, piti livahtaa salaa jälkilämpöiseen saunaan, kiivetä hame korvissa lauteen reunalla. Noin, juuri noin.
Hämmästyksekseen rouvalta tulee. Jonkinlaista ininääkin pääsee, vaikka hän yrittää purra huuliaan. Sen tuntee, kuinka mies tulee. Tuntee, vaikka on kondomi. Kumi tuli täyteen, rouva tajuaa. Mies huohottaa ja puristaa vieläkin kupeista, irrottaa vähitellen otteensa ja kumartuu, suutelee hartioiden väliin.
Sinuun on ihana laueta, mies kiittelee ja puristelee rintoja, vetää hitaasti ulos kalunsa. Kumi on tosiaan täysi, rouva kurkistaa haarojensa välistä.
Huh, rouvalta pääsee. Hän on antautunut vieraalle. Tullut itsekin tahtomattaan. Kotona on lapset hoidossa, pitää mennä kaupan kautta, mieleen tulee, mutta hän karkottaa ajatuksen. Hän kääntyy mieheen päin ja hymyilee. Lämmin tunne läikähtää.
Se oli aivan 70-luvun alkua, ja minä itse esimurrosiässä. Jostain syystä minäkin kiinnitin huomioni näihin vanhempiin, kokovartaloliivejä esitteleviin malleihin. Ja jos tarkemmin muistelen, se jokin oli heidän ilmeensä. Siinä oli jotakin salaperäisen tietävää, varautunutta. Minä ajattelin, että he tiesivät, että heitä katsellaan silläkin silmällä.
Nuoret mallit voivat olla viattomia, mutta eivät nämä kokeneemmat naiset enää. He ovat siinä miesten katseltavina, eivätkä vain miesten, vaan myös minunlaisteni keskenkasvuisten poikien. Se niitä naisia arveluttaa, tietävät, mutta minkäs teet. Siinä on oltava, esiteltävä julkisesti naisellisen intiimejä alusvaatteita. Ja itseään siinä samalla.
Minä koin katselijana aivan huikean vallan tunteen. En ole varmaan ainoa pojankolli, joka vei kuvaston salaa huoneeseensa, riisuutui alasti ja katseli kuvia kikkeli sojossa. Semmoiseenkin asiaan olin jo itsessäni tutustunut. Runkkasinko jo, sitä en ihan tarkkaan muista, mutta ainakin minulla jo herkästi kovettui.
Kuvittelin, ellen väärin muista, että he ovat ihan tavallisia naisia. Perheenemäntiä ehkä, jotka ovat tulleet tienaamaan muutaman lisämarkan. Miehensä tieten, totta kai. Mallia tarvitaan ja rouva riisuutuu sermin takana, pukeutuu kaupan liiveihin.
Tulee sitten esiin, kuvattavaksi, ja miettii näkyykö pyöreys, reisien ja käsivarsien pehmeys. Sitä tuli lasten myötä, hieman ylimääräistä, ja siksi tässä ollaan. Tämmöisiä liivejä aikuiset naiset tarvitsee juhlamekon alle kelvatakseen yhä itselleen ja muille.
Ota rento asento, ystävällinen kuvaaja sanoo, ja rouva ottaa. Vaihtaa sitten sermin takana toiset liivit. En kai minä vaan kostu, rouva ajattelee. Kuvaaja katsoo niin kummasti. Vaikka ei kai se tämmöisestä kinkusta kiksejä saa, saa nuorempiakin. Sen kun sormea koukistaa.
Kummasti tämä vaan jännittää. Tai ei enää jännitä, lämmittää. Kivasti meni jo kolmannet vermeet, ne viimeiset on enää odottamassa.
Otetaanko pari alastonkuvaa, kuvaaja ehdottaa, kun homma on selvä. On selvästi pilkettä silmäkulmassa.
Mitä sinä tarkoitat, rouva kysyy ja punastuu. Hänhän on ollut enemmän kuin alasti. Sielu paljaana.
Sinä olet niin kuvauksellinen, kuvaaja hymyilee ystävällisesti. Niin luonnollisesti poseeraat.
En minä tiedä, rouva sanoo, eikä tiedäkään. On kovasti kahden vaiheilla, kun ei ole tottunut. Kumminkin tämä tilanne oli alkanut viehättää. Kun luvan kanssa sai olla.
Ei menisi hyvä tilaisuus hukkaan, kuvaaja perustelee, katsoo vetoavasti. Olisi rullassa muutama ruutu jäljellä.
Eikö niitä voisi johonkin muuhun käyttää, rouva ehdottaa. Hän ei haluaisi tuottaa pettymystä.
Paras ne olisi käyttää johonkin kunnolliseen, kuvaaja sanoo. Riisut tuon etkä ihan heti pukeudu, kuvaaja opastaa, ja rouva tottelee. Riisuu liivit ja hieraisee rintojaan. Hän on selin, ja kuvaaja näppää muutaman otoksen, oikein kumartelee pyllyn takana.
Käänny, niin saadaan näkymä edestäkin, kuvaaja houkuttelee, ja rouva kääntyy. Hän ei itsekään oikein tiedä miksi, mutta kääntyy, kääntää toisen reiden toisen reiden eteen. Oikein huikaisee, kun mies tähtäilee, näpsii kuvia. Jännää ääntä pitää kamera, hän äsken melkein jo alkoi siitä pitää.
Ole vaan luonnollisesti, kuvaaja neuvoo, niin kuin äskenkin.
Rouva on, vaikka näkyykin se, minkä varaisi vain miehelleen. Jopa katsomisen. Mutta kuvaaja tekee työtään. Osaa sen.
Sinulla on naisellisen kaunis vartalo, kuvaaja sanoo ja tähtäilee kameran läpi. Nainen naurahtaa. Ei tämä niin kamalaa olekaan. Oikein kihelmöi tämä omakin rohkeus.
Asetu tuolle jakkaralle istumaan, kuvaaja opastaa. Tulee lähemmäs, asettelee toisen polven jakkaran askelmalle, naisen kyynärpään sirosti polvelle. Rouva säpsähtää miehen kosketusta, mutta käsi on lämmin, ote käsivarresta asiallinen.
Näinhän naiset poseeraa miestenlehdissä, rouvan mielessä välähtää. Hän tajuaa olevansa kuin joku miehisen unelman kohde itsekin. Hymyilee ja häpeää, hymyilee uudestaan kuvaajan innostumiselle.
Herrajestas, kuinka sinä olet herttainen, kuvaaja sanoo. Näistä tulee kauniita kuvia.
Kuvaaja on laskenut kameran lattialle, astuu rouvan selän taakse ja kietoo kätensä tämän uuman ympärille. Kiitos kovasti, hän sanoo.
Rouva naurahtaa, yrittää irrottaa miehen kädet, mutta ei ihan tosissaan yritä. Mies on painanut huulensa hänen niskaansa. Juuri tukan alle.
Mitä sinä nyt, rouva kysyy ja ääni värähtää. Iho on kananlihalla kauttaaltaan. Näin häntä ei ole yritetty iskeä vuosikausiin. Se jotenkin järkyttää, mutta kiehtoo toisaalta. Tämmöinen pahasti kotoutumaan päässyt kinkku. Liivien esittelijä ylipainoisille.
Rouva yrittää katsoa miestä silmiin, mutta ei voikaan. Kuvaajalla on niin miehekkäät, kuumat silmät. Kädet puristavat lujasti. Hän on se, joka on alasti.
Anna vähän hyväillä, mies kuiskuttaa. Kun saatiin niin hyvät kuvatkin.
Rouva ei osaa sanoa siihen mitään. Miehen käsivarret ovat nostaneet tissit pystyyn, nännit töröttävät. Rouva tuijottaa niitä ihmeissään. Miehen kädet hakeutuvat povelle, puristelevat.
Tuntuuko hyvältä, mies kehrää korvaan ja vastaa itse. Eikös tunnukin? Sinä olet ihan syötävän haluttava.
Nainen naurahtaa. Hän on tarttunut miehen käsiin, sanoo olevansa naimisissa.
Sehän tässä kiihottaa, kuvaaja kuiskii ja vetää naista kiinni itseensä. Että kuulut toiselle. Voisit kuulua minullekin. Ihan pikkuisen.
Kuvaajan käsi on rouvan vatsalla, ja se on herkkä paikka. Rouvalle ainakin. Hänellä on kaksi lasta kotona hoidossa. Naapurin rouva tuli katsomaan. Tämän piti kestää pari tuntia. Ja vatsa on niin herkkä paikka. Siinä lähellä on se vielä herkempi.
Sinä taidat harrastaa tätä usein, rouva yrittää viilentää tilannetta. Mies vastaa naisen olevan ihan oma tapauksensa, vastustamaton.
Rouva miettii, koska häntä on viimeksi tällä tavalla haluttu, naisena. Naiseksi hän siinä itsensä tuntee. Vieraan miehen sylissä.
Mitä sinä sitten haluaisit, rouvalta pääsee. Ei itsekään huomannut, kuinka lipsahti. Sehän on melkein kuin lupaisi.
Naitaisiin, mies suhisee hänen korvaansa. Minulla on tuolla laatikossa varmuuskumeja.
Rouvalla on kuuma. Lamput lämmittävät, ja miehen kädet.
En minä osaa, rouva työntää miehen käsiä irti. On työntävinään. En ole tottunut.
Olisit niin kuin miehen kanssa ollaan, kuvaaja henkäilee korvaan. Ei sen kummempaa.
Onko sinulla kumeja, rouva tarkistaa. Hän on vähän kuin sumussa, haluaa olla varma edes jostakin. Vaikka onhan mies kovin itsevarma. Rouvan mielestä se on hyvä. Mies on vienyt kätensä hävylle, eikä rouva estele. Hän tajuaa miehen huomanneen kosteuden. Pääsisi, kun sille antaisi.
On minulla, mies sanoo ja hakee laatikosta, pistää pakkauksen rouvan käteen. Tämä pitää sitä varovasti sormiensa välissä, katsoo ujona, kuinka mies riisuutuu. Hän arvaa, näkee, että miehellä seisoo. Onhan se tavallaan kiinnostavaa.
Tähän se usein johtaa, mies hymyilee. Mutta harvoin näin kivasti.
Nainen naurahtaa. Hän tietää olleensa helppo. Miehellä on täysi erektio ja saman tien hän rullaa kondomin. Rouvakin huomaa olevansa kiihottunut. Ihan polvet tutisevat. Hän ei todellakaan ole tottunut tällaiseen.
Mies tarttuu häntä kädestä, ohjaa korokkeelle. Siellä on nurkassa matala, tukeva, pyöreä pöytä. Sille pitäisi nousta nelinkontin, rouva kauhistelee. Nousee ja levittäytyy, ähkäisee, kun tuntee kuvaajan uteliaat sormet häpyraollaan. Mies huomaisi, kuinka valmis hän on, valmis tälle toiselle.
Nainen painaa päänsä käsiään vasten, kun mies työntyy. On kiireesti tartuttava kiinni pöydän reunoista, kun mies alkaa käyttää. Ihanasti käyttääkin. Naisesta on helpotus, kun mies on niin kiihkeä. Sen tuntee, kiihottuu itsekin, unohtaa itsensä ja lantio alkaa sulaa.
Tämä on kuin kerran joulusaunassa, nainen myötäilee mielessään. Anoppi oli käymässä, piti livahtaa salaa jälkilämpöiseen saunaan, kiivetä hame korvissa lauteen reunalla. Noin, juuri noin.
Hämmästyksekseen rouvalta tulee. Jonkinlaista ininääkin pääsee, vaikka hän yrittää purra huuliaan. Sen tuntee, kuinka mies tulee. Tuntee, vaikka on kondomi. Kumi tuli täyteen, rouva tajuaa. Mies huohottaa ja puristaa vieläkin kupeista, irrottaa vähitellen otteensa ja kumartuu, suutelee hartioiden väliin.
Sinuun on ihana laueta, mies kiittelee ja puristelee rintoja, vetää hitaasti ulos kalunsa. Kumi on tosiaan täysi, rouva kurkistaa haarojensa välistä.
Huh, rouvalta pääsee. Hän on antautunut vieraalle. Tullut itsekin tahtomattaan. Kotona on lapset hoidossa, pitää mennä kaupan kautta, mieleen tulee, mutta hän karkottaa ajatuksen. Hän kääntyy mieheen päin ja hymyilee. Lämmin tunne läikähtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisää samaan tyyliin!
Jep! Hyvää tajunnanvirtaa, testasin samaa tuossa ylempänä novellissa Juuri kahdeksantoista. Tirkkin tyyliä mukaillen. En erityisesti pidä selänpesutarinoista.