Rakastan miestäni, mutta haluamme nykyisin niin eri asioita. Liaäksi koen jotain ihme menovaihetta elämässäni (30 kriisi?) Pitäisikö höllätä ja tehdä sopimus vaikka puolen vuoden asumuserosta ja katsoa sitten tilanne uudelleen?
Kokemuksia kenelläkään?
asumusero vaihtoehto - vai ei
pitkä suhde
12
2708
Vastaukset
- Nella
Kannattaisi ehkä ensin miettiä että miksi haluatte eri asioita ja muuttuuko se asia siitä että olette puoli vuotta eri osoitteissa. Jos jatkatte silti seurustelua vaikka olette asumuserossa niin todennäköisesti joudut silti selittelemään menojasi ja sovittamaan aikataulusi puoliskosi kanssa yhteen. Ellei hänellä ole sinä erossa asumisaikana tietoa missä olet milloinkin niin se vaatii hirvittävän suuren luottamuksen. Pystytkö olemaan sen arvoinen? Pystyykö hän luottamaan jos perustelusi on se että sinulla on 3-kympin villitys? Ellet esim viettää öitäsi jonkun toisen kanssa niin tarviiko sitten muuttaakaan erilleen? Vai eikö puolisosi anna sinulle riittävästi vapautta, tunnetko itsesi kahlituksi. Siitä voi keskustella ja siitä pitää keskustella joka tapauksessa jos vielä aiotte muuttaa uudelleen yhteen.
Itse pitäisin tuota erilleen muuttoa asioiden siirtämisenä. Ja sen tekeminen on suuri riski. Pystyykö puolisosi luottamaan sinuun sinä aikana ja sen jälkeen ettet enää lähde. Minun kantani on se että kriiseistä mennään yli yhdessä, ei erillään. Mutta ymmärrän kyllä hyvin tuon tilanteen, olen itsekin ollut samassa. En tiennyt mitä halusin, minullakin taisi olla sen 3-kympin kriisi. Mutta valitettavasti tajusin siinä että haluan mennä, kumppanini ei, eikä se muuttunut harkinnalla. Ja kaiken lisäksi olin menettänyt senkin vähäisen luottamuksen mikä minulla oli ottamalla etäisyyttä ja ajattelemalla että kriisini on omani. Ei se koskaan ole vain oma. Kyllä se koskee sitä toistakin.
Tietysti harkinta-aikaa noin saa. Voi se olla joskus hyväkin ratkaisu. Mutta se tosiaan vaatii molemmilta paljon. Ehkä enemmän vielä kumppaniltasi. Sinulla on menovaihe, kaiketi hänellä ei ja paisuttelee sitten asioita itsekseen kun ei tiedä missä sinä menet.
Onnea jatkoon, päädyit mihin ratkaisuun takaisin! Ei oo helppoo meillä 3-kymppisillä..- bambi80
Fiksua tekstiä, halusin vaan sanoa että sitä se on :)
- pitkä suhde
ehkä tuo kirjoittamasi "antaako puolisosi sinulle tarpeeksi vapautta" kolahti eniten. Eli tunnen todellakin olevani kahlittu. Olen luonteeltani sosiaalinen, iloinen ja innostuva ja vietän aikaani mahdollisuuksien mukaan ystävieni kanssa. Miehelläni taasen kavereita ei juurikaan ole. Mietin, onko tämä jotain pitkän suhteen tuomaa tositasapaksuavaihetta vai olemmeko kliseen tavoin kasvaneet erilleen... Tunnen itseni haluttavaksi aina ravintoloissa käydessäni. Saan tämän tästäkin miehiltä kohteliaisuuksia. Mietin, että sitäkö kaipaan?! Ehkä en pelkästään sitä, sillä mieheni kyllä muistaa myös kehua ja huomioida. Meillä menee oikeammin ajateltuna ulkopuolisesti hyvin, myös makuuhuoneen puolella.
Jotenkin tuntuu, että minun itseluottamukseni on noussut viime aikoina kohisten. Lapset ovat kasvaneet, joista kaksi on jo muutaman vuoden käyneet kouluakin. En halua olla pelkkä äiti. Vahva tunne on, että haluan E L Ä Ä !!! Nähdä, kokea ja maistella kaikkea mitä vielä voin. Ihan kuin olisin ollut parikymppisenä kypsempi kuin nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin.
Molemmat kärsimme tästä. Ei ole kummallakaan enää tunnetta, että tuntisimme itsemme onnelliseksi tällä hetkellä.
Jos päädymme asumuseroon niin en halua olla miehelleni tilivelvollinen. Vapaat kädet ehdottomasti molemmille. Mutta löytäisinkö sen "onnen" jostain muualta vai palaisimmeko häntä koipien alla toisiemme luo... who knows! - Nella
pitkä suhde kirjoitti:
ehkä tuo kirjoittamasi "antaako puolisosi sinulle tarpeeksi vapautta" kolahti eniten. Eli tunnen todellakin olevani kahlittu. Olen luonteeltani sosiaalinen, iloinen ja innostuva ja vietän aikaani mahdollisuuksien mukaan ystävieni kanssa. Miehelläni taasen kavereita ei juurikaan ole. Mietin, onko tämä jotain pitkän suhteen tuomaa tositasapaksuavaihetta vai olemmeko kliseen tavoin kasvaneet erilleen... Tunnen itseni haluttavaksi aina ravintoloissa käydessäni. Saan tämän tästäkin miehiltä kohteliaisuuksia. Mietin, että sitäkö kaipaan?! Ehkä en pelkästään sitä, sillä mieheni kyllä muistaa myös kehua ja huomioida. Meillä menee oikeammin ajateltuna ulkopuolisesti hyvin, myös makuuhuoneen puolella.
Jotenkin tuntuu, että minun itseluottamukseni on noussut viime aikoina kohisten. Lapset ovat kasvaneet, joista kaksi on jo muutaman vuoden käyneet kouluakin. En halua olla pelkkä äiti. Vahva tunne on, että haluan E L Ä Ä !!! Nähdä, kokea ja maistella kaikkea mitä vielä voin. Ihan kuin olisin ollut parikymppisenä kypsempi kuin nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin.
Molemmat kärsimme tästä. Ei ole kummallakaan enää tunnetta, että tuntisimme itsemme onnelliseksi tällä hetkellä.
Jos päädymme asumuseroon niin en halua olla miehelleni tilivelvollinen. Vapaat kädet ehdottomasti molemmille. Mutta löytäisinkö sen "onnen" jostain muualta vai palaisimmeko häntä koipien alla toisiemme luo... who knows!Tutulta kuullostaa taas. Sama juttu oli meillä exäni kanssa. Halusin mennä ja tehdä asioita, nähdä ihmisiä. Puoliskoni ei nähnyt tarvetta lähteä mihinkään, oltiin oltu kotona ja hänelle se riitti, minulle ei. Kyse oli erilaisista luonteistakin mutta myös urautumisesta.
Ehkä teidän pitäisi miettiä että pitäisikö sitä yhdessäoloa vähän päivittää nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet. Yhteisiä menoja. Kahdestaan ja tuttavapariskuntien kanssa. Se, että oma miehesi huomaa että saat katseita muiltakin miehiltä mutta silti palaat hänen luoksesi, tuntuu varmaan hyvältä sinusta ja hänestä. Kyllä se sinunkin miehesi sinua haluaa ravintolassa. Menkää yhdessä johonkin. Kotona tulee harvemmin pukeuduttua muuhun ku kotihousuihin, mutta kodin ulkopuolella varmaan näytät naisellisemmalta itsesi ja miehesikin mielestä. Viettele se uudelleen. Kyllä se miehenä siihen lähtee.. laita vähän yrittämään..
Voihan sitä elää, kokea ja maistella yhdessäkin. Miehesi on myös rakastajasi eikä pelkästään lastesi isä. Ellei miehesi suostu lähtemään sinun kanssasi mihinkään yrityksistä ja ehdotuksistasi huolimatta niin sitten voikin olla jo syytä miettiä että miksei ja miettiä sitä erilleen muuttoa. Mutta oletko yrittänyt tosissasi? Ja sitten kannattaa muistaa ettei siitä erilleenmuutosta välttämättä sitten enää ole paluuta. Ja toisaalta, ne miehet jotka nyt katselevat sinua ravintolassa sillä silmällä, tuskin ovat yhtä innostuneita enää monen vuoden yhteiselon jälkeen. Ei pitkää suhdetta voi ikinä verrata satunnaissuhteeseen. Tuolla tyylillä pääset helposti vaihtokierteeseen..
Jos muutat erilleen etkä aio olla tilivelvollinen miehellesi niin se on sitten ero, ei pelkästään asumusero. Suhteessa on aina tilivelvollinen kumppanilleen, asuinpaikasta riippumatta.
Tsemppiä teille! - pitkä suhde
Nella kirjoitti:
Tutulta kuullostaa taas. Sama juttu oli meillä exäni kanssa. Halusin mennä ja tehdä asioita, nähdä ihmisiä. Puoliskoni ei nähnyt tarvetta lähteä mihinkään, oltiin oltu kotona ja hänelle se riitti, minulle ei. Kyse oli erilaisista luonteistakin mutta myös urautumisesta.
Ehkä teidän pitäisi miettiä että pitäisikö sitä yhdessäoloa vähän päivittää nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet. Yhteisiä menoja. Kahdestaan ja tuttavapariskuntien kanssa. Se, että oma miehesi huomaa että saat katseita muiltakin miehiltä mutta silti palaat hänen luoksesi, tuntuu varmaan hyvältä sinusta ja hänestä. Kyllä se sinunkin miehesi sinua haluaa ravintolassa. Menkää yhdessä johonkin. Kotona tulee harvemmin pukeuduttua muuhun ku kotihousuihin, mutta kodin ulkopuolella varmaan näytät naisellisemmalta itsesi ja miehesikin mielestä. Viettele se uudelleen. Kyllä se miehenä siihen lähtee.. laita vähän yrittämään..
Voihan sitä elää, kokea ja maistella yhdessäkin. Miehesi on myös rakastajasi eikä pelkästään lastesi isä. Ellei miehesi suostu lähtemään sinun kanssasi mihinkään yrityksistä ja ehdotuksistasi huolimatta niin sitten voikin olla jo syytä miettiä että miksei ja miettiä sitä erilleen muuttoa. Mutta oletko yrittänyt tosissasi? Ja sitten kannattaa muistaa ettei siitä erilleenmuutosta välttämättä sitten enää ole paluuta. Ja toisaalta, ne miehet jotka nyt katselevat sinua ravintolassa sillä silmällä, tuskin ovat yhtä innostuneita enää monen vuoden yhteiselon jälkeen. Ei pitkää suhdetta voi ikinä verrata satunnaissuhteeseen. Tuolla tyylillä pääset helposti vaihtokierteeseen..
Jos muutat erilleen etkä aio olla tilivelvollinen miehellesi niin se on sitten ero, ei pelkästään asumusero. Suhteessa on aina tilivelvollinen kumppanilleen, asuinpaikasta riippumatta.
Tsemppiä teille!kait tämä on sitä urautumista eri suuntiin sitten. Kauhean vaikea yrittää vetää miestä perässä tässä omassa kiivaassa elämän ihanassa tahdissa. Olemme kyllä ottaneet ihan yhteistä aikaa, kiitos siitä äidilleni. Olemme käyneet testailemassa kaupunkimme eri ruokaravintoloita, joissa emme näiden yhteisten vuosien aikana ole käyneet. Ja muutakin kivaa ollaan keksitty. Myös sänkykamarin puolelle ostin pari lelua meitä viihdyttämään. Yritän, todellakin yritän. Kesäksi olemme suunnitelleet kokonaista viikonloppua kahdestaan... jos nyt sinne asti yhdessä tepastellaan.
Mietin voikohan mieheni olla jotenkin hämillään, kun haluan nykyisin niin paljon kaikkea muutakin kuin kotielämää. Hän kokee itsensä nollaksi, kun minulle ei enää "pelkkä" perhe ja neljä seinää riitäkään. Kotona olen mielestäni saanut olla tarpeeksi lasten kanssa, vuosia. Silloin nautin siitä ihan täysillä, mutta aikansa kutakin. Nyt olen työelämässä, harrastan viikottain liikuntaa, omaan paljon ystäviä, joita rakastan tavata.
Ehkä tämä kevät toisi meille jonkunlaisen ratkaisun!
- ........
Asumusero ei ratkaise mitään eikä vaikuta tilanteeseen eikä ongelman aiheuttajaan, eli ei vähennä omia menohalujasi eikä lisää miehesi menohaluja, joten aivan yhtä hyvin voi asua yhdessäkin ja katsoa tilanne puolen vuoden päästä uudelleen.
Sen sijaan asumusero aiheuttaa vain lisää harmia, eli jos sen puolen vuoden asumuseron jälkeen vielä palaatte yhteen, se johtuu vain siitä että miehelläsi ei ole käynyt riittävän hyvä flaksi ravintoloissa ym. Itse ainakaan en sietäisi tuollaista erilläänoloa silloin jos siihen ei ole hyväksyttävää syytä (esim. toinen sairaalassa tai pakollisella työmatkalla tms), jos toinen haluaa olla tarkoituksella erillään niin silloin lähden baariin. - jos vaaan....
Minullakin oli tuo kuuluisa kolmen kympin kriisi, olin teini-iästä asti seurustellut, mennyt naimisiin ja saanut kaksi uppeaa lasta, kun se sitten iski noin 28 kesäsenä. Halusin mennä, kokea ja olla yksin, olin todella hämilläni tilanteesta ja tunsin etten rakastanut enään miestäni. Sitten kun yritin miehelleni puhua, mahdollisesta parin kuukauden asumuserosta tai vaihtoehtoisesti avioliittoneuvojasta, tämä ei hänelle käynytkään, nykyään ex mieheni mielestä ainoa vaihtoehto oli ero. No sen mukaan sitten järjestimme elämämme uudestaan ja ei mennyt kuin muutama kuukausi niin hän olisi ollut valmis järjestämään asiat toisin, mutta sinä aikana olleiden suurten riitojen ja kiusaamisen takia, en ollut taas minä enään valmis siihen.
Eli suosittelen jos luulet sen muuttavan tilannetta ja löytävän ratkaisujen avaimet. Ja lisäksi sen pitää olla molempien kannalta ok ja selkeet säännöt sile ajalle.- !?!
siis itsekin olen 28, mulla on 2 lasta ja monta vuotta ollaan oltu yhdessä...ja nyt minä haluan mennä, olla ja kokea yksin ja tuntuu siltä, etten enää rakasta miestäni. myös minä olen ehdottanut, että ottaisimme vähän välimatkaa toisiimme, mutta se ei hänelle käy, koska hän on ihan varma, että silloin minä huomaan, että haluan eron hänestä.
miten te olette sopineet lasten huollon, tapaamiset yms? asuvatko lapset luonasi vai? - !?!
oletko nyt onnellisempi kuin ennen? oliko sulla vaan 30-kriisi vai?
- ko. aiheesta
ei ole mutta tällä hetkellä mietin tuota samaa. Teininä alettu seurustelee,kolme lasta ja ikää 30v. Nyt en enää tiedä että jaksaako tätä arkea näin pyörittää... Asumuseroa olen minäkin ajatellu....
- olemme
Olemme olleet avioliitossa 20 vuotta. Nyt olemme asumuserossa neljättä viikkoa. Tämän lyhyen jakson jälkeen, minusta on alkanut tuntua siltä, että mies alkaa viihtyä asunnossaan. Hänellä aina kova kiire sinne ja emme vietäkään yhdessä aikaa, vaikka tälläinen oli tarkoitus.
- näkökulmaa
Itsellä ja vaimollani tässä juuri takanapäin tämä 30:n kriisi, josta sitten selvittiin kunnialla. No kuitenkin vaimolla oli samaa vapauden kaipuuta ja mietiskelyä, että onko meistä enää mihinkään jne. kuten sinullakin tuntuu nyt olevan.
Kriisin pahimmassa vaiheessa halusi enemmän omaa tilaa ja ehdotti myös asumuseroa. Tilaa olin valmis antamaan, mutta asumusero ei tullut kysymykseen. Itselleni asumusero merkitsee välittömästi eroa, vaimolle omien sanojensa mukaan tunteiden puntarointia. Sanoin tämän vaimolle, että asumusero vaihtoehtoa ei ole, jos lähdet niin eroon päädytään. Vaimo mietti asioita ja päätyi siihen että asumusero unohdetaan. Tämän jälkeen aloitettiin kuukausien puhuminen, että mistä kriisi johtuu ja mitä toinen haluaa, mitä toinen on laiminlyönyt jne. Pikku hiljaa solmut aukesivat, molemmille selvisi toisen odotukset ja patoutumat purettiin. Sen jälkeen suhde on voinut paremmin kuin aikoihin.
Omasta mielestäni ei asumusero pelasta mitään, ei asiat selkene yksikseen miettimällä, jos todella rakastat miestäsi niin unohda se asumusero ja keskity oman suhteesi ongelmiin. Miehesi varmasti antaa sinulle omaa tilaa vaikka asutte saman katon alla (kohtuuden rajoissa titysti)
Jos kuitenkin päädytte asumuseroon niin se on kuitenkin ensimmäinen suuri askel eroon. Suuri mahdollisuus on, että jompikumpi tapaa ihanan ihmisen ja sitten se on menoa. Jos kuitenkin palaatte vielä yhteen niin vaarana on että mustasukkaisempi osapuoli alkaa itsekseen miettimään asioita, että mitähän tuo kumppani on oikein hommaillut tänä aikana ja silloin uusi kriisi on jälleen valmis
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1572558Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1482377Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1021072- 64901
- 65839
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka274717Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18717Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85710Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait203680Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22658