(koko tarina)
Jenna kulki hitain askelin kohti kioskia. Huppu
oli vedetty syvälle päähän, kasvoja tuskin erotti varjon alta. Ohuet lumihiutaleet tipahtelivat mustalle takille, sulivat kankaaseen
yksi toisensa jälkeen. Hän kuuli jo nimeään
huudettavan.Kaksi tummaa varjoa ilmestyivät kioskin ikkunaan.Toinen niistä hypähti pöydälle istumaan.Jenna vetäisi oven auki -kello pirahti merkiksi uudesta asiakkaasta.
"Hei Jenna!"
"Moi Marski." Jenna huokaisi vähän liiankin tylsällä äänellä kuin oli alunperin ollut tarkoituskaan.
"Miten menee?" Marskiksi kutsuttu tyttö hyppäsi pöydältä ja tönäisi Jennaa toverillisesti selkään.
Tytön hiukset olivat mustat, samoin silmämeikki, joka näytti oikeastaan siltä, niinkuin se olisi tehty kiireen kanssa mustalla tussikynällä. Päällään tuolla oli musta, pitkä nahkatakki jonka kaula-aukosta pilkisti keltainen kaulahuivi. Ei sopinut oikein Marskin imagoon, ajatteli Jenna -varmaan sen mutsi oli käskenyt laittaa sen.
Toinen tytöistä taas oli enemmän hippi-tyylinen. Sillä oli "leijonanharjaksi" pöyhityt, krepatut hiukset -meikkiä sillä ei ollut ollenkaan.
Jalassa sillä oli löysät, viininpunaiset vakosamettihousut ja päällä kirkkaanvihreä villatakki.
"Tää tässä muuten on Janzki..." Marski näytti unohtaneen jo kysymyksensä.
"Janni." Tyttö vilkaisi Marskia ja tarttui sitten reippaasti Jennan käteen.
"Tutustuttiin Marskin kanssa viimevuoden riparilla."
"Kiva tavata..."
Aika kummallista, että kaksi noin erilaista persoonaa pystyi olemaan kavereita... Hippi-Janni ja Hevari-Marski. Jenna vilkaisi nopeasti omaa pukeutumistaan. Se muistutti enemmän jälkimmäisen tyyliä -vaikkakaan suorastaan mikään gootti Jenna ei ollut.
"Ainiin..." Marski piti pienen tauon,
"Ja tuo tuolla on Aleksi."
Jenna vilkaisi tytön osoittamaan suuntaan ja näkikin jonkun iloisen-kirjavaan takkiin pukeutuneen pojan häärivän vuokrafilmi-telineen luona. Se näytti hyvin keskittyneeltä ja huomatessaan katseet selässään kääntyi hitaasti katsomaan taakseen.
Jenna säpsähti -mitkä silmät! Ne olivat syvän siniset, kuin kaksi pientä lampea.
Poika hymyili Jannin suuntaan ja alkoi kävellä tätä kohti.
"Katso mitä mä löysin!"
Janni nojautui Aleksin olkapäätä vasten ja katseli mietteliäänä videokotelon taka-kantta.
"Hmm... aika hyvä.Otetaan se."
"Tiedätkö mitä?" Marski hymyili kevyesti ja astui Jennan eteen tummat silmät loistaen,
"Mä kutsun sut Janzin luo katsomaan elokuvaa -siksi mä sut tänne kioskille pyysinkin!"
Janni ja Aleksi kulkivat käsi-kädessä edellä, Marski ja Jenna hiukan jäljessä. Jenna hieman ihmetteli, miten Marski pystyi kutsumaan hänet jonkun toisen kotiin, mutta ilmeisestikään hänen läsnä-olonsa ei tuntunut haittaavan ketään.Marski selitti kokoajan jotain mutta Jenna ei kuunnellut.Hän katseli vain edessään astelevaa Aleksia mahduttaen vain hänet ajatus-maailmaansa. Jannin luo ei ollut kovinkaan pitkä matka kioskilta ja pian he jo seisoivatkin tämän koti-pihalla.Talo oli aika tavallinnen ulkoa-käsin. Tummanruskeasta tiilestä rakennettu omakoti-talo jonka terassilla paloi pari tuikkua.Aleksi kaivoi Jannin repusta narunpäähän pujotetun kotiavaimen ja avasi sillä oven. "Meillä ei sitten ole ketään kotona" Janni sanoi ja virnisti päästäessään sekalaisen seurueensa sisään, "Olkaa aivan kuin kotonanne!"
Marski opasti Jennan olo-huoneeseen ja istutti hänet viereensä sohvalle.Aleksi laittoi filmin pyörimään ja ruutuun vilahti kuva sade-metsästä.
"Sademetsät ovat vaarassa, niitä pyritään suojelemaan sillä..."
"Ei voi olla TOTTA!" Marski naurahti epä-uskoisena mutta Janni ja Aleksi sihahtivat yhdestä suusta merkiksi siitä, että halusivat kuunnella.
"Hipit,hipit..." Marski kääntyi Jennan puoleen ja naurahti hiukan pilkallisesti. Jenna ei edes vilkaissutkaan häntä. Toden totta -video ei ollut kovinkaan mitätön!Eihän se nyt kunnon kauhua selättänyt mutta...
"Väli-aika!" Aleksi ilmoitti.
Marski työnsi saappaat jalkoihinsa ja Jenna kuuli miten terassin ovi kävi. Kuului yskintää. Jenna oli jäänyt istumaan olo-huoneeseen kun kukin oli poistunut ties minne.Marski tupakalle, Janni tekemään hiukan välipalaa keittiöön -tietysti jotain huipputerveellistä...
Jenna ei pitänyt tupakan poltosta, eikä hän pitänyt laihdutus-kuureista eikä terveellisistä ruuista...
"Mitäs pidät tosta elokuvasta?"
Jenna hätkähti tuon ihanan äänen kuullessaan.
Aleksi seisoi hänen edessään ja osoitti pöydällä olevaa koteloa.
"Taisit olla ajatuksissasi?"
"Tota...joo." Jenna hymyili hämillään ja huitaisi rennosti ilmaa.
"Mä ajattelin... just tota... videoa. Ootteks sä ja sun tyttös joitain luonnonsuojelijoita?"
Aleksi laski kätensä Jennan hennolle olkapäälle. Hän tunsi selvästi miten tyttö värähti hänen kosketuksestaan.
"Jokainen meistä voi olla -jokaisen meistä täytyy olla luonnosta huolissaan! Säkin voit auttaa asiaa keräämällä tietoa asiasta ja levittämällä sitä sekä osallistumalla erilaisiin keräyksiin. Haluaisitko sä auttaa luontoa?"
"Haluaisin." Jenna vastasi... ja kieltämättä hän tunsi sydämessään vastaavansa johonkin muuhun kysymykseen. Haluan -haluan rakastaa Aleksia.
Video jatkui. Janni oli lastannut pöydän erilaisilla voileivillä ja kannullisella tuoremehua. Marski tuhahteli, että nyt maistuisi ennemmin kyllä kunnon hampurilainen.
Jenna katseli uusin silmin elokuvaa.Ehkä hän voisikin alkaa samanlaiseksi kuin Aleksi? Mutta mitä hyötyä siitä olisi, jos hän ei kuitenkaan koskaan saisi Aleksia? Aleksi piti Jannista ja jokaisen oli varmasti helppo nähdä, miten hyvin he sopivat yhteen. Jenna katsahti Aleksia, joka istui lattialla risti-istunnassa.
Tämä huomasi heti tytön katseen ja hymyili. Miten kukaan saattoi olla pitämättä noin ystävällisestä ihmisisestä? Taisi Marskikin pitää hänestä oikeasti... Ainakin vähäsen. Ei hänkään ollut kivestä tehty.Sitäpaitsi Jenna ja Marski olivat tunteneet aivan pienistä asti ja tunsivat toisensa. Pari vuotta sitten Mari-Annika oli kuitenkin muuttunut.
Kun elokuva loppui, Jenna ja Marski päättivät vielä jäädä siksi ajaksi, että jälkimmäinen ehtisi käydä röökillä.
Marski sytytti tupakan ja otti pitkät sauhut.
Välillä se tumppasi terassin kaiteeseen.
"Sä vilkuilet Aleksia." Se tokaisi sitten hetken kuluttua ja ennenkuin Jenna ennätti sanoa mitään, Marski oli jo huutamassa Aleksia paikan päälle.
"Aleksi!Tuu käymään!"
"Mari-Annika!" Jenna sihahti ja läppäsi kätensä kaverinsa suun eteen -kuitenkin liian myöhään.
Ovi avautui ja iloinen rastapää kurkisti sen raosta. "Niin? Mua huudettiin...?"
"Ehkäpä tuo saakin selittää itse." Marski murahti tyynesti ja osoitti sätkällään vieressään seisovaa, punaistakin punaisempaa tyttöä.
Jenna olisi halunnut vajota maan läpi ja nousta vaikka Kiinassa ylös -kaukana täältä!
"Niin?" Marski puikahti sisälle ja Aleksi sulki oven hänen takaansa.
"Mä..." Jenna aloitti ja laski katseensa alas.
"Tai ei mitään..." Tämän hän kyllä kostaisi Marskille!
Aleksi astui hiukan lähemmäs hymyillen.
"Voit sä sanoo...oikeesti."
Se katse, millä hän silloin katsoi -se sai Jennan hymyilemään ja jotenkin vain... luottamaan siihen hetkeen, luottamaan itseensä. Ja sillä hetkellä hän painoi huulensa vasten Aleksin omia.
Kun Jenna nosti katseensa, hän näki Aleksin hyvin hämmentyneen ilmeen ja söpösti punehtuneet poskipäät.
"Anteeksi..." Jenna mutisi ja itsekin tunsi korviensa hehkuvan kuumuuttaan.
"Noin ei pitänyt käydä."
"Mä tiedän..." Aleksi laski hermostuneena kätensä hiuksiinsa ja pudisti päätään. Sanomattakin oli selvää, että hän pelkäsi Jannin nähneen.
Jos niin oli päässyt käymään, se tiesi sitä, että Jenna oli pilannut heidän suhteensa -ja vieläpä JANNIN KOTONA.
"Voi Luoja..." Jenna nojasi seinään ja hän tunsi jalkojensa menevän aivan heikon tuntoisiksi -huimasi.
Äkkiä hän nappasi laukkunsa kaiteelta ja lähti juoksemaan tielle. Pois -pois tästä tilanteesta!
"Hei! Odota!" Jenna kuuli Aleksin äänen takaansa, silti hän ei pysähtynyt.
Aleksi hyppäsi lumihankeen ja yritti juosta tytön perään mutta lumi upotti liikaa.
"Soita mulle! Lupaa -soita mulle vielä niin sovitaan tää juttu!"
Jenna katsoi viimeisen kerran taakseen kyynelten valuessa pitkin poskia.
"Ei mulla ole sun numeroa" Hän henkäisi, mutta niin hiljaa että sitä tuskin kuuli.
"Anna anteeksi -mä rakastan sua!"
**************************************************
Siinä se.=) TOIVOTTAVASTI EDES JOKU JAKSOI LUKEA!
Toivoisin palautetta novellistani /jos sitä siksi voi kutsua/ -niin risuja kuin ruusujakin.=)Kiitos.
**************************************************
Jenna kulki hitain askelin kohti kioskia. Huppu
oli vedetty syvälle päähän, kasvoja tuskin erotti varjon alta. Ohuet lumihiutaleet tipahtelivat mustalle takille, sulivat kankaaseen
yksi toisensa jälkeen. Hän kuuli jo nimeään
huudettavan.Kaksi tummaa varjoa ilmestyivät kioskin ikkunaan.Toinen niistä hypähti pöydälle istumaan.Jenna vetäisi oven auki -kello pirahti merkiksi uudesta asiakkaasta.
"Hei Jenna!"
"Moi Marski." Jenna huokaisi vähän liiankin tylsällä äänellä kuin oli alunperin ollut tarkoituskaan.
"Miten menee?" Marskiksi kutsuttu tyttö hyppäsi pöydältä ja tönäisi Jennaa toverillisesti selkään.
Tytön hiukset olivat mustat, samoin silmämeikki, joka näytti oikeastaan siltä, niinkuin se olisi tehty kiireen kanssa mustalla tussikynällä. Päällään tuolla oli musta, pitkä nahkatakki jonka kaula-aukosta pilkisti keltainen kaulahuivi. Ei sopinut oikein Marskin imagoon, ajatteli Jenna -varmaan sen mutsi oli käskenyt laittaa sen.
Toinen tytöistä taas oli enemmän hippi-tyylinen. Sillä oli "leijonanharjaksi" pöyhityt, krepatut hiukset -meikkiä sillä ei ollut ollenkaan.
Jalassa sillä oli löysät, viininpunaiset vakosamettihousut ja päällä kirkkaanvihreä villatakki.
"Tää tässä muuten on Janzki..." Marski näytti unohtaneen jo kysymyksensä.
"Janni." Tyttö vilkaisi Marskia ja tarttui sitten reippaasti Jennan käteen.
"Tutustuttiin Marskin kanssa viimevuoden riparilla."
"Kiva tavata..."
Aika kummallista, että kaksi noin erilaista persoonaa pystyi olemaan kavereita... Hippi-Janni ja Hevari-Marski. Jenna vilkaisi nopeasti omaa pukeutumistaan. Se muistutti enemmän jälkimmäisen tyyliä -vaikkakaan suorastaan mikään gootti Jenna ei ollut.
"Ainiin..." Marski piti pienen tauon,
"Ja tuo tuolla on Aleksi."
Jenna vilkaisi tytön osoittamaan suuntaan ja näkikin jonkun iloisen-kirjavaan takkiin pukeutuneen pojan häärivän vuokrafilmi-telineen luona. Se näytti hyvin keskittyneeltä ja huomatessaan katseet selässään kääntyi hitaasti katsomaan taakseen.
Jenna säpsähti -mitkä silmät! Ne olivat syvän siniset, kuin kaksi pientä lampea.
Poika hymyili Jannin suuntaan ja alkoi kävellä tätä kohti.
"Katso mitä mä löysin!"
Janni nojautui Aleksin olkapäätä vasten ja katseli mietteliäänä videokotelon taka-kantta.
"Hmm... aika hyvä.Otetaan se."
"Tiedätkö mitä?" Marski hymyili kevyesti ja astui Jennan eteen tummat silmät loistaen,
"Mä kutsun sut Janzin luo katsomaan elokuvaa -siksi mä sut tänne kioskille pyysinkin!"
Janni ja Aleksi kulkivat käsi-kädessä edellä, Marski ja Jenna hiukan jäljessä. Jenna hieman ihmetteli, miten Marski pystyi kutsumaan hänet jonkun toisen kotiin, mutta ilmeisestikään hänen läsnä-olonsa ei tuntunut haittaavan ketään.Marski selitti kokoajan jotain mutta Jenna ei kuunnellut.Hän katseli vain edessään astelevaa Aleksia mahduttaen vain hänet ajatus-maailmaansa. Jannin luo ei ollut kovinkaan pitkä matka kioskilta ja pian he jo seisoivatkin tämän koti-pihalla.Talo oli aika tavallinnen ulkoa-käsin. Tummanruskeasta tiilestä rakennettu omakoti-talo jonka terassilla paloi pari tuikkua.Aleksi kaivoi Jannin repusta narunpäähän pujotetun kotiavaimen ja avasi sillä oven. "Meillä ei sitten ole ketään kotona" Janni sanoi ja virnisti päästäessään sekalaisen seurueensa sisään, "Olkaa aivan kuin kotonanne!"
Marski opasti Jennan olo-huoneeseen ja istutti hänet viereensä sohvalle.Aleksi laittoi filmin pyörimään ja ruutuun vilahti kuva sade-metsästä.
"Sademetsät ovat vaarassa, niitä pyritään suojelemaan sillä..."
"Ei voi olla TOTTA!" Marski naurahti epä-uskoisena mutta Janni ja Aleksi sihahtivat yhdestä suusta merkiksi siitä, että halusivat kuunnella.
"Hipit,hipit..." Marski kääntyi Jennan puoleen ja naurahti hiukan pilkallisesti. Jenna ei edes vilkaissutkaan häntä. Toden totta -video ei ollut kovinkaan mitätön!Eihän se nyt kunnon kauhua selättänyt mutta...
"Väli-aika!" Aleksi ilmoitti.
Marski työnsi saappaat jalkoihinsa ja Jenna kuuli miten terassin ovi kävi. Kuului yskintää. Jenna oli jäänyt istumaan olo-huoneeseen kun kukin oli poistunut ties minne.Marski tupakalle, Janni tekemään hiukan välipalaa keittiöön -tietysti jotain huipputerveellistä...
Jenna ei pitänyt tupakan poltosta, eikä hän pitänyt laihdutus-kuureista eikä terveellisistä ruuista...
"Mitäs pidät tosta elokuvasta?"
Jenna hätkähti tuon ihanan äänen kuullessaan.
Aleksi seisoi hänen edessään ja osoitti pöydällä olevaa koteloa.
"Taisit olla ajatuksissasi?"
"Tota...joo." Jenna hymyili hämillään ja huitaisi rennosti ilmaa.
"Mä ajattelin... just tota... videoa. Ootteks sä ja sun tyttös joitain luonnonsuojelijoita?"
Aleksi laski kätensä Jennan hennolle olkapäälle. Hän tunsi selvästi miten tyttö värähti hänen kosketuksestaan.
"Jokainen meistä voi olla -jokaisen meistä täytyy olla luonnosta huolissaan! Säkin voit auttaa asiaa keräämällä tietoa asiasta ja levittämällä sitä sekä osallistumalla erilaisiin keräyksiin. Haluaisitko sä auttaa luontoa?"
"Haluaisin." Jenna vastasi... ja kieltämättä hän tunsi sydämessään vastaavansa johonkin muuhun kysymykseen. Haluan -haluan rakastaa Aleksia.
Video jatkui. Janni oli lastannut pöydän erilaisilla voileivillä ja kannullisella tuoremehua. Marski tuhahteli, että nyt maistuisi ennemmin kyllä kunnon hampurilainen.
Jenna katseli uusin silmin elokuvaa.Ehkä hän voisikin alkaa samanlaiseksi kuin Aleksi? Mutta mitä hyötyä siitä olisi, jos hän ei kuitenkaan koskaan saisi Aleksia? Aleksi piti Jannista ja jokaisen oli varmasti helppo nähdä, miten hyvin he sopivat yhteen. Jenna katsahti Aleksia, joka istui lattialla risti-istunnassa.
Tämä huomasi heti tytön katseen ja hymyili. Miten kukaan saattoi olla pitämättä noin ystävällisestä ihmisisestä? Taisi Marskikin pitää hänestä oikeasti... Ainakin vähäsen. Ei hänkään ollut kivestä tehty.Sitäpaitsi Jenna ja Marski olivat tunteneet aivan pienistä asti ja tunsivat toisensa. Pari vuotta sitten Mari-Annika oli kuitenkin muuttunut.
Kun elokuva loppui, Jenna ja Marski päättivät vielä jäädä siksi ajaksi, että jälkimmäinen ehtisi käydä röökillä.
Marski sytytti tupakan ja otti pitkät sauhut.
Välillä se tumppasi terassin kaiteeseen.
"Sä vilkuilet Aleksia." Se tokaisi sitten hetken kuluttua ja ennenkuin Jenna ennätti sanoa mitään, Marski oli jo huutamassa Aleksia paikan päälle.
"Aleksi!Tuu käymään!"
"Mari-Annika!" Jenna sihahti ja läppäsi kätensä kaverinsa suun eteen -kuitenkin liian myöhään.
Ovi avautui ja iloinen rastapää kurkisti sen raosta. "Niin? Mua huudettiin...?"
"Ehkäpä tuo saakin selittää itse." Marski murahti tyynesti ja osoitti sätkällään vieressään seisovaa, punaistakin punaisempaa tyttöä.
Jenna olisi halunnut vajota maan läpi ja nousta vaikka Kiinassa ylös -kaukana täältä!
"Niin?" Marski puikahti sisälle ja Aleksi sulki oven hänen takaansa.
"Mä..." Jenna aloitti ja laski katseensa alas.
"Tai ei mitään..." Tämän hän kyllä kostaisi Marskille!
Aleksi astui hiukan lähemmäs hymyillen.
"Voit sä sanoo...oikeesti."
Se katse, millä hän silloin katsoi -se sai Jennan hymyilemään ja jotenkin vain... luottamaan siihen hetkeen, luottamaan itseensä. Ja sillä hetkellä hän painoi huulensa vasten Aleksin omia.
Kun Jenna nosti katseensa, hän näki Aleksin hyvin hämmentyneen ilmeen ja söpösti punehtuneet poskipäät.
"Anteeksi..." Jenna mutisi ja itsekin tunsi korviensa hehkuvan kuumuuttaan.
"Noin ei pitänyt käydä."
"Mä tiedän..." Aleksi laski hermostuneena kätensä hiuksiinsa ja pudisti päätään. Sanomattakin oli selvää, että hän pelkäsi Jannin nähneen.
Jos niin oli päässyt käymään, se tiesi sitä, että Jenna oli pilannut heidän suhteensa -ja vieläpä JANNIN KOTONA.
"Voi Luoja..." Jenna nojasi seinään ja hän tunsi jalkojensa menevän aivan heikon tuntoisiksi -huimasi.
Äkkiä hän nappasi laukkunsa kaiteelta ja lähti juoksemaan tielle. Pois -pois tästä tilanteesta!
"Hei! Odota!" Jenna kuuli Aleksin äänen takaansa, silti hän ei pysähtynyt.
Aleksi hyppäsi lumihankeen ja yritti juosta tytön perään mutta lumi upotti liikaa.
"Soita mulle! Lupaa -soita mulle vielä niin sovitaan tää juttu!"
Jenna katsoi viimeisen kerran taakseen kyynelten valuessa pitkin poskia.
"Ei mulla ole sun numeroa" Hän henkäisi, mutta niin hiljaa että sitä tuskin kuuli.
"Anna anteeksi -mä rakastan sua!"
**************************************************
Siinä se.=) TOIVOTTAVASTI EDES JOKU JAKSOI LUKEA!
Toivoisin palautetta novellistani /jos sitä siksi voi kutsua/ -niin risuja kuin ruusujakin.=)Kiitos.
**************************************************
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mäkin haluaisin tollaset kirjottajan lahjat!siis toi oli huva...just semmonen...novelli.ihnu.toivottavasti siihen sais jatkoo,jos ei tolle judelle,mut kummiski...:)
Kiitos! Ei se musta nyt NIIN hyvä ollut mutta voin sen sanoa, että lisää on tulossa!^^
jatkosta en vielä tiedä...
Minäkin tykkäsin. Just tollasta elämä on. ;) Noi paikat tyypit oli hyvin kuvailtu ja pystyin hyvin kuvittelemaan tilanteet meidän pikku kaupunkiin. Sulla on erikoisen hyvä kirjoitus tyyli. Vähän tuntu, että jäi kesken mutta sehän on kyllä hyvä, että nyt voin sitten itse päätellä mitä tapahtuu.
...niin pitääkin jättää vähän asioita mielikuvituksen varaan.=) Mutta voi olla että tuleepi jatkoa.