Kärsin lähes jatkuvasta ahdistuksesta. Lisäksi olen jotenkin jumiutunut kotiin. Pelkään vieraita ihmisiä ja joskus tuttujakin.Onko tällaisesta koskaan mahdollista parantua vai onko se vaan luonteenpiirre jonka kanssa olisi opittava elämään?Tosin en halua kyllä elää elämääni tällaisena..
kodin vankiko?
tuskap*ska
7452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käy välillä ulkona kävelyllä, kotonahan tulee hulluksi jos on koko päivän sisällä. Ei ihmiset vaarallisia ole, kunhan et matkusta muslimimaihin :D
Kävely ei välttämättä ole hyvä idea. Voi vain ruveta ajatus kiertämään päässä pahemmin. Itse ehdottaisin, että alat harrastamaan vaikkapa elokuvia ja elokuvissa käyntiä. Toivottavasti asut pääkaupunkiseudulla...
Joo ja voi ne ihmiset ihan Suomessakin olla vaarallisia. Riippuu aivan persoonallisuuksien piirteistä sekä kanssaihmisten, että omista, miten sinua kohdellaan. Toki myös paljon muustakin...
Mene kirjastoon ja mikäli kirjastonhoitaja ei hakkaa sinua vanhalla testamentillä päähän, niin sinulla ei ole mitään pelättävää, eikä mitään syytä jäädä kotiin.
Jos olet nuori voit hakeutua seurakuntien järjestämiin juttuihin - myös vanhemmille on ohjelmaa. Jos olet nainen voit mennä tanssiravintolaan ja sinua varmasti haetaan tanssimaan. Suosittelisin käyntiä lääkärissä ehkä sairastat tietämättäsi masennusta - ihmisten pelko on yksi oire siihen. Ja jatkuvaan ahdistukseesi on saatava lääkitys.
Ikää kohta 25 eli elämä edessä juu.Oon kärsiny tästä "vaivasta" varmaan koko ikäni mut vaivannu tosissaan n. 5 vuotta. Kyllähän sitä kännissä sosiaalinen on ja baareista sais "seuraa" varmasti. Ei sitä kai kuitenkaan voi joka päivä ruveta pämppään, sitäkin on tullu testattua huonolla menestyksellä.Mietin vain josko jollai ois ollu sama vaiva ja jotenkin selvinny eteenpäin elämässä..?
ahdistukseen ja pelkoihin on saatavilla apua!
miksi et välittäisi itsestäsi ja hoitaisi itseäsi?
varaa aika mielenterveystoimistoon; sieltä saat ammattiapua!
Sanoisin kamalan mielelläni, että siitä parantuu ja vieläpä helposti. Niin en kuitenkaan voi väittää, mutta apua löytyy kyllä. Avun hakemiseen lähteminen voi olla hankalaa, ja oikean hoidon löytäminen vaikeaa, mutta MAHDOLLISTA. Ja mitäs menetettävää sinulla siinä olisi..?
Rohkeasti vaan esim. terveyskeskuslääkäriin ja sitä kautta mielenterveystoimistoon.
Voimia sinulle ja jos haluat nähdä ettet ole ainoa, tsekkaa www.pelokkaat.net , niin huomaat että pelkureita tässä maassa riittää..(itseni mukaan lukien)